onko teillä kokemuksia tilanteesta jossa parisuhteessa ei ole enää mitään,ei ole puhuttavaa eikä oikein jaksa enää kiinnostaa.ollaan vaan ja katotaan tätä helvetin töllöä.onko tämä kenties ohi menevä vaihe vaiko kannattaako laittaa kamat jakoon.ollaan oltu yhdessä reilut 4vuotta
Onko tämä yleistä
Hessel12
122779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pistä aikuisten opetusvideot pyörimään, niin eiköhän se siitä.
ollut jo 10 vuotta, pakene kun vielä voit.
jostain on päästävä alkuun, olkoon se vaikka ristinollan peluu tai uimahallisssa käynti, liikuntaa yhdessä.. makuuhuoneeseen energiaa kannattaa kuitenkin tuhlata eniten ! :D
joskus rakkaus ei vaan oo pysyvää...
Kyllähän useimmat liitot juuri siihen johtaa,ensi huuma katoaa ja tilalle astuu arki.
Mutta vaikket nyt suhdettasi arvosta huomaat sen jos eroat tai eron uhka leijuu yllänne,se telkkarin katselu,yhdessä ruokailu ym. on silti yhdessä oloa ja tunnet olosi turvalliseksi suhteessa.
Nuorena sitä tietenkin kaipaa säpinää ja että on joka hetki meno päällä.
Parisuhde ajan myötä asettuu passiiviseen tilaan monilla,suhteessa ei paljoa puhella koska tunnetaan toisemme jo entuudestaan,ihan sama kun uuden auto ostaminen,hetken päästä kun hallitset rutiinit ja auto on tullut tutuksi sinä vaan ajat sitä ...
Se on juuri tuo 3-4 vuotta sitä rakkaushuumaa, ja yhteinen arki mielestäni alkaa juuri tuossa iässä, ja niin kuuluukin.
Sitten pitäisi alkaa parisuhteessa jotain yhteisiä projekteja, lapsi, remontti, kesämökki, vene tai yms. Koska ne erilaiset "maisemat" ikäänkuin auttaa sen toisen näkemään uudessa valossa. Ja niitä ylä- ja alamäkejä on sitten kokoajan.
Näin se vaan menee.. ja SE on sitä kuuluisaa ARKEA. Itsellä sama tilanne, 4 vuotta oltu yhdessä ja aivan sama tunne.. mutta eteenpäin mennään ja sama arki se tulee eteen aina, ihan kaikilla! :)
toivottavasti edellinenkin kirjoittaja ottaa tuosta vaarin..
Tarttis tehrä jotain sen suhteen eteen!!
Se rakastUmisen huuma kestää viisaiden mukaan noin kaksi vuotta ja sen jälkeen alkaa kuulemma se arki. Ja sen jälkeen pitäisi alkaa myös se rakastAminen.
Me ollaan avopari ja oltu yhdessä 10 vuotta ja silti jaksetaan iloita toisistamme joka päivä. En tarkoita tällä sitä, että aina meilläkään aurinko paistaisi. Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan eli kannattaa kokeilla semmosia pikkujuttuja millä ilahduttaa puolisoaan. Me laitellaan työpäivän lomassa tekstiviestejä toisillemme, lähdetään joskus illalla ulos (=nakkarille) syömään, tuodaan töistä tullessa vaikka karkkipussi toiselle ja halitaan ja pusitaan mennen tullen. Ja voi kun pieni kehukin tekee välillä hyvän mielen. Ja sänkyhommiinkin voi välillä keksiä värikkyyttä.
Kokeile, niin saatat yllättyä. Ei suhde kukoista, jos ei sen eteen yhtään yritä.
meillä on juuri sellaista... katotaan vaan televisiota ja ei sitten muuta.. puhumatta saatetaan olla toisille kauankin aikaa,ei vaan oo mitään mistä puhua paitsi lapset joita on kaksi niistä on melkein pakko jotain puhua.. muuten ei sitten asiaa olekkaan.. Parisen viikkoa sitten sanoin miehelleni että en tiedä haluanko olla enään yhdessä.. MIKSI???? mieheni kysyi.. yritin parhaani mukaan sanoa tai kertoa että onko meillä vielä muuta yhteistä kuin lapset..missään emme käy, ei kahdestaan tai lasten kanssa, mistään emme puhu, mitään emme yhdessä harrasta kumpikin menee omia menojaan, samassa sängyssä nukumme kumpikin omalla puolella... seksielämästä ei mitään tietoakaan..ole ollut pitkiin aikoihin nuorimmainen on kaksivuotias sen jälkeiset kerrat voi laskea yhdellä kädelllä...no jos tämä on arkea niin voi kurjuus... no ero ilmoituksen jälkeen mieheni päätti että lähdetään lomalle tai jotain ja puhutaan asioista... no pari viikkoa on kulunut jutustelu on vielä vähäisempää ja reissua ei ole edes suunniteltu. Ainoat asiat joista on keskusteltu on kumpi hakee ja vie lapset hoitoon.. muuten illat kotona menee no menee miten menee.. ero päätös on helpottanut omaa olotilaani kun sen vihdoin uskalsi itselleen myöntää että tunteita ei iselläni enään ole, miehellä niitä on minua kohtaan ja se on niin rankkaa jättää mies joka rakastaa mutta en minä ainakaan häntä onnelliseksi voi enään tehdä.Kyllä se arki vois olla mukavampaakin vai onko se tosiaan niin että parin ensimmäisen vuoden super rakastumisen jälkeen ei ole väliä rakastaako enään ollaan vaan yhdessä kun ei nyt muutakaan tieten ole????
Kuulostaa turhan tutulta. Ollaan oltu 15 vuotta yhdessä, kaksi lasta jotka on jo koulussa. Tunteet ovat loppuneet miestä kohtaan, mitään puhumista tai tekemistä yhdessä ei ole. Mies on monta vuotta jo sanonut et voithan sä tehdä jotain ilman häntäkin, ja totta en tarvitse enään häntä mihinkään. En vain ole uskaltanut erota, vaikka haluaisin. Olen epätoivoinen.. En itse halua antaa suukkoja, halauksia ja ällöttää kun mies tulee lähelle. Mutta se luultavasti johtuu siitä, kun mies haluaa sitä, niin se on yleensä kännissä tai krapulas, ja muuten se ei tule lähelle. Kun sitten taas itse haluaisin olla vaan lähekkäin.
Mun mielestä on eriasia elää "arkea" tai olla pystyynkuollut.
Ei arki tarkoita sitä ettei vois olla koskaan mitään kivaa, ei edes seksiä.
Vanha klisee "suhdetta pitää hoitaa" on totta.
Eikä se tarkoita mitään ihmeellistä, että pitää lähteä heti etelänmatkalle vaan nimenomaan siinä arjessa pieniä ystävällisiä tekoja toista kohtaan. Välittämistä.
Toki ylä- ja alamäkiä tulee, aina ei ole samanlaista... Itselleni riitti yks kahden vuoden alamäki ja otin eron.
Sen kaksi vuotta yritin tahdä kaikkeni herättääkseni nykyisen exän mielenkiinnon.
Eniten otti päähän kun suoraan kysymykseen ei tullut mitään vastausta.