Jännä juttu, että pettäjänaisia ei näyttäisi näiden uskottomuuskeskustelujen mukaan olevan ollenkaan. Onko se totta? Hei te petetyt miehet! Kertokaa kokemuksistanne, tunteistanne! Onko teitä olemassa?
Missä petetyt miehet ja pettäjävaimot?
Yazmine
974528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Sain eilen päivällä tietää naiseni pettäneen minua ravintolaillan päätteeksi. Viihtyi niin hyvin että kotiutui vasta myöhään iltapäivällä.
Koen kamalia itsesyytöksiä, olihan hän rakas minulle. En voi ymmärtää sitä välinpitämättömyyttä ja nöyryytystä. Hän ei olisi millään kertonut asiasta, vasta pitkän tivaamisen jälkeen hän tunnusti asian. Sanoi vaan ettei se minulle oikeasti kuulu, minusta kuluu hyvinkin. olimmehan olleet suhteessa jo pitkälti toista vuotta. Hän oli kokenut pettämisen itse muutamia vuosia sitten kun lastensa isä oli löytänyt uuden, puhui aina miten ei voi ymmärtää pettämistä. Pidin hänen moraaliaan korkeana, luotin 110%. Miten tästä oikeasti pääsee yli, tunnen että en kehtaa kenellekään tästä suoraan puhua. Luottamus ja sielu on rikottu. Sattuu ihan saatanasti. Uskotteko?
...done that.
Miksi koet itsesyytöksiä? Hänhän siinä on teoistaan vastuussa.
Tsemppiä.
Olen ollut pitkään aviossa, ja vaimolla oli toinen mies. Menin töissä vähän huonoon kuntoon, kalkkivelliä naamaan joka aamu, että pysyi liikkeellä ja sain lyhyen sairasloman. Kotona ollessani, vaimo unohti puhelimensa, ja mies soitteli. Sairasloma loppui ja lähdin muka työkeikalle, mutta tulin illalla takaisin. Vaimoa ei näkynyt, hän tuli vasta seuraavana päivänä kotiin. Kysyin, mitä miehelle kuuluu.
Otin lisää lomaa ja lähden lomamatkalle. Taidan lähteä yksin.
Tunnemyllerrys on valta, osana syytän itseäni siitä että mitä olisin voinut tehdä toisin. Varmasti ihan turhaa mutta minkäs teet. Hyviä neuvoja?
Koska sinulle tapahtui tämä? Mitä tunnemyrskyjä olet käynyt läpi?
Puolisen vuotta. Ottihan se pattiin, mutta on jäänyt jo taka-alalle. Enemmän huoletti melkein menetetty terveys. Olen kuntoutumassa ja tuntuu, että olen saanut jonkinlaisen riippumattomuuden. Ennen piti ottaa aina muut huomioon, kun teki suunnitelmia. Vaimokin oli helkkarin mustasukkainen vaikka näki, ettei minusta ole kohta mihinkään. Nyt ei tunnu olevan mitään sanomista, vaikka lähden lomalle. Sanon vaan, että onhan sinulla täällä seuraa.
Ilmeisesti elätte kumpikin omaa elämäänne?
Ei varmaan helppoa?
Ei tässä arkiset askareet ole paljon muuttuneet. En ole tulevaisuutta paljon vielä suunnitellut, katsotaan nyt. Jos löytyy hyvä paikka missä asua, muutan sinne. Nainen on oikeastaan aika ihmeellinen värkki. Kun nyt sanon, että voit mennä sen toisen kanssa, hän ei mene. Pitäis varmaan kieltää, niin hän menisi.
Kai se tästä tasaantuu, nyt vaan niin pinnassa kaikki että ei tunnu kysymykset ja vastaukset riittävän.
...sinänsä ihan hienoa, että osaa havaita ja tunnustaa omat virheensä. Toisaalta, puolisosi sen teki, et sinä. Hän olisi voinut valita toisin, sinulla ei ollut edes valinnanvaraa. Olkoon syyt taustalla mitkä tahansa. Sinun mahdolliset virheesi eivät ole mikään puolustus tai oikeutus. Ainoa, mistä voit itseäsi syttää on liiallinen luottavaisuus, mutta virheistään ihminen oppii eikä onnistumisistaan.
Ei tämä nyt ehkä kovin lohdulliselta kuullostanut, mutta näitä on tässä valitettavasti joutunut kelailemaan viime kuukausina.
Koetahan jaksaa. Jos oikein vituttaa, käy pyytämässä työpaikkasi lääkäriltä vähän sairaslomaa ja vaikkapa nukahtamislääkkeitä, että saat levättyä. Parikin päivää antaa jo vähän perspektiiviä ja pahin menee ohi.
Koetahan jaksaa.
Sehän se kun pelottaa tuo yö jo valmiiksi, edellisen valvoin. Kyllä näistä teidän vastauksista on varmasti apua. Kiitoksia
Ota ihmeessä yhteys lekuriin ja kerro, mikä on. Ei siinä ole mitään hävettävää ja kaikki pysyy luottamuksellisena. Ja nimen omaan voit pyytää määräämään jotain, että saat nukuttua. Parempi niin kuin että yrität saada unta vaikka viinalla.
Turha sitä on fysiikkaansakaan tärvellä vaikka mieli on paskana.
...katsoa tuon ensiyön ja menen sitten käymään lääkärissä. Pitäisi vaan saada muuta ajateltavaa. Hetken saa olla rauhassa ja sitten taas poks, asiat alka rullaamaan mielessä.
...jo aika paljon, mutta nopeammin se olo helpottaa kun saat vähän levättyä.
...tämä:
http://www.vaestoliitto.fi/yksilo-ja_pariterapia/artikkeleita/?x13200=20085
Tiedän tunteesi, minulle kävi samoin. Tulevien kuukausien aikana koet reippaanpuoleinsen vuoristoradan, mutta siitä voi selvitä. Asiasta kannattaa puhua vaikka hyvälle ystävälle, puhuminen on ainakin mulle ollut välttämätöntä. Muista ajatella enemmän itseäsi, älä vaivu itsesyytöksiin, syö monipuolisesti ja liiku. Minä osaan olla jo hiukan onnellinenkin kun saan nukuttua vaikka 6h yhteen putkeen ilman lääkkeitä. Minäkin luotin täydellisesti, ja kuvittelin että meille ei voisi käydä niin. Terapeuttini sanoi kerrain minulle, että elämän mattoon tulee joskus tummiakin raitoja, niille ei voi mitään, ne täytyy vain hyväksyä. Kaikki parisuhteet ajautuvat joskus kriisiin, se on varmaa, mutta niistä voi selvitä tahdon voimalla. Uskon että pettämisen voi pystyä antamaan anteeksi järjellä, tunteella se onkin jo aika vaikeaa. Älä käperry, älä odota nopeaa parantumista, tämä on hidas prosessi. Kohtalotoveri kannustaa !!!
...oli loistava ja selventävä kertomus, ainakin kertoi jotakin omasta käyttäytymisestä. Kiitos
luulen etten ole vielä edes ymmärtänyt koko asiaa. Kauheaa myllytystä mielen sopukoissa. Minulla ei oikein ole ketään sellaista ystävää ketä kehtaisin vaivata kun tarve on. Puhuttavaa kyllä olisi. Tuntuu kuin seinät kaatuisi päälle.
Aasiaan lomalle, tiedä vaikka löytyy sopiva vaimoehdokas. Turha näiden kanssa on täällä otella. Kaverilla on ollut aasialainen vaimo yli kymmenen vuotta ja tyytyväinen on. Mies on ainakin terve kuin pukki. Lähde sinäkin.
... ihan kiva mutta en ole nyt oikein loma tuulella, saatikka uuden suhteen tarpeessa. Uskon että nyt minun täytyy saada itseni jonkinlaiseen heniseen tasapainoon ja sitten vasta katsella elämää uudelleen että mihin se vie. Kiitos tarjouksesta.
Kuinka kauan jaksan se prosessi kestää? Ei tätä jaksaisi enää. Millä se paranee? Miten tämä helvetti loppuu?! Kertokaa ja auttakaaaarrrgh!!!!
vähintään. Petetyn puolella on aika, se auttaa. Parempia päiviä on tulossa, kun jaksat vain uskoa. Muista että pettäjän kanssa keskustellessa, hän puolustaa itseään, miinkuin sinäkin, ja teistä kumpikaan ei pysty tajuamaan miltä oikeasti toisesta tuntuu.
Itselle raskainta on ollut kuulla rakkainpani huulilta, se kuinka hänellä on ollut ihana suhde, ja hänen kumpaninsa on ollut jotain sellaista mitä hänelle ei ole koskaan ennen vastaan tullut. Siis minulle kerrottiin tämä siinä pahimmassa aallonpohjassa 2pv paljastumisesta. Jälkeenpäin ei ehkä kaivelisi asioita niin tarkasti kun silloin tein. Itsetuntoni on aika huonossa kunnossa nyt, en olisi uskonut että voi hajota näin. Tässä ja nyt, näine ongelmineni minun täytyy jaksaa eteenpäin, uskon että tästä vielä selviän. Pettäjäkin on alkanut tulla hiukan järkiinsä ja hävetä temppujaan. Kuinka kauan teidän sotkun paljastumisesta on? Olethan muistanut hakea ammattiapua, jos et niin hae heti. Tää on tosi yleistä et ole ainut.
PS. vielä siitä keskustelemisesta pettäjän kanssa, siinä kannattaa käyttää malttia, eikä provosoitua ettet kuulisi sinäkin niitä kauheuksia mitä minäkin. Olen kirjoittanut jo ennenkin täällä, että pettäminen on pettäjälle huviretki ja petetylle maaanjäristys. Tässä tarkoitan sitä hetkeä kun kaikki paljastuu, sen jälkeenhän asiat alkavat muuttua ajan mukana. Kannustan sinuakin jaksamaan, kyllä sinullekkin koittaa joskus vielä aurinkoinenkin päivä!
...uskoa että tähän prosessiin menee valtavasi aikaa. Sielu on vaan niin helvetin kipeä että ei tiedä miten sitä saisi paikattua.
Meidän sotku paljastui ennen joulua... Ja nyt on niin helvetin ristiriitaisia ajatuksia... Välillä haluan erota, välillä haaveilen yhteisistä tulevaisuuden isoista asioista ääneen ja sitten taas alan yht`äkkiä vihaamaan...
Olemme nostaneet nyt kissan pöydälle ja yritetään selvitä ilman ammattiapua, en tiedä onko se järkevää, mutta yritetään. Olisihan se hyvä, että joku ulkopuolinen olisi viheltämässä peliä poikki, kun on tarpeen. Ja niitä tilanteita luultavasti tulee toinen toisen jälkeen... En tosiaan tiedä!??!?
pettäjänainen.
mielessäsi liikkui kun menit vieraaseen sänkyyn? Teitkö kostaaksesi jotakin vai puritko turhautumista? Selitä hieman että miksi?
En ole tuon edellisen viestin kirjoittaja, mutta pettäjänainen kylläkin, joten voin kai osaltani kertoa miksi kävi niin kuin kävi.
Olemme mieheni kanssa eläneet pitkään yhdessä, viime vuodet ovat olleet kylmiä, yksinäisiä ja tuntuu kuin olisimme olleet yhdessä vain tavan vuoksi. Tiedän että mieheni rakastaa minua, mutta omat tunteeni ovat kylmenneet aikoja sitten. Jo pitkään minulla oli ns. romantiikan nälkä, tarve tuntea jotakin ja sitä jotakin löytyi yhtäkkiä muualta ja niin löysin itseni vieraasta sängystä, enkä ole katunut hetkeäkään. En kostanut mitään, mutta ehkä olin turhautunut mieheeni ja elämäämme.
Olen kyllä sitä mieltä että parisuhde (mikä tahansa suhde) on aina kahden ihmisen välinen juttu, eikä suhteen epäonnistumisesta voi syyttää vain toista osapuolta, eli voi olla että sinäkin olisit voinut tehdä jotakin toisin. Mutta toisaalta, tunnistan itsessäni sen, että todella halusin seikkailua, jännitystä ja jotain kiihkoa elämääni, halusin olla haluttu - eli tein oman valintani ja siihen liittyy paljon asioita omasta menneisyydestäni, eli uskon että toinen ihminen olisi kiusauksen kestänyt ja jättänyt pettämättä.
Eli luulen että teidänkin tilanteessa on jotain millä olisit voinut vaikuttaa puolisosi valintaan, ehkä osoittaa enemmän tunteitasi tai näyttää eri tavoin että arvostat ja rakastat kumppaniasi jne. Mutta silti, jokainen pettäjä käsittelee asiaa omista taustoistaan ja lähtökohdistaan, joten voi olla että kumppanisi taustalta löytyy jotain joka saa hänet etsimään aina jotain muuta. Minulle ainakin ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, halusinpa sitä tai en. Ehkä kaikilla on näitä tunteita (ihastumisia ym.) vaikka elää parisuhteessa, mutta toiset kai vain epäonnistuvat ja lankeavat helpommin.
Olen kuitenkin pahoillani kokemastasi, aika kylmää kyytiä kumppaniltasi sait - sen verran tökeröltä tuo kuulostaa. Sinuna miettisin mitä tuo kumppanisi oikeasti sinua kohtaan on tuntenut tai mitä suhteenne hänelle merkitsee, sillä yksi ravintolaillan jälkeinen yö on aika halpa hinta toimivasta parisuhteesta (jos teidän sellainen oli). Vaikka tässä puhutaankin pettäjän suulla.
Tämä on sitä naisten itsekkyyttä ja todellisen vastuun pakoilua. Omena puusta ja eikun syömään, näinhän sitä on kirjoitettu. Naisen vallankäyttö on silmitöntä ja sydänmetöntä tällaisissa asioissa, ja vieläpä kovin yleistä. Yleinen uskomus on että miehet pettävät useammin, totuus on kuitenkin toinen, naiset pettävät ainakin yhtä useasti, ja sitten heillä on se henkinen puoli vielä vakavammin mukana kuin miehillä. Sen takia naiten vastuuttomuus syö kyllä aika rankasti "koti, uskonto ja isänmaa" kivijalkaa. Älä vain hyvä toveri ota tällaisen naisen puhetta itseesi, tämä on just niitä tyyppejä, jotka pitää kiertää kaukaa.
On hyvä muistaa , että pettäjäthän saavat pettämisestä nautinnon, ja vähättelevät puolisonsa tunteita. He eivät yksinkertaisesti voi käsittää sitä tunnetta, kun taivas putoaa. Tapsa, tämän on hyvä pitää mielessä kun jäsentelet omaa kriisiäsi. Vaimosihan varmaan pitää virhettään pienenä, ja perustelee töppiään menneillä ajoilla.
Tehdystä virheistä pitää oppia, parisuhteessakin, mutta vastuu pettämisestä on aina pettäjällä.
miehen kanssa ,jota et rakasta ? Raha vai ? Miksi, kun hingut uusille apajille jopa usealle samanaikaisesti? Nyt estät miehesi saamasta aitoa rakkautta . Olet tosi itsekäs, sinua rakastetaan , haet muualta sitä hekumaa, mutta jätät rakastavan puolisosi vaille mitään mahdollisuutta saada rakkautta osakseen.
Minä olen sitä mieltä että jos kotona ei asiat toimi niin niistä pitää puhua tai ratkaista asia niin että lähdetään erilleen ennen kuin hypätään sinne vieraaseen sänkyyn. Se satuttaa niin kovasti tätä petettyä osapuolta kun kaikki se mihin on uskonut pirstaloituu hetkessä pois. Rakastamasta ihmisestä tulee hetkessä joku tuntematon olento. Mihin sitä enää voi uskoa?
lyömään oikein kunnolla, kun nainen ilmoittaa pettäneensä.Olen pettänyt miestäni minäkin ja juuri em. aiemman naiskirjoittajan mainitsemista syistä. Myös yksinkertaisen lapsellisesta ihastumisesta! Ja myös siitä syystä,että oikeasti joskus tilaisuus vain teki varkaan. Kärsin kaiken syyllisyyden yksin, koska en halunnut loukata ketään kertomalla asiasta.Mutta: rupesin miettimään miksi näin on. Ja huom! olin yrittänyt keskustella suhteestamme, mutta se kaikui kuuroille korville. Koko pitkän liiton olin uskollinen ja pidän sitä liiton kivijalkana. Tosin, tuskin antaisin liiton kaatua myöskään yhteen pettämiskertaan mutta aiheuttaisi se kyllä vakavan kehityskeskustelun siitä, mihin olemme parisuhteessa menossa.Ehkä se tällaisissa tapauksissa kuin Tapsalla, olisi juuri nyt tarpeen!Sillä suhteessa on aina-vaikka kuinka muuta väittäisitte- kaksi osapuolta! Rakkaus vaati usein- ei paljon-vaan kaiken!
No liittoni kaatui muutenkin.Mutta siltikään en suosittele pettämistä kenellekään.Paitsi että julkitullessaan se haavoittaa toista, niin haavoituu itsekin ja tuhoisalla tavalla!
asiat pitäisi pystyä ensin selvittämään ennen kuin tehdään niitä syrjähyppyjä, se satutta vähemmän, erotaan ja mennään sitten omia menoja.
Itselläni on nuppi niin sekaisin että en tiedä mitä tehdä. Välillä ajattelen että onko tämä vain lapsellista ruikuttamista ja pitäisi ryhdistäytyä, ottaa asenteeksi "saman tekevää" vaan kun ei onnistu.
on käynyt. Jälkipyykin aikana olen menettänyt sen lopunkin rakkauden ja arvostuksen puolisooni, mikä ensishokin jälkeen jäi jäljelle. Nyt täytyy vain antaa ajan kulua ja katsoa miten tästä saadaan palaset takaisin kokoon. Ehjästä en voi kyllä unelmoida, kun saisi edes jonkinlaisen, en ole paljoa vaatinut, enkä vaadi veiläkään. Kun saisin ystävyyden, ja rehellisyyden, niin siitä voisi alkaa uusi tie.
mutta useinhan sitä tietää, että pitäisi toimia aikuismaisesti ja fiksusti-se vaan ei aina mene niin.Ei kyetä. Yhden varsin tärkeän asian unohdin omasta tarinastani. Sen, että ajattelin voivani pysyä liitossani ja sopeutua tilanteeseen siten, että haen siitä puuttuvat asiat muualta.Että pidän perheen kasassa ja elämme yhdessä, mutta tietyllä tavalla erikseen.Että tyydyn sitten puolinaiseen.Mutta en onnistunut siinäkään, vaikka monet kuulemma onnistuvat.En halua valheellista elämää!
Muuten, ukkomiehiä olisi piisannut mukaani pilvin pimein!!!Silti en väitä,että he pettäisivät useammin kuin naiset!Eräskin mies oli ollut naimisissa toisen vaimonsa kanssa puoli vuotta ja oli silti valmis viettämään yön kanssani.Kyllä sinisilmäisyys karisi minusta niinä vuosina. Ja muuten, en usko mieheni pettäneen minua kertaakaan. Tosin varma en voi olla! Joten syyllisyyttä on riittänyt!
Sinulle sanoisin, että selvittäkää asiat,antakaa ja saakaa anteeksi, jos suinkin voitte, hakekaa tukea ammattilaisilta tai mitä tahansa josta voi olla hyötyä.Käy juttelemassa yksin tuntemuksistasi perheasiainneuvottelukeskuksessa esimerkiksi. Mutta älä jätä itseäsi katkeruuteen, sillä se kostautuu myöhemmin.
on alkujaan? Mainitaanko asiasta jotakin vihkikaavassa, en muista?Sehän on yhteiskunnallisesti katsoen perheen koskemattomuutta säätelevä normi ja sillä tavoin tietynlainen valtion valvontavälinekin...Tuumailen vaan...
Todellisuuden tajuaminen on naiselle ilmeisesti vaikeaa. Kuvitelmat ja fantasia sotkevat järjenjuoksua, ja selittelevät karkeita virheitä. " Ja huom! olin yrittänyt keskustella suhteestamme, mutta se kaikui kuuroille korville. Koko pitkän liiton olin uskollinen ja pidän sitä liiton kivijalkana." Miten voit edes ajatella näin saati sitten kirjoittaa, kun olet kerran pettänyt, et tiedä mikä on kivijalka. Et varmasti ole yrittänyt puhua ongelmistasi miehellesi oikeasti, jos tilanne on ollut näin vakava, olisit saanut viestisi läpi miehelle, pettämättäkin.
Tämä fraasi ( olen yrittänyt keskustella, mutta...) on pettäjän jälkeenpäin keksimä, sillä hän yrittää vain perustella tekoaan itselle ja muille. Ja tietenkin sysätä pettämisestä osan vastuuta petetylle.
Uskottomuus on pettäjälle huviretki ja petetylle maanjäristys.
olen kanssasi samaa mieltä, kyllä asiat saa puhuttua jos puhutaan oikeilla nimillä ja tosissaan, ilman kiertelyjä ja kaarteluja. Se petetyn kokemus on todellakin maanjäristys. Tottahan tässä koettaa tutkailla itseään ja miettiä mitä olis voinut tahdä toisin mutta tuskin mitään mikä olisi vaikuttanut. Se on turhaa itsesyytöstä, mikä sekin on käytävä läpi.
ja saat toki ajatella miten haluat. Huomasin yhden kirjoitusvirheen tuossa: siis piti olla että koko pitkän liiton olin lähes loppuun saakka uskollinen. Ja kaikkien tekemieni virheiden jälkeen arvostan uskollisuutta edelleen. Uskon myös, ettei kukaan pääse väliin, jos suhde on kunnossa!
Sitähän sinä et voi etkä pysty tietämään, miten paljon olen puhunut.Ellet ole ollut kärpäsenä katossa, joten kannattaa pysyä faktoissa.Muuten, hän ei tiedä vieläkään- erostamme on kaksi vuotta- että olisin pettänyt häntä. En kertonut. Tietty ehkä aavisteli jotain.Tästä ei keskusteltu koskaan.
Enkä minä sen enempiä perustele tai selittele tekemisiäni. Täällähän pyydettiin näkemyksiä meiltä. Ja meitä nyt sitten on pari ilmoittautunut teidän giljotiiniin.En aio pukeutua säkkiin ja tuhkaan enkä kuolla roviolla. Elämässä sattuu kaikenlaista , tekee virheitä ja onneksi myös muuta. Ei kannata menettää uskoaan hyvään, vaikka se onkin välillä vaikeaa.
Mitä tulee huviretkeen, niin sitä se ei kyllä ollut kuin hetken!Maanjäristys se voi olla, jos kuvittelee voivansa omistaa ihmisen tai pitää toista ja parisuhdetta itsestäänselvyytenä.
mutta parisuhteesta molemmilla. Joten mitoita 'syyllisyys' oikein! Et sinä toisen pettämisestä voi itseäsi syyttää, mutta parisuhteen tilaa tietysti voit tarkastella omasta näkökulmasta. Jätä itsesyytökset pois!
t. ihan se sama nainen kuin edelläkin
sain perille kyllä! Siihen en pettämistä tarvinnut!
se mistään omistamisen luulosta tai itsestäänselvyydestä johdu että kokee pettämisen maanjäristyksenä. Kyllä se on se arvojen pirsoutuminen kun huomaa sen rakkaansa todellisen luonteen. Sen mihin hän pystyy, ei esim. selitä tapahtunutta, vaikenee vaan. Onko se häpeä vai kova luonne mikä saa tämään aikaiseksi?
Parisuhde perustuu ystävyyteen, ja rehellisyyteen. En ole koskaan kuvitellut omistavani puolisoani, eikä hän ole mikään itsestäänselvyys. Jos sinulla on joku hyvä ystävä, jolle haluat kertoa asioitasi, ja jonka haluat kuuntelevan ja ymmätävän sinua, tiedät mitä on ystävyys. Ja jos yht'äkkiä tämä ystävä muuttuu "sudeksi" ja sinulla ei olekkaan enää ketään, olet yksin, ihan yksin, tiedät mitä merkitsee maanjäristys. En ihmettele jos teille tuli ero, ja sinulle tulee uusikin jos sama näennäispuhuminen jatkuu. Lainaan uudestaan sinua " Ja huom! olin yrittänyt keskustella suhteestamme, mutta se kaikui kuuroille korville. Koko pitkän liiton olin uskollinen ja pidän sitä liiton kivijalkana."
Onko tuo kuitenkaan vaimosi todellinen luonne?! Voitko sanoa tuntevasi hänet? Minä en ainakaan kaikistellen tunnistanut tai tuntenut edes itseäni. Enkä myöskään ollut ainoa nainen, joka ajatteli, kuten edellä kirjoitin!
Ja kaikki arvotko siinä pirstoutui? Eikö mitään minkä varassa seisoisi vielä?Sitä en kyllä ymmärrä, miksi hän vaikenee nyt. Jollei ole sanoja tuntemuksilleen.Siihen mun on vaikea sanoa yhtään mitään.Paitsi paha olo, shokki... Onko hän muuten ns. voimakastahtoinen ihminen? voi olla ettei ole mitään selitystä. Näin vaan tapahtui.
virheellisesti!!! No susia olen nähnyt ja kokenut ystäväpiirissäkin. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.
Mikä näennäispuhuminen????
"Todellisuuden tajuaminen on naiselle ilmeisesti vaikeaa. Kuvitelmat ja fantasia sotkevat järjenjuoksua, ja selittelevät karkeita virheitä"
Tämä oli minun todellisuuteni! siinä ei ollut mitään kuviteltua eikä fantasiaa. Sinun todellisuutesi on eri,etkä voi väittää tietäväsi minun elämästäni yhtään mitään!!!Minä kuvasin tapahtumat, en selitellyt.Ei minun tarvitse sinulle 'selitellä' saati anella sinulta mitään! Olen itseni kanssa sujut.
se nyt tuntuu kun ei puhu ei pukahda. Hän on erittäin voimakastahtoinen kun sen pään ottaa. Kyllä siinä arvot pirsoutuu, minusta se on välinpitämättömyys mikä ajaa tällaiseen. Ei tällaista voi vain kuitata että "näin vain tapahtui" AINA on jokin syy ja se syy pitää kertoa. Tämä on minun mielipiteeni.
mieltä!Enkä haluaisi itsekään kuitata asioita noin, koska -vaikka olenkin täällä edustanut toista puolta- ajattelen,että pettämiseen ei ajaudu ihan noin vain. Ellei ole sellainen, jonka täytyy itsetuntoaan tukea toisen sukupuolen jatkuvalla ihailulla ja sillä, että aina onnistuu saamaan jonkun.Joko on kyseessä vakava rakastuminen toiseen ihmiseen tai sitten jotain muuta. Vaikeneminen on minusta suurinta mahdollista vallankäyttöä myös- tiedäthän ilmaisun vaieta kuoliaaksi. Näin toimi mieheni, mutta se on toinen juttu. Jollei vaimosi suostu keskusteluun, niin sinä teet ratkaisusi omalta pohjaltasi.
"Uskoton kamppailee usein myös hyvin ristiriitaisten tuntemusten kanssa. On syyllisyyttä, itsen soimaamista ja epätietoisuutta sekä neuvottomuutta, sääliä ja häpeää. Monesti pari yrittää selvittää asian paljastuttua, mistä on kyse. Petetty haluaa, ymmärrettävästi, saada koko totuuden tietoonsa heti. Pariskunnan tunteet lyövät kuitenkin niin kiivaina, että asiallisen kuvan muodostaminen tapahtuneesta ei ole helppoa. Keskustelut käydään tavallisesti syyttäjä-syytetty –asetelmassa."
Ymmärrettävästi keskustelua tällaisessa asetelmassa ei -ainakaan kovin rakentavaa- synny.
Linkin tekstissä myös hyvin kuvattiin ns. pettäjän tunteita, jotka kaikki omalta osaltani allekirjoitan täysin.
"Uskoton kamppailee usein myös hyvin ristiriitaisten tuntemusten kanssa. On syyllisyyttä, itsen soimaamista ja epätietoisuutta sekä neuvottomuutta, sääliä ja häpeää. Monesti pari yrittää selvittää asian paljastuttua, mistä on kyse. Petetty haluaa, ymmärrettävästi, saada koko totuuden tietoonsa heti. Pariskunnan tunteet lyövät kuitenkin niin kiivaina, että asiallisen kuvan muodostaminen tapahtuneesta ei ole helppoa. Keskustelut käydään tavallisesti syyttäjä-syytetty –asetelmassa."
Ymmärrettävästi keskustelua tällaisessa asetelmassa ei -ainakaan kovin rakentavaa- synny.
Linkin tekstissä myös hyvin kuvattiin ns. pettäjän tunteita, jotka kaikki omalta osaltani allekirjoitan täysin.
...sillä pettäjälläkin on varmastu paha olla, mutta minusta niin kuuluukin olla. Julmaa ehkä mutta niin oli hänen tekonsakin. Tosin omalla kohdallani hän voisi edes yrittää tehdä asialle jotakin.
ja pitääkin.Halusin vaan tuoda tuosta jutusta esiin tuonkin kohdan, koska täällä kuvitellaan meidän suhtautuvan asiaan kuin 'huviretkeen'. No en lukeudu heihin. En tiedä, onko naisissa niin paljon sellaisia kuin miehissä, joille 'kaadot' merkitsevät kaikkea ja metsästys on keskeinen harraste!
kaikinpuolin. Hyvä ohje sekin, että kannattaa harkita kuinka suuria ratkaisuja rupeaa elämässään tekemään yhtäkkisesti.
suostui ymmärtämään missä mennään ja kuuntelemaan.Sen sai aikaan kirjoittamani kirje ennen kuin lähdin opiskelemaan pariksi viikoksi! Muuten ei yhteyttä saanut face to face-periaatteella!
Luottamus.
Mitä luulet sen merkitsevän? Tarkoittaako se mielestäsi samaa kuin omistamisen tarve?
ajattelen. Monen mielestä vaimo/mies on heidän 'omaisuuttaan' tietyllä tavalla. En tarkoita nyt sinua tai tätä Tapsaa. Pettäminen on loukannut näin ajattelevien pyhää omistusoikeutta.
Minä olin lakannut uskomasta suhteeseemme siinä vaiheessa. Ajattelin vaan selviytyväni jotenkin.
Ja hyvä on, kerron mitä ajattelen luottamuksesta. Luottamus on minulle sitä, että meillä on keskusteluyhteys, yhteisyyttä, lämpöä, läheisyyttä ja välittämistä välillämme, arjesta ja vuosista huolimatta.Jotakin muutakin kuin työtä, harmautta, tylsyyttä. Voin uskoa, että vaikka mitä maailmassa tapahtuisi hän olisi rinnallani ja minä hänen!No teinkö sitten itse tarpeeksi että näin olisi ollut? En varmaan, mutta lähes 24 vuotta kuitenkin.Se on kohtalaisen paljon. Sitten minun kantti loppui.
Suurelta osin kyky luottaa on peräisin myös lapsuudestamme. Minun kykyni luottaa muihin ihmisiin ylipäätään on hyvinkin heikko.
tilanteen, enkä löytänyt n.15 kuin kolme, joiden en ainakaan tiedä koskaan olleen avioliiton ulkopuolisessa suhteessa.Kaikkien miehiä en tunne niin läheisesti, että pystyisin sanomaan heistä mitään.Ainakin yhtä petti mies, ja useamman kerran lupauksista huolimatta. Ja todennäköisesti pari kolme muutakin kävi vieraissa, huvikseen tai kostoksi.
...se omistamisen tarve on ihan jotain muuta, se on sellaista että ei päästä toista mihinkään ja vahtii koko ajan, tivaa tekemisiä. Olenko oikeassa? Meillä on tähän saakka näissä tekemisissä vallinnut luottamus (vai uskooko siihenkään), jos juuri tämä luottamus kadotetaan ja kaikki sen luottamuksen tuomat asiat kuten asioiden jakaminen, ilo, suru, tunteet yleensä. Miten ja voiko enää saman siteen saada takaisin? Uskoisin että vaikeaa on.
...horoperseitä nuo sinun kaverisi. Siihen ei pysty muu kuin nainen.
minäkin näen samoin kuin sinä, mutta kyllä niin moni mies/vaimo pitää toista itsestäänselvyytenä ja muinoin vannottuja rakkaudenvaloja jatkuvasti voimassa olevina. Kyllä päivittämistä tarvitaan parisuhteessakin, ja itseasiassa sitä ja liittoa pitäisi hoitaa kuin yhteistä yritystä.
Kuinka pitkälle sinä itse olet valmis yrittämään, syntyykö teille yhteistä näkemystä siitä mitä on tapahtunut ja miksi... Miten sinä olet aiemmin kokenut petetyksi tulemisen jne. Moni asia riippuu siitä. Naapurin mies natkutti 13 vuotta vaimonsa syrjähypystä, epäili ja vit...No sit vaimo sai kaikesta tarpeeksi ja löysi uuden ja lähti, ja taas se oli sitten miehen mielestä m.o.t. Omaa osuuttaan ei sitten nähnytkään eli että jatkuva kyttäys, muistuttaminen, vit.. vaan mursivat lopulta koko suhteen.Ei voinut unohtaa eikä uskaltanut luottaa enää ja tappoi lopunkin rakkauden.Ehkä se olisi kuollut muutenkin.Oli sen verran herra ja hidalgo talossa, etten minä olisi katsellut puolta päivää kauempaa.
jotka suostuivat meidän kanssa kumppanina pettämään! :-)ja sitten nämä miehet jotka mainitsin myös.
tarvinnut suuremmin houkutella- pikemminkin päinvastoin!!!!
Oletteko te miehet onnistuneet asettumaan sellaiseen ympäristöön, ettei kukaan petä/ole pettänyt ketään? Vai eikö niistä puhuta? Vaikea uskoa, että olisitte välttyneet, mutta onhan se toki mahdollista- tai sitten joku valehtelee.
... purkamassa tätä ahdistusta ammattilaisen puheilla. Kerroin että on kauhea tarve avata tämä tapahtunut ja hän oli ehdottomasti samaa mieltä. En vaan saa kontaktia vastapuoleen, hän on sitä mieltä että annetaan jo olla. Ei puhuta mitään, ei selvitetä mitään. On vain närkästyneen oloinen. Aika helvetin kivaa. Johtuuko tämä hänen häpeästä vai kenties siitä kun san oin suorat sanat hänen toiminnasta, minusta asia menee niin jos töppää niin silloin kuunnellaan haukut aika nöyrästi. En usko että kukaan voi olla niin ymmärtäväinen että sanoo "äläs nyt, sattuuhan tuota" Mitä mieltä???
Olen edelleen naimisissa koska meillä on pieniä lapsia. Pidän omalta osaltani perhettä kasassa juuri niin hyvin kuin pystyn. Ja totta kai otan itse vastuun pettämisestäni - olenko väittänyt jotain muuta? - mutta en kanna yksin vastuuta siitä että on todella olemassa miehiä jolle vain oma ura ja oma vapaa-aika merkitsee enemmän kuin toimiva parisuhde tai perhe. Luuletteko todella etten ole yrittänyt keskustella tai lukemattomia kertoja tuoda esiin ongelmiamme. Olen myös kertonut miehelleni etten tunne häntä kohtaan enää rakkautta, hänen mielestään tämä on normaalia kaikissa pitkissä suhteissa.
Enkä todellakaan jätä puolisoani vaille rakkautta, joka päivä yritän elää hänen kanssaan niin hyvin kuin mahdollista, pidän kotimme järjestyksessä raha-asioiden hoidosta, lasten- ja kodinhoitoon, en nalkuta, hymyilen ja teen uhrauksia. Enkä varmasti jaksaisi tätä jos kakkostani ei olisi.
Mitä ihmeen pahaa siinä on että haluan hieman elää itsekin? Olen vielä nuori ja sen verran viehättävä että seuraa löytyy - olen mielestäni yrittänyt ihan tarpeeksi äijäni kanssa, nyt on minun vuoroni nauttia elämästä edes hetken tuon kakkoseni kanssa. Ette onnistu omilla katkeroinneilla mua nujertamaan vaikka kuinka asettelette päätäni giljotiiniin.
Mutta sanokaapa kumpi on pahempi, pettää pitkään saman kakkosen kanssa tunteilla vai merkityksettömiä ravintolailtojen jälkeisiä panoja lauantaisin?
...mieltä.
...mutta olisihan noita houkutuksia ja tilaisuuksia ollut. Mutta niin vain olen osannut pitää housut jalassa. Kerran tai pari on kyllä tehnyt tiukkaa, mutta sittenkin. Sanotaan sitä nyt vaikka sitten puolison kunnioitamiseksi.
Onko se muuten jokin puolustus, että 'muutkin tekee sitä'?
...elämäsi on järjetöntä. Valhetta kaikki. Ottaisit hyvä ihminen eron ja eläisit sitten itsellesi. Ei taida puoliso tietää sun "kakkosasta". Minä en todellakaan ymmärrä sinua, tuskin moni muukaan.
kirjoittanutkaan. Rupesin vaan huvikseni tekemään analyysia.Mutta turha naisia on nimitellä täällä h..ksi tai miksikään muuksikaan.
Kaikki kunnia sinulle, että pysyt kiinni periaatteissasi. Se on kunnioitettavaa!
Nykyään vapaana olen tehnyt periaatepäätöksen, etten sekaannu naimisissa tai vakisuhteissa oleviin miehiin. Jollei vapaita löydy, niin antaa olla.Ja toistaiseksi päätös on pitänyt.
ettei sitä nyt noin vain haudata ja jatketa kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan!
t. se pettänyt nainen
mutta vaikuttaa ihan samalta kuin itselläni silloin, kun kuvittelin voivani elää noin! Eikä sillä ole mitään väliä, kuinka pitkään on jonkun kanssa! Mulla ei myöskään ole mitään merkityksettömiä panoja, vaan niihin liittyi mulla myös hyvin paljon tunteita- tosin toisilla osapuolilla ei ihastumista kummempaa.
En suosittele emättimen syvyisiä suhteita kelleen parisuhteen parannuskeinona saati muutenkaan.
Paitsi jos siippasi ja sinä molemmat hyväksytte ns. avoimen avioliiton.
Teillä ei taida olla lapsia? Niin kauan kuin voit ajatella vain omaa hyvinvointiasi kaikki on paljon yksinkertaisempaa, mustavalkoista jopa? Onko sinusta todella parempi hajottaa perhe kuin pitää järkevää kulissia yllä? Mieheni ei ole lainkaan onneton tässä tilanteessa, vain minuun itseeni sattui kunnes löysin tuon toisen miehen.
Ymmärrän että sinuun sattuu ja tarvitset mahdollisuuden lynkata pettäjänaisia, joten en odotakaan ymmärrystä sinulta. Silti annan sinulle vinkin, eroa sinua pettäneestä naisesta, en usko että pystyt rakentamaan häneen sellaista luottamusta uudelleen jota tarvitset. Tulet aina epäilemään häntä.
Tämä kakkonen oli vuosien tuttu.Juteltiin kun tavattiin.Pidin aina tästä miehestä.Minun pitkä liittoni on kokoajan mennyt kylmempään suuntaan.
Kai siellä päässä ei todellakaan liiku mitään silloin kun... Ihastuin..Rakastuin.."kiinni" en ole jääny.Eroan nyt. En ole pettänyt kuin aina tämän saman kakkosen kanssa.
Myönnän,miksi en ensin eronnut ja vasta sitten..
mutta asiahan ei siitä oleellisesti muutu. Pettäjä ei koe tehneensä mitään suurempaa virhettä, ansaittu nautinto on saatu, petetyn olisi pitänyt sanomattakin ymmärtää että pettäjä pettää jos ei pian asiat muutu. Tämä on sitä näennäispuhumista jota joku voi kutsua keskustelun avaukseksi. En väitä että sinä olisit näin tietoisesti toiminut, mutta kun se pettämistilanne on tullut eteen, siinä sinä annoit itsellesi itsekkäästi luvan juuri tähän perustuen.
Erittäin hieno ja kunnioitettava päätös!!!
...valvottu yö, ei se valvominen vielä rasita vaan ne ajatukset, tunteet jotka raastaa yöllä. Päivä vielä menee kun on jotakin puuhattavaa koko ajan. Olo pahenee vaan, en tiedä onko hyvä jäädä sairaslomallekaan kun sitten sitä ajatteluaikaa on liikaa. Entä ne nukahatamislääkkeet, ne tuo unen mutta ei pidä sitä. Herää kuitankin ja olo on tokkurainen. Mä olen ihan paskana.
ala millekään? Mikä ajatus on se päällimmäinen, joka päässäsi pyörii?Oletko yrittänyt väsyttää itsesi fyysisesti liikkumalla?
Jos jää sairaslomalle, on mahdollisuus ajatella asiat loppuun (niin loppuun kuin mahdollista).Ja yrittää levätä!
Minä valvoin varmaan toista viikkoa. Sain Zopinox 7,5 mg, pieniä pillereitä. Auttavat rentoutumaan ja nukkumaan hyvin, herätessä ihan hyvä olo.
Lepo on tärkeää ja jatka töitä. Kunhan pääset pahimman yli, pistä ämmä mäkeen ja lähde harrastelemaan, älä jää kotiin kykkimään. Aika laittaa asiat oikeisiin mittoihin. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen tällä saralla.
Olen kirjoittanut tämän osion "Luottamus"-palstalle (Luottamus naisiin mennyt) tällä nimimerkillä oman ahdinkoni. Alkushokki ja järkytys oli lamaannuttava. Unettomia öitä oli lukematon määrä, työnteko ei sujunut, koska järjenjuoksu ei toiminut, asia tunki mieleen kaiken aikaa. Puhumaan vaimo ei suostunut pettämisestä muuta kuin, että "minulla on ollut suhde P:hen jo pitkään" (minkä tiesin) tai "rakastan P:tä syvästi". Asiaa ei saanut tuoda esiin keskusteltavaksi. Vaimo vähätteli tekemäänsä; olin "sairas" ja "hullu", kun halusin asiasta keskustella; "riidelläkin" olisin asiasta halunnut = minulla oli tarve saada selvittää asia vaikka kuinka pahoin sanankääntein, teki se niin kipeää. Mutta vaimo vaikeni ja vähätteli sekä lokeroi minut sairaaksi ja hulluksi, kun jankutin niin vähäpätöisestä asiasta. Pettämisensä jatkui vuosia ja niitä "kolmosia" oli useampia ja kaikki tuli tietooni. Anteeksi vaimo ei koskaan pyydellyt muutoinkuin silloin, kun joskus asiaa edes vähän käsiteltiin ja minä toin julki sen, ettei hän ole edes anteeksi tekemisiään pyytänyt. Tässä tilanteessa anteeksipyyntö tuli seur. muodossa: "Jos olen sinua loukannut, niin pyydän anteeksi". Siis: JOS!! ja vain "kerjättynä", ei oma-aloitteisesti (ei koskaan!!). Omat tunteet ja tuntemukset olivat moninaiset: viha, epäusko, unettomuus, mielialan tasapainottomuus jopa itsesyytökset. Toisaalta vaimon tekemiset ja asiaan suhtautuminen viestitti hänen puoleltaan omasta mielestäni mm. nöyryytystä, arvostuksen puutetta sekä minua että avioliittoamme kohtaan, välinpitämättömyyttä, rakkaudettomuuta, omahyväisyyttä, ym. ym. Koskaan asiaa ei ruodittu ja vuosien jälkeen jälleen uuden suhteen myötä jouduin turvautumaan psykiatriseen apuun ja samalla tiellä ollaan edelleen.
Kokemukseni mukaan pettäjä on aina pettäjä ja kokee pettämisen vähäpätöisenä asiana.
Neuvoni on, että yritä saada vaimosi puhumaan pettämisestään ja tuo julki kaikki se paha olo ja ne tunteet ja tuntemukset, joita hänen tekemisensä sinulle aiheuttaa. Tähän meidän liitossamme ei ole koskaan päästy. Alkuvuosina hukutin pahan oloni työhön (10-15 tuntia pv), kunhan ensin sain työkykyni tolalleen. Myöhemmin kaikki paha olo ja sen aiheuttaja tulvi päälleni menneisyydestä muiden vastoinkäymisten ja jälleen yhden uuden vaimoni "romanssin" myötä. Tästä alkoi (1997) syöksykierre nykyisyyteen =
psyykkisten sairauksien johdosta eläkkeellä tänään tasan vuosi (lopullinen romahdus tapahtui pojan kuoleman myötä). Tarinani löytyy, kuten jo edellä kerroin, >Suhteet & tunteet >Luottamus >"Luottamus naisiin mennyt". Tarina on tosi, vaikka onkin melkolailla uskomaton. Vilkaise.
Lopuksi: puhukaa ja riidelkää, mutta selvittäkää asia; pahaa oloa ei saa jättää käsittelemättä eikä työntää sitä taka-alalle. Omalla kohdallani avioero olisi ollut varmasti oikea ratkaisu, mutta aina ja kaikessa asetin etusijalle lapset; virhe sinänsä.
sympatiani ovat puolellasi 100%. Tuohon en sentään kyennyt minäkään! Kaikella jälkiviisaudella kuitenkin sanon: sun olisi pitänyt lähteä aiemmin!!! Ei tuollaista saa eikä pidä hyväksyä.
Mutta nyt: sun pitäis saada elämästä uudelleen kiinni ja löytää ilo. Pahinta on antaa menneiden lamaannuttaa ja pilata koko tulevaisuuskin!
kaikki totta, mutta mielestäni tarvitsen muitakin vastauksia kuin "ei kuulu sulle". Minulla on hirveä tarve tietää esim. motiivi ja paljon muuta, ne on osa tämän käsittelyä vaikka ne satuttaisikin minua.
Ei noin voi toista kohdella-eikä kuten tuossa aiemmin eräs mies tilitti!!! Eikö hän kerro mitään,mistään????
Onko sulla mahdollisuus lähteä jonnekin vähäksi aikaa? Tai mitäpä jos suoraan haet harkinta-aikalapun ja ilmoitat hakevasi sitä, jollei asioissa päästä eteenpäin?
Ette vissiin ole lukeneet tuota ensimmäistä kirjoitustani? Tässä on kysymys 1.3v kestäneestä seurustelusuhteesta. Näihin tietysti voidaan ajatella että ei nämä niin suuria asioita ole mutta on minulle. Ihminen johon on luottanut "kusee" päälleni.
alun huonosti. No tuskaasi se ei lievennä, mutta voitanee todeta, että suhdetta on turha jatkaa, jos kerran tässä vaiheessa asiat on noin!
Se on ihan selvää, tässä puinkin omaa selviytymistäni. Tätä tuskaa. Totuutta siitä millainen voi olla ihminen jonka luulee tuntevansa hyvin. Sen raivon mitä sieltä saan kohdalleni kun uskallan sanoa ajatukseni hänen mokastaan. Hänen vähättelynsä ja sen että eihän ne hänen asiat minulle millään tavalla kuulu. Aika pöyristyttävää
on paras puolustus! Joko ei ole mitään moraalia tai sitten kieltää kaiken koska ei muuten kestäisi! Mietin tässä mitenhän sinut saisi 'jaloilleen' mutta siihen ei taida oikotietä olla, valitettavasti. Muuta kuin aika.Ja lukeminen (ks. Jälleenrakennus).
Täytyy katsella ympärille. Eniten miehelle tarjotaan pillua, toiseksi autoja, kolmanneksi moottoripyöriä. Ensimmäistä ei kannata hankkia omaksi, siihen liittyy ennalta arvaamattomia kytkykauppoja. Auto minulla jo oli ja viimeinen hankintani on moottoripyörä. Ensimmäisestä hankinnastani kun pääsen vielä eroon, niin kaikki hyvin.
mutta miehetjän erottaakin pojista ainoastaan lelujen hinta:-D
Mitä luulet mulle tarjottavan eniten? -ukkomiesten...!!!!!
... Kun saa nukuttua niin luulen että tämä lähtee tästä kulkemaan. Olen saanut sen varran tätä käsiteltyä että olen huomannut hänen tehneen minulle suuren palveluksen. Näytti todellisen minänsä, jo pettämällä. Myös sillä että hyökkää vaikka luonnollisempi ja terveempi tapa myös hänelle olisi myöntää erehdyksensä. Okeastaan minähän tässä jään voitolle jos näin voisi sanoa. Hänellä pallo pyörii iahn varmasti vielä kauan edellä muistuttamassa asiasta kun ei ole sitä oikein hoitanut. Voin olla väärässäkin. Huomiseksi on aika lääkäriin jos ei unet palaa, en viitsi venyttää enää yhtään.
Ja hän häviää tässä eniten ihan varmasti!Surullista.
... tuo nyt niin surullista ole, ihan oikein ennemminkin.
mahdollisuus kasvaa ihmisinä selvittämällä asiat reilusti!
...olet oikeassa mutta haistan sarkastisuutta? Eihän vaan...
ja hampita ja rehellisesti ja tosissani sanoin!
korjailen kirjoitusvirheitä!
Kun ei aina tiedä. Vähän sellainen fiilis että ihmiset sanoo asioita piruuttaan... Mutta mitäpä sekään, se tuo särmää.
etten osaa kirjoittaa muuta kuin sen mitä ajattelen!
... ja kumarran. Olen saanut teiltä hyvää apua tässä ja hyviä vinkkejä käsitellä tätä asiaa. Nyt aloitan paranemisen. Jos haluatte laittaa meiliä niin [email protected] on paikka johon voi tiputtaa sitä. Kiitos
pettäneen kanssa haluat keskustelua jatkaa!