Mistähän oikein mahtaa johtua se usein esille tuleva asenne näissä parisuhdeneuvoissa, (tällä palstalla ja muuallakin) että naisen pitäisi olla se osapuoli jonka pitäisi muuttaa käytöstään, luonnettaan, tapojaan jne, jne jne.
Sen sijaan on ilmeisesti ihan hirveänkauheankamalaa, että miehelle osoitetaan yhtään mitään vaatimuksia. Mies täytyy tietysti hyväksyä sellaisena kuin hän on. Miehen tekemisiä ei saa millään tavoin kritisoida, ja jo pieninkin negatiivinen kommentti on ilmeisesti jo kamalaa nalkuttamista. (Ja kuten huomasitte, äskeisessä todellakin kärjistettiin asioita)
Minun käsittääkseni tomiva parisuhde vaatii sitä sopeutumista ja kompromisseja molemmilta osapuolilta eikä vain toiselta, joten edellämainittu tuntuu jokseenkin kummalliselta
Sen sijaan on ilmeisesti ihan hirveänkauheankamalaa, että miehelle osoitetaan yhtään mitään vaatimuksia. Mies täytyy tietysti hyväksyä sellaisena kuin hän on. Miehen tekemisiä ei saa millään tavoin kritisoida, ja jo pieninkin negatiivinen kommentti on ilmeisesti jo kamalaa nalkuttamista. (Ja kuten huomasitte, äskeisessä todellakin kärjistettiin asioita)
Minun käsittääkseni tomiva parisuhde vaatii sitä sopeutumista ja kompromisseja molemmilta osapuolilta eikä vain toiselta, joten edellämainittu tuntuu jokseenkin kummalliselta
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yleensä se on kyllä päinvastoin, naiset sanelee ehdot, eikä miehen mielipide paina missään....
Hanki värittömät lasit, ja lue uudelleen...
Ja itseasiassa olen kurkkuani myöten täynnä. Oli ongelma mikä tahansa, kun parisuhteesta on kyse oletetaan naisen kantavan päävastuun. Katsoppas vaan edellistäkin kommenttia. Näkis vaan sen suhteen missä nainen oikeasti sanelee mitään. Käytännössä miehet tekee mitä huvittaa ja naisen pitää sopeutua.Jos nainen valittaa miehen käytöksestä jossakin, on taas naisessa vika, mitäs antaa miehensä käyttäytä niin tai ylipäätään katselee mokomaa renttua. Jos nainen ei anna miehen käyttäytyä niin tai panee rentun ulkoruokintaan ihmetellään yhteen ääneen naisen mustasukkaisuutta, läheisriippuvuutta, tarvetta hallita ja sanella miten toinen elää. Ai niin, ja huonoa itsetuntoa!
Minen oikeesti jaksa yhtäkään parisuhdetta enää, terveisiä vaan kaikile exille.
on pyörinyt mielessäni usein, siltä tämä tuntuu ainakin omassa suhteessani, joka hädin tuskin enää on kasassa. Neutraaliin sävyyn käyty keskustelu on yleensä mahdotonta, mies tulkitsee sanani syytöksiksi vaikka vain kertoisin miltä musta tuntuu ja haluaisin kuulla hänen näkemyksensä. Minähän en häntä voi muuttaa, mutta luulisi että haluaisi edes kuunnella ja ajatella asioita ja kertoa omat mielipiteensä, jos tämä suhde jotakin merkitsee.
on annettava periksi jossain tapauksissa, itse en ole oikein muuta tehnytkään kuin väistellyt, antanut periksi, pyytänyt anteeksi, joustanut, muuttunut. Ja mikään ei riitä. Sitten kun olen kurkkuani myöten täynnä tuota kaikkea em. ja nousen vastarintaan niin sitten lempataan. Olinko liian kiltti vai mistä se kenkä puristi.
Niin ei mieheltä mitään sopeutumisia vaadita.
Riittää, kun mies hoitaa 50% kotitöistä riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa ansiotöihin menee. Auton kunnossapito, ruohonleikkuu, lumityöt ym. tekninen ja logistinen puoli kuuluu tietysti 100%:sti miehelle, samoin laskuista huolehtiminen.
Naista on syytä muistaa kehua päivittäin ja saada tämä tuntemaan itsensä prinsessaksi unohtamatta yllätyslahjoja.
Myöskään seksielämässä ei mieheltä vaadita sopeutumista tai kompromissejä. Riittää, kun mies osaa aistia, milloin nainen haluaa seksiä ja aina silloin antaa sitä, mutta ei koskaan vonkaa väärällä hetkellä. Riittää kun osaa Cosmopolitan lehden top 1000-rakasteluasennot listalta 750 asentoa ja varioi tästä temppuarsenaalista aina mielikuvituksellisen ja yllätyksellisen kombinaation.
Kun yllämainitut asiat hoituvat, ei miehen tarvitse ruveta sopeutumaan eikä naisen tarvitse kyllästymiseen vedoten lähteä hakemaan prinssiä baaritiskeiltä.