Minulla on kauhea ongelma tässä. Nykyinen avopuolisoni on alkoholistinainen. Hänellä on takanaan runsasta alkoholin käyttöä 15 vuotta. No noin kuukausi sitten mittani tuli täyteen.
Pettämisten ja känniväkivaltaisuuden takia jätin ao. naisen silloin. Hakkasi minua usein humalassa tai puri. Alussa se nauratti, mutta lopulta alkoi pelottaa, kun saattoi yllättäen lyödä tai purra.
No jättämisen päälle tietysti itsekin otin viinaa lohdutukseksi sitten vielä pokasin känissä baarista itseäni liki 20 vuotta nuoremman naisen. No sitten selvisi että tämäkin nainen on alkoholisti. No ikää tosin vasta 19 tai jotain vuotta.
Nyt kumpikin on kimpussa. Entinen avopuoliso on luvannut olla juomatta loppuelämänsä. Katuu väkivaltaisuuttaan etc... On mitä ihanin ihminen selvinpäin. Mutta sitten kun korkki aukeaa, niin aukeaa myös helvetti. Eikä korkkia saa helpolla kiinni.
Nuorempi nainen ei tietenkään ole alkoholisoitunut niin pahasti, ei ole ehtinyt. Joten hänen olisi helpompi parantua tietenkin. Mutta on hänelläkin elämän sotkunsa alkoholin takia sulatettavana.
Hänellä ei lisäksi ole niin suurta halua vielä lopettaa juomista.
Niin ja lisäksi mitä h...tiä siitä yhteiselämästä voi tulla kun ikä-eroa on liki 20 vuotta.
Tekisi mieli unohtaa molemmat, mutta kun se yksinäisyyskin on musertavaa.
Itsekin käytän alkoholia noin 2 kertaa kuussa.
Juon itteni pikkusievään, joskus jopa melko humalaan. Se on minulla yksi ilta ja sitten loppu ei aamulla tasottavia. Ja sitten 2 viikon paussi.
En tiedä pitäisikö omakin alkoholin käyttö sitten lopettaa, kun tämmöseen suohon on joutunut. Siis ei olisi pitänyt lähteä humalaisten akkojen matkaan, kummankaan. Pr...kle kun sitä on liian kiltti ja kiimanen.
Nyt pitäs perjantaina lähteä taas baariin ja kohdata tämä ongelma. Siellä ne molemmat on sitten on odottamassa. Ei olisi pitänyt luvata.
Mitä teen pakenenko vuorille vai kohtaanko naiset kuin mies. ja valitsen yksinäisyyden kun ei kerran ole kunnollista naista tarjolla minulle. Olenko edes sellaista ansainnut, kun olen näin ääliö.
Vai onko se nyt vain valittava toinen ja kummanko valitsen?
Kyllä minä olen tämän alkoholin kanssa itteni sotkuun saanut, voi v.....u
En tiedä millasta se yksinäisyys sitten lopulta on. Olen seurustellut 13- vuotiaasta asti. sitten menin 18-vuotiaana yhteen ihan kunnollisen naisen kanssa. Elimme yhdessä 36-ikävuoteen asti. Saimme laspia. Emme juoneet ollenkaan. Sitten 2 viimeistä vuotta oli vaikeaa. Otimme hiukan aina viikonloppuisin viiniä. Mutta huomasimme, että olemme henkisesti kasvaneet niin erilleen. Että kannattaa erota.
No sitten erosimme. Ehdin viettää railakasta poikamies elämää 3 kuukautta. Kun sitten kännipäissäni sekoilin naapurin naisen kanssa. Sen jälkeen se oli jatkuvasti minun kimpussa. Oli juomatta ja muutenkin ihana ihminen. sitten muutettiin yhteen, niin se alkoi taas juoda. Sain kuulla sen ex-mieheltä ja ystäviltä, että sillä on hiukan tuota alkoholiongelmaa eikä ihan vähän olekaan.
Kauheaa yrittää jaksaa sen kanssakin, kun aina saa pelätä, että milloin se alkaa taas juoda.
Olisiko sittenkin parempi yksin.
Yrittää sitten etsiä taas joku uusi nainen. Tuntuu oudolta, sitä on jotenkin kummallisesti muuttunut tämän alkoholistin ja sen tuoman elämän mukana. että kunnolliset tavalliset naiset, tuntuvat latteilta. Sitä on tottunut jotenkin värikkääseen elämään.
Joten luulen, että jos en ala kummankaan näiden naisen kanssa "kärsimään" niin jään yksin.
Pelottaa se yksinäisyys onko se sitten lopulta pahempaa kuin alkoholiongelmainen puoliso?
Pettämisten ja känniväkivaltaisuuden takia jätin ao. naisen silloin. Hakkasi minua usein humalassa tai puri. Alussa se nauratti, mutta lopulta alkoi pelottaa, kun saattoi yllättäen lyödä tai purra.
No jättämisen päälle tietysti itsekin otin viinaa lohdutukseksi sitten vielä pokasin känissä baarista itseäni liki 20 vuotta nuoremman naisen. No sitten selvisi että tämäkin nainen on alkoholisti. No ikää tosin vasta 19 tai jotain vuotta.
Nyt kumpikin on kimpussa. Entinen avopuoliso on luvannut olla juomatta loppuelämänsä. Katuu väkivaltaisuuttaan etc... On mitä ihanin ihminen selvinpäin. Mutta sitten kun korkki aukeaa, niin aukeaa myös helvetti. Eikä korkkia saa helpolla kiinni.
Nuorempi nainen ei tietenkään ole alkoholisoitunut niin pahasti, ei ole ehtinyt. Joten hänen olisi helpompi parantua tietenkin. Mutta on hänelläkin elämän sotkunsa alkoholin takia sulatettavana.
Hänellä ei lisäksi ole niin suurta halua vielä lopettaa juomista.
Niin ja lisäksi mitä h...tiä siitä yhteiselämästä voi tulla kun ikä-eroa on liki 20 vuotta.
Tekisi mieli unohtaa molemmat, mutta kun se yksinäisyyskin on musertavaa.
Itsekin käytän alkoholia noin 2 kertaa kuussa.
Juon itteni pikkusievään, joskus jopa melko humalaan. Se on minulla yksi ilta ja sitten loppu ei aamulla tasottavia. Ja sitten 2 viikon paussi.
En tiedä pitäisikö omakin alkoholin käyttö sitten lopettaa, kun tämmöseen suohon on joutunut. Siis ei olisi pitänyt lähteä humalaisten akkojen matkaan, kummankaan. Pr...kle kun sitä on liian kiltti ja kiimanen.
Nyt pitäs perjantaina lähteä taas baariin ja kohdata tämä ongelma. Siellä ne molemmat on sitten on odottamassa. Ei olisi pitänyt luvata.
Mitä teen pakenenko vuorille vai kohtaanko naiset kuin mies. ja valitsen yksinäisyyden kun ei kerran ole kunnollista naista tarjolla minulle. Olenko edes sellaista ansainnut, kun olen näin ääliö.
Vai onko se nyt vain valittava toinen ja kummanko valitsen?
Kyllä minä olen tämän alkoholin kanssa itteni sotkuun saanut, voi v.....u
En tiedä millasta se yksinäisyys sitten lopulta on. Olen seurustellut 13- vuotiaasta asti. sitten menin 18-vuotiaana yhteen ihan kunnollisen naisen kanssa. Elimme yhdessä 36-ikävuoteen asti. Saimme laspia. Emme juoneet ollenkaan. Sitten 2 viimeistä vuotta oli vaikeaa. Otimme hiukan aina viikonloppuisin viiniä. Mutta huomasimme, että olemme henkisesti kasvaneet niin erilleen. Että kannattaa erota.
No sitten erosimme. Ehdin viettää railakasta poikamies elämää 3 kuukautta. Kun sitten kännipäissäni sekoilin naapurin naisen kanssa. Sen jälkeen se oli jatkuvasti minun kimpussa. Oli juomatta ja muutenkin ihana ihminen. sitten muutettiin yhteen, niin se alkoi taas juoda. Sain kuulla sen ex-mieheltä ja ystäviltä, että sillä on hiukan tuota alkoholiongelmaa eikä ihan vähän olekaan.
Kauheaa yrittää jaksaa sen kanssakin, kun aina saa pelätä, että milloin se alkaa taas juoda.
Olisiko sittenkin parempi yksin.
Yrittää sitten etsiä taas joku uusi nainen. Tuntuu oudolta, sitä on jotenkin kummallisesti muuttunut tämän alkoholistin ja sen tuoman elämän mukana. että kunnolliset tavalliset naiset, tuntuvat latteilta. Sitä on tottunut jotenkin värikkääseen elämään.
Joten luulen, että jos en ala kummankaan näiden naisen kanssa "kärsimään" niin jään yksin.
Pelottaa se yksinäisyys onko se sitten lopulta pahempaa kuin alkoholiongelmainen puoliso?
Vastaukset 15
Vanhimmat
tiesi..
Itse myös kirjoitit vastauksen omaan kysymykseesi: sinä kuitenkin ajaudut jotenkin noitten alkoholistinaisien elämään, ja he sinun, kun sinä kuitenkin kaipaat heidän tuomaansa väriä ja jännitystä elämään.
Samalla sain minä, neljäkymppinen alkoton nainen vastauksen omaan kysymykseeni joka on ollut, että miksei tällainen kelpaa kellekään. Minä olen siis väritön ja lattea, kun en järjestä ennalta-arvaamatta kohtauksia, en pure enkä lyö, vaan osaan elää selvinpäin. Ratkoa ongelmani ilman viinaa. Sitten tulee vielä sekin, että jos tällaisen kanssa eläisi, pitäisi varmaan miehenkin jättää ryyppääminen. Ehkä näin on, ehkä en sietäisi kauaa miestä, joka vetäisi kännit rentoutuakseen.
Sitä, kumman kaa meinaat jatkaa, tai että edes pitäisi jatkaa on vaikea ulkopuolisen sanoa. Ehkä kaikkien kannalta olisi paras, jos ensin selkeyttäisit omat elämänarvot, tekisit päätöksesi ihan itsesi takia, ei entisten eikä tulevien alkoholistien vuoksi. Ehkä sinä itse lähtökohtana olisi se paras reitti ratkoa tai olla hankkimatta lisää suuria ongelmia. Ehkä.
Itse olen sen verran vahvoilla itseni ja elämäni kanssa, että vaikka nyt olenkin yksin, kenties huomenna ja ylihuomennakin, on kuitenkin parempi olla kuin huonossa seurassa. Minulle sellainen meno, jota kuitenkin sanoit kaipaavasi on ehdottomasti ei, en halua sitä niin paljon, että yksinolo tuntuisi huonommalta vaihtoehdolta.
ajattelua. Se on kummallinen yhtälö, että aina minulla on ongelmaisia naisia seuralaisena. Olen joku ihme ongelmamagneetti, joka niitä vetää puoleensa. Ei se ensimmäinenkään nainen ongelmaton ollut. alkoholistiperheestä. Peitti lapsuusongelmansa työnarkomanialla.
Kai se kiltteys näkyy päälle. Sitten on helppo hyväksikäyttää ja pitää minua ongelmiensa sylkykuppina.
Jotenkin siinä sitten tuntee itsensä tarpeelliseksi, kun toiset saa pahaa oloansa purkaa. Sitten sitä yrittää itse kantaa muiden huolet ja olla tukena. Tuntee sitten ittensä jotenkin hyödylliseksi.
Ei minulle se väri ja jännistys siinä parisuhteessa ole se mitä kaipaan. vaan värikkyys yleensä elämässä. Voihan parisuhdekin olla vahva ja silti elää suht. extreme elämää. Kuten matkustella travellertyyliin vain reppu ja vaihtovaatteet matkatavaroina.
Kulkea festareilla nauttia taiteesta ja musiikista ja baareista. ei se sitä tarkoita, että koko ajan pitäisi olla sen parisuhteenkin kanssa säätämässä.
Alkoholi on huono isäntä, mutta kyllä siitä rengiksi on sellaiselle, joka sen kanssa osaa jäjen pitää päässään. Naisilla tuo näkyy olevan yleensä aika hankalaa. Heti kun saavat alkoholia, niin alkaa armoton säätäminen ja polemiikki. Ollaan mustasukkasia ystävillekin jopa. Joku nainen katsoo vaikka, niin heti epäillään. Selvinpäin sitten omia reaktioita hämmästellän. Aika ahdistavaksi tekee elämän.
Niin sitä on tässä jonkinlaisessa tunnekuohussa.
Pitäisi varmaan ottaa todellinen aikalisä, ihan vain yksinäisyydessä. Eiköhän tuo aika korjaa. Onneksi olen lähdössä 2 viion päästä ulkomaille ihan yksin, niin eiköhän tuo selkeytä ajatuksia.
Se vain on niin raskasta, kun toinen ihminen roikkuu kiinni ja yrittää parhaansa. Mutta kun omat tunteet on jo kylmenneet ja usko mennyt. Niin kai se on vain kylmästi torjuttava ja annettava toisen kärsiä se mitä on kylvänyt.
kiva, jos vähän selkiyttää kun jakaa jonkun kanssa..
Eikä sulla mene ollenkaan huonosti, kun tiedät jo vastauksetkin. Et vaan itse huomaa niitä.
katsohan lausettasi "Mutta kun omat tunteet on jo kylmenneet ja usko mennyt." Siinä seuraava osviitta. Ole itsellesi ja toiselle rehellinen. Ei sun välttämättä tarvitse kylmästi torjua, vaan päättäväisesti ja selkeästi. Toivotat toiselle hyvää jatkoa, ja voimaa löytää tiensä. Reissuunlähtö on varmasti hyvä sauma asia hoitaa, kumpikin saa hieman aikaa toipua. Sitten reissussa et vastaa hänen puheluihinsa, et teksteihin, mutta et myöskään ala skitsoilemaan itse jos hänestä ei mitään kuulu.
Ja se kannattaisi oivaltaa, ettei ihmisen kannata käydä kostamaan saamaansa pahaa pahalla, elämä hoitaa sen kyllä joka tapauksessa. Toimii siis niinkin, että minä saan niskoihini sen pahan, jota yritän tehdä sille kuka on minulle tehnyt pahaa.
Ettei se kostaminen ja pahan jatkaminen ole järkevää, se vain pahenta asioita.
Se vain on niin karua jättää ihminen joka ainakin väittää rakastavansa. Joten siinä niinkuin tekee pahaa tahtomattaan, kun omaa elämäänsä koettaa järjestää paremmaksi.
Mutta ei kai sitä loputtomiin voi antaa toisen elää sekopäänä ja antaa kohdella itseään huonosti ja käyttää hyväksi.
Jos toinen ei tajua sitä, kun kertoo, että näin ei parisuhde toimi, että pitää muuttaa toimintamalleja. Sitten kun toinen vain jatkaa samoin kuin ennen ja sitten taas pyydellään anteeksi.
Miksi sitä silti tuntee syyllisyyttä, kun yrittää toisen hylätä. Sitä kai tuntee itsensä niin epäonnistuneeksi, kun ei saanut suhdetta toimimaan. Kun ei voittanutkaan sitä kuningas alkoholia. Vaan se alkoholi pitää otteessaan toista.
Sitä ei haluaisi luovuttaa helpolla, vaikka kärsiikin.
Pitää ainakin se teini nyt unohtaa, se nyt vain oli hyvä hetken lohtu. Harmittaa sekin sekoilu. Onneksi se jättää paremmin rauhaan. Eikä ole ahdistamassa.
Täytyy sitä yksinäisyyttä kai hetki sietää.
Keväällä sitä taas alkaa sitten virota :-)
Jos tämä ongelma-nainen todella rakastaa sinua niin hän myös antaa sinun mennä. Tuntuu, että hän vain väittää rakastavansa jolloin saa sinut kahlittua entiseen..
Oikeastaan tiedät vastauksen kysymykseesi jo itsekkin... eikös?
Kysymykseesi: "Vai onko se nyt vain valittava toinen ja kummanko valitsen?" vastaukseksi otteita tekstistäsi:
"Nykyinen avopuolisoni..".... "On mitä ihanin ihminen selvinpäin.",
Kuitenkin pohdit yksinäisyyden vaihtoehtoa aika pessimistiseen sävyyn. Luulet ettei muita naisia ole olemassakaan, ainakaan sellaisia jotka sinut haluaisivat, kun kirjoitat: "Olisiko sittenkin parempi yksin.", "..ja valitsen yksinäisyyden kun ei kerran ole kunnollista naista tarjolla minulle. Olenko edes sellaista ansainnut, kun olen näin ääliö." Kyllä sinullekkin on ihan kunnollinen ns. tavallinen nainen olemassa. Aivan kuin oli silloin kun olit ihan kunnollisen naisen kanssa yhdessä. Tällä elämänkokemuksella et kuitenkaan ole suhteessasi samanlainen kuin olit silloin 18-vuotiaana. Joten se suhde tuskin kaatuu hetkessä jos olet sellaisen sallinut syntyvät.
Eli suosittelen että katsot maailmaa avoimin silmin etkä yksinäisyyden pelosta jää kärsimään alkoholiongelmaisen ihmisen kanssa.
ystäväni sanovat kaikki, että jätä tuo ongelmanainen. Et voi sitä parantaa.
Mutta miten sen nätisti saisi tehtyä. Heti kun puheen aloitankin siihen suuntaan niin toinen sulkeutuu tai alkaa itkeä. Sitten on hirveästi halaamassa ja tekemässä kaikkensä jotta voitaisiin unohtaa kaikki entinen p...ska ja aloittaa taas alusta.
Kun olen jo vuosien aikana oppinut, ettei se p..ska lopu koskaan. aina tulee niitä sortumisia juomaan ja sitten on taas tappelu tai muita ongelmia. Viikon ryyppyputki, jota kaikki ystävät ja tutut yrittää katkaista. Ryyppykaverit ilmaantuu kuin tyhjästä paikalle taas vetämään toiseen suuntaan.
Silloin on helppo sanoa, että se on loppu.
Vaan sitten kun se taas tulee selvinpäin itkemään ja pyytelemään anteeksi, niin on vaikea olla olematta tukena.
sitten se onkin jo kiemurrellut takasin on yötä ja vahtii minun menemisiä. Ja on mustasukkainen etc....
Kirjoitit tuolla aijemmassa vastauksessasi näin, "Mutta kun omat tunteet on jo kylmenneet ja usko mennyt. Niin kai se on vain kylmästi torjuttava ja annettava toisen kärsiä se mitä on kylvänyt."
Eli pyri tekemään päätös, jatkuva heijjaaminen ollakko vai eikö olla jutussa vetää kyllä aika varmasti mehut. Ja siitä jää tuloksena se, että olet alkuperäisen ongelmanaisen kanssa yhdessä ilman omaa valintaasi. Et kai sitä halua.
Tee itse päätös ja toimi sen mukaisesti!
nyt selvää ja etsit sellaisen naisen jolla ei ole alko-ongelmaa, piste. Eikä se yksin elokaan
nyt niin kauheaa ole, tottumus kysymys. Parempi vaikka yksin kuin olla juopposekojen kanssa.
oikeastaan kaikki kolme, avosi, tyttöystäväsi ja alkoholin. Yksinäisyyttä ei kannata pelätä, elämä ON paljon antoisampaa yksistäänkin.
-lasinen lapsuus-
Ajattele mitä elämältä haluat? En olisi kummankaan kanssa. Fiksut naiset eivät roiku mihissä kovin kauan, jos suhde ei toimi. Mutta myös fiksuilla voi olla onglemia. Alkoholismi on sairaus, jota pitää hoitaa. Jaksaisitko sellaisessa suhteessa? Voimia vaan sulle. Ole jonkin aikaa yksin. Kun kohtaat oikean, se tuntuu erilaiselta. Ei kahden kanssa voi yhtä aikaa olla ainakaa minusta.
Anna odottaa, mene sinä muille maille. Älä haksahda nuorempaankaan, siitä vasta soppa syntyisi.
Jos jatkat alkoholisoituneen avovaimosi kanssa, todennäköisesti rupeat vittuunnuksissasi itse enemmän ryyppäämään.
Hänen raitistumiseensa ei vaikuta vaikka hoivaisit häntä kuin pikkulasta. Päin vastoin.
Tukena toki voit olla, etäämmältä.
Ongelmaa lisää se, että asun täällä Suomen periferiassa eli käpykylässä.
Kylässä on yksi baari, missä "vapaat sinkut" käy.
Kun tuota valikoimaa tarkastelee, niin loput vaihtoehdot on joko liki omanikäiset "tantta" tyypin naiset.
Jotka ovat joko kiihkouskovaisia tai sitten vielä alkoholisoituneempia kuin edellämainitut 2 nykyistä vaihtoehtoa.
Tai sitten ovat niin sohvaperunoita kauniine ja rohkeineen, että ei onnistu. Ulkonäölliset rasitteet ja henkiset allonpituudet kun ei heidän kanssaan toimi. etc...
Mistä muualta sosiaalisista ympyröistä täältä voi seuraansa hakea on vain ja ainoastaan nuo uskonnolliset yhteisöt. Joita sitten riittääkin Ei kiitos! Itse kun olen paatunut ateisti. Minulle henk. koht. ei haittaa vaikka nainen uskoisikin jumalaan tai mihin vain. Mutta olen kokemuksesta oppinut, että toisinpäin se sitten haittaakin. Ei uskovainen voi ateistia hyväksyä. Olen paria suhdetta yrittänyt uskovaisten naisten kanssa.
Toisessa väiteltiin noista asioista jatkuvasti. No suhde lopulta kaatui siihen, kun en tullut uskoon. Toisessa tapauksessa olin ns. tapauskovainen, mutta se valheellisuus kävi voimille. Jeesustele jossain kirkossa näön vuoksi, kun et usko kuitenkaan.
No voihan sitä yrittää etempääkin, seuraa hakea, mutta välimatka on ongelma, samaten työpaikat. Itsellä on niin eksoottinen työ, ettei töitä muualta löydy. Samaten "uudella" kumppanilla olisi liki mahdotonta löytää tästä pikkukylästä töitä.
Opettele nyt hetki tuntemaan itseäsi! Tuntuu varmaan pahalta asua yksin, aluksi. Mutta se tekee erityisesti sinulle hyvää, sanoisin. Asu sen verran aikaa yksin, että tunnet sinulla olevan hyvä olo yksin! Sitten ala harkita, että voisit asua jonkun kanssa. Niin ristiriitaista kuin se onkin, tulisi osata olla itsekseen, jotta voisi olla toisenkin kanssa.
Unohda tuollaiset alkoholistit, älänyt ainakaan samantien painele takaisin, ota aikalisä! Samoin ota aikalisä tuollaisten laastarisuhteiden kanssa, älä ainakaan kuvittele, että olisivat pitkäaikaisia...
Tiedän tunteen kun nuoresta lähtien ollut jonkinlainen suhde päällä että yksin jääminen pelottaa.
Mutta minulle oli ainakin suuri yllätys kuinka hyvin yksin elämä sujui.
Pahimmat pelot oli ajatuksissa ,mutta kun lopulta jää yksin huomaakin että tämähän onkin ihan okay.
Alkoholi ongelmaiset naiset heivaa hemmetin kuuseen,ne ei kun pahenee ja huoraa ajan kuluessa.
Itselläni oli valinta kolmesta,kaksi oli oiken seksy pommia mutta viina maistui,ja yksi oli ihan kohtuu käyttäjä muttei ulkonäkö vetänyt vertoja niille kahdelle.
Jouduin pitkään miettimään mitä teen kun ei kaikkien kanssa voi elämää rakentaa..onneksi oli joku järki päässä ja hylkäsin ne seksikkäät doku naiset,hieman kadutti kyllä päätöksen jälkeen luopua kummastakaan sexystä ..mutta viiden vuoden jälkeen satuin törmäämään niihin vahingossa ja olihan viina tehnyt tehtävänsä,äänistä oli kadonnut naisellisuus ,äänet oli möreitä kun alkkareilla ,vartalot turvonneet ja kasvot punakat..huh huh ,siinä olisi ollut vaimoni ,olisinpahan saanut elää juopon rinnalla..
Rakkaus onneksi kukoistaa ja elämä on normaalia rakkaani kanssa,valintani osui nappiin.