Viikonlopun aikana on parissa ketjussa kaipailtu niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin lasta oli vielä lupa ruumiillisesti kurittaa. Tahtoisinkin nyt kysellä teiltä, jotka olette sitä mieltä, että vitsan säästäminen on lapsen vihaamista, millaisen kasvatusfilosofian näette kulminoituvan tukkapöllyissä ja risulla rapsimisessa? Mitä tahdotte lapsillenne opettaa vitsan avulla ja millaisia arvoja ja toimintamalleja toivotte heidän itseltänne oppivan? Lapsen ruumiillinen kurittaminenhan on laissa kielletty, mutta siitä huolimatta kolmasosa suomalaisista hyväksyy sen kasvatusmetodina. [http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=4&offset=60&news_id=52] Varmasti siis tukistuksia ja läimäytyksiä edelleen kotioloissa jaellaan, vaikka sitä ei julkisesti kovinkaan moni vanhempi taatusti myönnä.
Veikkaan, että yleisin tilanne, jossa lasta rankaistaan fyysisesti, on silloin, kun aikuiselta kärähtää käämi. Tuskinpa aikuisella silloin on mielessään kirkkaana mitään yleviä kasvatustavoitteita, kunhan puretaan kiukku siihen ärsyttävään kakaraan, joka ei kuuntele, usko tai tottele. Ja kun hermo menee, saattaa tulla läimäistyä vähän kovemmin kuin mitä haluaisi. Mutta entä sitten? Eikö ruumiillisen kurituksen perusidea ole juuri se, että lasta sattuu? Että lapsi muistaa kivun ja sen pelosta jättää seuraavalla kerralla tekemättä sen, mikä on kielletty.
Jos olet sitä mieltä, että vanhemmalla on oikeus kurittaa lastaan ja että se on oiva kasvatusväline, olisitko valmis antamaan esim. perhepäivähoitajille, lastenhoitajille, lastentarhanopettajille, opettajille ym. ammattikasvattajille valtuudet piiskata omaa lastanne esim. päiväkodissa? Eivätkö tukkapöllyt, luunapit ja läimäytykset voisi olla käytössä myös työelämässä, kun auktoriteettiasemassa olevan johtajan on saatava laiskaan tai niskottelevaan alaiseen vauhtia tai ojennettava tätä huonon käytöksen johdosta? Siinäpä olisi sentään kaksi aikuista eli suunnilleen saman kokoista ja yhtä voimakasta yksilöä vastakkain, eli ei olisi kyse pienemmän ja heikomman alistamisesta. Hyväksyisitkö? Miksi et?
Veikkaan, että yleisin tilanne, jossa lasta rankaistaan fyysisesti, on silloin, kun aikuiselta kärähtää käämi. Tuskinpa aikuisella silloin on mielessään kirkkaana mitään yleviä kasvatustavoitteita, kunhan puretaan kiukku siihen ärsyttävään kakaraan, joka ei kuuntele, usko tai tottele. Ja kun hermo menee, saattaa tulla läimäistyä vähän kovemmin kuin mitä haluaisi. Mutta entä sitten? Eikö ruumiillisen kurituksen perusidea ole juuri se, että lasta sattuu? Että lapsi muistaa kivun ja sen pelosta jättää seuraavalla kerralla tekemättä sen, mikä on kielletty.
Jos olet sitä mieltä, että vanhemmalla on oikeus kurittaa lastaan ja että se on oiva kasvatusväline, olisitko valmis antamaan esim. perhepäivähoitajille, lastenhoitajille, lastentarhanopettajille, opettajille ym. ammattikasvattajille valtuudet piiskata omaa lastanne esim. päiväkodissa? Eivätkö tukkapöllyt, luunapit ja läimäytykset voisi olla käytössä myös työelämässä, kun auktoriteettiasemassa olevan johtajan on saatava laiskaan tai niskottelevaan alaiseen vauhtia tai ojennettava tätä huonon käytöksen johdosta? Siinäpä olisi sentään kaksi aikuista eli suunnilleen saman kokoista ja yhtä voimakasta yksilöä vastakkain, eli ei olisi kyse pienemmän ja heikomman alistamisesta. Hyväksyisitkö? Miksi et?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Siis pieniä puolustuskyvyttömiä lapsia saa hakata mutta naisia ei saa läpsäistäkään? Sairasta...
koska se loukkaa pientä sielua. En myöskään hyväksy sitä, etteivät vanhemmat jaksa laittaa lapsilleen rajoja, vaan menevät siitä, mistä aita on matalin: yrittävät miellyttää lapsiaan, jotta ne eivät käyttäytyisi kuin kauhukakarat. Sellainen kasvatusmenetelmä on nykyään vallalla. Kaikki voimme nähdä seuraukset tuosta kasvatusmallista: lasten lahjominen ei auta mitään pidemmällä tähtäyksellä. Mutta onhan se vanhemmille helpottavaa, kun lapsi on hetken hiljaa ja tyytyväinen, kun saa rääkymänsä suklaapatukan suuhunsa. Sen jälkeen alkaa taas rääkyminen.
Vanhempia pitäisi opettaa kasvattamaan lapsistaan vanhempiaan kunnioittavia ja rakastavia yksilöitä. Vanhemmille kuuluisi antaa kunnon selkäsauna, mikäli lapsesta tulee kuriton kauhukakara.
Aika vaikea sanoa tuohon mitään selkeää kantaa. Ei ole omia lapsia ja musta tähän syvällisesti vastaaminen vaatis ehkä just sitä omakohtaista perspektiiviä (jota mulla siis ei ole).
En hyväksy lasten kurittamista ruumiillisesti. Ainoa tilanne, missä pieni fyysinen ojennus vois ehkä tulla kyseeseen olis ehkä joku sellainen, missä lapsi riehuu silmittömästi, eikä muuta keinoa enää ole kuin napata se 'Heimlichin otteella' (kärjistys!) kiinni. Hyvin harvassa tapauksessa lapsi varmaankaan käyttäytyy jatkuvasti todella häiritsevän kurittomasti, ilman todellista ulkomaailmasta (lapsen vanhempien ja/ tai muun kasvuympäristön taholta) tulevaa syytä. Tuo em. syy taas lienee vähän turhan usein välinpitämättömissä ja lapsen hyvinvoinnista piittaamattomissa vanhemmissa, jotka 'pisteenä i:n päälle' vielä sitten 'palkitsevat' lapsen hätähuudon (= häiriökäyttäytymisen) tätä turpaan paiskimalla.:O
En mä oikein näkis, että ruumiilliselle kuritukselle suopeampaan yhteiskuntaan kannattais enää palata. Toki esim. kouluissa monilla opettajilla lienee aika vaikeaa, kun aggressiivisen nistiteinin fyysisestä hyökkäyksestä puolustautumisesta pätkähtää pahimmassa tapauksessa pian haaste raastuvan puolelle... Kinkkinen homma.
PS. MMiehelle: miten se naisten läpsiminen tuohon liittyi? *just curious:)*
"MMiehelle: miten se naisten läpsiminen tuohon liittyi?"
White trash-logiikkaa.
Noh MMies. Ironiana ehkä toimii.;)
"PS. MMiehelle: miten se naisten läpsiminen tuohon liittyi? *just curious:)*"
Eiköhän se liittymäkohta löydy, kun mietit miksi suurin osa ihmisistä paheksuu syvästi miestä, joka läppäisee kiukuspäissään naista, mutta lapsen läpsimistä kiukuspäissään kutsutaan kasvatukseksi.
Niinkuin että mistälähtien lapsen syliinpitäminen tämän riehumisen estämiseksi on luokiteltu ruumiilliseksi kuritustoimeksi. tä hä???
opettajien palstalle, saat realistisia vastauksia siitä, mitä on opettaminen nykypäivän kouluissa kun ne ovat täynnä lapsia ja nuoria, joille ei koskaan ole pidetty minkäänlaista kuria kotona ja joita ei koskaan ole opetettu kunnioittamaan vanhempiaan.
Oletko sitä mieltä, että lapsille voidaan opettaa kuria ja kunnioitusta vain kurittamalla lasta ruumiillisesti? Näetkö selkäsaunojen ja vapaan kasvatuksen välissä minkäänlaista harmaata aluetta?
Itsekin sain sopivissa määrin piiskaa, enkä ikinä muista pelänneeni faijaani. Ruumiillinen kuritus pitää tuntua, mutta ei saa aiheuttaa mitään luunmurtumia tai pahempia vaurioita. Minä ymmärsin oikein hyvin, että tein väärin ja sain siitä rangaistuksen. Sanoilla ei valitettavasti ole samanlaista vaikutusta, etenkin kun nykypäivänä lapsien elämää on vaikeampi kontrolloida. On gallerioita ja netistä saa helposti pornoa ja google kertoo vaikka mitä hävyttömyyksiä. Liikaa kontrolloimattomia ärsykkeitä, jotka voivat turmella lapsen kuin lapsen.
Kyllä vanhat metodit vaan toimii. Vielä 80-luvun alkupuolellakin syntyneet tietävät mitä kunnioitus on. Minustakaan ei tullut väkivaltaista, ei katkeraa, enkä koe tarvetta tehdä samaa lapsilleni, jotta pääsisin kostamaan. Olen siis kaikin puolin kunnollinen kansalainen. Kyllä käy sääliksi näitä nykypäivän huutavia riiviöitä kaitsevia. En kuitenkaan antaisi kuritusoikeutta kenellekkään muulle, vaan hoitaisin sen itse. Itsehän minä vanhempana päätän, miten haluan lapseni kasvattaa. Tosin tyttölasta en kykenisi kurittamaan samalla tavalla, koska heidän ruumiinsa ei kestä samalla tavalla selkäsaunoja. Pitäisi sitten keksiä jotain muuta.
eipä ole tuohon lisättävää. Kaikille hyviä öitä!
HUNOT VANHEMMAT!!
sie oikein rupisammakon suustas piästit...
mie en ainakaan omia vanhempian syyllistäis...
kaik mikä tul niin, tais tul ihan aiheest...
paitsi net kouluaikaiset muut jutut..
mut mie en ookkaa tätä "pullamössö" sukupolvee
jotka jättää armeijankin kesken kun alikessu käyttää karkeeta kieltä..tai ainakin puolikarkeeta.....
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1309930
Linnaan tuollaiset kuuluu!
Näin on, tuollaiset kissan kiusaajat sinne kuuluvat `´p
Mä pääsen samaan lopputulokseen muutenkin.
Kasvatuksessa olellisinta on johdonmukaisuus ja se, että vanhemmat pitävät yhtä.
Rangaistuksena olen pitänyt sitä, että viikkorahasta lähtee pois jos rötöstellään. Siksi toiseen mulla tuntuu auktoriteetti riittävän ilman lyömistäkin. Mielenkiintoista on, että avokilla ei aina tuo arvovalta riitä, mutta uskoisin sen johtuvan siitä, että hän polttaa käämit turhan helposti ja sortuu huutamaan.
Lapsi ei usko toista lasta ja miltä muutlta se hermonsa menettänyt aikuinen kuulostaa lasten silmissä. Ehkä on hyvä mainita, että ei se avokkikaan lasta lyö.
Ruumiillista kuritusta olen saanut lapsena vain tilanteissa, joissa en ainakaan itse muista tehneeni mitään rangaistavaa...
Ehkä sitten aikuisella on vain kiehunut yli...
Omien lasteni kasvatuksessa olen mielstäni onnistunut välttämään kiukun purkamisen lapseen.
"Arvet säilyy läpi elämän."
Siitä ei jää minkäänlaisia tramoja. Näin sanovat ainoastaan ne, jotka eivät ilmeisesti ole edes kunnon selkäsaunaa saaneet. Sen huomaa ensinnäkin siitä, että selkäsaunat samaistetaan pahoinpitelyyn. Kasvatusmielessä annettu ruumiillinen kuritus on juuri sen verran kovaa, että se sattuu (jolloin ei tee mieli tehdä siihen johtavaa asiaa toiste), mutta sen verran köykäistä, ettei siitä jää mitään vakavia vammoja.
Minä sain montakin kertaa selkäsaunoja ja kyllä opin olemaan kiltisti. Metodihan siis toimi loistavasti. Enkä ole tippaakaan katkera vanhemmilleni, vaan me olemme loistavissa väleissä. En myöskään pelkää muita ihmisiä tai yritä apinan raivolla treenata, jotta voin hakata helposti kaikki isottelijat. Ja haluan vielä korostaa, että ainahan ei ole tarpeen antaa selkäsaunaa, vaan joskus pelkkä puhekkin riittää. Selkäsauna on aina viimeinen vaihtoehto, eikä sitä tule sekoittaa jonkun sairaan vanhemman väkivallan purkauksien kohdistamiseen lapsiinsa. Kasvatusmielessä annettu ruumiillinen kuritus on aina harkittua, eikä mitään "nyt hakkaan sen turvan tukkoon" ajatuksella toteutettua seinään heittämistä.
Ilmeisesti sinä et vain osaa tunnistaa niitä traumoja itsessäsi?
tiedän onko se vaikuttanut minuun mitenkään. Vai sinäkö sen mulle kerrot miten ruumiillinen kuritus on vaikuttanut minuun? Tämä on vaan tällästä nykypäivän kukkahattutätien kauhistetua. Jotkut asiat vaan toimii, oli ne joidenkin mielestä kuinka väärin tahansa.
JOO JOO HENKILÖ SELKÄSAUNAS JÄLKEEN..TRAUMAKO?
Hellyys lisääntyy kummasti kun saa koivuniemen herraa.
Haluaisin tietää, kuinka ruumiillista kuristusta suosivat vanhemmat perustelevat lapselleen, että fyysisen väkivallan käyttö konfliktitilanteissa on väärin, jos he käyttävät itse väkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Jos veli tukistaa pikkusiskoa, onko äidillä oikeus tukistaa poikaa ja sanoa, että pienemmän tukistaminen on väärin?
Papeetella oli tosi hyviä näkemyksiä kasvatuksesta. Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon jos vanhemmilla vaan on kärsivällisyyttä selittää ja ohjata. Ruumiillista rangaistusta käyttämällä vanhemmat menevät siitä mistä aita on matalin ja lapselle saattaa kehittyä pysyvä käsitys, että joitakin asioita pitää välttää tekemästä lähinnä sen takia, että siitä seuraa rangaistus. Syvempi moraalinen ja eettinen kehitys ja asioiden ymmärtäminen jää lapsessa tällöin tapahtumatta.
Ihmettelen, miten tässä keskustelussa on esitetty kova kuri selkäsaunoineen ja ns. pehmeämpi ote lasten kasvatuksessa toistensa vastakohtina, joista ensinmainittu olisi ainoa oikea tapa koulia lapsista kunnon kansalaisia ja "selkäsaunaton" tyyli silkkaa lässytystä, oikeastaan lähinnä kasvatuksen puutetta.
Se ettei lapsia kuriteta fyysisesti ei tarkoita sitä, että he saisivat elää kuin pellossa. Rajojen asettaminen lähtee varhaislapsuudesta ja jos silloin vanhemmilla ei muka ole muita keinoja pistää lasta aisoihin kuin fyysinen kuritus, niin heikosti menee. Aika pienestä asti lapselle voi myös selittää, miksi tiettyjä asioita ei voi tehdä ja opettaa toisten huomioimista. Asiat kyllä menevät perille, mikäli vanhempi ei itse näytä ristiriitaista esimerkkiä. Ja mikäli puhe ei mene perille, on olemassa muitakin rangaistuksia kuin piiska tai tukkapöllyt. Ei lasta tarvitse sattua, että se muistaa ja pistää asiat mietintämyssyyn.
Itse olen työni puolesta paljon tekemisissa lasten kanssa, joille ei ole kotona asetettu minkäänlaisia rajoja tai ainakin ne ovat kaatuneet muutamaan krokotiiliinkyyneleeseen. Sitten kun kodin ulkopuolella joku muu laittaa ne rajat ja pitää myös niistä kiinni, seurauksena on usein muutama kunnon raivokohtaus, mutta pikkuhiljaa homma alkaa pelata. Aikuisen on vaan pidettävä pintansa ja oltava johdonmukainen. Jos jotain sanotaan, se myös pitää. Sama juttu, jos lapselle lupaa jotain.
Sitten on sellaisiakin lapsia, joista huomaa, että kuria on kyllä pidetty, mutta sylissäpito, kehuminen ja kannustaminen on unohtunut. Sitä positiivista huomiota haetaan sitten negatiivisen käytöksen avulla, kun ei muutenkaan osata. Sen takia suoraan sanottuna vituttaa, kun täällä puhutaan "lässyttämisestä", ikään kuin lapsen kanssa keskustelu ja helliminen pahentaisi lapsia.
kirjoituksestasi. Voisiko tuon paremmin enää kirjoittaa kuin sinä asian esitit!
Olen myös huomannut:
*****Sitten on sellaisiakin lapsia, joista huomaa, että kuria on kyllä pidetty, mutta sylissäpito, kehuminen ja kannustaminen on unohtunut. Sitä positiivista huomiota haetaan sitten negatiivisen käytöksen avulla, kun ei muutenkaan osata. ******
Onneksi lapsi kyllä oppii luottamaan toisiin aikuisiin ja osaa ottaa vastaan tämän 'puutostilan' korvaavaa huomiota ja hellyyttä sieltä mistä sitä saa. Kaikki eivät ole samanlaisia. Jotkut selviävät, toisille jää pienemmästäkin kaltoinkohtelusta elinikäiset vauriot.