nainen alle 30,mies yli 50.
Miten mahtaa käydä, mikä alkaa tökkimään naisen, mikä miehen puolelta, todennäköisesti mielestäsi.
Miten mahtaa käydä, mikä alkaa tökkimään naisen, mikä miehen puolelta, todennäköisesti mielestäsi.
Yli 25vuoden ikäero
salmiina
211968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
voisin kuvitella, että ainakin seksi voi muuttua melkoisesti vuosien varrella. Eihän esim 70 mies ole samalla aaltopituudella seksissä kuin esim 45 nainen. Vai onko, vastatkaa viisaammat!!
vähän lähempänä tätä päivää. Selvennän vähän.Olen tuo nainen, alta 30, ja olen ihastunut yli 50vuotiaaseen mieheen. Olen flirttaillut ja vähän kuin huomaamatta tehnyt itseäni tykö, ja hän vastailee flirttiini. Saisin varmaan hänet, jos vaan panostaisin vielä hieman. Itseasiassa mies on niin komea ja varakaskin, ettei olisi mikään ihme, vaikka haluaisin parisuhteeseen hänen kanssaan. Mun ystävät vaan sanoi, että mietis hei vähän, mutta en mä osaa ajatella hirmu pitkälle tulevaisuuteen. Mä vaan haluaisin.
Mainittakoon, että mun oma isä on vähän tuota miestä vanhempi, ja äiti samanikäinen. Ne sai siis mut aika vanhoina.
seksikö se päämäärä parisuhteessa? Ilmeisesti se tänä päivänä näyttää olevan monille se tärkein päämäärä, elämässä on kuule paljon muitakin asioita, jotka tuottavat sitä hyvää mieltä.Kyllä se kunnossa olevalla miehellä oksa kovoo vielä 70, jos liikkuu ja syö oikein. Hellyys, molemmin puolinen välittäminen ja pienet kohteliaisuudet sekä yhdessä tekeminen, niilläkin saa jo hyvää mieltä enemmän kuin pelkkä pano. Seksiin kykenee kuka vaan, mutta muu elämä vaatiikin jo paljon enemmän....onko se aina niin iästä kiinni??
ratkaisee asian mielestäni. Itse olin 32-vuotias kun minua 23-vuotta vanhempi mies ihastui minuun. Kävin hänen kanssaan muutaman kerran treffeillä, mitään läheistä meillä ei ollut. Mies oli hyvässä asemassa, varakas ja ihan kivaa seuraakin. En ihastunut mieheen missään vaiheessa. Ikäero häiritsi minua. Jos on rakkautta, tahtoa ja motivaatiota olla toisen kanssa, niin en näe ikäeroa mitenkään ongelmaksi. Itselleni tämä tapus selvensi sen, että viihdyn paremmin miesten kanssa, jotka ovat suunnilleen käyneet koulua samaan aikaan kuin minä, katsoneet lapsuudessaan samoja televiso-ohjelmia kuin minä ym. Tämän vanhemman miehen kanssa meillä ei ollut esimerkiksi tällaistä yhteistä kokemuspohjaa ja koin hänen konkrettisesti kuuluvan vanhempieni kanssa samaan sukupolveen.
Eli jos on tunnet rakkautta, motivaatiota ja tahtoa suhteeseen tämän vanhemman miehen kanssa niin sitten toimenpiteisiin :-)
Ei seksi ole tärkeintä elämässä mutta voin kertoa että saattaa aiheuttaa ongelmia suhteessa jossa on suuri ikäero. ja tämä mielipiteeni perustuu täysin kokemukseen.
Riippuu siitä muuttuuko ihastus rakkaudeksi ja rakkaus rakastamiseksi. Tätähän ei voi tietää ennen kuin kokeilee.
pariskunnan jossa ikäero oli se 25 vuotta. Menivät naimisiin ja saivat 2 lasta. En tiedä miten nykyään mutta kai heillä se suhde ihan tavallinen ja normaali oli, mies oli aika nuorekas ja muutenkin epätavallisen rento tyyppi että sekin teki ehkä sen että sopivat hyvin yhteen.
Jos on intohimoa, rakkautta, tahtoa ja viihtyy yhdessä, täydentää toisiaan, kemiat ja sävelet pelaa, niin ihan hyvä. Oli sitten nuorempi tai vanhempi kumpi sukupuoli tahansa. Jos nainen vanhempi, voi ehkä mennä seksin suhteen paremmin kuin jos mies on vanhempi. Mutta jokainen suhde on yksilöllinen, omanlaisensa.
Itse ajattelen että sellainen 10 vuotta on sopiva ikäero. Oli se sitten mies tai nainen se vanhempi. Mutta jos sitä ajattelis jossain vaiheessa et toihan vois olla mun äiti tai isä. Ja seksistä en edes kirjoita, koska.... Mutta ajattele että kun itse olet vielä suht nuori niin toinen voi olla jo hoitokodissa, tai kenties terveys pettää. Missä ne onnelliset vuodet sitten on kun kaksi vanhusta istuu elämän ehtoolla yhdessä muistellen nuoruuttaan.
Ja tuonkaltaisessa suhteessa se vanhmpi pakostakin kokee itsensä nuoreksi ja tekee kaikkensa sen eteen, eli aloittaa terveelliset elämäntavat. Mutta entäs se nuorempi jos se alkaa ajatella joskus 10 vuoden päästä että sen pitää raahata toista mukana. Vaikeeta vaikeeta. Ihan kokeeksi pitäis elää sitä suhdetta hetki tovi. Olla yökylässä jne. Ja jos lapsia syntyy suhteeseen niin onko se lapsiakaan kohtaan oikein. Että kenties jo teineinä pitää tottua ajatukseen että isä tai äiti on vanhainkodissa. Tässäpä näitä pohdittavaksi.
Jos on kyse vasta ihastuksesta niin ei kannata haaveilla parisuhteesta. Ehkä mies on kiinnostunut vain seksistä ja tietty vanhaa ukkoa imartelee nuoren naisen huomio.
Ihmiset alkaa monasti vanhemmiten viihtyä kotona ja vaikka nyt hissukka olisitkin niin kyl se menovaihe tulee 30-40 v välillä. Mies saattaa tulla mustasukkaseks, kun nuori vaimo juoksee yksin ulkona. Muutenki kun olette eri sukupolvea, voi keskustelun aiheet olla vähissä. Tapailin nuorena kymmenen vuotta vanhempaa miestä ja huomasin jo siinä "kulttuurieroja". Lisäks voisin vielä todeta, että vanha mies ei välttämättä halua lapsia (koska sillä saattaa olla niitä jo entuudestaan).
Voi olla, etsiä, löytää yheisiä harrastuksia ja mielenkiinnon, intohimon kohteita elämään monenlaisia. Ihmisen vetovoima, seksikkyys lähtee myös älystä, viisaudesta, korvien välistä, ei vuosista.
noi catharine Zeta-Jones ja M.Douglas ollet jo yhdessä jo aika kauan, ikä-eroa jotain 30 vuotta.
Ihmiset on yksilöitä ja erillaisia, vaikea yleensäkin sanoa kenenkään ulkopuolisen onnistuuko parisuhde vai.
Jos olisi olemassa joku yleisresepti ketkä sopivat yhteen niin eihän yhtään suhdetta päätyisi eroon. Nyt puolet avioliitoista päätyy eroon. Monesti kuulee että tehän näytitte niin täydelliseltä parilta ja ero kumminkin tuli. Ei tuota kemiaakaan pysty kukaan ulkopuolinen sanomaan.
Oli sitten mies tai nainenkin paljon vanhempi niin se voi toimia hyvin jos keskinäistä rakkautta on. Jos on tunnetta ja se molemminpuolinen, niin sehän on se oleellisin.
Jos ei ole, niin silloin ikä-erot, niiden puuttumiset yms. ovat aivan yhdentekeviä asioita.
Monesti mennään liittoon jossa toisella on vahvat tunteet, toisella ei ehkä niinkään. Se aiheuttaa vaan tuskaa ja ongelmia ja erohan siitä todennäköisesti jossain välissä tulee tai sitten kidutaan vaan huonossa liitossa. Ja ulkopuolisille pari on voinut näyttää niinkin täydelliseltä. Keskenäinenhän rakkaus auttaa jo paljon ratkomaan ongelmia. Elämähän on muutenkin paljon jatkuvaa ongelmien ratkaisemista.
Niin ja kannattaa vaan elää tätä päivää eikä vaan miettiä mitä on mahdollisesti 20 vuoden päästä.
Ethän tiedä oletko edes hengissä silloin, olet voinut esim. saada syövän ja kuollut siihen.
Tuollaisella mentaliteetillä voi olla ettei päädy parisuhteeseen koskaan, voi alkaa pohtia haluaaako ollakin 10 vuoden päästä taas vaikka sinkku, haluaako edes oikeastaan sittenkään ylipäätään olla parisuhteessa jne.
Niin että se varakkuus viehättää sua ja etsit jonkinlaista isähahmoa elämääsi. Aika pirun huonot lähtökohdat. Taas näitä epätoivoisia siivellä eleleviä naisia.
mä kyllä satun olemaan itse aika varakkaasta perheestä. Iskä ja äiti on säästäneet mulle aika kivan pesämunan rahaa sitä varten, että joskus aloitan oman elämäni; ei tarvitse heti lähteä sossun luukulle kerjäämään. Ammattia en ole vielä hankkinut,mutta olen mä ollut harjoittelujaksolla päiväkodissa.Varsinaista työkokemusta mulle ei ole vielä kertynyt paljoakaan, kun olen saanut olla kesälomat ihan vapaalla.Äiti on sanonut, että on ihan kiva, että saan nauttia kesälomista, jaksanut sitten paremmin syksyisin jatkaa kouluja. Mä olen bilettänyt mun kavereitten kanssa, menty minne mieli on tehnyt. Kaikkien pitäisi saada nauttia vapaudesta ja elämästä, mutta varmaan kaikilla ei ole sellaseen mahdollisuuksia, vaan niitten pitää mennä töihin.
Juu, toi mies olisi aika ihqu.. Mä näyttäisin varmaan aika södeltä sen rinnalla kun mentäisiin sen jaguaarilla tai hoodeella. Vitsit mä oikeastaan haluun sen. Sillä on kyllä lähes ikäisensä naisystävä, mutta sen mä päihitän kyllä.
Kiva kun teidän vastauksista näkee, että tekin luotatte että mä ja se mies voitais onnistua. Lapsiakin voisin joskus harkita, mutta vasta sitten kun mä haluan ;)
Kuules aika "raakile" olet minun ikäiselle miehelle.
Sori nyt vaan mutta, itse ei kiinnosta noin suuret ikäerot.Vaimoni on 6 vuotta nuorempi ja ihan hyvä ikäero.Mitäs vikaa niissä nuoemmissa mihissä on.??
Eihän niissä nuoremmissa mitää vikaa ole, paitsi että tuolla ihqulla miehellä on jo omaisuutta hankittuna, se on jo "jotain". Se voisi viedä mua nyt talvella jonnekin missä on lämmintä, kesällä mökille.Sinne pääsisi autolla tai voisi huristella moottoriveneellä. Voitais käydä jossain festareilla, ja se voisi kustantaa meidät hotelliin, eikä tartteis bunkata jossain teltassa.Sen kanssa pääsisi syömään hienoihin paikkohin, ja se voisi juoda shampanjaa mun korkokengästä. Ihan eri kuin jotain marketin halpis-pahvilaatikko viiniä, niinkuin nuo nuoremmat ja usein varattomammat tarjoaa.
Miehellä on jo hyvä asema ja maine: mä olisin kuin piste iin päälle sen rinnalla edustamassa. Mä vetäisin kaikki katseet, mä olisin prinsessoista kaunein, ja mun mieheni saisi kateellisia katseita siitä hyvästä että mä loistan sen rinnalla. Ja tietysti, onhan mulla tiukempi perä mitä sillä vanhalla luuskalla, jonka kanssa se nyt seurustelee.Mulla on niin ihanat töröhuuletkin, että niillä kelpaa imutella.
no voi voi ap!! nytpä tällä kirjoituksella osoitit olevasi varsinainen prinsessa-bitch; että oikeen "iskä ja äiskä" ovat pesämunan keränneet... voi jiisus!
Mutta älä huoli, kyllä elämä opettaa... Sun kyllä kannattais ottaa nuorempi ukko, sillä eihän tämä nykyinen vanha mies jaksa sinua kovinkaan kauaa hoivata ja passata - ja sitähän sinä mitä ilmeisimmin uusavuttomana tarvitset!Eikä sinusta taas ole sen vanhan äijän hoitajaksi - ja siihenhän ei kauaa mene, kun se hetki koittaa...
mene sinä bilettämään niitten teinikavereittesi kanssa- ei kypsynyt 5-kymppinen mies sinua kauaa jaksa katsella...
Itse olen seurustellut jo 5 onnellisesta vuotta yli 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olen sitä mieltä, että ei se ikä vaan ne tunteet!! Jos nyt on hyvä olla, niin sehän on tärkeintä. Ei kukaan tiedä missä on huomenna saati sitten 10 vuoden kuluttua. Parasta on nauttia tästä hetkestä.
Hei ihmiset,
Aihe on hyvä ja mielenkiintoinen, samoin monet hienot ja arvokkaat vastaukset, mutta...
Lukekaapa tämän "Salmiinan" vastauksia. Eihän noin pöljäkkeitä kommentteja ole kuin amerikkalaisissa B-luokan komedioissa. Joku yrittää olla hauska ja provota - ja me menemme halpaan?
hauskaa provoa ole. Ihan elävää elämää. Se vain, että minä olen nyt naimisissa tuon miehen kanssa. Pamautin itseni raskaaksi, en kertonut miehelle ennen kuin oli liian myöhäistä aborttiin. Iskä ja äiskä vaativat miehen ottavan vastuun lapsesta, koska oli maannut mun kanssa. Ne on sen verran vanhanaikaisia.
Nyt mä olen oikeasti kusessa tässä jutussa. En pääse enää minnekään, hoidan lapsia, joita itseasiassa on kaksi jo, toinen ihan imeväinen vielä.
Mies on alkanut nyt lähempää katsottuna näyttää aika vanhalta. Se on yleensä niin väsynyt töistään ja muista menoistaan, että kaatuu viereen jaksamatta tehdä elettäkään. Mun nuori kaunis vartaloni on hieman levinnyt synnytyksistä; onneksi sentään ei ollut pakko imettää noita lapsia, säästyi edes rinnat.
Mun puolesta olisi mies saanut olla jämynä ja sanoa ettei ala mun kanssa leikkimään, mutta kun se oli niin tyhmä että piti mua jonain leluna. Raskaaksi tulin kun pelasin jutut siten kuin halusin; se oli jo sanonut jättävänsä mun.
En mä tiedä, ei tää mitään elokuvaa todellakaan muistuta, paitsi jotain kauhufilmiä.
Mä olen sen kanssa naimisissa. Iskä ja äiskä vaatii, että kestänkin, kun kerran lapset olen saanut. Ne on laittanut perintöön ja siihen hitin pesämunaan ehdon, että ne on multa pois jos eroan. Leskeksi jääminen sen sijaan heidän mielestään on tilanne, missä tarvitsen ainakin rahallista apua.
Vaikka, perinhän mä miehen, jos niikseen tulee.
siis en mä tässä viestien välillä ole ollut raskaana ja synnyttänyt. Alkuhan oli, että mikä teidän mielestänne tällaisessa suhteessa alkaa tökkimään. Mä tiedän jo vastauksen, mutta olisin halunnut teiltä vastauksia, ja myöhemmillä viesteillä selvensin miten kuvio on tähän pisteeseen kulkenut.