Kysymys siis kuuluu, että miten pystyisi muuntautumaan ikävystyttävästä ihmisestä hauskaksi ja mielenkiintoiseksi. Minulla on aina ollut varsin huono menestys miesten suhteen, ja luultavimmin syynä siihen on luonteeni. Olen
-ainakin tutustuessa- varsin ujo ja hiljainen ja vaikuttanen hieman varautuneelta. Olen koittanut opetella sosiaalisemmaksi ja puheliaammaksi, mutta ongelmana on se, että jos yritän olla sosiaalisempi kuin olen, niin tilanne tuntuu minusta epämiellyttävältä, sillä tuolloin en ole oma itseni, vaan tuntuu kuin esittäisin jotain roolia.
Sanotaan että kannattaa olla oma itsensä, mutta entä jos se oma itse ei kelpaa ikinä ?
-ainakin tutustuessa- varsin ujo ja hiljainen ja vaikuttanen hieman varautuneelta. Olen koittanut opetella sosiaalisemmaksi ja puheliaammaksi, mutta ongelmana on se, että jos yritän olla sosiaalisempi kuin olen, niin tilanne tuntuu minusta epämiellyttävältä, sillä tuolloin en ole oma itseni, vaan tuntuu kuin esittäisin jotain roolia.
Sanotaan että kannattaa olla oma itsensä, mutta entä jos se oma itse ei kelpaa ikinä ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä tekisit toisin jos et pelkäisi?
Ota muutos mielenkiintoisena haasteena jossa voi vain saavuttaa jotain uutta.. Mitä hyötyä siitä pelkäämisestä on?
Itse löysin paremman suunnan, kun huomasin että pelottavat tilanteet, kuten huomion keksipisteenä oleminen, ei olekkaan niin pelottava jos ottaa koko homman vain haasteena ja uuden oppimisena.
Ja kun olet voittanut pelon, olet jo mielenkiintoisempi ihan luonnostaan, kun uskallat sanoa mitä ajattelet :)
Pahimmallakin naispuolisella riivinraudalla on "se". Herättää aina aitoa mielenkiintoa miehissä. On kysymys lajin säilymisestä. Täälläkin. Nytkin.
Mikä se on?
Sepä se.
ymmärtää...
ainakinton ujoudenkanssa muutenkylläkin täyspellevälillä, oliskohan mahdollist saadatietää missäpäinvaikutat ikä ja niinpöispäin,?
Harva ihminen on oikeasti mielenkiintoinen. Sellaista pinnallista välkettä se tahtoo olla monella. Aivan varmasti sinullakin on vientiä kunhan päästät jonkun lähelle.
Moi,sellaisen neuvon haluaisin sanoa,että älä mieti koko asiaa!=) Itsekin olen ollut hyvin hyvin ujo..usko pois kyllä jokainen ihminen on mielenkiintoinen.Maailma muuntautuu sellaiseksi kun sen itse näemme.Pukeudu kivasti,tee juttuja josta pidät.Hymyile ja sano itsellesi että minä olen mielenkiintoinen persoona.Saatpas vielä todeta itsellesi että niinpä olenkin.
Minusta juuri hiljaiset ihmiset ovat mielenkiintoisia,jotenkin syvällisempiä.
Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.Kyllä sitä puhetta sitten tulee kun on sen aika ja oikean ihmisen kanssa.Itse olen melko hiljainen/varautunut perusluonteeltani,mutta oppinut elämään sen kanssa.Tärkeää on olla oma itsensä.
... ihmisen mielenkiintoisuus ei ole vaatteista kiinni. Elämme tosin aikaa jolloin vaatteet ovat kovin tärkeitä mikä saa osan ihmisistä tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi ja epäkiinnostaviksi jos ei ole rahaa.
Vaatteetkin voivat olla sitä keinotekoisuutta jota tämä rehellinen yksilö ehkä vierastaa.
että sinulla on mielessäsi tasan yksi määritelmä mielenkiintoiselle ihmiselle. Et kuitenkaan itse ole juuri sellainen ja väität siksi itseäsi ei-mielenkiintoiseksi. Mielenkiintoinen voi kuitenkin olla monella tavalla. Koska kahta samanlaista ihmistä ei ole, niin jokainen on mielenkiintoinen. Jos vain tuntee itsensä ja arvostaa omia piirteitään. Et ole niin ikävystyttävä kuin luulet, usko pois.
Jos olet kiinnostunut miehen jutuista, mielipiteistä ja elämästä, olet hänen mielestään mielenkiintoinen, näin se menee.
Samalla lailla, jos naurat miehen vitseille, sinulla on hänen mielestään huumorintajua.
Ei sulla ole mitään murehdittavaa :)
En usko että teeskenteleminen jotakin muuta kuin mitä olet auttaa, jokaisen pitäisi olla oma itsensä ja kelvata sellaisenaan. Ujouskin voi olla viehättävää :) Roolin vetäminen on vaikeaa, kuten itsekin totesit, ja paljastuu lopulta.
Entäpä jos mietit joitakin luontevia keskustelun aiheita valmiiksi, sellaisia mitkä kiinnostavat sinua ja mistä osaisit keskustella luontevasti. Ajattelet niitä etukäteen mielessäsi, rennosti. Asiat ovat sitten sopivan tilaisuuden tullen mielessä.
Usko pois rauhallinen nainen voi olla mielenkiintoisempi kuin jatkuvasti äänessä oleva ja pahansisuinen nainen :)
Tsemppiä, ole oma itsesi, äläkä menetä toivoa.
Kaikki sanoo vaan että pitää olla oma itsensä, mutta jos on ujo, hiljainen ja varautunut niin jotkut käsittää sen väärin. Itse ole ujo ja hiljainen ja varautunut uusien ihmisten seurassa. Niin tiedän että jotkut ihmiset ovat käsittäneet minut väärin näiden asioiden perusteella.Minua on luultu että olen itsekäs ja "nokka pystyssä" kulkeva, töykeä ja että minulle ei kelpaa mikään. Vaikka asia on ihan päin vastoin.
Ennen en saanut sanaa suustani, mutta nyt jo tohdin puhua enemmän vieraiden ihmisten kanssa. eli olen parantanut itsetuntoani liittymällä aikoinaa teatteriin ja olen näytellyt eri näytelmissä harrastaja pohjalta, joten sinunkin kannattaisi kokeilla. Siitä on ollut apua ainakin minulle.Vielä on tosin paljon tehtävää, mutta kaikesta huolimatta olen oma itseni vaikka muut sanoo mitä vaan.Ole sinäkin.
Ei ujous ole ongelma minulle, ehkä teininä hieman oli :) Eli en ole ujo.
Ehkä tämä oli tarkoitettu keskustelun aloittajalle.
ainakaan minulle, päinvastoin. Arkuus ensitapaamisella on tervettä, liika rohkeus ainakin minusta herättää epäilyksiä. Jos olet mukava tyyppi niin kyllä tositarkoituksella mukana olevat sinut huomaa vaikka ujo olisitkin :)