Tiedän, että tämä on aika vanha juttu ja monia perheitä varmasti koskettaa. Kerron nyt vain oman tilanteeni. Ollaan oltu avoliitossa pari vuotta ja kaikki on periaatteessa tosi hyvin. Mutta en voi ymmärtää sitä, että mies lähestulkoon joka viikonloppu vetää niin hirveät kännit, että koko viikonloppu menee siitä selviämiseen. Tänäänkin kotiin tuli aamukahdeksan aikaan, ja löytyi halailemasta vessanpönttöä. Tätä tapahtuu n. kaksi kertaa kuukaudessa muun ns. normaalin juomisen lisäksi.
Mitä mieltä te olette? miten suhtautuisitte tällaiseen? Itselläni alkaa hermo mennä, tympäisee kun ei voi sitten tehdä mitään koko viikonloppuna kun toinen parantelee krapulaansa. Vai valitanko turhasta? Alkoholi muuttaa tätä miestä jotenkin todella aggressiiviseen ja inhottavaan suuntaan. En siis tarkoita mitään väkivaltaa (ehkä henkistä tosin), mutta joka tapauksessa persoonallisuus muuttuu täysin.
Eikö oikeasti voi rentoutua tai pitää hauskaa muutenkin kuin ryyppäämällä? Kiitos, jos joku jaksaa lukea ja kommentoida tätä.
Mitä mieltä te olette? miten suhtautuisitte tällaiseen? Itselläni alkaa hermo mennä, tympäisee kun ei voi sitten tehdä mitään koko viikonloppuna kun toinen parantelee krapulaansa. Vai valitanko turhasta? Alkoholi muuttaa tätä miestä jotenkin todella aggressiiviseen ja inhottavaan suuntaan. En siis tarkoita mitään väkivaltaa (ehkä henkistä tosin), mutta joka tapauksessa persoonallisuus muuttuu täysin.
Eikö oikeasti voi rentoutua tai pitää hauskaa muutenkin kuin ryyppäämällä? Kiitos, jos joku jaksaa lukea ja kommentoida tätä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hakekaa apua. AA ja avioliittoneuvola, yms.
No et tosiaankaan valita turhasta. Mulla menee hermot vähemmästäkin juomisesta.
Kiitos molemmille kannustavista viesteistä. Juuri sitä olen miettinyt, että suutunko turhasta, tai pitäisikö minun suhtautua tähän asiaan jotenkin toisin. Mutta nyt minulle on todella tullut huono mieli ja yksinäinen ja hyljätty olo koska mies ei voi olla juomatta, tai edes rajoittaa sitä. Vaikka ei se juominen tosiaan ole päivittäistä, mutta silti se tuntuu pahalta.
Enkä saa tästä asiasta oikein kunnon keskustelua aikaan. Joskus mies on hirveästi katunut ja pyytänyt anteeksi ja luvannut, ettei niin tapahdu enää, mutta aina se vaan tapahtuu uudestaan. Siksi luottamus on mennyt ja se kuitenkin ainakin omasta mielestäni on parisuhteen perusta.
ymmärrän sinua täysin.ei ole kivaa kun vapaat menee känniläistä katellessa ja sitä turhanpäiväistä nälvimistä kuunnellessa.kaikkein pahinta on kun rakkaipani luonne muuttuu aivan täysin.se herttainen rakastava mies vaan valuu oluen mukana kurkusta alas!näin kävi myös eilen!eipä muuta kun huomenna taas pirteänä töihin rentouttavan viikonlopun jälkeen!
myös siihen ainaiseen tissutteluun ja kaljalata haisevaan mieheen.
Ymmärrän että välillä otetaan (otanhan joskus itsekkin), mutta pitää elämässä olla muutakin viikonloppuna ku se kaljapullo.
Mun ex kans sitten alkoi kännissä riehumaan viimeset 2 v liitosta oli sellaista. Aikanaan kun seurusteltiin, niin hän oli se joka istu hiljaa ja kuunteli "harmiton" , mutta sitten hänestä paljastukii se mies joka riehu ja haukku ja rikko paikkoja.
Ero on aina vaikea paikka, mutta itsekkin sitä mietin ainakin 2 v . Mielestäni se ei ole normaalia elämää ainainen kaljottelu ja jopa viikollakin sitten jatkettiin saunailtaa aamutunneille.
voimia
alkoholismi on sairaus, josta on vaikeaa päästä irti. tiedän sen kokemusta, kun vanhempani ovat alkoholisteja. kun ottaa esim.yhden kaljan,pitää ottaa toinen ja kolmas ja... sitä rataa. voi olla että miestäsi vaivaa jokin asia henkisesti,josta hän ei puhu, ja purkaa sen sitten juomisen kautta. miehethän kun eivät yleensä puhu ajatuksistaan ja tunteistaan kovinkaan paljoa. jos tässä nyt olisi kuitenkin kyseessä alkoholismi, uskon että miehesi ei tarkoita satuttaa sinua tms. alkoholismi vain vie ihmisen mennessään,eikä ihminen suostu itse tajuamaan sitä että on sairastunut. itseäsi et saa syyttää tästä. tiedän että se on vaikeaa,ja tuntuu ettei jaksa yrittää enää kertoa miten pahalle se tuntuu kun toinen ei ota sitä kuuleviin korviinsa. ja uskon sen että tuntuu pahalta, ja rasittaa varmasti todella paljon. mutta usko minua, asioilla on tapana järjestyä. voimia sinulle.
Mene hakemaan itsellesi apua Al-Anonista. Sieltä saat vertaistukea toisista samassa tilanteessa olevilta.
Jos tuohon jäät ja ymmärrät miestäsi aina vaan, niin syytä itseäsi. Etkö ymmärrä, että juopon kanssa seurustellessaan työntää kätensä kyynärpäitä myöten paskaan.
noin paljon? näin miehenä tuo tulee mieleen ja siitä syystä vetää tohon malliin överikännit tahallaan. Tunnen yhen miehen, naimisissa ja lapsia mut on salaa bi ja sen takia vetää jatkuvasti hirveästi viinaa ja kännejä kun ahdistaa elämä ton seksuaalisuuden takia, on pettänyt vaimoansa.
Mut AA tai avioliittoneuvoja, nopsasti..!
juo muutamia kertoja vuoteen, mutta
syksyllä, kun asteita on hädintuskin 10 ulkona, häntä saa etsiä aamulla puistosta nukkumasta, kännykkä hävinnyt
tai tulee kotiin, oksentaa ensin pönttöön ja tämän jälkeen on tiedottomassa tilassa, oksentaen sänkyyn, yrjö lentää verhoihin asti metrin päähän, samalla myös työpöytä likaantuu. EI NORMAALIA. Ei vastaa eikä reagoi. Ambulanssi ei vie pois, olen yksin ahdistavassa tilanteessa, enkä mahda hänelle/asialle mitään. Jälkeenpäin lähestulkoon viittaa kintaalla koko asialle. On kuulemma TÄYSIN NORMAALIA???
Uusiksi meni petari, peitto, kaikki liinavaatteet, tyynyt ja verhot pesuun. Hinta noin 500 €. Enkä muuten maksanut senttiäkään.
Kyse ei luottamuksen puutteesta, nalkutuksesta. Joka kerta olen hänet laskenut menemään, iloisin mielin, luottanut, halannut pussannut ovella. LUOTTANUT.
Joka kerta hänen humalansa on aina vain pahempi. Mietin, milloin löydän hänet aivot pihalle hakattuna ojasta.
Toipua en voi tästä koskaan. Aina, kun tiedän, että jotain juhlia on tulossa, olen viikkoja jollain tapaa hermoraunio, vaikken sitä hänelle näytäkään.
Olen jopa ajatellut mennä psykologille, mutta mielestäni tämä ei ole minun vikani, jopa hän on sen minulle myöntänyt.
Hän ei ymmärrä, että silloin, ennenkuin aloimme olemaan 10 vuotta sitten yhdessä, hän joi useammin, varmaan viikoittain, reilusti. Nyt jos juo muutamia kertoja vuoteen, niin keho ei kestä samaa viinamäärää, koska ei ole tottunut siihen.
Kerropa se aikuiselle miehelle.
Itse olen lopettanut juomisen kokonaan, koska näen, että siitä ei ole minulle mitään hyötyä. Olen yrittänyt puhua, että jättäisi viinan kokonaan pois, mutta ilmeisesti hänessä ei ole sen verran miestä.
En jaksa tätä pelkoa ja luottamuspulaa. Vaikka ihana mies onkin, niin jos suhde kaatuu tuohon viinaan, niin kaatukoon. Olen aikuinen, ja nähnyt jo elämää ja erilaisia miehiä. Siispä jos arvostan miehessä raittiutta, olenko oikeutettu sellaisen saamaan?
Minua on lyöty, manipuloitu, olen ollut "kakkossijalla" eli miehen kaverit ovat olleet etusijalla, pelkkä seksikumppani, ja nämä kaikki eri miesten kanssa.
Olen valmis heittämään kaiken tämän elämän pois, jos hän ei voi viinasta luopua, edes siitä muutamasta kerrasta vuodessa. Eikö se silloin ole sama olla juomatta kokonaan, jos ei siinä ole niissä harvoissakaan kerroissa mitään järkeä.
Myös vanhempani ovat ihmetelleet mieheni viinankäyttöä.
jätä se mies heti. vaikka sen kuinka vaikealta tuntuisikin. itselläni ei sinänsä kokemusta ole oman mieheni kohdalta vastaavasta,mutta vanhempani joivat nuorempana paljon,isäni hakkasi äitiäni aina humalassa, ja äiti piti huolta lapsista ja kodista,vaikka joi itsekin jonkin verran. viina voi joskus muuttaa ihmisen ihan erilaiseksi. jos viina on tärkeämpää kuin rakkaus,niin sillon on pakko olla korvien välissä vikaa.
kuin pari kertaa vuodessa, pelkään kyllä milloin se kerta on kohtalokas. Hän on hyvätuloinenkin ja muuten hellä ja kiltti, ostelee koruja ja muuta, pitää huolta minusta ja vanhemmistani, korjaa koko perheen kaikki autot jne. antaisi rahaa useamminkin jos vain ilkeisin pyytää. Mutta tulen rahallisesti hyvin toimeen, kun asumme yhdessä...
Olemme aikoneet ostaa talon, ja hän on ilmeisesti valmis panostamaan siihen enemmän rahaa kuin minä pystyn.
Joten olen kyllä aika riippuvainen hänestä kaikella tapaa, elämäni on helppoa, meillä ei ole lapsia, ja hän on paljon töissä, joten saan tehdä mitä huvittaa. Miksi siis valitan, kun kaikki on normaaliaikana niin hyvin, en tiedä itsekään.
Ehkä pelkään juomista niin paljon, etten usko itsekään. Seuraavaa kertaa, jolloin saan jäädä tyhjän päälle yhden illan juomisen takia. Tai hänet hakataan vihannekseksi laitoshoitoon.
Voisin paljain käsin tappaa sen ihmisen, joka viinan keksi, jos pääsisin niin kauas menneisyyteen.
Kuinka paljon viina on tuonut miljardien elämään kurjuutta, kuinka harvalle iloa?
Ihailen viinatonta egyptiä.
2 kertaa vuodessa, ei tuo kyllä tunnu meikäläisen korvissa miltään alkoholi ongelmalta,
ja vielä naurettavammalta kuulostaa tuo naisten mantra """" jätä se paska, sä ansaitset paljon parempaa""" tässä tilanteessa.
vaikea uskoa että jos vain 2 kertaa/vuodessa, niin eikö niitä kertoja yksinkertaisesti voi jättää pois, koska mistään alkoholi ongelmasta ei ole kyse,, ja jos on pakko ottaa, etkö voisi ehdottaa että joisi piedompaa pelkästään,esim olutta vain...
niin ei tulisi noita rajatila-krapuloita.
Pakko myöntää että kärsin jostain saman kuuloisesta.
Yleensä tiedän rajani, voin hyvin käydä baarissa vain muutamalla. Vähän enemmän menee enintään kerran kuussa. Tosi känneihin erehdyn ehkä 2-4 kertaa vuodessa. Humalahakuinen seura ja oman känniasteen aliarvointi. Juttu luistaa mukeja ei lasketa eikä promillet tunnu omasta mielestä nousevan tietyn pisteen jälkeen ennen kuin leka iskee niin että maailma pyörii. Kaverit kantavat snapsikierroksia eteen, jokaisen on vastattava vuorollaan. Juon muka vain sopivasti. Ehkä tajuaisin sanoa ei jos joku sanoisi että vaihda jo jääveteen. Mutta eihän niin käy. Menee muisti ja aamulla voi olla siivottavaa. Morkkis vaivaa useamman päivän, miksi piti käydä näin.
Käykö miehellesi näin tietyssä seurassa.
Onko mukana ketään kohtuukäyttäjää? Sellaista jonka kanssa voisi sopia että hän pistää tarpeen tullen jarrua päälle ja jota mies itse lupaa kuunnella. Uskooko hän sinua jos olet itse mukana?
ja totta, hänelle käy noin vain omassa vanhassa kaveriporukassa, tai jos siis vähintään eksyy siihen baarissa ollessaan.
Omien työkavereidensa kanssa osaa juoda, on pakko pitää selkärankansa suorassa, ja pomokin on aina silloin mukana, perheyrityksessä kun työskentelee.
Mutta. En usko, että sellaista kaveria löytyy, jonka sanaa uskoisi, siis jos ei ole mainitussa työporukassa. Eikä minuakaan, juo vain uhallaan enemmän.
Viimeksi, joka oli kerroista siis pahin, kotiin tullessaan hänellä oli ivallinen katse kasvoillaan. Muistan entisestä suhteesta, kun mies katsoi ivaten, että silloin olisi pitänyt tajuta lähteä.
Mutta sitä kun juo tarpeeksi, ei tajua eikä muista mitään.
Hän joi ennen paljonkin, yöllä soi puhelin monta kertaa paikallisesta, että missä mies luuraa, kun ei ole juomassa. Olimme juuri alkaneet olla yhdessä, ja hän nukkui luonani. Jostain syystä en niitä "kavereita" koskaan nähnyt ja hänen veljenvaimon kanssa on ollut puhetta, että veljeksillä siipiveikkoja on joskus riittänyt.
Minä en jaksa enää pelätä, enkä haluaisi tätä yhtä ainutkertaista elämää kuluttaa tähän tyhjänpäiväiseen asiaan. Ja niinkuin joku mainitsi, että eikö sitä paria kertaa voisi jättää jo kokonaan pois? Niinpä, olen sitä pyytänyt, mutta taitaa sekin olla liikaa.
Sain alussa myös sisarusten vihat niskaan, kun velipoika ei ollutkaan aina huonoimmassa kunnossa juhlissa, siis yrjö poskella pöydän alla. Nyttemmin välit ovat suurimmaksi osaksi korjaantuneet, onneksi. Toivottavasti he ymmärtäisivät, että ilman viinaa voi olla hauskaa, jos vain haluaa, eikä mene terveys. Heidänkin suvussa kun sitä kaikkea sydäntautia riittää.
Nyttemmin, kun viime vuonna löysin tämän suomi24 sivun, olen useampaan otteeseen purkanut tuntoja itku silmässä. Mutta kuten sanoin, olen hänestä tavallaan jo riippuvainen, ja hän on vanhemmilleni suuri apu. Eikä hänessä ole todellakaan mitään vikaa, jos vain ei joisi sitä pariakaan kertaa vuodessa.
Hän ei ymmärrä, että tila, johon hän itsensä juo, on myrkytystila. Vakava sellainen, kun ei itsekään tajua oksentavansa. Ja minä pelkään, että hän selällään oksentaa, ja tukehtuu siihen. Ja pelkään, että saan siitä vielä syyt niskoilleni. Siksi minun piti soittaa ampu-miehet viimeksi paikalle, ettei syy sitten ole minun. Jouduin itse lähtemään heti töihin, kun mies tuli aamuyöstä kotiin. Tiesin kyllä, etteivät varmaankaan mukaan ota, mutta saanpa sitten sanoa, ettei ollut minun vastuullani hänen kuolemansa oksennukseen.
Sinäkin kuulostat ihan mukavalta mieheltä. Jättäisit sen viinan pois =)
Tiedän kuinka "hauskaa" on olla kännissä, mutta vanhetessa olen huomannut, että ilta menee ihan mukavasti muiden juopottelua katsellessa. Monet luulee, kun eivät tiedä, etten muka ole koskaan juonut, mutta kyllä, lipikset, taskukaljat, votkat ja liköörit on tuttuja.
Mietippä asiaa nyt välillä miehen kannalta. Mies on ennen kuin sinä tulit kuvioihin juonut usein, ollut sellainen ryyppymies. Hoitanut varmasti asiansa hyvin, eli ei mikään "pultsari", mutta ympäristössä on tiedetty, että jos lähdetään juomaan niin kyllä sekin varmasti lähtee ja jaksaa juoda aamun pikkutunneille saakka ja niinhän mies on jaksanutkin.
Sitten sinä tulit kuvioihin. Mies ajattelee, en voi enää ryypätä niin kuin ennen, joka viikko ja vaikka useampanakin päivänä putkeen. Et ehkä suoraan sitä sano, mutta mies aistii, kyllä että et halua miehen juovan niin kuin ennen. Naisista voi tuon aistia, vaikka eivät sitä sanoisikaan. Ja muutenkin mies ajattelee, että niin usein ei voi parisuhteessa juoda kuin poikamiehenä.
No, mies rakastuu sinuun, sinä (toivottavasti) myös häneen. Te muutatte yhteen ja elämän rytmi muuttuu sellaiseksi parisuhteen vaatimaksi. Kuluu aikaa, mies on tyytyväinen elämään, mutta kuitenkin se viinan aiheuttama rentoutus sinne tarvitaan. Mikään muu ei rentouta miestä niin hyvin kuin juominen silloin tällöin. Sitten mies lähtee vanhojen kavereiden kanssa juomaan pitkästä aikaa. Vanhat muistot ja jutut tulee mieleen. Otetaan vähän viinaa. Ohops! Kaikki omat rajat unohtuu ja aletaan juoda "vanhaan malliin". Ja kuinka ollakkaan seuraava muisto on kun viskataan baarista pihalle kun on oksennettus lattialle tai muisto on se kun herätään kotoa halaamasta WC-pönttöä ja siinä onkin oltu jo kolme tuntia.
No, tuosta selvitään. Sinä kuitenkin järkytyt ja alat puhua miehelle, että lopeta juominen kokonaan, kun kerran juot itsesi noin huonoon kuntoon. Mies ajattelee asian näin: "Minä olen aiemmin juonut keskimäärin kaksi päivää viikossa, eli yhteensä noin sata päivää vuodessa. Nyt olen vapaaehtoisesti jättänyt juomiseen kahteen kertaan vuodessa ja juuri sen takia että sinä et pidä siitä että joisin kuten ennenkin. Eli minä olen jättänyt juopottelu-päivistäni 98% pois sinun vuoksesi. Nyt sinä haluat viedä minulta ne viimeisetkin 2% -> Sinä olet kiittämätön siitä mitä olen jo juomiselleni tehnyt ja kohtuuton kun haluat viedä pois tuon viimeisenkin henkireiän."
Mietippä asiaa tuolta kannalta. Mieti mitä mies on jo tehnyt sen asian suhteen että juominen ei olisi niin kovasti elämässä mukana kuin ennen. Kerroit että sinulla on hyvä mies, kannattaako niiden parin vuosittaisen ryyppykerran vuoksi jättää mies jos miestä rakastat oikeasti? Jos taas rakastat lähinnä helppoa elämääsi jonka mies mahdollistaa ja miehen turvaamaa taloudellista asemaa, niin sitten varmaan ei kannata jatkaa yhdessä.
Jos kuitenkin taivuttelet miehen jättämään ne vähätkin juoma kerrat pois, niin tiedätkö mitä sitten tapahtuu? Kuvittelet että kaikki on hyvin ja voitte elää onnellisena elämänne loppuun saakka. No, asia ei varmaankaan mene niin. Asia menee näin mies suostuu sinun painostuksesta olemaan juomatta. Menee aikaa. Ei miehen viinan tarve ole kuitenkaan hävinnyt minnekkään. Se olisi hävinnyt, jos tuo lopettaminen olisi tullut miehen omasta tahdosta. Mutta se tuli sinun tahdosta, niinpä se tarve on koko ajan olemassa. Eikä pelkästään ole vaan se kasvaa koko ajan. Kun enää ei voi edes kerran puolessa vuodessa "ladata" "viina-akkuja", niin tämä tarve kasvaa ja kasvaa. Kasvaa kunnes yksi kaunis päivä, kun on muitakin murheita. Ehkä teillä on riitaa keskenänne niin sitten se purkautuu. Ja se purkautuminen ei olekkaan mikään yhden päivän känni, vaan siitä jää putki päälle ja sitten menee viinaa paljon pitkään ja sitten sinun sanoilla ei ole enää mitään merkitystä. Huudat miehelle, itket, rukoilet taas huudat, uhkaat jättää miehen... Mutta mies ei välitä. Mies ajattelee, että "sinun vuoksesi olen jättänyt juomisen moneksi vuodeksi kokonaan pois. Nyt otan sen takaisin ja sinulla ei ole mitään sanomista siihen lähde vaan kävelemään en jaksa enää kuuliaisesti totella sinun käskyjäsi".
Miksikö väitän asian olevan näin? No, siksi että minä olen itse aivan samanlainen mies ja siksi uskon tietäväni mistä puhun. Minä olen nyt ollut useamman vuoden siinä tilanteessa että juon pari kertaa vuodessa ja vaimo yrittää saada minut lopettamaan nekin kerrat. Ei vaan ymmärrä, että jos lopetan kokonaan niin se on juuri tuo kuvailemani lopun alku sitten...
Itse join aluksi itseni aina todella huonoon kuntoon. Nyt olen jo oppinut juomaan väliin vähän vichyäkin, niin ainakaan jokainen kerta ei pääty samalla tavalla. Toinen hyvä konsti on että kun tietää että seuraavana päivänä on juomingit tiedossa, niin juo edellisenä iltana sellaisen kohtuullisen "pikkukännin". Se tuo kestävyyttä ja jaksamista seuraavalle päivälle. Ja yksi tapa mitä käytän on se että menen mökille yksistäni muutamaksi päiväksi ja laitan yksinkertasesti pellin kiinni. Juon vaan niin paljon koko ajan, että vähään aikaan ei juomista kaipaa. Sillä tavalla "lataan" tätä "viina-akkuani".
rajoittamaan juomistasi. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että hän juo, niin pitkään kuin se pysyy hallinnassa. Nyt on yhdet juomingit tulossa, ja ehkäpä ja toivottavasti ne menee hyvin, eli ei överiksi.
Silti, johtuuko siitä että olen absolutisti nainen, en ymmärrä miksi pitää juoda välillä kaatokännit selvitäkseen elämästä? (olen vanha teinijuoppo, joten tiedän mitä viina on)
Olemmeko me kaikki ihmiset, jotka emme nollaa tilannetta, kaistapäitä vai kohta lääkitystä vailla olevia, kun emme viinaa tarvitse tuolla tavalla?
Kuten olen sanonut, että koskaan en ole kieltänyt lähtemästä, mutta olen myös miehelleni sanonut etten kiellä itseänikään lähtemästä. Maailma on miehiä täynnä. Historiani tuntien, kun lähdön hetki suhteesta tulee, se tulee ruminalla ja rumasti. Hän kyllä tietää sen, ja sen, ettei saa pitää minua itsestäänselvyytenä, kuten en minäkään häntä. En kuitenkaan asialla uhkaile miestäni, koska ei se johda kuin huonompiin väleihin. Mutta hän on tietoinen, etten siedä mitä vaan kohtelua, kuten aikaisemmissa suhteissa tein.
Ei minulla juomista vastaan mitään ole, mutta kyllä aikuisen miehen pitää osata pitää huolta itsestään, joka tilanteessa. Kun ei niitä kavereita koskaan ole ollut siinä silloin, kun mieheni olisi kantoapua tarvinnut. Jollain lailla minusta tuntuu, että ehkäpä hän olisi saanut ajattelemisen aihetta niistä kerroista, kun ei itse ole ollut kovassa humalassa, vaan hiprakassa seurannut muiden örveltämistä. Hiprakka on ihan ok tila, mutta sikamainen örveltäminen kuuluu minusta jonnekin tuonne alkoholistipuolelle.
Sieluuni koskee nähdä vanhoja valokuvia, joissa hän ei tajua tästä maailmasta mitään. Tiedän senkin, että en voi häntä äidin lailla säästää maailmalta, mutta kun hän sen tajuaisi itse. Äitiä hänellä ei enää ole, ja jos olisi, tiedän, että äiti saisi poikaan järkeä päähän, ja olisi minun tukena asiassa. Toivoisin, että poika ajattelisi, että äiti taivaasta katsoo perään (emme ole kuitenkaan mitään uskovaisia) ja niinhän mies ajatteleekin. Olen itse niin pahoillani, että hänen vanhemmiltaan en voi saada tukea, enkä omillenikaan viitsisi kaikkea kertoa, kun en miestä haluaisi henkisesti nujertaa ja mitätöidä vanhempieni silmissä.
Koskaan en täydellistä miestä rinnalleni löydä, en ole itsekään lähelläkään täydellistä vaimoketta. En myöskään halua ajaa häntä mihinkään juoppoputkeen, enkä kyllä katsoisi olevani siitä vastuussa. Monet kerrat olen sanonut (ja melkein yhtä monta kertaa olen ollut oikeassa), että jos pitää joka viikonloppu juoda, niin silloin on elämässä jotain vikaa. Joidenkin ystävien olen huomannut jättävän ne viikonloppupullot pois erottuaan silloisestaan, ja löydettyään uuden kumppanin. Voihan se olla, että joku päivä he vielä pulloon hanakasti tarttuvat.
Minun henkilökohtainen heikkous on se, että mietin asioita liikaa ja liian tarkkaan. Olen muutamia vuosia käynyt terveydenhoitajalla e-pillereiden takia (siis kerran vuodessa tavannut henkilön). Viime kerralla hän sanoi suoraan, että mietit asioita liian tarkkaan. Olin ihan puulla päähän lyöty. Toki keskustelemme niitä ja näitäkin aina käynnilla, mutta jäin miettimään (TAAS....), että mietinkö asioita liian tarkkaan.... Pitäisi oppia elämään hetki kerrallaan, koska niinkuin sanoit, hermostuneisuus paistaa varmasti minustakin läpi. Ja paljon.
Hienoa, että teillä miehillä on aikaa auttaa meitä (muita) naisia ymmärtämään asioita teidän kannalta. Oman miehen kanssa se keskustelu ei aina ole välttämättä niin antoisaa. Ja naisilta saa yleensä vastaukseksi JÄTÄ SE MIES....
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ja kiitos. Tämä on terapiaa, koska joka kerta olen yksin tässä läppäri sylissä itkenyt, kun näitä viestejä olen kirjoittanut. Ei tarvitse miehelle itkeä, koska jokainen keskustelu asiasta on aina liikaa. Kummallekin.
Olen ollut samantyylisessä suhteessa kuin sinä jossa mies joi itselleen kännit viikonloppuisin ja olin suurimman osan viikonlopusta kuskina hänelle ja hänen parille kaverilleen jos sai mukaansa. Suhteemme kyllä jäi aika lyhyeksi miehen juomisen takia kun itse en juo kovinkaan usein ja en jaksanut kuunnella hänen juttujansa ja katsella toisen menoa....
Ettei vain toi kummittelu liittynyt asiaan. :)
sen takia että yritin painaa vanhoja selvittämättömiä asioita unholaan, itsellä juominen karkasi käsistä siten että avokki näytti ovea, no vietin pari viikkoa maanpaossa enkä ole sen jälkeen juonut tippaakaan :)
PÄÄTTEEKSI
ON HUOM !välillä ja joskus loputtomaksi tuntuvana
ajan ajaksona otettettava irti itsensä siitä ympyrästä missä pyörii, valitettavan usein se on perskännit perjantaina joka jatkuu sitten yli viikonlopun.
Joskus kun asioita teki jotenkin toisin sekään ei riittänyt, aina oli joku asia vitullaan, no ei siinä mitään joka toinen pe tilipussi käteen ja baanalle joskus kerkes jo tiistaina kuunteleen sitä
nalkutusta josta kaikki oli lähtöistä.
kaikki jotka olevat eri mieltä asiasta voivat lähettää mielipiteensä
rapu61.miukumaiku.luukku.fi
vastailen jos jaksan
Kyllähä se on niin et tosimies vetää joskus sitä kuivaa valkkarii eli dry votkaa "vähä" enemmän ku pitäs, mut rajansa kaikella. Koitas puhutella sitä retkua et pitäs valita etes joskus sen viinan sijasta sinut. Mut anna kuitenki aina sillon tällön, noin parin kuukauden välein sen vetää kunnon lärvit, kyllä suomalaisen miehen pitää joskus saaha rentoutua kuha ei itteensä eikä muita telo :).
T: Antakaa määki huudan, määkin oon kännissä
suomalaisilla miehillä on ilmeisesti jokin geenivirhe tai kromosomivika ja mielen köyhyys kun on mahdottomuus keksiä muita rentoutumiskeinoja kuin viinan juonti. säälittävää. vihaan suomalaista kansanluonnetta, häpeän suomalaisia junttisikoja silmät päästäni. säälin kaikkia naisia, jotka sietävät ryyppäämistä ja antavat lastensa altistua sen näkemiselle.
viina ei aiheuta kuin surua ihmisille. se aiheuttaa riidat parisuhteessa, sairaudet, huostaanotot, mielenterveysongelmat ja väkivallan.
ja silti nämä säälittävät viinasiepot jaksavat puolustaa tapaansa rentoutua. on varsinainen tragikoominen näky mennä viikonloppuna ravintolaan. siellä kaikki mongertavat, sössöttävät ja tuijottavat toisella silmällä toiseen, ja toisella toiseen ilman suuntaan. ja kuvittelvat olevansa maailman mukavimpia/kunkuimpia jätkiä. yök oksennus lentää, säälin säälin säälin....
mikä on teidän mielestä kohtuu käyttöä?
Olipa tutun kuuloista.Samasta syystä pakkasin tavarani ja lähdin suhteestani joku aika sitten.Raskasta olla suhteessa jossa ei saa arvostusta ja missä toinen tekee mitä huvittaa ja ei välitä kun itsestänsä.Siinä vaiheessa kun viina menee perheen ja kaikkien asioiden edelle niin jotain on pielessä.