Elikkäs aloitin elokuussa 2006 elämänmuutokseni. Olen toki ennenkin liikkunut ja urheillut, mutta aiemmin en ole kiinnittäny niin suurta huomiota syömiseeni, joten liika kiloja oli ja on edelleen. Olen noin 178-179cm pitkä mies, 24-vuotta, ja painoin elokuussa 2006 103kg. Elikkä ylipainoa oli.
Aloitin yksinkertaisesti niin, että jätin arkipäivistä pois kaiken ylimääräisen herkuttelun. Karkit, sipsit, tavallisen kokiksen, pizzat ja roskaruuan, ym.
Luin ohjeita joiden mukaan varsinkin aluksi kannattaa pitää kerran viikossa ns. herkuttelupäivä, joka auttaa mm. henkiseen hyvinvointiin ja auttaa jaksamaan uudella linjalla. Valitsin päiväksi lauantain, ja yleensä lauantaisin syönkin juuri vähän parempaa ruokaa, pihviä, kebabia tai jotain roskaruokaa. Mutta olen pitänyt sen vain siinä yhdessä kerrassa viikossa ja olen todennut että se toimii.
Liikunta minun kohdallani menee seuraavasti. Maanantaisin pelaan n. 1-1,5 tuntia sählyä, siten että lopussa todella tuntuu että olen tehnyt jotain, ei kevyttä kävelyä vaan ihan tosissaan juoksemista. Tiistaisin ajan n. tunnin ajan kuntopyörää, matkaksi mittarin mukaan kertyy n. 33-40km. Keskiviikkoisin sama sähly, torstaisin sama aika kuntopyörällä. Perjantaisin sama sähly, lauantaisin välipäivä jolloin en tee mitään, ja sunnuntaisin sähly. Tämä tahti ei todellakaan tunnu itsestäni kovinkaan pahalta, vaan liikuntainnostus on toden teolla tarttunut, ja sitä oikein odottaa sählykentälle pääsyä. Olokin on erittäin hyvä aina kun on jotain tehnyt.
Painoni on pudonnut elokuusta tähän päivään 10 kiloa, eli tahti on ollut kohtalaisen hidas. Joulun aikaan paino ei pudonnut, paremminkin nousi, mutta otin itseäni niskasta kiinni taas vuoden vaihteessa ja olen sen jälkeen pudottanut taas 95:stä tähän nykyiseen, eli 93:een. Painan nyt 93 kiloa ja olen tähän mennessä saavutettuun todella tyytyväinen. Tavoitteeni on kesään mennessä saada mahdollisesti toiset 10 kiloa pois. Uskon tavoitteen täyttymiseen, sillä motivaationi on nyt todella huipussaan.
Ehkä tähän loppuun voisi esittää pari kysymystä asiantuntijoille, että olisiko mitään vinkkejä antaa tähän lisäksi vielä? Kaikki otetaan kiinnostuneena vastaan.
Aloitin yksinkertaisesti niin, että jätin arkipäivistä pois kaiken ylimääräisen herkuttelun. Karkit, sipsit, tavallisen kokiksen, pizzat ja roskaruuan, ym.
Luin ohjeita joiden mukaan varsinkin aluksi kannattaa pitää kerran viikossa ns. herkuttelupäivä, joka auttaa mm. henkiseen hyvinvointiin ja auttaa jaksamaan uudella linjalla. Valitsin päiväksi lauantain, ja yleensä lauantaisin syönkin juuri vähän parempaa ruokaa, pihviä, kebabia tai jotain roskaruokaa. Mutta olen pitänyt sen vain siinä yhdessä kerrassa viikossa ja olen todennut että se toimii.
Liikunta minun kohdallani menee seuraavasti. Maanantaisin pelaan n. 1-1,5 tuntia sählyä, siten että lopussa todella tuntuu että olen tehnyt jotain, ei kevyttä kävelyä vaan ihan tosissaan juoksemista. Tiistaisin ajan n. tunnin ajan kuntopyörää, matkaksi mittarin mukaan kertyy n. 33-40km. Keskiviikkoisin sama sähly, torstaisin sama aika kuntopyörällä. Perjantaisin sama sähly, lauantaisin välipäivä jolloin en tee mitään, ja sunnuntaisin sähly. Tämä tahti ei todellakaan tunnu itsestäni kovinkaan pahalta, vaan liikuntainnostus on toden teolla tarttunut, ja sitä oikein odottaa sählykentälle pääsyä. Olokin on erittäin hyvä aina kun on jotain tehnyt.
Painoni on pudonnut elokuusta tähän päivään 10 kiloa, eli tahti on ollut kohtalaisen hidas. Joulun aikaan paino ei pudonnut, paremminkin nousi, mutta otin itseäni niskasta kiinni taas vuoden vaihteessa ja olen sen jälkeen pudottanut taas 95:stä tähän nykyiseen, eli 93:een. Painan nyt 93 kiloa ja olen tähän mennessä saavutettuun todella tyytyväinen. Tavoitteeni on kesään mennessä saada mahdollisesti toiset 10 kiloa pois. Uskon tavoitteen täyttymiseen, sillä motivaationi on nyt todella huipussaan.
Ehkä tähän loppuun voisi esittää pari kysymystä asiantuntijoille, että olisiko mitään vinkkejä antaa tähän lisäksi vielä? Kaikki otetaan kiinnostuneena vastaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä tuossa juuri neuvoja parane antaa. Jos uskot pystyväsi elämään näillä suuntaviivoilla vaikka lopun elämääsi, kuulut voittajien joukkoon. Hitaasti hyvä tulee ja myös tulokset ovat pysyviä. Ei tarvita mitään hokkuspokkus-temppuja. "Terve järki ja maltti" ovat parhaat keinot pysyvään painonpudotukseen ja elämänhallintaan.
Esitän tässä joitain pohdintoja, Sinulla on vapaus vetää niistä omia johtopäätöksiäsi.
Olet hyvässä positiivisessa kierteessä, joka kaiken lisäksi vahvistuu pikkuhiljaa. Runsas aerobinen liikunta kuluttaa runsaasti kaloreja ja kohentaa fyysistä kuntoasi.
Lihaksistosi ei välttämättä paljon kasva tai vahvistu kolmesta syystä: 1. liikut niin paljon, että palautumisaikaa ei juuri jää, 2. ohjelmassasi ei ole anaerobisia voimalajeja lainkaan, 3. harjoitat runsaasti alaraajoja mutta et ollenkaan ylävartaloa.
Ei, bodauksesta ei ole nyt kysymys. Vahvemmat, isommat lihakset polttavat enemmän kaloreja myös levossa ja vahvistavat positiivista kierrettäsi. Valitettavasti lihakset pääsevät kasvamaan vain levossa. Jokapäiväinen jalkojen treenaus ei salli jalkalihasten vahvistumista ja kasvua, tai ainakin erittäin hitaasti.
Muuta jossain vaiheessa ohjelmaasi vaikka kolmen kuukauden ajaksi sellaiseksi, jossa harjoitat ylävartalon lihaksia kuntosalilla esimerkiksi kerran viikossa. Yhdelle lihasryhmälle kerta viikossa on maksimi, viikon lepojakson aikana lihas vahvistuu ja kasvaa seuraavaa treenikertaa varten.
Jätä erimerkiksi pyöräily pois ja treenaa tiistaisin ylävartaloa:
- penkkipunnerrus
- ojentajalihakset
- hartialihakset
- rintalihakset
ja torstaisin:
- taljat (ylä- ja alatalja)
- hauislihakset
Tee ohjelmastasi sellainen, että treeni tosiaan tuntuu. Hengästyt, hikoat ja syke nousee. Tunti kerrallaan riittää. Palautumiseen voi treenin jälkeen ajatella kävelyä tai rauhallista kuntopyöräilyä tai vaikka soutulaitetta.
Näin alaraajoillekin tulee pari lepopäivää viikossa, kun sählyn jälkeen on aina kuntosalipäivä.
-VT
Kiitoksia molemmille vastauksista.
Itse olen ajatellut että aloitan lihaskunnon parantamisen kunhan olen saanut painoni normaalin painoindeksin mittoihin. Olen ajatellut että nyt kun olen näinkin motivoitunut tästä kuntoilusta ja jaksan tehdä juuri näitä aisioita, en ota mukaan mitään mistä en ole varma että olenko siihen valmis. Tämä kuten sanoitte, on positiivinen kierre ja se vaan jatkuu. Joten kunhan olen laihtunut sinne normaaleihin mittoihin, aloitan lihaskuntoni parantamisen pikkuhiljaa.
Tosiaan kiitoksia molemmille, tämä vahvisti itseluottamustani vielä entisestään.