Koskaan mulla ei oo ollu mitään elämää ja tuskin tulee olemaankaan. Vuodet vierii, mutta se on varmaa , että en muutu. Käyn töissä/koulussa ja tulen sieltä pois, siinä kaikki. Iltaisin tappelen itseni kanssa, että miksi kaikki on paskaa ja aamuisin yritän keksiä miksi taas tänään lähteä liikkeelle. Enpä olis lapsena uskonut kuinka paskaa elämä voi olla.
Onpas ilosta
voi oi
4439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä mä luulin että jokaisella on ainakin pentuna ollut edes jonkinlaista "elämää".
sentään on töitä/opiskeluja, jotkut on vielä työttömiäkin, opiskeluttomia.
Niin, itse sanouduin justiin irti vakivirasta ja etsin mukavampaa työtä. Okei, onhan nyt rahasta tiukkaa, mutta takaisin en mene entiseen työhön. Sinkun elämässä työ on aika oleellinen asia, joten mikset panostais siihen? Voit tietty säälitellä ittees vaikka ikuisesti, mutta se ei muuta sun tilannettas mihinkään. Jos tarviit koulutusta saadakses toisen työn, opiskele.
Miksi kaikki sitten on paskaa ja mitä sä haluaisit tapahtuvan, että kaikki ei olisi paskaa? Muista että ne ohjat on sun käsissä.