Nyt ei kiitos mitään kakkosten haukkumarulettia tähän pyörimään, vaan kertokaapa muut ykköset ihan asiallisesti, että minkälaiseksi olette mielessänne kuvitelleet ne tilanteet, joissa mies käy kakkosensa luona? Minkälaisia mielikuvia se teissä herättää, mitä kuvittelette siellä suljettujen ovien takana tapahtuvan ja minkälaisista asioista kuvittelette heidän keskustelevan? Kiinnostaisi ne syvimmät mietteet ja pelot. Unohtakaa tästä nyt se helppo vastaus: "kakkonen on pelkkä reikä/huora". Kunnon ajatuksia, kiitos!
Kysytääs näin päin
Numeroimaton vaimo
161523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jokainen saa miettiä ihan itse, mutta haluisin kysyä...kuinka monta miestä tunnet , miestä joka on sinkku ja antaa elämänsä naimisissa olevan naisen varaan, eli uskoo naisen höpinät huonosta suhteesta kotona ja kuinka mies pihtaa jne...kuinka moni sinkku mies uskoisi naimisissa olevan naisen läpät? mies tajuaa heti että nainen käy vain panettamassa itseään, ei kukaan mies jäis kotiin odottelemaan naimisissa olevan naisen soittoa ja eläisi elämäänsä sen mukaan, niinkuin kakkosnainen valitettavasti alentuu ja uskoo sinisilmäisesti kaiken....kysymys...miksi nainen on niin helvetin NAIVI?
tuttava piirissäni on yksi kuvailemasi miespuolinen henkilö. Aikamme ihmettelimme, kun biletys reissuilla tälle ihan komealle vapaalle miehelle ei naisseura mukaan kelvannut, vaikka tarjolla olisi kauniita mukavia vapaita naisia. Totuus paljastui viimein, hän odottaa sitä varattua naista. Kukaan muu ei kelpaa, vaan hän on täysin rakastunut tähän varattuun.
"Unohtakaa tästä nyt se helppo vastaus: "kakkonen on pelkkä reikä/huora". Kunnon ajatuksia, kiitos!"
Eeeee.... sorrym yhtään KUNNON ajatusta ei tule.... miks pitäis unohtaa yllämainittu, kun se kuitenkin niin usein on totta.... tai no joo....sääliksi käy, siis niitä kakkosia.
...kaipasin vertaistukea itselleni, tekee niin kipeätä miettiä sitä mitä on tapahtunut. Kiusaan ja kidutan itseäni mielikuvilla tapahtuneesta, enkä minä ainakaan kykene ajattelemaan, että minun mieheni on pitänyt jotakin toista naista pari vuotta vain "huoranaan". Tunnen kyllä miestäni sen verran, että pelkään tunteitakin olevan kyllä mukana.
Siksi pyysin muitakin ykkösiä kertomaan omista ajatuksistaan. Vai onko täällä kaikki vaimot tosiaan tuota tasoa kuin miltä tuo criticallady vaikuttaa..? Pystyttekö todellakin painamaan kipeän asian tuolle tasolle?
Saman kokeneena...hmmm. Täytyy oikein miettiä mitä niistä ajatuksista osaisi koota tähän.
Noh, osuit naulan kantaan kun sanot, että
"tekee niin kipeätä miettiä sitä mitä on tapahtunut. Kiusaan ja kidutan itseäni mielikuvilla tapahtuneesta.."
Ehkä olet väärillä jäljillä miettiessäsi tuota eikä se totuus yhtään helpota. Minä tiesin täsmälleen, mitä mieheni viestitti tuolle toiselle, mutten halunnut tietää enempää. Mitä se olisi auttanut? Olisiko sillä mennyt se tuska ohi?
EI.
Enemmän kuulostaa siltä että vain tuon asian käsittely joko hyvän ystävän tai ammattiauttajan kanssa helpottaa. Ei yksityiskohtainen kuvaus aviolupaustennen rikkomisesta varmastikaan auta sinua eikä mahdollista avioliittonne jatkumista.
Et kertonut, katuuko miehesi tai sanooko haluavansa vain sinut?
Joka tapauksessa kannattaisi miettiä tarkkaan, missä ajatusten antaa pyöriä. Mieti mieluummin mielessäsi herkullisin kosto miehellesi, vaikket sitä toteuttaisikaan, saat paljon parempaa ajateltavaa ja verenpaine laskee. ;) Suhtaudun asiaan ehkä mielestäsi kepeästi, mutta olen pahimman ohi ja olen myös auttamaton realisti.
Ehkä - jos miehesi oikeasti katuu - tuotat vain lisää tuskaa teille MOLEMMILLE sillä että haluat tarkan henkisen ruoskimisen itsellesi sillä, että miehesi häpeämästään teostaan joutuisi kaiken sinulle tilittämään. Yritä nousta hänen heikkoutensa yläpuolelle, älä alennu kaivamaan lokaa ojasta joka haisee jo pahalle. Saat vain lisää henkistä saastaa päällesi, ja sitä on vaikea pestä pois..
Kuittaa tapahtunut sillä, että miehesi teki pahimman mahdollisen mokan. Se, tapahtuiko se autossa vai työpaikalla, on aivan sama. Se, sanoiko hän rakastavansa toista ja mahtoiko sitä tarkoittaa, ei tiedä edes mies itse.
Niin ja tuo viimeinen lause jäi kesken, kun jouduin poistumaan..
Tarkoitin siis, että tuo rakkauden olemassaolo suhteessa on vaikea kenenkään selvittää. Kukaan ei pääse miehesi pään sisään tarkistamaan, kenelle hän puhuu totta.
Monet miehet vannovat rakkautta suhteelleen, koska tietävät sen olevan sen, mitä toinen haluaa kuulla ja näin samaa lehmää voi lypsää toistamiseen niin kauan kuin toinen on niin tyhmä että sen uskoo.
Ja onhan se niin, että moni mies on niin yksinkertainen, että pitää fyysistä kanssakäymistä ja sen tuomaa läheisyyttä rakkautena. Se kyllä väljähtyy.
Yli kaksi vuotta sitä suhdetta on jatkunut mieheni ja sen naisen välillä. Pahinta on, että olen vaistonnut sen alusta saakka, mutta epäilyni olivat kuulema aina vain silkkaa omaa mielikuvitukseni tuotetta. Mies kieltäytyi puhumasta asiasta, ei jaksanut aina jankata samaa asiaa, joka oli muka täysin tuulesta temmattu. No, eipä sitten ollutkaan. Sain nyt tietää ulkopuolisilta siitä suhteesta. Tuntuu että koko kaupunki on tiennyt asian jo kauan.
Mies on nyt pyytänyt kovasti anteeksi ja kuulema lopetti nyt sen suhteen. En vaan näe hänessä sitä katumusta, jonka haluaisin. Enemmänkin näen hänen riutuvan sen menetetyn suhteen vuoksi!! Sen verran paljon miestäni tunnen, että en edes itselleni kykene uskottelemaan naisen olleen pelkkä reikä miehelleni. Sen ymmärtäminen on kaikkein vaikeinta. Tunnen menettäneeni mieheni lopullisesti tunnetasolla, vaikka yritetäänkin jatkaa avioliittoamme. Lapset ja yhteinen elämä, omaisuus...kaikki ne pitää meidät tässä liitossa, ja minähän rakastan vielä miestäni ja toivoisin asioiden järjestyvän. Mutta kuinka, jos mieheni rakastui toiseen naiseen..?
tuhoutui. Olin 70-luvulla hyvin rakastunut mieheeni ja kokematon , yhden miehen vaimo. Mies alkoi juopotella viikonloppuisin, koska aktiivinen työporukka veti mukaansa. Parisuhde toimi ja seksiäkin oli tarpeeksi.
Viina vei sitten kaidalle tielle muutenkin ja naiset tulivat mukaan kuvaan. Siihen aikaan oli muotia ryhmäseksit sun muut. Minä en sellaisia hyväksynyt, koska rakastin miestäni. Kun sain tietää ensimmäisen kerran pettämisestä, halusin kuolla. Meillä oli pienet lapset, joten en tietenkään sitä tehnyt. Aloin sitten ajatella, missä ja miten he olivat tempun tehneet ja meinasin seota. Päätin, että työnnän mielikuvat pois mielestäni, koska tekoja ei saa tekemättömäksi. Annoin silloin hänelle anteeksi, mutta erohan siitä lopulta tuli. Lapset tarvitsivat turvallisen, puhtaan ympäristön elää ja oikeat mallit omalle elämälleen. Ilman syytöksiä lähdin eri suuntaan.
Ei kannata kuvitella asioita mielessään, koska totuus on varmasti raadollisempi. Pettäjä ei saa itselleen mielihyvää kuin ehkä hetkeksi. Niin paatunutta ihmistä ei olekaan, että unohtaisi mitä on puolisolleen joskus luvannut.
Eivätkö juuri salarakkaat osaisi antaa parhaan vastauksen siihen, mitä siellä makuukamarissa, kylppärissä, saunassa, keittiössä, olkkarissa tapahtuu silloin, kun miehesi tapaa sinulta salaa rakkaimpansa?
No, raotan hiukan verhoa: Tapaamisissa keskustellaan, nauretaan, telmitään, hassutellaan, suudellaan, hyväillään, iloitaan yhdessä olosta ja monesti myös rakastellaan.
Siis niitä asioita, joita miehesi turhaan sinulta odottaa.
Sitten lepäillään ja palaillaan maan pinnalle, siitä sitten suihkuun, ja niin on miehesi puhtoinen sinua varten, ilman, että sinulla on asioista edes aavistusta. Näin toimii varatun miehen ja salarakkaan suhde - ainakin minun kohdallani. Hahhahaaaaa!
hauskaa on. Ymmärrän, että kaikkea tuota siellä on touhuttu, mutta minkälainen ihminen voi olla noin julma että naurat tavallaan minulle päin naamaa täällä? Hahhahhaaaa paljasti tunneälykkyytesi tason, vaikka kirjoituksesi muutoin oli ihan jees. T. se vaimo joka tämän ketjun aloitti
Beb; itsekin olen ns. kakkonen, salarakas..Mutta hävettää kyllä sinun "Hahhahhaasi", eikö itseäsi? Muutoinhan tekstisi kyllä pitää paikkansa; keskustelua, hassuttelua ja rakasteluahan ne tapaamisemme ovat. Mutta tuohon alkuperäisen keskustelun avaajan kipeisiin tuntoihin en ikinä menisi naureskelemaan noin typerään tyyliin. Et voi olla kovin älykäs ihminen. Kell' onni on, se onnen kätkeköön. Hahhahhaat kannattaisi jättää huumoripalstoille, jos tahdot vakavasti otettavalta vaikuttaa.
itse ole ajatellut näin ,että mitään kovin hurjaa ei ole tapahtunut.Mieheni oli kovin pettynyt kakkossuhteeseen...se on puheista ja sanojen vierestä tullut selväksi.Lisäksi hän sanoi minulle yhtenä iltana ,että häntä pelottaa ,koska uskoo ,että rakastelumme on muuttunut minun puoleltani vain seksiksi ja hetken tyydytyksen hakemiseksi.Hän pelkää koska nyt hän tietää ,että meillä on paljon enemmän!!
Se myös ,että pelkäsin ensin mitä kaikkea heillä oli ollut ,johtui itsestäni ,olen itse aktiivinen ja meillä rakastellaan milloin missäkin.No luulin ,että suhteessa on tarvinnut olla jotain enemmän ,mutta ei se niin ole ,se on se uutuus ja mahdollinen rakastuminen ,kuten miehelläni.Mutta ,se meni ohi ,tosin kaiken setvimiseen ja suhteen lopettamiseen meni melkein vuosi.Mutta se on ohi ja siitä lähdetään.
Ei mies osaa selittää ,miksi.Eikä syitä tarvita ,hän petti ja nyt korjataan tätä meidän suhdetta.Nyt on nyt....ja kuinka hyvin?minulla nyt menee kun on katuva mies kotona ,joka täyttää pienimmänkin toiveen ja heti.Ollaan ystävien kanssa viljelty mustaa huumoria ,että jokaisen miehen pitäisi käydä vieraissa ,niin johan vaimon olot paranisi.En tosissani ,mutta kuitenkin.Tsemppiä sinulle numeroimaton!Muista aina että vaimot on fiksuja ,kauniita ja seksikkäitä.Ja voittaa aina ,lähtee se mies tai jää.
Onko sinusta sitten kovin älykästä kysellä tuollaisia itsestään selviä asioita? Kuvittelitko todellakin, että kun kaksi rakastavaista kohtaa epäsäännöllisen säännöllisesti - ja salaa, he vain kädestä toisiaan pitävät! Sori, mutta naurattaa edelleenkin.
Ai että ärsyttää nämä kaikkitietävät kakkosreiät! Onko sinulla varmaa tietoa, mitä toisen kotona tapahtuu tai tehdään ? Juu, näitä ihania asioita tehtiin joka perheessä, ennen arjen astumista kuvioihin. Mies jää siinä lasten kanssa huomiotta, ja siinä sitä sitten löytyy näitä hellyydenkipeitä hoitsuja ja taas on niin ihanaa!!! Että kannat vaan kattoon!
Jos siellä suljettujen ovien takana olisi ollutkin Sinä jonkun toisen kanssa? Mitä (ja miksi) olisit tehnyt hänen kanssaan?
Sun tarina oli jotenki tosi koskettava. Ehkä se että sä et lähtenyt heti siitä että "kakkonen" on syypää kaikkeen jne.
Ei varmaan ole mitään yhtä ja oikeaa vastausta sille mitä pettäjän ja kakkosen välillä tapahtuu. Jokainen suhde on erilainen. Itse olen tavallaan ollut se kakkonen. En kuitenkaan jotenkin myöntänyt sitä kuin vasta jälkeenpäin. Siis että se oli suhde. Puhuttiin aina miehenkin kanssa että ollaan vain kavereita. Nyt kun olen saanut tarpeeksi välimatkaa asiaan, olen kyllä vahvasti sitä mieltä että se oli romanttinen suhde.
Tutustuimme työn kautta. Vaihdoimme "käytännön" syistä numeroita. Mies alkoi lähettelemään tekstiviestejä, minä vastailin. En katsonut oliko sormusta, koska eihän sillä ollut väliä kavereita kun oltiin. Tutustuimme paremmin ja mies halusi tutustua vieläkin paremmin. Asetelma oli sellainen että mies kyseli, minä vastasin. En juurikaan tehnyt aloitteita. Ensin pidin miehen viestittelyä ystävällisenä huolenpitona, ajan myötä kuitenkin tajusin että hän oli kiinnostunut myös toisella tavalla. Hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen halasimme tervehtiessä ja lähtiessä. Tanssimme hitaita ja vaikka se olikin "siistiä" eli kädet pysyi hyvin laillisilla alueilla, siinä vain oli joku tietty jännite. Se oli jotenkin todella intiimiä.
Tekstareita alkoi tulla enemmän ja ei mennyt kauan kun jo soiteltiin. Ympärillä olevat ihmiset alkoivat huomautella meidän välisestä toiminnasta, mutta ei millään pahalla. Mies imoitti olevansa rakastunut minuun. Luulin tätä vitsiksi. Hän kuitenkin kertoi hyvin yksityiskohtaisesti miksi ja milloin hän rakastui. En tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella. Siinä vaiheessa kuitenkin aloin kyselemään mahdollisesta tyttöystävästä, koska olin jo huomannut sormuksen. Hän myönsi että sellainen on olemassa, mutta ero oli kyllä tulossa. Kertoi että jatkuvat riidat olivat tuhonneet suhteen. Hän kertoi myös mistä aiheesta oli riidelty ja miksi. Kaikki tuntui tavallaan hyvin uskottavalta. Olin kuullut niin monta samanlaista tarinaa ennenkin ja oli jotenkin helppo uskoa. Sanoin kuitenkin etten voi olla hänen kanssaan jos hän on toisen naisen mies. Jatkoimme kuitenkin tapaamista "kavereina" ja tavallaa suhteesta tuli vakavampi koko ajan.
Mies antoi minulle jotain mitä kukaan muu mies ei ollut antanut aiemmin. Tunsin olevani hänelle tärkeä. En ollut vain se kaunis nainen vain kerrankin olin ihminen. Olen aina ollut suosittu miesten keskuudessa, mutta usein miehet näkevät vain kauniit kasvot ja isot tissit ja haluavat lähinnä vain seksiä. Kerrankin olin tavannut miehen joka ei sanonut olevansa rakastunut minun ulkonäkööni, vaan persoonaan. Kyllä hän minua kauniiksi sanoi, mutta ei ikinä kommentoinut ulkonäköäni muuten. Hän ei vinkunut seksiä eikä edes tehnyt mitään aloitteita siihen suuntaan. Vietimme kyllä öitä yhdessä ja nukuimme samassa sängyssä. Puhuimme kaikenlaisista asioista. Keskustelumme olivat todella avoimia puolin ja toisin. Hän tiesi kaiken minusta ja minä kaiken mikä ei liittynyt vaimoon hänestä. Meillä oli todella mahtavaa yhdessä.
Jossain vaiheessa mies kuitenkin alkoi olla todella mustasukkainen. Hän vaati minulta täydellistä uskollisuutta vaikka itse ei uskaltanut irtautua suhteestaan. En voinut hyväksyä sitä asiaa. Sanoin hänelle että valinta pitäisi tehdä. Hän saatto soittaa minulle mihin aikaan tahansa jos oli kuullut minun olevan toisen miehen seurassa. Jos puhuin hänen kavereilleen hän alkoi heti kysellä olenko ihastunut heihin jne. Tunsin lopulta että eläämäni oli muuttunut vapaan sinkkunaisen elämästä joksikin aivan muuksi. Hän alkoi kontroolloida minun menemisiä ja tulemisia. Soitteli jatkuvasti tarkistaakseen missä olen. Olin siis vaimo ilman sormusta ja yhteistä kotia.
Olen varma siitä että sain enemmän huuomiota kuin "ykkönen" koska miehen aika ei olisi mitenkään voinut enää riittää toiselle naiselle. Puhuimme puhelimessa tuntitolkulla jatkuvasti ja mies soitti. Lopulta tajusin kuitenkin etten ole tarpeeksi rakastunut mieheen ja ettei meillä olisi kovin hyvät mahdollisuudet yhdessä. Suhde tavallaan päättyi molempien halusta. Se oli "järkipäätös". Mies on nyt taas vaimonsa kanssa.
Tässä oli yksi tarina siitä mitä se pettäminen voi olla. En ainakaan itse koe enkä usko että olisin ollut mikään pelkkä "huora/reikä" miehelle. Jos joku on edelleen sitä mieltä, ok. Mutta kyllä pettämisessä voi olla kyse monesta muustakin. Esim. tämä kyseinen mies olisi kyllä varmasti saanut montakin muuta naista ja suurin osa sellaisia jotka mielellään olisi antanut vaikka heti. Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua edes jollekin. Itse aion vältellä varattuja miehiä jatkossa.