Tuntuu, että moniin paikkoihin riittää hakijoita paljon. Esim. ilmoitetaan "hakijoita oli todella runsaasti, hakijoita oli n. 50 tai hakijoita oli 71" Tällaisia vastauksia olen saanut. Nuokin määrät on mun mielestä jo isoja ja sit kerrotaan et valinta oli erittäin vaikea, mikä on varmaan tottakin. Ilmankos turvaudutaan rekryfirmoihin monesti, kun rekryfirma käsittelee hakemukset puolestasi ja firma vain valkkaa jo karsituista mieleisensä. Varmasti hakijamäärät on joihinkin töihin vielä isommat.
On masentavaa vastaanottaa noita ilmoituksia, että ei ole tullut valituksi. Kun kuitenkin innokkaana odottaa haastattelukutsua. Itselläni kuitenkin on vaikea löytää koulutukseen sopivia ja kiinnostavia työpaikkoja. Nykyisin olen jo koulutustani vastaamattomassa pienipalkkaisessa työssä, niin en haluaisi enää uudestaan päätyä samaan. On vaan pakko hakea uusia paikkoja, mutta epätoivo lisääntyy hylkäävien ilmoituksien myötä. Ja kuten tälläkin palstalla todettu, niin monethan ei edes vaivaudu ilmoittamaan yhtikäs mitään, ei aina vaikka olisi käynyt haastattelussakin.
No, samaa se on kaikilla hakijoilla varmaan. Semmoinen ajatus vain karmii, että kun on paljon hakijoita, niin suurin osa on samalla viivalla. Eli tämä tasapäistäminen on saanut aikaan tämän. Vaikka sulla oiskin ihan hyvä koulutus ja muutenkin olet ihan kelpo hakija, niin sunlaisia on miltei kaikki muutkin hakijat. Joukosta positiivisesti erottuminen onkin sitten melkoinen haaste. Tämmöisiä mietteitä tästä kaikesta on tullut.
Kuitenkin kun itekin menin ammattikorkeakouluun siinä ajatuksessa, että koulutus kannattaa ja sen jälkeen minulla on realistia mahdollisuuksia löytää mieleinen työ.
On masentavaa vastaanottaa noita ilmoituksia, että ei ole tullut valituksi. Kun kuitenkin innokkaana odottaa haastattelukutsua. Itselläni kuitenkin on vaikea löytää koulutukseen sopivia ja kiinnostavia työpaikkoja. Nykyisin olen jo koulutustani vastaamattomassa pienipalkkaisessa työssä, niin en haluaisi enää uudestaan päätyä samaan. On vaan pakko hakea uusia paikkoja, mutta epätoivo lisääntyy hylkäävien ilmoituksien myötä. Ja kuten tälläkin palstalla todettu, niin monethan ei edes vaivaudu ilmoittamaan yhtikäs mitään, ei aina vaikka olisi käynyt haastattelussakin.
No, samaa se on kaikilla hakijoilla varmaan. Semmoinen ajatus vain karmii, että kun on paljon hakijoita, niin suurin osa on samalla viivalla. Eli tämä tasapäistäminen on saanut aikaan tämän. Vaikka sulla oiskin ihan hyvä koulutus ja muutenkin olet ihan kelpo hakija, niin sunlaisia on miltei kaikki muutkin hakijat. Joukosta positiivisesti erottuminen onkin sitten melkoinen haaste. Tämmöisiä mietteitä tästä kaikesta on tullut.
Kuitenkin kun itekin menin ammattikorkeakouluun siinä ajatuksessa, että koulutus kannattaa ja sen jälkeen minulla on realistia mahdollisuuksia löytää mieleinen työ.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hakemuksia. Paikka, joka on julkisesti ilmoitettu avoimeksi, vetää hakijoita. Mutta oma-aloitteinen hakemus saattaa sattua just sopivaan saumaan. Tosin silloin saattaa tulla ensi alkuun vain määräaikainen paikka eli kannattaako vakituisesta paikasta lähteä määräaikaiseen. Kannattaisiko ennemmin nykyisessä työpaikassa pyrkiä eteenpäin...
Sehän on nyt tietenkin selviö,että jos ikäluokista 60 % suorittaa korkeakoulututkinnon,niin tästä syntyy valtava koulutusinflaatio,jolloin suuri osa päätyy koulutusta vastaamattomiin työtehtäviin,eli niihin hanttihommiin,joita on tehnyt opiskeluaikanaanin siivoojana ja kaupan kassalla.
Kuvaamasi ilmiö on minullekkin valitettavan tuttu. Samoin kuin monelle muullekin.
Et ole siis ainoa joka ei kelpaa.
Hiukan siis tuntuu puheet työvoimapulasta olevan liioiteltuja.
eli avoimia hakemuksia on turha tehdä. Sitten kun samaan paikkaa hakee se 130 ihmistä, kuten edellistä työtä, johon en tullut valituksi, on vaikeaa saada työtä vastavalmistuneena. Oman alan työkokemusta ei vielä juuri ole, eikä sitä näköjään koskaan voi saadakaan, kun aina siellä 130 ihmisen joukossa on niitä, joilla on 10 vuoden työkokemus. Plääh!