Olen viidennellä kuukaudella raskaana ja mieheni on ollut innoissaan koko raskauden ajan, ainoastaan ahdistus on saattanut iskeä ajoittain mm. juomisen yhteydessä. Nyt mies oli dokailemassa kolme päivää,viimeisen yön oli poissa. Nyt sitten tuli kotiin ja ilmoitti, että haluaa, että häivyn.
Itse olen niin täynnä tätä paskaa, mutta rupesin sitten miettimään sitä, että mies saattaa olla ahdistunut raskaudesta ja pitäisikö minun kuitenkin yrittää puhua miehen kanssa, kuitenkin ensimmäinen lapsi( kummalekin) tulossa? Onko kellään kokemuksia tälläisestä tilanteesta?
Itse olen niin täynnä tätä paskaa, mutta rupesin sitten miettimään sitä, että mies saattaa olla ahdistunut raskaudesta ja pitäisikö minun kuitenkin yrittää puhua miehen kanssa, kuitenkin ensimmäinen lapsi( kummalekin) tulossa? Onko kellään kokemuksia tälläisestä tilanteesta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olette ilmeisen nuoria?
Puhua kannattaa, ja pitääkin sillä esiin saattaa nousta asioita jotka ei millään tavalla liity sinuun vaan vaikkapa miehesi "pelkoon" tulevasta suuresta tuntemattomasta.
Vastuun ottaminen sekä sinusta että pienestä tulokkaastanne on valtava haaste joka saattaa tuntua ahdistavaltakin.
Vaikka eletään 2000-lukua, meillä miehillä jyllää edelleen ne miljoonia vuosia vanhat geenit, jotka viestittävät siitä perheen päänä olemisesta, ja perheen hyvinvoinnin vastuuhenkilönä olemisesta.
Jos tulevaisuuden näkymät eivät ole sillä puolella tällä hetkellä kovin valoisat ja miehesi kokee riittämättömyyttä täyttämään nuo vaativat saappaat, saattaa se ilmetä käyttäytymisenä josta kerroit.
Jutelkaa, ottakaa selvää seikoista joita uusi tilanne teille tuo ja yrittäkää yhdessä keksiä keinot miten niistä selvitään... Voimia.
PS.
Toinen vaihtoehto on, mitä en suinkaan toivo, että miehesi on vaan yksinkertaisesti uusavuton vastuuton renttu, jota ilman teidän on parempi olla lapsen kanssa kahdestaan arjessa...
Valitettavasti tuollainen suhde ei todennäköisesti tule paranemaan tulevaisuudessa, ei edes kovalla työllä ja vauvan kasvamisella.
Jos nyt jäät tuohon onnettomaan ja vahingolliseen suhteeseen niin myöhemmin siitä pois pääseminen on aina vain vaikeampaa.
Ei pyyhettä kannata heittää kehään heti ensimmäisen erän alussa. Lue uudelleen, mitä "isäksi 30:nä" sanoi.
Olet siis aviossa, avioliittoon yleensä tulee myös lapsia. Myös isällä on kauheita sopeutumisongelmia, kun odottava äiti tavallaan kääntyy sisäänpäin.
Minun mieheni oli shokissa toisenkin lapsen ilmoittaessa tulostaan. Ei osannut asennoitua, kun edellinenkin oli vasta vuoden vanha.
Vaan tässäpä edelleen heilutaan yhdessä ja lapsia on tullut kaksi lisää. Miehestä tuli oikein hyvä isä loppujen lopuksi.
Uteliaisuuttani kysyn, kuinka vanhoja olette.
Et uskalla katsoa totuutta silmiin vaan koetat nyt vääntää isän "raskausahdistuksen" syyksi moista käyttäytymistä. Juopottelu ja katoamistemput eivät liene hänelle mitenkään uusi ilmiö, veikkaan?!?!
Alkoholismista tässä on kysymys. Lähde nyt. Tai ehkä sinun on sitten tarvis uuvuttaa ja sairastuttaa sekä itsesi että lapsesi ja lähteä vasta kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Jos nimittäin silloin vielä jaksat?
Ja lapsi voi joutua huostaan ja se käykin äkkiä.
Olemme kolmekymppisiä. Yhdessä olemme olleet toista vuotta ja naimisissa. Mies on ahdistunut joka sitoutumisesta, ensin kihlat, namisiinmeno ja nyt raskaus. Mies kestää huonosti stressiä. Ei ole katoamisia ollut aikaisemmin eikä viinakaan ole ongelma, paisti, että joskus menee kännissä vähän yli, mutta ei missään nimessä pahoinpitelyä.
Itse olen kyllästynyt, koska mielestäni raskaan olevalle vaimolle ei tehdä noin.
Kyllä se kuule on aika huono ennuste ihmissuhteen tulevaisuudelle, jos mies ei kestä stressiä, pelkää sitoutumista, häipyy juopottelureissuille ja on ajamassa raskaaksi saattamansa naisen vidennellä kuukaudella pihalle.
Sanon sulle miehenä, että ei ehkä kannata jäädä tuohon rakoseen. Alkoholismi pahenee tasaisiesti iän myötä. Sen myötä pahenee stressi. Krapula-aamut hermostuttavat ja kohta on väkivalta kuvioissa.
Mieti millainen tulevaisuus lapsellasi on.
Äitini on isätön lapsi ja siitä hän on kärsinyt koko
elämänsä ajan. Puhukaa, selvittäkää asiat, miehesi saattaa tarvita psykologin apua. Kyse on selvästi enemmän alkoholismista kuin lapsestasi. Jos miehesi saa jo nyt apua, voitte ehkä pelastaa liittonne.