Olen "seurustellut" miehen kanssa parisen kuukautta. Ollaan kyllä sovittu,että ollaan vaan kavereita, muttta silti nukumme harvase yö yhdessä,pusuttelemme,halailemme, harrastamme seksiä...nyt on ruvennut ahdistaa..liikaa liian nopeesti, hän on esittelemässä mua isälleen,äidilleen,perheelleen,kavereilleen, on jutellut töissä uudesta tyttöystävästä, vuokraisännälle kertonut "perheenlisäyksestä", suunnittelee yhteistä talon hankintaa.... ugh!! itse ihastuin mieheen heti,mutta nyt kun olen katsellut häntä tarkemmin,on vain ruvennut ahdistaan ja tuntumaan sille,että kaipaisin sinkkueämään takaisin..ongelma on,miten kerron tästä miehelle?? hän kun on jo toitottanut ympäri maailmaan löytäneensä elämänsä rakkauden ja jatkuvasti ikävöi jos olen parikin tuntia pois.. mies on rakastunut,sanoi sen itsekin mulle,että on rakastunut muhun... en todellakaan aijo esitellä häntä vanhemmilleni, en ikinä. Hänen mielestään meille pitäs avata jo yhteinen tili, ja yhteiset etukortit kauppohin... itse pahennan asiaa olemalla miehen luona jatkuvasti ja antaa hänen halailla ja pusutella.....itse toki pidin miehestä hullun lailla aluksi,en vaan jotenkin voi kesken kaiken alkaa hyljeksimään...en halua satuttaa,miehen elämä on muutenkin ollut per-eestä, ja sanoi ettei halua enää satuttaa itseään naisten kanssa,se olisi liikaa.. mitenköhän selviän tilanteesta?
miten jättää rakastunut mies??
enlöydäkeinoa
51342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sano sille suoraan, että se etenee liian nopeasti ja se ahdistaa!Kukaan kahden kuukauden seurustelun jälkeen ala perhettä perustamaan. Vaikuttas olevan semmoinen ripustautuja joka jää ku takiainen roikkumaan. En ole kyllä moiseen törmännyt koskaan. Itse olen seurustellut kolme vuotta nykyisen mieheni kanssa ja vasta nyt ollaan puhuttu yhteen muuttamisesta ja siitä yhteisestä tilistä sitten tulevaisuudessa. Mutta mitä tuohon "appiin ja anoppiin" tutustumiseen tulee niin minä kävin heti kylässä. Rupiavat ihmetteleen, että mikäs helkatti eukossa on vikana kun kylään ei uskalla. En kyllä oikein osaa muuten auttaa, kuin käskeä sanomaan suoraan sille miten asia on. Ei kannata ruveta leikkiin toisen tunteilla.
No, kyllä on miehellä vauhti päällä. TApasin kerran netistä vastaavan herrasen. Alkoi itseä ahdistamaan loppukädessä koko juttu niin kovasti, että ehdotin eroa, kun ei homma mutne rauhoittunut. Tämäpä purskahti itkuun (siis mies)Itse alkoi suorastaan pelottamaan, jos hänellä on jokin psyykkinen riippuvuus(sairaus). Ei normaali ihminen ole tuollainen, kyllä siinä suojakilpi pamahtaa päälle kellä hyvänsä.Voimia sinulle!
Kyllä se on ihan "normaalia", jos mies on tunteellinen ja kovasti rakastunut eikä kovin kokenut naistenmies.
Miehelle kannattaa joka tapauksessa selittää, miltä tuntuu ja että ei hätäilisi tuolla tavalla.
Harmillista on, jos tunne ei ole molemminpuolista. Kun jätät, alkaa miehelläkin tunteet kuolla. Siitä se sitten kovettuu ja on kohta niin kuin suurin osa muistakin miehistä.
Ette tiedä kuinka vihaan toisten tunteilla leikkijöitä,on meinaan huonoja kokemuksia jopa kaverin itsemurhasta lähtien.
Etko todella ymmärrä tekeväsi väärin,onneksi elämä antaa joskus maistaa itse omaa lääkettään ja silloin varmaan ymmärrät tuohtumukseni!
Olet suhteessa aikasi kuluksi,annat toisen kuvitella että tunnet samalla tavalla.so wrong.
Mitäpä kuvittelet tuon miehen tuntevan kun sinun on lopulta paljastettava totuus,vai aiotko luikerrella tiehesi helpoimman kaavan kautta?
Tuskinpa enää voit tehdä mitään loukkaamatta miehesi tunteita...
Jos naamallesi nousee kiukunpuna luettuasi tämä,ja koet olevasi syytön,vastaappa pariin kysymykseen.
1.Oletko kertonut ettet rakasta häntä?
2.miksi harrastat seksiä jos ei kiinnosta?
Kun kaksi ihmistä kohtaa,he eivät näe toistensa ajatuksiin,vain teot paljastavat missä mennään..,ja sinä olet teoillasi osoittanut aivan muuta mitä ajattelet,tehnyt siis väärin.
Ainoa mitä voit tehdä,jos sinussa on siihen naista.
Kerrot heti miehellesi ettet rakasta tätä,etkä ole oikealla tavalla koskaan rakastanut,pyydät anteeksi mutta pyydät kunnioittamaan sitä että olet viimein rehellinen.
Yleispätevää neuvoa tuohon on mahdotonta antaa, kun ihmisiä on niin erilaisia. Aika ripustautuvaiselta joka tapauksessa vaikuttaa, eikä taida ihan tasapainoinen olla.
Itse rakastuin muutamia vuosia sitten aivan silmittömästi erääseen naiseen. Nainen oli kyllä alussa vielä innokkaampi. Homma riistäytyi jotenkin käsistä. Ei oltu tasapainossa kyllä mielestäni kumpikaan. Nainen viileni sitten tosi nopeaan tahtiin ja "eroilmoitus" tuli tekstiviestillä. Olisin halunnut saada perusteluja kasvokkain, mutta se ei koskaan onnistunut. Häiriköin tuon jälkeen teksiviestillä ehkä viiteen otteeseen harvaan tahtiin. Mitään yösoitteluja tai uhkailuja en koskaan harrastanut. Lopulta sain viestin, jossa minut haukuttiin täysin paskaksi. Osasin lopettaa siihen. Kuljin kuukauden verran varjojen mailla. Mitään itsaria en koskaan harkinnut enkä sillä myöskään uhannut, koska järki sanoi, ettei se kannata ja että se on todella säälittävää. Nostin itseäni niskasta ja kehitin tuosta mielestäni huonosta kohtelusta raivon ja energian, jonka suuntasin työntekoon menestyksekkäästi.
Paskaksi haukkuminen omalla kohdallani toimi. Kyynistyin ja kovenin aika tavalla ja tiedän myös, etten koskaan enää hairahdu tietyn tyyppisiin ihmisiin. Tapauksesta keräämäni energia oikeasti edisti uraani, siitä riitti potkua varmasti pariksi vuodeksi. Tapaus ei tappanut minua, vaan vahvisti ja muutti ihmisenä.
Mutta tuollainen lyttyyn haukkuminen ei toimi kaikkien kohdalla. Itse en omalla kohdallani ollut niin sekaisin, että olisin noin lyhyen ajan jälkeen ajatellut jotain yhteenmuuttamista, lasten tekoa tai vastaavaa. Uhkailuja ja vainoamista voi joissakin tapauksissa tulla ja ääriesimerkeistä voi lukea lehdistä harva se päivä. Ole varovainen, mutta päättäväinen.