Loppuelämä yksin

Kukaanhan ei voi luvata, että lapsia tulee ennenkuin asia on testattu. Joten sinun tilanteesi ei estä hyvän parisuhteen luomista. Onhan adoptiomahdollisuus aina olemassa.

Kovin aikaisessa vaiheessa tuskin kannattaa lapsiasiasta puhua. Ja minun kokemukseni mukaan miehet eivät ole kovin innokkaita tulemaan isäksi jos nainen ei ala painostaa asiassa. Ja monestihan lasten tulo rikkoo parisuhteen. Joten siitä vaan kaveria etsimään. Ei tuollainen asia missään tapauksessa määrää ihmistä elämään yksin.

Sä olet sen ikäinen nainen että sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää mies jolla jo on ne lapset, miehen joka on sillä toisella kierroksella ja ei enää halua lapsia. Ja sitten onhan niitäkin jotka ei niitä koskaan halua.

Hei ... ei tämä elämä ole pelkkiä lapsia ja niiden tekemistä varten. Tasapainoista elämää voi elää ilman lapsiakin ja jos sen vuoksi joku sinut hylkää ettet saa lapsia, on hänessä jokin vialla muutenkin joten voit olla onnellinen jos se tarina ei jatku.
Elämäsi on aivan yhtä arvokas ilman lapsiakin.

Aikoinaan seurustelin tytön kanssa,joka noin 3kk jälkeen kertoi,että on epätodennäköistä,että hän saisi lapsia. Asia mietitytti,mutta rakkaus voitti ja olimme kauan avoliitossa,joka myöhemmin päättyi muista syistä. Ei kannata ihan alussa kertoa,mutta kun alkaa tuntea paremmin ja kerrotte muutakin syvällisempää toisillenne,niin sitten kun aika tuntuu sopivalle.
Liika odottelu ei ehkä ole hyväksi mies saattaa tuntea tulleensa "petetyksi",jos kuulee asiasta vasta,kun suhde on jo pitkällä.
Onhan toisaalta moni pari,jolle lapsettomuus tulee täytenä yllätyksenä. Lapset on lahja niitä tulee,jos annetaan ja jos ei,niin tosirakkaus kestää sen. Tämän olen kertonut nykyiselle naisystävällenikin. Pää pystyyn ja iloisin mielin kevättä kohti kukaan ei jää yksin,jos ei sitä itse halua! T:M 34v.

Hyvä ap, sinun ajatusmallisi ei ole toimiva - eikä edes vastaa todellisuutta. Kuka on sanonut, että KAIKKI miehet haluavat lapsia? Kuka on sanonut, etteikö tulevalla miehelläsi jo olisi lapsia? Kuka on sanonut, etteikö lasta voisi adoptoida?

Eli höpönhöpö: ei yksinjääminen lapsettomuudesta ole kiinni! Ellet sitten itse tee sitä itsellesi tuolla ajatusmallillasi... ...

Se mitä ei saa on se mikä eniten vaivaa, vaikka olis niin paljon muutakin hyvää, ja muitakin vaihtoehtoja.

Ootko ihan varma ettei lastensaanti onnistu? Onhan julkisuudessakin monia jotka ovat ensin harmitelleet etteivät pysty tulemaan raskaaksi ja sitten -pam, tulivatkin, ja ihmeraskaus tai useampi seuraa.. (Diana Neumann, cat-cat Virpi :)

Jos olet 13-vuotiaasta tiennyt että et saa lapsia, oletko ihan varma että sama totuus pätee tänäkin päivänä? Ihmiskroppa kun on ihmeellinen..

Adoptio on konsepti jota kannatan ehdottomasti vaikka omassa lastentekokyvyssäni ei ole ongelmia todettu. Oma lapsi on oma, adoptoitukin!

Äläkä ajattele muiden mielipiteitä etukäteen! Jos olet suhteessa jossa rakastatte toisianne, silloin ei tuo ole ongelma kun teitä on kaksi miettimässä ratkaisua JOS päädytte siihen että ylipäätään HALUATTE yhteisiä lapsia.

Älä järkeile asioita liikaa eteenpäin, kaikki elämässä järjestyy sulle sopivalla tavalla lopuksi, kun ei itse aseta itselleen turhia rajoitteita!

Höps.. Taitaa olla vaan vähän vauvakuume sulla..
Itsekin voisin tehdä tuon ikäisen kanssa lapsen ja alkaa olemaan yhdessä, vaikka olen paljon nuorempi. Tosin siihen vaikuttaa ulkonäkö, mutta jos se on ok niin mikäpä siinä..;)

- jotkut miehet eivät halua lapsia
- joillakin miehillä on jo lapset tehtyinä, eivätkä enää halua lisää, kuinka kivaa onkaan kun ei tarvitse huolehtia ehkäisystä
- näitä on paljon, joten sulla ei ole mitään syytä murehtia, voit huoletta sanoa kun mies kysyy, että ei ole lapsia, enkä tee. =)

miehelle, joka on jo eka liitossaan hankkinutlapsen tai useampiakin. Hän on lapsensa tehnyt eikä halua palata enää vaipparumbaan ja korvatulehdus-kierteisiin. Sinun kanssasi hän saa elää kahden aikuisen ihmisen elämää ja nauttia siitä! Tsemppiä!!!

Voi olla että vaikka olisi mahdollisuus, niin mies ei haluakaan lapsia. Siksikin voi jokunen jäädä lapsettomaksi. Tai ei löydy kumppania, no ehkä löytyy mutta... sitten erotaan vaikka onkin lapsia. Kaikki lapset eivät ole terveitä ja lapsista on älyttömästi työtä. Rahaakin menee. Miksi tähän ilmastonmuutosmaailmaan ja pipokireälläjoillakuilla maailmaan pitäisi lapsiraukkoja tehdä. Ja tuolla ylempänä tulikin toisilla jo paljon hyviä seikkoja.

Vaikea kuvitella miltä tuntuu lapsettomuus.. mutta en usko että se tarkoittaa loppuelämää yksin..on paljon semmoisia miehiä,ketkä ei halua lapsia tai heillä on esim.edellisestä suhteesta jälkikasvua jo joten eivät pidä sitä minään "vaatimuksena" jotta pitäisi kyetä saamaan lapsia..ja onhan aina vaihtoehtona adoptio. Serkkunikaan ei pysty saamaan lapsia ja on onnellisesti avoliitossa,hyvin näyttäisi menevän=) älä anna asian masentaa itseäsi,sillä uskon että löydät vielä sopivan miehen..onnea yrityksille:)

t:Sari

Olen kohta 50 oleva mies ja minulla on kaksi poikaa, jotka ovat minun lapsiani ja olen erittäin kiitollinen että minulla on heidät.
Minulla on kaksi ystävää jotka kertoivat aikanaan kuinka hirveää on että eivät voi saada lapsia. He kuitenkin rakastavat puolisoitaan ja elävät sopeutuen siihen että ei ole lapsia. Heillä on toisensa ja rakkaus joka kuitenkin yhdistää heidät.
Ainahan on mahdollisuus adobtoida lapsi ja kasvattaa siitä/ heistä oma lapsi yhteiseen perheeseen.
Elä hyvä ihminen ajattele noin. Sinulla on niin paljon mahdollisuuksia jotka kaikki on käyttämättä

:)

Jos miehellä on jo pari lasta edellisestä suhteesta, ei se laske uusia lapsia niitä suhteen perusedellytykseksi.

Ite olen 39 vee mies ja ole surustellut jo 16 vuotta saman naisen ( 6v nuorempi) kanssa joka jo heti alussa sano, että HÄN ei halua lapsia sitte minun kanssa, ja syy tähän on (minun mielepide) että mulla on edellisestä avoliitosta yksi 17 vuoden ikäinen prinsessa. itse olen kans sitä mieltä, että en tartte lisää lapsia, mutta se kyllä kaivelee, että saataisko edes lapsia vaikka haluttais, koska hän ei edes ota juttua puheeksi. No tämä meni vähä asian sivusta, mutta kyllä on semmoisia miehiä jotka haluavat olla nimen omaan vain sinun kanssa vaikka lapsia ei siunautuisikaan. hyvää jatkoa kaikille teille joilla on sama ongelma.

jos sul on todellisia tunteita naista kohtaa niin en näe miten suhde voi kariutua.eihän parisuhde ole pelkästään lapsienteko

Olen muuten kanssa vanhus jotenka 2 vuotta iästäs pois,niin ollaan samalla tasolla. Itselläni tuo ikä nyt ei niin vaarallista.

Voin sanoa lapsettomuuteen, että minulla on elinikäinen sukupuoli hiivasairaus,joka lähtee pois vain jos syö vuoden ajan noudattaen seuraavaa ruokavaliota. porkkanaa ja salaattia niin paljon kuin haluaa ja riisiä. Perunaa ja hiivatonta ruisleipää 1 per päivä, ei hedelmiä. ei herneitä, juureksiakaan. jauhelihaa kyllä, ei sokeria,vehnää,ohraa,kauraa kyllä,mutta 1-2 palaa päivässä, ja ei sokerisia marjoja,ei marjoja ollenkaan suositus. Ja maitoakaan en saisi ollenkaan syödä. Täysmaidoton ruokavalio. Yritin monta kertaa ruokavaliota, mutta en enää jaksanut lopulta. Hiiva lähti pois ja palasi aina takaisin. nyt se alapää punettaa jatkuvasti sitten ja kirvelee kun vessassa käy.

En voi tehdä lapsia tartunnan takia ja jos lapsesta tulisi kehityshäiriöinen ja mieleni tasapaino on nyt mitä on. Olin ennen naisseikkailija kunnes sain vessanpytystä tämän hiivan. Ei lähde edes lääkkeillä pois. Joutuu joka paikassa olemaan extra hygieeninen ja sen lisäksi muistelee aina, että no ei sitä tullut kenenkään kanssa mentyä avioon tai hankittua lapsia. Melkein 2 kanssa menin avioon.

Jos joku ei siuta hyväksy niin se on varmaan semmonen ihminen jonka elämän pääpaino on siinä, että sille tärkeätä on olla kuten muutkin eikä erottua joukosta. Otat ukkeleita silmästä kiinni ja pistät neulalla,jos typeriä ajattelevat.

Ei elämä ole mielihyvää ja lapsia. TOsi rakkaus ja
sellainen ehyt ja rauhaisa rakkaus. No semmosen
ku löytäsit, ni oispa kiva ja mukautuva ihminen.
Jos vaikka adoptoisitte sitten joskus lapsia. Miulla ollut mielessä usein, mutta en ole enää mentaalisesti kelvollinen siihen. 2 täysromahdusta ja lääkitys päällä. Ei työkykyä. Paraneminen vain sen suuremman käsissä, jolle vihoittelen ja jolle kiroilen vähän väliä. Kyllä vihulainen sitten on iloinen asiasta, kun huonosti menee ja käyttäydyn sanallisesti huonosti. Vähän on alkanut puhe ja käytös jo lipsua. Huomaan välillä puhuvani jotakin, mutta en muistanutkaan että näin piti puhua, joten se siitä.

Elämä oli iloista ja remuista ja join ja tupakoin, mutta lopetin 2002 tupakan ja viinan ja ilon 2005 kesällä. Exä tahto miut kovasti takasin,mut sanoin, ettei se käy. oli kyllä itelläänkin surupuserossa, ku miuta painostettiin eroamaan. Tosin meillä ei ollut niin rakkaudellinen suhde, mut en jaksanut enää laittaa voimavaroja kuin enää häneen. huoh..tulinen ja äkäinen ku mikäkin. Mut eiks ukrainan porukat oo aina äkäsiä?

No meitäkin on moneen junaan, mutta itse en ainakaan koskaan ole halunnut lapsia. Olen mies 32v.

Se ei ole ollut vain mun juttu. Melko nuorena oli jo
samat mietteet, eikä ne ole vieläkään muuttuneet.

Ei mulla lapsia mitään vastaan ole, päinvastoin.
Helpompi vaan olla kun ei tarvitse huolehtia, kun muutenkin on tarpeeksi kaikenlaista......

olen itse 32v mies jonka jälkikasvu asuu äitinsä luona enkä todellakaan halua lisää lapsia ainahan voit ottaa yksinhuoltaja miehen itsellesi niin jopas tuli muksuja...siitä se ihanuus alkaaaaaa

Kuka väittää, että tulet olemaan loppuelämän yksin??? On paljon miehiä, joilla on jo lapsia ja osa ei halua ollenkaan ja osa voi hyväksyä adoption!
Sano miehelle jo heti ensiksi, ettet voi saada lapsia - niin minä tekisin. En itsekään enää voi saada lapsia ja etsin miestä, joka ei halua välttämättä lapsia - ja kyllä vastauksia tulee...