palkalle painoarvoa?

No opiskele samalla proviisoriksi.
Kyllä sä pienemmälläkin palkalla jaksat töitä tehdä, kunhan on mieluisat työkaveri ja mieluisa työympäristö. Ja jos jossain vaiheessa tuntuu, että tämä ei nyt enää riitä, niin opiskele sitten proviisoriksi työn ohella.

Minulla on vaikuttanut kulloinenkin elämäntilanne.
Pienet penskat, vaimo kotona, talovelat niskassa > lähdin nöyrästi lisäpennosten perään ikäviinkin olosuhteisiin.

Penskat maailmalla, velat maksettu, tuottavia sijoituksia > palkan suhteellinen merkitys pienempi.

Kyllä minä jaksoin vuosia koska oli selkeät syyt ja pitemmän tähtäyksen tavoitteet.

Olen tyytyväinen ratkaisuihini jotka jättivät päätöksentekomahdollisuuden myöhempinä vuosina minulle.

Mitään työtä, ei ainakaan terveydenalan työtä tulisi tehdä pelkän palkan vuoksi. Sinun tulee valita itsellesi mieluisin ammatti ja työnkuva. Jos farmaseutin palkka ei sinulle riitä, kannattaa opiskella proviisoriksi(edellyttää tietysti, että läpäiset pääsykokeet)tai hakea lukemaan jotain aivan muuta alaa.
Itse pääsin suoraan proviisorin koulutusohjelmaan ja opiskelen nyt neljättä vuotta. Omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei minulle olisi riittänyt farmaseutin työnkuva. Siinä ei ole minulle riittävästi haastetta, ja toisaalta proviisorin työmahdollisuudet ovat valtavan laaja-alaiset. Jokaisella tietysti on omat motiivinsa opiskelulle mutta mielestäni palkan ei pitäisi ohjata valintoja. Aito kiinnostus alaa kohtaan näkyy kyllä opiskeluvuosien jälkeen työelämässä. Paitsi apteekki myös Lääkelaitos, sairaalat ja yliopisto tarjoavat proviisorille mahdollisuuden toimia asiantuntijatehtävissä. Pelkän paremman palkan toivossa en olisi jaksanut tämän kevään opintoja, puhumattakaan ensi vuoden opinnoista tai gradun teosta. En kehota opiskelemaan proviisoriksi, jos ei se aidosti sinua kiinnosta.
Työilmapiirillä on merkitystä jaksamisen kannalta. Lisäksi omat asenteet voivat vaikuttaa jaksamiseen. Tsemppiä jatkoon!