Kerroin poikaystävälleni pettäneeni häntä. Nyt olen aivan hajalla, itken, huudan turhaan, itken lisää. Minuun sattuu niin paljon, kun näen kuinka kumppaniini sattuu... Kidun. Hän sanoi, ettei voi päästä tämän yli. Onko elämän loppu tässä? Tunnen suurta häpeää ja syyllisyyttä, ihan kuin sydämen ympärille olisi kiristettynä teräsvaijeri joka puristaa kivuliaasti.
On ihan helvetin paha olo, tekisi mieli kuolla ettei tarvitsisi kokea tälläistä tuskaa. Minulla on hartioillani syyllisyyden valtava paino, päässäni on mielikuva, jossa minut kivitetään kuoliaaksi, ja jään veriseksi lammikoksi maahan.
Auttakaa! Miten tästä tuskasta selviää? Mitä voi tehdä, että kumppanin olo jotenkin paranisi?
On ihan helvetin paha olo, tekisi mieli kuolla ettei tarvitsisi kokea tälläistä tuskaa. Minulla on hartioillani syyllisyyden valtava paino, päässäni on mielikuva, jossa minut kivitetään kuoliaaksi, ja jään veriseksi lammikoksi maahan.
Auttakaa! Miten tästä tuskasta selviää? Mitä voi tehdä, että kumppanin olo jotenkin paranisi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
miettinyt sitä ennenkuin petit. mikä sai sinut niin tekemään?:(
jo tehnyt ihan tarpeeksi. Ei tässä elämän loppu ole mutta on erittäin todennäköistä että suhde päättyy siihen.
Sanot(ja tarkoitat) että olet pahoillasi ja kadut todella paljon mitä olet tehnyt ja aiheuttanut hänelle. Sen jälkeen et voi kun odottaa että poikaystäväsi päättää asiasta suuntaan tai toiseen.
kantapään kautta. Nyt ei sitten auta muuta kuin keskustella itsesi kanssa ja käydä ystäväsi kanssa tuskaasi läpi. Toivottavasti tuskasi on opiksi elämäsi tiellä ja ymmärrät että se on pahinta mitä voit toiselle, rakastavalle ihmiselle tehdä. Ymmärrän hyvin poikaystävääsi, vaikea sitä luottamusta on enää rakentaa.
-Siihen mihin sateenkaari päättyy, löytyy aarre-
Nyt en kyllä auta sinuu yhtään, mutta mietippä millaista tuskaa poikaystäväsi mahtaa kokea, kun olet pettänyt häntä.
Mieti niitä syitä, jotka saivat sinut pettämään. Ehkä et ollut tyytyväinen suhteeseesi?
Tiedän, että tuntuu varmasti pahalta. Koita kestää ja juttele ystäviesi kanssa. Oikeat ystävät eivät tuomitse vaan ymmärtävät.
Koita jaksaa, niin koitan minäkin, vaikka poikaystäväni jätti minut, vaikken ole häntä pettänytkään.
Teitkö sä sen humalassa vai ihan selvinpäin? Miksi sen teit ja oliko se mies joku tuttu vai vaan joku baarista pokattu? Etkö yhtään miettinyt, että hei sulla on ihan poikaystäväkin, eikö mikään sussa pistänyt vastaan kun annoit toisen äijän tökätä kullinsa suhun?
Yritä ymmärtää, että pettäminen on yksi pahimmista jutuista mitä toinen osapuoli voi parisuhteessa tehdä. Luottamus ei taida koskaan palata 100%. Sitä vaan miettii milloin pettävä osapuoli tekee sen uudelleen ja mitäköhän se nytkin mahtaa tehdä.
Et sä silloin sitä katunut kun sä panit toisen kanssa. Parasta nyt olisi että pistäisitte suhteen poikki ja sä päästäisit miehen vapauteen, löytämään itselleen jotain parempaa, jotain johon voi luottaa...
tiedän että sulla on paha olla mutta olet todellakin ansainnut sen olon koska miehelläsi on vielä pahempi olla ja tunne miksi se ei riitänyt sulle.sama olo on täälä koska avopuolisoni kertoi juuri kaksi tuntia sitten pettäneensä mua ja nyt olo on helvetin paha ja kysymykset pyörii vain päässä että antaako vai ei anteeksi?
.. miksi kerroit pettäneesi? Nyt teillä molemmilla on kamala olo.
Minusta on itsekästä kertoa pettäneensä. Jos kadut asiaa, niin olisit miettinyt sitä yksinäsi ja yrittänyt päästä eteenpäin, nyt poikaystävälläsi on yhtä paha (ellei pahempi) olo, eikä asia parantunut yhtään.
Mua on myös petetty, joten sen enempää myötätuntoa ei pettäjille heru.
Yksinään asian kelaamisesta ei tule kyllä yleensä mitään. Sitä rypee hetken itsesäälissä ja tuntee ittensä pask*ksi ihmiseksi. Sitten sitä rupeaa selittelemään itselleen syitä teoilleen. Eikä yleensä rehellisesti vaan tyyliin "kun meillä oli niin tylsää ja seksi laimeata tai mua ahdisti se ja se".
Yksinään ihminen selittää asiat itselleen "parhain päin", niin ettei ne todella tule käsitellyiksi. Pitäisi yhdessä ja esim. ammattiauttajan kanssa miettiä, miksei asioista keskustelu ennen pettämistä tai ero ollut vaihtoehto.
niin useat pettäjät kelaa vaan omassa päässä näitä juttuja, osittain vai siksi etteivät halua jäädä kiinni. Omissa silmissään he eivtä ole niin huonoja ihmisiä, vaan sitä he olisivat vasta jos kumppani saisi tietää.
Tosi usein nämä oman pään sisällä "asian läpikävijät" tulevat siihen lopputulokseen että se johtui osittain minusta ja osittain olosuhteista (vastuun pakoilu) ja "nyt päätän etten koskaan tee niin enää"... Kunnes taas seuraavalla kerralla.
Vain siksi ettei asiaa ole rehellisesti käynyt läpi. Vähättelyn sijaan olisi ihan hyvä nähdä koko kuvio ja tuska, minkä sillä (pikku mokalla) aiheuttaa. Vähättely ei silloin olisi vaihtoehto ja samalla pettäjä voi oppia itsestäänkin jotain uutta.
Ihmiselle kun on luontaista vähätellä omia pahoja tekoja, vierittää niitä toisten syyksi ja uskotella, ettei se nyt niin kamala juttu ollut.
Miksi niin moni pettäjä tiuskii puolisolleen ja ajattelee että tässä on kaikki huonosti eikä hän tee mitään oikein?
Koska pettäjä ei kestä katsoa itseänsä rehellisesti peiliin, ja siksi siirtää kaikki negatiiviset tunteet puolisonsa ominaisuuksiksi. Samalla saa itselleen tavallaan oikeutuksen teoilleen (kun puoliso on niin viallinen).
Ihmisen mieli on kummallinen.
niin pitääkin olla. Turha täällä on vaikeroida, sympatiat ovat täysin poikaystäväsi puolella. En voi sietää, että ensin toimitaan, sitten vasta mietitään ja päälle päätteeksi vielä haetaan täältä jonkinlaista ymmärtämystä. Toivon, että poikaystäväsi miettii pari kertaa antaako koskaan anteeksi vai ei. Itse en antaisi ja toisekseen olen sitä mieltä, että joka pettää kerran, tekee sen toistekin.
Petetyn tuskaa et voi mitenkään helpottaa. Et Mitenkään. Toivon vain että kärsisit niin paljon ettet pystyisi enää elämään. Kivityksellä pääsisit aivan liian helpolla.