Olen menossa naimisiin noin kuukauden paasta mieheni kotimaassa, mutta emme ole viela tehneet paatosta avioehdosta. Kuitenkin jos tulevaisuudessa eroamme, se vaikuttaa todella paljon elamaan. Kysymys kuuluu siis: oletteko tehneet avioehtoa ja onko koko ehto enemmankin epaluottamuslause kuin silkkaa varovaisuutta? Onko kenellakaan kerrottavaa avioerosta ja siita, olisiko kannattanut tehda ehto vai jattaa tekematta?
Talla hetkella minulla ei ole paljonkaan omaisuutta saati sitten tuloja, mutta miehellani on. Omaisuudesta taisteleminen ei toki koske ainoastaan monikulttuurisia liittoja, mutta eri kulttuureissa avioliitto ja toisaalta avioero ovat hyvinkin erilaisia kuin suomalaisessa kulttuurissa, sen minka nyt asiasta tiedan.
Talla hetkella minulla ei ole paljonkaan omaisuutta saati sitten tuloja, mutta miehellani on. Omaisuudesta taisteleminen ei toki koske ainoastaan monikulttuurisia liittoja, mutta eri kulttuureissa avioliitto ja toisaalta avioero ovat hyvinkin erilaisia kuin suomalaisessa kulttuurissa, sen minka nyt asiasta tiedan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vaikka sen tekeminen onkin vähän hullua silloin kun on menossa naimisiin.
Itseasiassa, tässäkohdassa olisi mielestäni hyvä muuttaa Suomenlakia niin, että avioehto olisi automaattisesti voimassa kun avioliitto solmitaan ja vain ne, jotka haluavat voisivat solmia avioehdottoman liiton tekemällä tätä koskevan sopimuksen.
Tietenkaan en halua ajatella etta paatyisimme eroon, mutta kuinka onkaan, miten avioeron tullessa toimitaan kun kyseessa on kahden eri maan kansalaisen liitto? Pateeko ulkomailla kirjoitettu avioehto myos Suomessa? Vai onko kaiken pohjana lainsaadanto jota noudatetaan maassa, jossa mentiin naimisiin. Mieheni on USA:inen ja maan sisallakin on eri osavaltioissa erilainen kaytanto. USA on kuitenkin rankkojen ja rahasotien luvattu avioeromaa, joten sinansa ei ole ihme etta avioehto on ylipaataan tapetilla.
Toisaalta olemme miettineet etta avioehdossa on hieman luottamuksen puutteen makua, silla en usko etta eron tullessa lahtisin vaatimaan itselleni elintason yllapitoa ja muuta yhta alytonta. En tieda suomalaisista avioeroista, mutta meilla ei liene tyypillista toisen totaalinen ryostaminen?
Oma emäntäni oli paljon varakkaampi kuin minä, ja jos kyseinen naurettava laki olisi ollut voimassa olisi epäilemättä ollut vaikea selittää miksi pitäisi sopia toisin kuin laki määrää.. Taidan kyllä edustaa pienen pientä vähemmistöä muutenkin tällä foorumilla :D Olen ollu jo 15 vuotta naimisissakin sen alkuperäisen morsion kanssa, eikä ero vieläkään häämötä.
maissa on erinlaiset avioliitolait jotka olisi hyvä tuntea. Siis oletko maassa jossa sinulla edes on oikeutta miehesi omaisuuteen avioliitosta riippumatta tai onko sinun mielipiteellä jotain vaikutusta siihen.
Asumme siis USA:ssa ja jos oikein oletan, minulla ja mieheni omaisuudella ei ole mitaan (laillista) tekemista keskenaan ennen avioliittoa. Avioliitto ilman avioehtoa antaakin sitten avaimet kaikkeen ja itse asiassa sitoo jopa henkilokohtaisesti otettuihin velkoihin, sen verran tiedan. Ennen avioliittoa omaisuus ja se, kenelle mikakin kuuluu riippuu siita, kenen nimi seisoo paperilla. Kaikki mita omistamme on talla hetkella miehen nimissa, toisaalta oma tyourani on vasta aluillaan.
kummalle mahdolliset lapset määrätään avioeron sattuessa.
Suomessa olemme tottuneet siihen, että äiti saa lapset varsin usein. USA:ssa asia ei ole lainkaan itsestään selvä.
Totta. USA:ssa on liian monta kamalaa tarinaa huoltajuuskiistoista. Siinapa se, kun naimisiin mennessa olleet selvat savelet voivat vuosien myota muuttua. Mies on kahden vaiheella avioehdon suhteen, lahinna siksi koska luonnollisesti perhe ja lakimies seka kirjanpitaja suosittelevat avioehdon laatimista. Toisaalta mina olen hyvin erilainen kuin useimmat amerikkalaiset naiset ja oma suhtautumiseni avioeroon ja omaisuuden jakamiseen on vahemman kiihkea ja ahne kuin taalla ihmisilla tuntuu olevan.
Mies haluaisi minun olevan kotona mahdollisimman pitkaan lasten kanssa kunhan sellaisia saamme, ja se tietenkin tarkoittaa sita etta tulen olemaan sen aikaa riippuvainen hanen tuloistaan eika elaketta kerry. Jos sattuisimme eroamaan, minulle ei paljoa jaisi avioehdon (riippuen avioehdosta tietenkin) kanssa. Taallahan yleensa avioeron jalkeen mies kustantaa ex-vaimolleen elintason, joka heilla oli naimisissa ollessaan. Se tuntuu hyvin vieraalta ajatukselta, mutta jos sattuisikin niin, etten koskaan saisi luotua uraa ja olisin kotiaitina vuosikaudet, se tietenkin turvaisi tulevan.
Ei ole avioehtoa... jos minulla olisi ollut omaisuutta olisin voinut haluta sellaisen. Meillä on tällä hetkellä kaikki rahat ja muut yhteisessä käytössä (omilla tileillä mutta käytetään yhteisesti)... tosin miehellä on enemmän tuota raha puolta. Minun tilanteeni ei siis muutu paljoakaan entisestään vaikka ero tulisikin,, saattaisi jopa parantua.
Jos mies nyt alkaisi jotain avioehtoa vaatimaan niin varmasti älähtäisin.
Avioehtoa, vielä ei kuitenkaan olla siihen tulokseen tultu enkä välttämättä katso tarpeelliseksikaan..
Miehelläni on kotimaassaan omaisuutta jonkin verran ja Suomessa enemmän kuin minulla, mut en tiedä onko heidän lakien mukaan minulla osuutta siihen, toisaalta olemme avioituneen vain Suomessa joten sekin vaikuttanee asiaan.
Meillä ei vielä lapsia ole, mieheni kotimaassa eron sattuessa ne jäävät usein isälleen mutta itse isän kuoleman vuoksi kasvanut äitinsä kanssa ja on sitä mieltä että lapset tarvitsee enemmän äitiään joten on sitä mieltä että lapset jäisivät mulle. Riitaisan eron sattuessa siitä tietenkään ei voi olla varma olisiko sitä mieltä vai ei. Tietysti lähtökohta on se ettei eroa tule.
Nämä on vaikeita asioita.
Hei,
Avioehto on ihan normaalijuttu. Siitä ei pidä kenenkään loukkaantua tai ajatella jotain rakkauden puutetta.
Ota selvää miehesi kotimaan avioerolaki. Ja se jos eroatte, minkä maan lain mukaan tuomitaan omaisuuden jako, lastenhuoltajuus. Maan jossa eroatte, maan jossa asuitte, vai maan, jossa liitto solmittiin. Avioehto pitää olla virallisten ohjeiden mukaan tehty. Siihen voi mennä aikaa; kaikki käännöstyöt, leimat ym. byrokratiat. Eli kiireesti hommiin. Sehän on ihan normaalikäytäntö maissa, jossa liitot solmitaan vähän suvunkin avulla.
Voitte sopia miten omaisuuden kanssa toimitaan. Ota huomioon myös tulevat perintösi, jos siis vaikka 15 vuoden päästä perit sukutilan Saimaanrannalta, mitä sille tehdään, jos eroatte 17 vuoden päästä. Samoin jos olet esim. aina kotona hoitamassa lapsia (miehen kotimaassa) kertyykö sinulle eläkettä, muuta toimeentuloa, miten eron sattuessa toimitte. Miten yhteinen omaisuus jaetaan, jos molemmat sitä kartutatte työnteolla. Joskushan on niin, että naisen rahalla ostetaan ruokaa ja vaatteita, miehen tuloilla kiinteää omaisuutta. Huonosti käy, jos sun nimissä on vanhat lasten vaatteet ja auto miehen. Kysy viisaammilta eli viranomaisilta.
Tein itse avioehdon, kun menin naimsiin marokkolaisen miehen kanssa. En ole varakas, mutta omistan kuitenkin jonkun verran. Mies omisti vain vaatteet päällään. Vähän oli loukkaantunut, "en ikinä pyytäisi mitään, vaikka eroaisimme". No erottiin alle vuodessa, ei pyytänyt, mutta en olisi antanut vaikka olisi pyytänyt. Mutta paljastui täydeksi huijariksi. Onneksi oli ehto.
Ehdottomasti kannattaa tehdä avioehto. Se ei ole mikään epäluottamuslause, vaan järkevää varovaisuutta. Kummankin osapuolen kun pitäisi etukäteen ajatella myös sitä vaihtoehtoa, ettei kaikki ehkä menekään suunnitelmien mukaan. Luultavasti avioehto päätyy kuitenkin vain pölyttymään laatikon pohjalle, missä siitä ei mitään haittaakaan voi olla. Ja vaikka ei omaisuutta nyt olisikaan, voi sitä kertyä myöhemmin esim. perinnöistä.
Me teimme avioehdon ennen naimisiin menoa. Miehelläni on enemmän omaisuutta kuin minulla, mutta perintöjä on tiedossa kummallakin. Teimme avioehdon vain ennen avioliittoa omistamaamme omaisuutta ja nykyisiä sekä tulevia perintöjä koskien vain avioeron varalle. Lisäksi määräsimme avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan Suomen lakia. Muutenhan tuo laki määräytyy yleensä puolisoiden kuolloisenkin kotipaikan mukaan. Vihkimismaalla ei siis lain sovellettavuuden kannalta ole avioerotapauksissa merkitystä. Ulkomailla laadittu avioehto ei sellaisenaan päde Suomessa, sillä Suomen lain mukaan se on tullakseen päteväksi rekisteröitävä maistraatissa. Jos taas asutaan ja erotaan ulkomailla, on noudatettava ulkomaan lain mukaisia sääntöjä suomalaisen avioehdon voimaan saattamiseksi kyseisessä maassa.
Viestisi selvensi asioita. Luulen etta emme tule asumaan Suomessa, joten mahdollisen eron koittaessa eromaana on USA. Mieheni on ehka enemman avioehtoa vastaan kuin mina, koska ajatus moisesta sopimuksesta sotii miehen romanttista puolta vastaan. Mina taas ajattelen asiaa kovin suomalaisittain jarkevana tekona, ja niin moni miehen "tuttukin" puhuu avioehdon puolesta nahtyaan liian monta riitaisaa eroa ja rahavaikeuksiin joutumista.
Ei ikinä ilman avioehtoa ulkomaalaisen kanssa, käytännön syistä jos ero joskus tulee, suomalaisen saa helposti kiinni suomesta, mutta hae ulkomaalaista häneen kotimaastaan ja käännä asiapaperit hänen äidinkielelleen omin kustannuksin. SIIS EI IKINÄ ILMAN AVIOEHTOA.
Meilla joka tapauksessa on asiapaperit miehen kotimaan kielella koska menemme naimisiin ulkomailla.
mutta kuitenkin kaikki asiakirjat pitää pitää vähintään olla englannin kielellä jos miehesi hakee pysyvää oleskelulupaa suomeen avioliiton perusteella
Englanti onkin asiakirjojen kieli, silla mieheni on Amerikkalainen. En usko etta han tulee hakemaan pysyvaa oleskelulupaa Suomeen koska ainakin talla hetkella suunnitelmissa on asua muualla. Uskon etta muutaman kuukauden matkailuun riittaa visa waiverkin.