Tänne PELKÄSTÄÄN HYVIÄ kokemuksia / tarinoita au pair vuodestasi. Onhan niitä pakko olla???
HYVIÄ KOKEMUKSIA
Cecilia_
81890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No tietenkin niitä hyviä kokemuksia on pakko kerääntyä pilvin pimein! Itse ainakin luotan siihen kun lähden.
MUTTA se riippuu todella paljon siitä, kuinka helppoon elämään olet kotona tottunut JA kuinka vähän sinun on tarvinnut elämässäsi tehdä ylittääksesi onglemat. Olemme pikkusiskoni kanssa kuin yö ja päivä tässä mielessä. Itse olen joutunut tekemään isompana siskona paljon töitä aina 6-vuotiaasta asti. Tein kaikkea mahdollista kotityötä, vaikkei vaikkapa pituuteni olisi johonkin riittänyt. Pöydän kattaminen oli pienenä työlästä hommaa kun astiakaappiin päästäkseni minun oli aina kiivettävä ensin tuolille ja...no niin edelleen, kyllä te tiedätte.
Muutaman vuoden nuorempi pikkusiskoni ei ole tähän päiväänkään mennessä tehnyt yhtä paljon töitä kun minä tein jo ensimmäisenä vuotenani, jolloin "työvelvollisuuteni" alkoivat. No, epätasa-arvon puuttumisesta en halunnut märistä, vaan pointtini oli se, että minä uskon, että tulen pärjäämään au pairina ainakin kotihommien osalta, toisin kuin pikkusiskoni kantti ja hermot eivät kestäisi edes viikkoa. Paljon on kasvatuksesta kiinni.
Optimismi on myös avainsana. Jos au pair ei löydä joka vastoinkäymisestä muuta kuin huonoja puolia(joita tietenkin riittää, mutta kaikessa on myös kääntöpuolensa) alkaa elämä uudessa perheessä maistua todella karvaalta alta aikayksikön. Hyvähän minun on tässä jankuttaa, että ajatelkaa positiivisesti, kyllä se siitä, mutta tässä en tarkoita kaikkia, vaan niitä joitakin, jotka eivät ole oikein mihinkään tyytyväisiä. Asia erikseen ovat TIETENKIN mahd. ahdistelu ja häirintä, mutta se on varmaan aika harvinaista. Toivottavasti.
Ei kannata asettaa mitään kummoisia odotuksia niin sitä saattaa yllättyä iloisesti. Eräässä sanomalehdessä yksi tyttö kirjoitti, kuinka perhe oli ympäripyöreästi kuvaillut asuinpaikkaansa "lähellä Lontoota". Kukaan ei voi faktana määritellä, mikä on lähellä Lontoota. Sanomalehtikirjoituksen tyttö tosin taisi sen määritellä, että lähellä Lontootahan meinaa, että asuinalue on sitten Lontoon asikaupunkialuetta. Itse en olisi niin ajatellut, vaan että no, Lontooseen voi olla matkaa tunnin verran ja se on OK. Jos matkaa kyseisestä kaupungista olisi ollu Lontooseen matkaa vaikkapa 6 tuntia, olisin jo hieman hämmästellyt, että mikä perheen "lähellä Lontoota" oikein on.
Jos au pair vuodesta ei tosiaan jäisi kaikille kuin surkeita, katkeria muistoja, kuka au pairiksi edes haluaisi! Mitä minä täällä olen lukenut, muutamat tytöt ovat olleet jo monta kertaa au paireina! Kuten sadannen kerran toteamus tällä palstalla käy, tänne kerääntyvät enimmäkseen tiedonjanoiset au pair vuotta harkitsevat ja ne au pait vuotensa koneilla istuvat elämäänsä uudessa maassa pettyneet.
Täällä en ole kohdannut vielä yhtäkään upean vuoden vuodatusta, sillä ei kukaan niitä tänne tule kirjoittamaan! Tänne tullaan purkamaan suruja ja saamaan tukea.
Positiivisten tarinoiden palautteen puutteellisuuden vuoksi saattaakin tulla kuva että vuoteen ei mahdu muuta kuin huonoja tapahtumia ja rasittavia lapsia, mutta miksi sitten kymmenettuhannet tytöt ympäri maailmaa haluaisivat juuri au paireiksi! Vaihtoehtonahan on vaikka hotellityö tai jollain plantaasilla työskentely.
Suosittelen sinua menemään vaikka travelblog-sivustolle etsimään eri ihmisten matkapäiväkirjoja, sieltä voit löytää niitä hyviäkin kokemuksia!
Tämä palsta ei kata koko au pair vuoteen liittyvää maailmaa.
sitten hauskaa siella.
''kuinka helpolla on paassyt''?? Anteeksi vaan, mutta se mita olet kotona tehnyt ja oppinut ei hirveesti lohduta jos kay huonosti, muista se, etta olet yksin maailmalla ja pelkalla asenteella ja hymylla ja kaantopuolilla et pelkastaan parjaa..
missahan se sinun realistisuus oikein on?????
mutta just asenteella matkaa vaa...
oot aivan oikeassa, ja kiitos vinkistä!
multa löytyy hyviä ja huonoja, mutta pakko mainita, että musta tuntuu että silloin on työnsä tehnyt kun lapsi pitää susta!! :) mulle perheen tyttö aina sanoo että tykkää musta ja en kuulemma koskaan saa lähteä pois!
tollaset pienet hetket täällä auttaa jaksamaan :))
Kerro lisää! missä päin maailmaa oot, mitä olet siellä tehnyt ym ym?
olin eka toises perheessä mutta se oli hyvin ikävää, no mut nyt oon hyvässä ja hyvin on menny, musta vuos on aika pitkä aika jos on suomessa hyviä kavereita ja läheinen perhe, tai no ei mulla ennen ollut tällasia LÄHEISYYDEN tunteita, mutta sitten ku meni huonosti niin ymmärsi mikä on tärkeetä...tää on ollu mulle hyvä vuosi sinällään; oon kasvanu ja oppinu ja on vielä nelisen kuukautta jäljellä.
En itse ole kovasti mitään tehnyt, mutta nautin oleskella perheen ja lapsien kanssa, koska siksi tänne tulin..helppoa ei välttämättä ole KAVEREITA löytää, mut mulla on ihania ystäviä kotona, mutta kannattaa koittaa ystävystyä perheen kanssa...:)
liittyihän tuohon auppari-aikaan monenlaisia kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja. Välillä oli tosi rankkaa, mutta päivääkään en ois vaihtanu pois! Tosiaan paras "palkinto" on se kun saa hyvää palautetta siltä, jonka kanssa töitä tekee, eli lapselta. Poika tykkäs musta tosi paljon, ja ois iltaisinki halunnu olla mun kans niin että lopulta piti laittaa huoneen ovet lukkoon jos olin kotona, että vanhemmatki saa viettää aikaa lapsensa kanssa. 4v poika kehu mun luonteen lisäksi myös mun takapuolta :D
Olin reippaat kymmenen vuotta sitten Italiassa ja au-pair vuosi oli kaiken kaikkiaan upea kokemus vaikka sitä ikävää tapahtui sen vuoden aikana ihan tarpeeksi. Perheiden sisäiset asiat saattavat olla sen verran hullusti ettei sitä jaksa sivusta kauan katsoa tai sitten palkasta tai muista sovitut asiat eivät yht´äkkiä pidäkään enää paikkansa, kun lähtee niin kuin minäkin lehti-ilmoituksen perusteella. Perhettä vaihdoin kaksi kertaa edellä mainittujen syiden takia, mutta ei se minua lannistanut eikä fiilistä haitannut. Joka tapauksessa vieläkin on ystäviä tuolta ajalta säilynyt ja yhteisiä ihania muistoja ja valokuvia kaveriporukalla tehdyistä retkistä naapurikaupunkeihin ja muista. Ja oppihan siinä kielenkin sivussa....Positiivinen ja avoin asenne mukaan, mutta kaikkea ei tarvitse kestää!