Näyttää siltä että omien epätieteellisten tutkimusten perusteella yli kolmekymppisten haaveet ja todellisuus eivät kohtaa toisiaan. Melkein uudenveroista käytettyä tarjolla molemmilta sukupuolilta...Hei, oikeesti...Eihän vanha kaarakaan pysy kunnossa vaikka kuinka puunais joka päivä jos sitä käyttää päivittäin...Kyl siinä iässä jo paikat roikkuu sieltä ja täältä.
Prinssejä ja prinsessoita, niitä unelmien sellaisia, yksinkertaisesti ei ole. Pieni vikaisia kyllä löytyy vaan haaveissa kumminkin pyörii itse täydellisyys...
Tuskin hieman pullukka yh-äiti päätä kääntää joltain Banderasilta tai orastavan kaljamahan omistava tukka takana oleva mies hurmaa jotain Aguileraa...vaikka ois vähän fyffee.
Älkää vetäkö herneitä nenuun vaikka tunnistaisitte itsenne...vaan katsokaa peiliin.
Olenko väärässä?
Prinssejä ja prinsessoita, niitä unelmien sellaisia, yksinkertaisesti ei ole. Pieni vikaisia kyllä löytyy vaan haaveissa kumminkin pyörii itse täydellisyys...
Tuskin hieman pullukka yh-äiti päätä kääntää joltain Banderasilta tai orastavan kaljamahan omistava tukka takana oleva mies hurmaa jotain Aguileraa...vaikka ois vähän fyffee.
Älkää vetäkö herneitä nenuun vaikka tunnistaisitte itsenne...vaan katsokaa peiliin.
Olenko väärässä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja todellisuus kohtaavat aika harvoin missä tahansa iässä. Onneksi järkeviä itseäni miellyttäviä ihmisiä kuitenkin löytyy. On kuitenkin syytä muistaa, että usein tätä pikku vikoihin tyytymistä suosittelee ihminen pikku vikainen ihminen, joka itse kuolaa tämän maailman Banderasten ja Aguilerojen perään. Tämä aidon pikkuvikaisen ihmisen hakeminen on kuitenkin kaksisuuntainen tie...
Siellä taas yksi epätoivoinen urvelo joka ei kelpaa kellekään, ja syyttää siitä muiden kohtuuttomia vaatimuksia.
Kyllähän fakta on että kellään ei ole velvollisuutta tyytyä vähempään kuin mikä/kuka itseään miellyttää.
Et ole tainnut ottaa huomioon että kokemattomiakin kolmekymppisiä on, kaikki eivät ole saaneet sitä ja tätä. Ulkonäkö on yksilökohtaista ja muutakin ihmisessä on. Pientä liikuntaa, voiteita, lepoa, positiivisuutta ja sopiva ruokavalio -ja väitteesi roikkumisesta on hieman kyseenalaistettu. Ja jotkut paranevat kypsyessään, vaikka roikkuisikin hieman. Korvienvälistä on paljon kiinni.
Ja muuten olen alle kolmenkymmenen. En tunnistanut itseäni (nykytilassa ainakaan), vähempään ei tarvitse tyytyä kuin siihen oikeaan -roikkui tai ei. Senhän näyttää aika mitä kohtaa tai mitä ei.
Sinä voisit uskoa itseesi, niin eiköhän menisi parempaan suuntaan. :)
Meinaan jos uskot itseesi, niin eikös silloin mahdollisuus suurene... Ja uskotko kohtaloon vai sattumaan. Miten olisi kohtalo? :D
Eivät haaveet ja todellisuus kohtaakaan, omalla kohdallani haaveet ylittivät todellisuuden moninkertaisesti. En edes jaksa kommentoida juttuasi enempää, saat toki vääntää johtopäätöksiä pienessä päässäsi vaikka maailman tappiin asti jos siitä mielesi paranee. Itse suuntaan mieluiten tekemään maailman ihanimman naisen onnelliseksi, ja itseni siinä samalla myös. Onpahan vain niin paljon omakohtaista tietoa siitäe että asiat mitä väität ovat kyllä usein totta, mutta myös monessa tapauksessa pelkkää paskaa.