Miten olette kokeneet sen, kun lapset vihdoin muuttaa pois kotoa? Onko se aiheuttanut haikeutta, mutta myös kenties helpotusta? Vihdoin teillä molemmilla on taas aikaa toisillenne. Onko suhde jotenkin lähtenyt paranemaan?
Oletteko jääneet haikeina muistelemaan mennyttä - yhteistä aikaa, jollon lapset olivat vielä pieniä, vai osanneet suuntautua uudelleen - kohti uutta kahdenkeskistä tulevaisuutta?
Oletteko jääneet haikeina muistelemaan mennyttä - yhteistä aikaa, jollon lapset olivat vielä pieniä, vai osanneet suuntautua uudelleen - kohti uutta kahdenkeskistä tulevaisuutta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta myös "uuden alun". Nyt on aikaa elää toisillemme enemmän kuin aikaisemmin. Onneksi rakkaus on kestänyt kaikki vaiheet, tästä on hyvä jatkaa.
Sanoisin näin miehenä 31 vuoden jälkeen aviossa että melko tylsää on tämä elo ku kahestaan ollaan
joskus tuntuu et ois ne kaikki kolme vielä pieniä ja siinä ympärillä niin olis jotain puhuttavaa edes kaverille, mut ei auta valittaa kolme on maailmalla ja yks lasten lapsikin on et jotain on saanut aikaseksi kuitenkin tässä elämässä, enkä kyllä mitään vaihtais pois sen verran on ollut hyvin asiat.
Minulle kävi niin, että kun kolme lasta lähti melkein yhtä aikaa kotoa (poika ja kaksostytöt), lähti aviomies melkein samalla ovenavauksella asumaan alaisensa kanssa. Siitä on nyt neljä vuotta. Mies on viime aikoina hinkunut takaisin kotiin, kun tuntee jääneensä paitsioon aikuisten lasten kanssa seurustelusta ja sukujuhlista. Ei ole takaisin tulemista. Koira on uskollisempi kumppani.
kahden olosta. Ei enään niin paljon huolehdittavaa ja miehen kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa. Lasten kotona ollessa parisuhteemme jäi kieltämättä vähemmälle, aina oli joku lapsista kotona.
Muistelemme lämmöllä lasten lapsuutta, mutta nyt on taas meidän kahden aika. Viihdymme yhdessä ja on todella mukavaa kun voi mennä ja tulla niinkuin huvittaa. Ilmeisesti olemme osanneet suuntautua uusiin asioihin. Toki lapset käyvät tervehtimässä, mutta eivät liian usein.
...elellään tässä kahdestaan kotosalla. 5 lasta jo mailmalla. Lastenlapsia 5 joista vanhin 5v. hoidetaan mummon ja papan mussukoita tarpeen mukaan. Eletään päivä kerrallaan ja säästetään yhteiseen unelmaan. Rauhaisaa eloa.Työputkien jälkeen kaipaa jo toisen seuraa ja kahdenkeskistä oloa.
sanoivat että tuntuu niin orvolta kun ei koko ajan ole kuulumassa ääniä jos jostakin:) mutta ovat kyllä tottuneet keskenäänkin olemaan:)
uskoisin että ja jos pariskunta tekee yhdessä asioita harrastuksia matkailuja jne.. löhöilyä ja muuta yhteistä puuhaa niin se voi olla jopa ihan hauskaakin kun saa olla keskenään:)
samaa rataa vaimo kieltätyy edelleenkin siitä yhteiselosta mistä lapset saivat alkunsa takana yksinäisyys edessä yksinäisyys mies 58v