kaikesta sisäänpäinkääntyneestä ja intohimontäyteisen romantiikan hengen tiennäytttäjän airueen viitasta riisuttua purismia, jonka puitteissa 2 erilaisen toisilleen vastakkaisen tyylillien pääsuuuntauksen kompromissina 5. sinfonia on paitsi tunnetuin taidonäyte, soitinukseltaan säästeliäin ja onnistunein esimerkki sinfoniamuodon puitteissa alkusoittoja lukuunottamatta tekemättä muotokielensä puitteissa liialti myönnytyksiä sen enempää voimakkaalle tummaa karakteristiikkaa viljelevälle yllättävän rohkealle yksilölliselle romanttiselle soinnunkäytölle ja harmonialle tai epäekonomiselle soitinnukselle joitakin yllättäviä modulaatioita lukuunottamatta kuin klassisten esikuvien ja idiomien edellyttämälle kuvainpalvonnallekaan, vaikkakin muodon kompaktiudessa ja italialaisittain laulavassa plastillisuudessa taustalla ujosti häämöttävä ja seurusteleva wieniläisklassismi tuon tuostakin esille pilkistääkin kuin aurinko sadepilvien välistä, oopperaplagiaatteja huomioon ottamatta, nuorekasta yli äyräiden valtoimenaan pursuilevaa ilmaisuvoimaa johonkin Spiegelritter-alkusoiton tyyliin arvaamattomassa oikullisuudessaan karttaei sonaattimuodon ekspansiivisuden ohella, sirossa ja hillityssä miltei salonkikelpoisessa sointiasussaan joka feminiinisessä keijukaismaisessa pehmeydessään ja pittoreskissa detaljien sommittelussaan viittaa jo kesäyön unelmiinsa tuudittaneeseen Mendelssohniin, jolle niinikään itsetarkoituksellisten händeliaaninen pöyhkeilevä dramaatisten efektien tavoittelu, rinnan raastaminen, oli vierasta klassisen sopusoinun, balanssin, ja harmonisen ajattelun nimissä beethoveniaanisten dramaattisesti patoutuneiden taiteensa mysteerin kaikkien tajuttavaksi tuoneiden rytmikuvioihin perustuneiden äärimmäistä loogista ajattelua heijastelevien eleiden ja jättiläismäisen epätoivon synteesin, tunnejärkytyksissä ryvettämisen vastareaktion vastavallankumouksena schubertilaisromantisen perinteen ja wieniläissaksalaisen sinfoniamuodon uudelleen formulointina kiteytyen klassisromanttisen sinfonisten tyylivirtausten synteesin monitahoisena kannanottona ja jatkajana, tämän välittäjänä ja soihdunkantajana klassisen sinfonisen muodon ja romantiikan uutta maaperää tunnustelevan kytevän ilmaisuvoiman ja sisäisen ilmeityksen jne
Schubertiaanisia ajatelmia
Proffa
4231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ote oli käskirjoituksestani luonnostelemaani kirjaan sinfonian historia, joka on vielä keskeneräinen kuten schubertin monet hienot oopperateoksetkin, Adrast, Sakuntala, Spiegelritter, Burgschaft, Rudiger, Sophie valmistuneiden lisäksi
sinfonian historiasi alkaa Schubertista ja loppuu Schubertiin?
Tuo oli hauska piikki, joka on syytä ottaa huumorilla, ainakin, mikäli siinä ei ole perää. Joillakin tosiaan saattaa joku säveltäjä muodostua niin tärkeäksi, että viis muista, vaikka en väitä että tämän keskustelun aloittanut on siinä tilanteessa. Vaikka itse kuuntelen suurimmaksi osaksi Mozartia, pyrin tutustumaan yhä uusiin ja uusiin säveltäjiin myös.
Estääkö se ketään tutustumsta myös jonkin itselleen mieluisaksi tai läheiseksi kokemansa ja mieltämänsä säveltäjän tuotannoon laajemmassakin mielessä, vai onko heti kaikkein suosituimpien ja tunnetuimpien teosten kuuntelemisen jälkeen löydettävä joku toinen kuunneltavaksi kelpaava objekti? Eikä kyseinen henkilö missään vaiheessa väittänytkään kirjoituksensa olevan valmis.