Aukaiskaa nyt jo hyvänen aika ne muurautuneet silmänne. Mitä hyötyä on tuollaisesta katkeruudesta jota täällä viljelette? Ketä se helpottaa? Helpottaako se sinua petetty? Onko hyvä olla kun saat katkeroittaa mielesi ja värittää ympäristösi mustaksi? Entäs sinä pettäjä? Tiedän osan teistäkin olevan katkeria, katkeria "petolliselle kakkoselle" tai elämälle joka ajoi teidät tekoihinne. Onko kivaa? Entäs kakkoset? Katkeria osa teistäkin kun sinua ei valittukaan / valitakaan, pidetään vain leikkikaluna ja annetaan tyhjiä lupauksia.
Onhan selvä että kun asia on tuore tunteet nousevat pintaan ja niitä näytetään, mutta asioista pitäisi päästä yli järkevässä ajassa. Tuntuu siltä että monet tällä palstalla jämähtävät omaan katkeruuteensa ja käyvät vielä täällä ruokkimassa sitä, tyhmää, niin tyhmää. Eikö olisi fiksumpaa yrittää nähdä asiassa valoisa puoli? Itse koin toisen pettämisen ja siitä "kiinni jäämisen" itselleni "uutena mahdollisuutena". Toki kävin kaikki asiaan liittyvät tunteet läpi, mutta tein samalla päätöksiä, päätin selvitä ja antaa itselleni aikaa toipua. Nyt kun erosta tulee kohta 4kk olen toipunut, olen nähnyt elämän uudesta näkökulmasta ja olen onnellinen juuri näin, en ole enää katkera, en vihainen, en edes onneton vaikka olen yksin. Tiedän että minulle on jossakin "se oikea", mutta en pidä kiirettä, sen aika on vasta sitten olen siihen oikeaasti valmis. Koittakaapa te katkeratkin katsoa tilannetta uusin silmin, koittakaa elää ensin yksi tunti ilman vihaa, sitten toinen, kolmas ja kohta huomattekin miten paljon mukavampaa on elää kun kaikkialla ei ole katkeruuden myrkkyä.
Onhan selvä että kun asia on tuore tunteet nousevat pintaan ja niitä näytetään, mutta asioista pitäisi päästä yli järkevässä ajassa. Tuntuu siltä että monet tällä palstalla jämähtävät omaan katkeruuteensa ja käyvät vielä täällä ruokkimassa sitä, tyhmää, niin tyhmää. Eikö olisi fiksumpaa yrittää nähdä asiassa valoisa puoli? Itse koin toisen pettämisen ja siitä "kiinni jäämisen" itselleni "uutena mahdollisuutena". Toki kävin kaikki asiaan liittyvät tunteet läpi, mutta tein samalla päätöksiä, päätin selvitä ja antaa itselleni aikaa toipua. Nyt kun erosta tulee kohta 4kk olen toipunut, olen nähnyt elämän uudesta näkökulmasta ja olen onnellinen juuri näin, en ole enää katkera, en vihainen, en edes onneton vaikka olen yksin. Tiedän että minulle on jossakin "se oikea", mutta en pidä kiirettä, sen aika on vasta sitten olen siihen oikeaasti valmis. Koittakaapa te katkeratkin katsoa tilannetta uusin silmin, koittakaa elää ensin yksi tunti ilman vihaa, sitten toinen, kolmas ja kohta huomattekin miten paljon mukavampaa on elää kun kaikkialla ei ole katkeruuden myrkkyä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sinua koskaan petetty?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun oman rakkaan miehen saa kiinni pettämisestä? Itseltäni romahti alta se elämä, jota olin pitänyt turvallisena. Mikäli olet koskaan perehtynyt Pavlovn tarvehierarkiaan, tiedät, että turvallisuus on perustarve, joka pitää olla olemassa, että pystyy elämää sen varaan rakentamaan.
Nyt yritän koota itseäni terapian ja lääkkeiden avulla. Olen todella masentunut. En varmaan koskaan saa takaisin sitä luottamusta - enkä puhdasta rakkautta.
En ruoki katkeruutta vaan käsittelen tätä palstaa lukien omia tunteitani - ja yritän ymmärtää miksi minua petettiin, mitä tein väärin.
Ei me täältä sitä vastausta koskaan saada... Aina kun sen unohtaa, että vaimo petti ja tulee tänne lukemaan näitä juttuja, niin viha kiehahtaa selkäytimestä niin, että vittu tekisi mieli huutaa niin perkeleesti! Niin siitä elämästä saa helvetin, kun pettämistä on! Minä en aio ottaa lääkekuuria enkä ole puhunut terapeuttienkaan kanssa... Voiko joku ulkopuolinen auttaa tässä tunnemyllyhelvetissä, hä?!
Käsittelin juuri noin kuin hän tämän pettämisen,eli tapahtunut mikä tapahtunut ja minulle avautumassa uusi mahdollisuus 20 vuoden avioliiton purkautuessa!!Niinpä vain kävikin että harkintavaiheen aikana tutustuin mukavaan mieheen,voit vain kuvitella miten pelottavaa ja samalla lohduttavaa.Minäkin niin mietin mikä silloin meni vikaan,ja tunsin häpeää?! ja huonommuutta...Ainut mikä meni vikaan oli hänessä se heikkous,ei minussa.Ajattele se turvallisuus missä olimme oli pois,ja pah sehän oli illuusio,mies oli jo sydämellään muualla ja minähän pärjään,on muitakin jotka pärjäävät,miksen minäkin.Mikset siis sinäkin!!!Niin tämä uusi suhde on tässä vieläkin.Minulla kaunis ihan ikioma koti.Oma tupa ,oma lupa;)Hoksaatko!!!Hän muutti luokseni,niin halusin,ja jos ei toimi,niin ovihan on sitä varten,toimii molempiin suuntii.Ei än laastari ole,minulla on hyvin lämpöisiä ajatuksia hänestä,mutta kun elämässä tapahtuu,niin ihan luotankin vain itseeni ja katson mitä elämällä on tarjota.Sen kuitenkin tiedän että pärjäsin ja tulen pärjäämään tästä eteenpäinkin.Rakastua silti uskallan vielä,nyt ja tänä päivänä :) Niin sinäkin ,usko kokenutta,voinpa jopa luvata sen sinulle:)
Tätä aloittajaa,hän tarkoittakin sitä miten paljon energiaa vie ne kurjat tunteet,toki näihän ne on käytävä ja ulos purettava.Itsekkin käyn tääl kommentoimassa!Aika kliseeltä vaikuttaa kun sanon,että anteeksi annoin mut unohtanut en!Itsekkäästi ryhdyin vain ajattelemaan.Miettikääpä millaista olisi ollut esim.jatkaa ja kytätä jokaista menoa tai tekstaria tai puhelua,kuinka kuluttavaa ja se jos mikä aiheuttaa sen katkeroitumisen.Taisi tehdä petturimme meille kuitenkin mahdolliseksi hieman kokeilla muutakin,no ei se helpoin tie ole, mut ajan päälle, mistä sen tietää, kuin ihanaa täs vielä koetaan.Minä aianakin menen eteenpäin ihan luottavaisin mielin ja nimenomaan itseeni luottaen.Nytkin lähden sinne kotiini,jonka sisusti juuri niin kuin halusin .Menen ja laitan maate jos siltä tuntuu tai lähden kaupungille tai mitä nyt tuleekaan mieleen,wau mikä vapauden tunne!!!! Hoksaatteko!! :)
Juuh, kyllä minua on petetty, kahdenkin eri aviomiehen (omia molemmat :) taholta. Molemmat olivat hyvin kipeitä asioita ja olen ollut alamaissa ja pettynyt näiden asioiden takia. Mutta kun se on niin turhaa jäädä rypemään sinne suohon, elämässä on niin paljon hienoja asioita joista nauttia, minä en ainakaan aio yhdenkään miehen takia enää elämääni pilata. Toivon toki löytäväni jostakin vielä rakkaan rinnalleni. Mutta sen olen oppinut että toisinaan elämä antaa ja toisinaan se ottaa, kaikkeen pitää varautua ja kaikesta selviää, mutta turhanpäiväisillä katkeruuden purkauksilla pilaa vain oman ja ympäristönsä elämän.
-ap-
EROSTA? Olen petetty, vaimo meni ja petti... Mistä sait eroratkaisun kipinän? Oliko taustalla enemmänkin, kuin yksi kerta? Toisaalta, jos en eroa, niin pelkurihan minä olen?!
oli selvää kun miehellä oli pitenpiaik. suhde toiseen.Sekoilupano olisi viel menny anteeksi antamalla.Mut ei tämmöinen.Se oli minun kipinäni.Menkööt menojaan,elämällä on minullekkin jotain muuta näköjään tarjota.Seikkailumieltä ;)
Niin, kuten tuolla aikaisemmikn sanoin niin olen kokenut pettämisen kahdesti eri mieheltä, eri avioliitoissa. Näiden suhteiden väli oli noin 10 vuotta, ja mikään näissä suhteissa ei ollut samaa, paitsi tietnkin vaimo. Ennenkuin kukaan älähtää että "mikset antanut" taidan hiukan selitellä vaikkei tarvitsekaan. Ensimmäinen mieheni rakastui tulisesti toiseen naiseen, se sattui ja tuntui pahalta ja elämä tuntui valuvan läpi sormien. Sitä en halua ruotia miksi mies hyppäsi toiseen sänkyyn, vikaa löytyy varmasti minustakin, olimme molemmat hyvin nuoria ja paljon molemmilla vielä kokematta. Mies asuu ja elää edelleen silloisen "kakkosen" ja hänen kanssaan perustamnsa perheen kanssa, ovat olleet yhdessä nyt noin 12 vuotta ja onni näkyy kukoistavan edelleen. Olemme hyvissä väleissä ja tekemisissä yhteisen murkun kautta hyvinkin paljon, pidän myös hänen nuoremmista lapsistaan ja nykyisestä vaimostaan. Meillä menee hyvin ja lapsellani on kaksi hyvää ja rakastavaa kotia. Toinen mieheni (erosta n.4kk) vetosi kaikkiin äidillisiin vaistoihini, uunotti minut naimisiin ja uskotteli olevansa luottamuksen arvoinen, kunnes jäi viime syksynä reissupanosta kiinni, sekin sattui,koska meillä ei mielestäni ollut mitään suurempia ongelmia, tämä oli isku palleaan ja tuli salamana kirkkaalta taivaalta. Ero siitä sitten tuli, koska tiesin etten ikinä voisi tehdä itselleni sitä että eläisin pelossa jokaisen "työmatkan" "baari-illan" "poikíen ehtoon" ja miettisin mitä nyt tekee. Otin eron vain ja ainoastaan itseni takia, minun on paljon helpompi näin. Pääsin aloittamaan elämäni taas kerran tyhjältä pöydältä, puhtain sydämin, yhtä karvasta kokemusta rikkaampana, kuitenkaan en ole katkeroitunut, tullut vain vahvemmaksi näitten kokemusten kautta. -ap-
Onneksi olkoon, että olet selvinnyt noin nopeasti uskottomuuskriisistä! Tavallisesti kriisin käsittelyyn menee aikaa 1-3 vuotta, joten antaa heidän käsitellä kriisiään omassa tahdissa hiukan hitaammin, jotka aikaa siihen tarvitsevat. Ehkä nämä perusteelliset kriisinsä käsittelijät ovat sitten myöhemmin niitä onnellisia ihmisiä, jotka kestävät elämän suomat tulevat kolhut kaltaisiasi pikakäsittelijöitä paremmin. =)
Ensinnäkin, täytyy myöntää että ensaimmäisestä erostani en toki toipunut näin nopeasti, aikaa meni se noin vuosi, mutta ilman sitä katkeruutta josta alunperin olikin puhe. Olin vain surullinen ja äärettömän pettynyt. Ehkäpä juuri tuon ensimmäisen pettymyksen takia, on ollut helpompaa niellä tämä katkera kalkki toistamiseen, selvisin kerran ja siihen tukeuduin nyt kun tilanne tuli toistamiseen eteeni.
Syytöksesi siitä että olisin jättänyt asian käsittelemättä tai tehnyt sen hutiloiden on täysin väärä. Minä vain tiesin mitä tunnetasolla petetyksi tulemisen jälkeen tapahtuu ja tiesin senkin että siitä selviää. Tällä kertaa en tuntenut turvattomuutta kun jäin yksin. enkä ole kanssasi siitäkään samaa mieltä että olisin jotenkin onnettomampi tai huonompi ottamaan vastaan tulevia kolhuja kun en nyt suostunut jäämään märehtimään ja katkeroittamaan itseäni. Kukin tehköön tavallaan, mutta surullinen olen edelleen niiden puolesta jotka katkeruudessa ovat ja pilaavat oman elämänsä sillä :( -ap-
Ehkä kuitenkin vielä jollain lailla käsittelet kriisiäsi, kun käyt täällä lukemassa muiden kirjoituksia? Itse myönnän näin tekeväni, vaikka olenkin jo saanut niskaotteen omasta uskottomuuskriisistäni. Olen onnekseni selviäjätyyppiä, kuten useimmat täällä. Tekstejä lukiessa tunnistan kyllä ketkä petetyiksi tulleista ovat vasta kriisinsä sokkivaiheessa ja ketkä eivät ole päässeet kriisinsä yli vuosienkaan päästä ja ovat menettäneet mielenterveytensä. Minusta heitä on kuitenkin turha moittia. He ovat syyttömiä puolisonsa petturuuteen.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että muutamat täällä ovat varsin katkeroituneita, eivätkä he ehkä ole ymmärtäneet tai uskaltaneet hakea esimerkiksi ammattiapua, joka voisi auttaa heitä elämässä eteenpäin enemmän kuin tämä palsta. Joidenkin mieli ei yksinkertaisesti kestä täällä esitettyjä varsin rajujakin mielenilmauksia ja silloin olisi parempi pitää vähintään taukoa ja etsiä mikä tahansa muu keino omien tunteidensa purkamiseen.
Itseasiassa syy siihen miksi lueskelen tällä palstalla juttuja ei liity millään tavalla erooni, eli taas olit väärässä analysoidessasi minun kriisiäni. Syyt tämän palstaan lukemiseen ovat ihan muut, ja kun olen näitä juttuja lueskellut päällimmäiseksi tunnelmaksi väkisinkin jää katkeruus aina johonkin suuntan.
Olenko moittinut jotakuta? Mielestäni olen yrittänyt saada muutkin ymmärtämään ettei elämä kaadu puolison pettämiseen, tiedän ettei asia ole helppo ja että toipuminen vie aikansa, mutta vuosien katkeruus on sentään jo liikaa. Ymmärrän myöskin sen että joillekin petetyksi tuleminen aiheuttaa vakavia mielenterveydellisiä ongelmia ja heitä pitäisi auttaa jolleivät itse kykene apua hakemaan. Luulen että pienestä piikittelystä huolimatta olemme näissä asioissa pitkälti samaa mieltä, hyvää jatkoa sinulle ja muillekin lukijoille, kevät tulossa, nautitaan siitä. -ap-
Ne avasivat minulle aloituksesi valtaisaa kysymystulvaa ja toivat esiin sen, mitä todella ajattelet ja haluat muille sanoa. Hyvää jatkoa ja kevään odotusta sinullekin!
Yritin rakentaa suhdetta ja niin väitti puolisonikin haluavansa, ehkä halusikin ? No en tuntenut saavani vastakaikua. Siinä sitten koin itseni yksinäiseksi parisuhteessa ja vähitellen miehen pettäminen ei juurikaan mieltäni ahdistanut, miltei häipyi ajatuksista ja samalla alkoi häipyä tunteet miestäni kohtaan. Vain yksi askel vielä ja voin sanoa etten rakasta häntä. Olen vapaa. Hän saa tehdä mitä lystää. Katsotaan tapahtuuko ihmeitä vai menevätkö asiat omalla painolla. Itse olen saanut rauhan mielelleni.
hiljalleen...kotona on hiljaista ei enää tapella.Mies on minulle vieras...en enää usko että haluan edes tutustua...en halua tutustua mieheen ,joka ei osannut olla uskollinen ja rehellinen.Väittää ,että olen tärkein ja rakkain.Mutta oli hetki ,kun en ollut ja minä en pääse siitä yli.