Olen ikuinen laihduttaja. Toki olen usein ihannepainoon yltänyt ja nauttinut olemisestani ja olemuksestani toden teolla. MUTTA: jotenkin se paino aina pääsee uudelleen ja uudelleen ryöstäytymään hallinnastani. Olen jo "ikäihminen"
ja huomannut, että aloittaessani painonpudotusta lähinnä tutuksi tulleella PAINONVARTIJAIN ruokaremontilla, paino ei enää laskekaan toivotulla tavalla. Ikäkö sen tekee, vaiko tämä ikuinen jojoilu painon kanssa. Tottuuko elimistö "ikuiseen laihdutukseen" eikä enää reagoi kevyempään ruokavalioon? Harmittaa ja masentaakin. Olen huomannut, että painonnousu laskee ilmiselvästi mielialaani. No...ihminenhän on kokonaisuus, joten se lienee ymmärrettävää.
Aloitin jälleen pari päivää sitten kevyemmän ruokavalion...saapa nähdä kuinka nyt käy...elän vieläkin toivossa. Painoa pitäisi saada pudotettua 8kg.
ja huomannut, että aloittaessani painonpudotusta lähinnä tutuksi tulleella PAINONVARTIJAIN ruokaremontilla, paino ei enää laskekaan toivotulla tavalla. Ikäkö sen tekee, vaiko tämä ikuinen jojoilu painon kanssa. Tottuuko elimistö "ikuiseen laihdutukseen" eikä enää reagoi kevyempään ruokavalioon? Harmittaa ja masentaakin. Olen huomannut, että painonnousu laskee ilmiselvästi mielialaani. No...ihminenhän on kokonaisuus, joten se lienee ymmärrettävää.
Aloitin jälleen pari päivää sitten kevyemmän ruokavalion...saapa nähdä kuinka nyt käy...elän vieläkin toivossa. Painoa pitäisi saada pudotettua 8kg.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tee aivan ensimmäiseksi itsellesi selväksi missä osa-alueessa ongelma piilee. Syötkö liikaa makeaa, vaaleaa leipää ja pullaa vai kenties annoksesi ovat liian suuria? Säännölliset ruoka-ajat? Liikunta?
Jojottaminen jää kokonaan kun sen lihomisen aiheuttavan "synnin" saa vaihdettua terveelliseen vaihtoehtoon eli kovinkaan paljosta ei tarvitse luopua. Näin siis jos ruoka-valio on edes jollakin lailla normaali ja kilot kertyvät herkuista.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Minun syntini on juuri pullat, kakut ja keksit, joskus myös karkit. Toki joskus voin olla pidempiäkin aikoja ilman herkkuja, mutta kun sorrun, sorrun kunnolla. Ja se on menoa sen jälkeen..
Viime viikolla ostin (vierasvaraa - heh heh- ) pullapitkon, josta söin samana päivänä puolet ja sivelin vielä Beceliä pälle...
Että tässä tämä ripittäytyminen tällä kertaa.
Mutta periksi en anna...Nyt olen taas motivoitunut tosissani.