Moi.
Olen 30-kymppinen nainen. Olen ollut luonteeltani liian kiltti ihminen. Eli olen tehnyt melkein mitä vain ystävieni takia. Olen aina ajatellut sen niin päin, että käyttäydytään niin kuin toivotaan muiden käyttäytyvän itseä kohtaan.
Tässä iän karttuessa ja edelleen yksin eläessä. Monien pettymysten seurauksena jonkin verran kyllästyneenä ihmisiin olenkin todennut että aivan sama mulle miten käyttäydyn muita kohtaan, koska paskaa vaan kuitenkin saa.
Lyhyesti elämäntarinani:
Ala-asteikäisenä erittäin ujo tyttö, jota kiusattiin, yläasteella pari kaveria, jotka jostain syystä harrastivat henkistä kiusaamista(sulkivat minut ulkopuolelle vaikka hain muutakin seuraa he tulivat siihen samaan porukkaan ja "sulkivat ulos").
Muutimme eri paikkakunnalle jolloin tapahtui muutos, olin yhtäkkiä koulun suosituin ja nätein tyttö jota kaikki pojat halusivat! Tämähän oli kivaa tietenkin.
Luonteeni kuitenkin säilyi, eli kiltti olin edelleen. Kaverit(tytöt) uudella paikkakunnalla olivat katkeria ja taas alkoi syrjintä ja jopa turpiin vedettiin porukalla!!!
Jouduin vaihtamaan koulua tämän takia, jonka jälkeen tämänlaiset ongelmat katosivat. Sain jopa "oikeita"ystäviä tai niin luulin.
Isästäni tuli alkoholisti. Muutin pois kotoa, ikään kuin paetakseni perheemme ongelmaa.
Minulla on ollut kolme pidempi aikaista suhdetta, jotka kaikki on päätynyt siihen, että mies on pettänyt. ELi lisää paskaa!!!
Ystävät ovat tietyllä tasolla (ei mitenkään ilkeesti) käyttäneet hyväkseen kiltteyttäni, siis lähinnä muodossa "heitätkö mut kotiin" yms...EN yleensä ole ajatellut asiaa sen tarkemmin ennen kuin tässä viime aikoina kun yksi ystävä närkästyi kun sanoin etten millään jaksa lähteä heittään häntä jonnekin! En sit siitä sen enempää, meille tuli riita sen takia kun en jaksanut lähteä häntä heittään jonnekin!!Ja ikä oli??!! Ei hänkään mua ikinä ole minnekään vaivautunut kuskaamaan??? Mitä ihmettä??
No ei siinä mitään. Nyt paras ystäväni on alkanut käyttäytyä omituisesti enenevissä määrin. Tiuskaisee jatkuvasti minulle ilman syytä jne ja olen hänen mielestään yhtäkkiä itsekäs ihminen??? No ei siinä mitään, päätin et antaa senkin asian olla. ja etten aio olla häneen yhteydessä vähään aikaan kun itelle tulee paha mieli.
Melkein kaikki ystäväni ovat suhteessa ja täten olen aika yksinäinen ihminen, koska itse en ole enää suhteessa enkä tiedä tulenko koskaan olemaan kun aiemmat suhteet on olleet aikamoisia pettymyksiä.
Tästä tuli näköjään lähinnä tämmöinen asioiden purkaminen tänne palstalle, koska eihän tässä mitään pointtia loppujen lopuksi ole...
Mutta onko muita, joilla kaikki paska tuntuu kerääntyvän? Joita kohtaan ihmiset käyttäytyy paskamaisesti, jopa ystävät?
No anyway, minä alan itse oleen jo niin kyllästynyt ihmisten paskamaisuuteen ettei itsestäni löydy enää mitään sympatiaa ketään kohtaan. Niin ja nyt kun aloin käyttäytyyn paskamaisesti muita kohtaan, niin ei saisi suuttua!Hehe, tässä huomaa kuinka kaverit on tottunut siihen etten yleensä suutu ja että olen kiltti ja ettei mm ole "omaa tahtoa". Totesinkin etteihän mulla ole mitään menetettävää kun kerta ei ole ollut oikeita ystäviäkään.
Olen 30-kymppinen nainen. Olen ollut luonteeltani liian kiltti ihminen. Eli olen tehnyt melkein mitä vain ystävieni takia. Olen aina ajatellut sen niin päin, että käyttäydytään niin kuin toivotaan muiden käyttäytyvän itseä kohtaan.
Tässä iän karttuessa ja edelleen yksin eläessä. Monien pettymysten seurauksena jonkin verran kyllästyneenä ihmisiin olenkin todennut että aivan sama mulle miten käyttäydyn muita kohtaan, koska paskaa vaan kuitenkin saa.
Lyhyesti elämäntarinani:
Ala-asteikäisenä erittäin ujo tyttö, jota kiusattiin, yläasteella pari kaveria, jotka jostain syystä harrastivat henkistä kiusaamista(sulkivat minut ulkopuolelle vaikka hain muutakin seuraa he tulivat siihen samaan porukkaan ja "sulkivat ulos").
Muutimme eri paikkakunnalle jolloin tapahtui muutos, olin yhtäkkiä koulun suosituin ja nätein tyttö jota kaikki pojat halusivat! Tämähän oli kivaa tietenkin.
Luonteeni kuitenkin säilyi, eli kiltti olin edelleen. Kaverit(tytöt) uudella paikkakunnalla olivat katkeria ja taas alkoi syrjintä ja jopa turpiin vedettiin porukalla!!!
Jouduin vaihtamaan koulua tämän takia, jonka jälkeen tämänlaiset ongelmat katosivat. Sain jopa "oikeita"ystäviä tai niin luulin.
Isästäni tuli alkoholisti. Muutin pois kotoa, ikään kuin paetakseni perheemme ongelmaa.
Minulla on ollut kolme pidempi aikaista suhdetta, jotka kaikki on päätynyt siihen, että mies on pettänyt. ELi lisää paskaa!!!
Ystävät ovat tietyllä tasolla (ei mitenkään ilkeesti) käyttäneet hyväkseen kiltteyttäni, siis lähinnä muodossa "heitätkö mut kotiin" yms...EN yleensä ole ajatellut asiaa sen tarkemmin ennen kuin tässä viime aikoina kun yksi ystävä närkästyi kun sanoin etten millään jaksa lähteä heittään häntä jonnekin! En sit siitä sen enempää, meille tuli riita sen takia kun en jaksanut lähteä häntä heittään jonnekin!!Ja ikä oli??!! Ei hänkään mua ikinä ole minnekään vaivautunut kuskaamaan??? Mitä ihmettä??
No ei siinä mitään. Nyt paras ystäväni on alkanut käyttäytyä omituisesti enenevissä määrin. Tiuskaisee jatkuvasti minulle ilman syytä jne ja olen hänen mielestään yhtäkkiä itsekäs ihminen??? No ei siinä mitään, päätin et antaa senkin asian olla. ja etten aio olla häneen yhteydessä vähään aikaan kun itelle tulee paha mieli.
Melkein kaikki ystäväni ovat suhteessa ja täten olen aika yksinäinen ihminen, koska itse en ole enää suhteessa enkä tiedä tulenko koskaan olemaan kun aiemmat suhteet on olleet aikamoisia pettymyksiä.
Tästä tuli näköjään lähinnä tämmöinen asioiden purkaminen tänne palstalle, koska eihän tässä mitään pointtia loppujen lopuksi ole...
Mutta onko muita, joilla kaikki paska tuntuu kerääntyvän? Joita kohtaan ihmiset käyttäytyy paskamaisesti, jopa ystävät?
No anyway, minä alan itse oleen jo niin kyllästynyt ihmisten paskamaisuuteen ettei itsestäni löydy enää mitään sympatiaa ketään kohtaan. Niin ja nyt kun aloin käyttäytyyn paskamaisesti muita kohtaan, niin ei saisi suuttua!Hehe, tässä huomaa kuinka kaverit on tottunut siihen etten yleensä suutu ja että olen kiltti ja ettei mm ole "omaa tahtoa". Totesinkin etteihän mulla ole mitään menetettävää kun kerta ei ole ollut oikeita ystäviäkään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
aiheuttaa sen ettei puhu mistään negatiivisista asioista joka koskee ystävää, ennen kuin ollaan viimeisillä pisteillä. Toisin sanoen olet lopettanut puhumisen viimeistään siinä vaiheessa kun sinun olisi kuulunut sanoa " Miksi te ette ikinä kuskaa minua? Sä saat kyl sit kuskata mua ens kerralla?" Tmv. Kilttinä et siis halua "vaatia" ystävääsi tekemään mitään eteesi, toivot ja odotat vaan että hän kyllä käsittää itsekseenkin. Tosi asiassa kilttien ystävillä on usein aina joku tukemassa joten heidän elämäänsä mahtuu niin paljon muutakin mietittävää kuin ihmissuhteiden säilyttäminen, että he unohtavat ajatella ystäväänsä, koska luottavat hänen pysyvän siinä joka tapauksessa. Siis harvoin heille tulee koko asia edes mieleenkään, eli jos edes tulisi mieleen niin sitten ehkä ilman muuta ajattelisi (tekisi) ystävänsä hyväksi.
Ei tarkoita että olet suuttunut jos sanot noin, tai olet vaan hieman närkästynyt jos sanot niin kuin yllä luki että olisi ollut aika sanoa. Voit sen siis yhtä hyvin nytkin kertoa heille. Sitten ainakin tietävät mitä mieltä olet. Sitten onkin taas sun vuoro sulatella sitä et hyvin harvoin ihmiset kauheesti toisia ajattelee silti vaikka heille sanoo...;) Et näinpä. Tulet huomaamaan. Mut sit olet ainakin tehnyt sun "pelisäännöt" selväksi ja muistellessaan sinua he voivat ymmärtää miten ystävyytesi voidaan saada takaisin.
Tarinasi oli aivan kuten omanikin,ongelmakin aivan sama.
huomasin samankaltaisuuden mm.koulukiusattuna,vaihto uuteen kouluun ym.
Varmaan sellainen on muovannut luonteesta sellaisen hyväksymisen hakemisen,joka ilmenee myös kavereiden lipomisena.
Kun on ollut hylättynä,halu säilyttää kavereita ympärillään,olla hyväksytty ..
Ja myös elämäni motto että kuinka käyttäydyt kavereita kohtaan toivot että kaverit käyttäytyy samoin myös sinua kohtaan.
Olen ymmärtänyt että myös ihmisten välillä vallitsee viidakon laki.
Jos joku on kiltti,ystävällinen ja auttavainen se koetaan heikkoudeksi jolle voi tehdä ihan mitä vaan..
Kun kaverit tottuu tälläiseen ei siitä pääse irti muutoin kuin vaihtamalla kaveripiiriä.
Kiltit ihmiset saa kärsiä maailman kovuutta.
Olen huomannut että liiallinen miellyttäminen on karsittava pois,osattava sallia itselleen oikeuksia tehdä mitä haluttaa.
Löydettävä oma tahto,ja sen jälkeen on kavereiden hyväksyttävä sinut tai sitten ei.
Olet ilmeisesti siinä pisteessä jossa itse olin vuosi sitten että kyseiset asiat alkavat ärsyttämään sinua,asiat joita et edes ennen sillä tavalla miettinyt.
Huomaat olevasi sylkykuppi,ja et halua olla sitä enää.
Nyt sinun on käytävä henkien taistelu itsesi kanssa,ymmärrettävä puolustaa itseäsi koska ei sitä kukaan muu tule tekemään,sanottava heti jos joku asia ärsyttää.
Tärkein asia minkä huomasin oli se etten enää tehnyt asioita joita minulta odotettiin vaan tein niin kuin itse halusin.
Aivan sama minulla! Koitan olla hyvä kaikille mutta vain jotkut vastaavat siihen!
Moi, minulla on muutama hyvä ystävä, mutta loukkaannun tavattomasti, jos ystävä puhuu pahaa selän takana, ei ole reilu tai ei sano asioita
suoraan. Olen menettänyt hyvän ystävän ja suren
häntä niin kovin. Pitäkää ystävistänne hyvää
huolta, ne on arvokkaita elämässä, niitä ilman ei tule toimeen.
Jos haluut itelles uuven ystävän, joka ei käyttäydy noin ku mitä siulle on käyny, ni kirjota miulle [email protected].
Miul on jonkuverran samanlaisia kokemuksia..
sinun kirjotuksesi kolahti minuun aivan täysin
sillä oon kokenut samoja kun sinä ja koen edelleen liian kiltti oon.. suhteitta pettynyt koska jätkät suurimmissa osissa suhteissa pettänyt
Olin ala-ylä-asteella koulukiusattu ja siitä' jäänyt ns aika traumat eli luotto Ihmisiin tosi vaikeeta... ja esim kun itse tarvin kuskii vkl että pääsisin rentoutuun Niin sitä EI ole... ja minä oon valmis auttaan ns kamujani tai mitä lie onkaan?? Sinusta olisi kiva saada uusi mesekamu ja muutenki
Itselläkin koulukiusatun tausta ja asunut useita vuosia poissa kaveripiiristä, että vanhat kaverit jo lähteneet omille teilleen.(pari jäljellä). Lisäksi olin väkivaltaisessa parisuhteessa, joka on jättänyt arpensa minuun. Nyt minulla on maailman suloisin ja ihanin kihlattu. Valitettavasti "ystävät" myös häntä yrittäneet kun olemme seurustelleet. Minäkin olen saanut osakseni uskottomuutta jo aikaisemmassa suhteessa.
Olen myös nätiksi sanottu ihminen, ennen hymyilin usein ja olin todella sosiaalinen. Ihmisiä taitaa oikeasti vituttaa kun joku on onnellinen ja tasapainossa. Sain jos jonkinlaisia ihmissuhteita osakseni, niihin liittyi valehtelua, hyväksikäyttöä, kieroilua...aina paskaa niskaan ja miksi, koska minä olen niin pirun kiltti, enkä halua muille pahaa ja haluan tulla toimeen ihmisten kanssa enkä tykkää riidellä. Kun katkaisin välini muutamaan ihmiseen, jotka osottautuivat näiksi paskamaisiksi kavereiksi, kylläpä sen jälkeen on ollut minua ikävä ja ihmetelty miksi en ota yhteyttä enää.Miksi minä ottaisin yhteyttä ihmisiin, jotka saavat aikaan vain paskamaisen olon.
Olen yrittänyt pitää mieleni avoinna tulevaisuuteen, mutta elämänilo ja loiste on silmistäni jo kadonnut. Minusta on tehty "vätys" sillä kaikella paskalla mitä olen niskaani saanut. Tiedän muuttuneeni sellaiseksi, joka ei välitä, olen katkeroitunut, enkä koe itseänikään kuten ennen. Siitä voinen kiittää ihmisiä, jotka eivät voineet kestää minua mukavana ja kilttinä ihmisenä, jolla on kiva mies.
Sinkkukavereita on jonkin verran, mutta eihän minusta ole seuraa kun seurustelen. Kai se on sinkkujen kanssa kivempi kiitää. Minä olen aina se, joka pitää ihmisiin yhteyttä, sekin on todella paskamaista. Nykyään en sitä tee, koska ajattelen, että jos minun seuraani kaivattaisiin niin kyllä minuun yhteyttä otettaisiin.
En tiedä mitä minulle on tapahtumassa, tekisi mieli itkeä mutta en osaa. Onhan minulla ihana parisuhde ja työni, mutta kyllä sitä kaipaa lähelleen myös samaa sukupuolta olevia ystäviä, jotka arvostaisivatkin ihmisenä, kuten minä muita pyrin arvostamaan.
Älä sinäkin hyvä ihminen katkeroidu! Ehkäpä meille on tässä elämässä jokin rooli ja tarkoitus, joka selviää ajan kanssa. Ihan oikein, että et anna ihmisten enää ryppyillä itsellesi, mutta älä myöskään ala ilkeäksi. Etsi se kultainen keskitie. Kai tässä kaikessa on kyse oman arvon tunnosta, joka on ajan mittaa riistetty. Me emme olleet nuorena hyväksyttyjä ja edelleen etsimme paikkaamme aikuisten maailmassa, koska valitettavasti täällä aikuisten maailmassa pyörii ihan ne samat ihmiset kuin siellä nuoruuden kouluissa! Olemme ihmisiä, joille puretaan paskaa oloa, koska emme suutu ja oletetaan, että kestämme kaiken. Se kertoo muiden heikkoudesta, mutta miksi meidän pitäisi olla heikkoja ja alentua samaan? Sitä olen monasti miettinyt...
mulla luottamus menny ihmisiin jo pienenä ja kanssa aina koittanut olla kiltti kaikille.
vuosia meni että aina kun joku pyysi viemään jonnekkin tai muuten vaan pyysi jotain olin valmis.
sitten aloin kanssa ajattelemaan, että MIKSI? enhän siitä kuitenkaan saa itselleni yhtään mitään.
kun aloin kieltäytyä sitten oltiin naama väärinpäin.
mietin et sou katotaan kuka on tosi kaveri kun alan kieltäytyyn. nyt ei sitten olekkaan ketään heistä kanssani tekemisissä.
ei kyllä mua haittaa, sillä pärjään ilman heitä. niin ja se heitä vituttaakin kun tulen yksin toimeen en tarvitse jotain toista.
eli tässäkin huomaa kuka se heikko ihminen on ollut. ne mun kaverit, koska heillä vaikeuksia.
mulla kanssa 3 vähän pidempää suhdetta takana. yksi petti. 2 heistä heivasin itse kun huomasin olevani niin sanottu "pelkkä äiti" heille.
todellisia ystäviä minäkin haluaisin. sellaisia kenen kanssa jutella, harrastaa jotain, ei olisi kateutta, kuuntelijaa, sellasta ketä ei vain haluaisi minulöta jotain vaan voisi olla yhteydessä silloinkin kun ei ole jotain tarvetta.
mä olen jo 35v, et en oikeen edes tiedä mistä niitä ystäviä voisi hakea?
en tiedä pysyikö tää tarina edes asiassa, mut toi sun kirjoitukses kolahti.
Naisethan on tunnetusti toisilleen pirun kateellisia. Tyyliin vaikka, jos miehet huomaa porukasta vain yhden naisen, niin naisporukan muut "jäsenet" kääntää tällä yhdelle selkänsä ja alkaa aukomaan päätänsä ja sen slelaista.
Miesten kanssa on se juttu, minkätyyppisiä sä itse bongaat ja mistä. Ne komeimmat mahdolliset tietää saavansa muitakin neitejä vällyjen väliin ja käyttää sitä sitten hyväkseen. Tai sitten se oli vaan sitä tyypillistä miehen käyttäytymistä kun naiseen ja parisuhteessa oloon kyllästytään. Mennään pettämään, haetaan vaihtelua. Millainen sä itse olet suhteessa?
Toi sun kaverin reaktio on tosi turha. Olisit sanonut sille, että turha sen on hermostua, kun ei se itsekään mielellään heitä sua mihinkään tai auta sua kun sä siltä apua pyydät. Sanot, että sä et aio olla mikään ilmainen taksikuski.
Jos sä vielä aiot olla yhteyksissä tämän tiuskivan ystäväsi kanssa, niin kannattaa kysyä seuraavalla kerralla, kun se alkaa räksyttämään, että sanoo sulle suoraan mikä sitä vaivaa. Menkatko sillä on vai mikä ihme...?
Sä olet valitettavasti törmännyt elämäsi aikana just niihin vääriin ihmisiin, joita ei voi edes ystäviksi kutsua. Enemmän joiksikin pintapuolisiksi tutuiksi.
Missäpäin Suomea muuten asustelet? Oletko pääkaupunkiseutulaisia?