Moikka,
Olen tässä aina silloin tällöin lueskellut tätä palstaa ajankuluksi.
Kävi tossa mietityttämään seuraaavanlainen asia. Yleensä petetyt purkavat pahimmassa shokissaan syvimpiä tuntojaan varsin värikkäästi, ja vannovat kostavansa tavalla tai toisella. Vaikka uskon että suurin osa uhomisesta jää vain uhomisen asteelle.
Jos minua petettäisiin, tiedän että yrittäisin keksiä miljoona eri tapaa kostaa ja nöyryyttää, mutta vain ajatuksen tasolla.
Mutta todellisuudessa muuttusin sellaiseksi jääkimpaleeksi että suostuisin puhumaan vain käytännön asiat pikaisesti selviksi ja sen jälkeen se olisi MORJENS! (vaikka pää olisi täynnä kostoajatuksia) Toivon toki sydämmeni pohjasta että ettei koskaan niin kävisi, sitä kun ei koskaan voi tietää.
Tällaisesta pelkästä uhosta tuleekin ihmisiltä uskomaton määrä toruja siitä että ei saisi negatiivisesti ajatella, unohdettava kosto ajatukset ja käsketään käyttäytyä kuin aikuinen. Jotenkin tuntuu että tällä palstalla se pettäjä ja kakkonen saavat enemmän sympatiaa.
Itse vaan kun en pettämistä suvaitse ollenkaan. Ihmettelen että miksi sitten ihmiset pysyvät suhteessa? ja valehtelemisella loukkaavat toista pahimmalla mahdollisella tavalla. Miksi pettäjät suoraan sanoen tuhlaavat petetyn elämää? Jos kerta on ihan pakko päästä elämään kuin sinkku, niin miksi sitten ei voi ryhtyä elämään sinkkuna? Monikin parisuhde voisi pelastua sillä että kuluttaisi sen pettämiseen kuluvan energiansa sinne kotiin ja yrittää tavalla tai toisella kehittää parisuhdettaan.
Tai jos suhdettaan ei vaan saa toimimaan millään tasolla niin eikö olisi todella parempi erota?
No eipä tätä kovin vakavasti tarvitse ottaa.
Olen tässä aina silloin tällöin lueskellut tätä palstaa ajankuluksi.
Kävi tossa mietityttämään seuraaavanlainen asia. Yleensä petetyt purkavat pahimmassa shokissaan syvimpiä tuntojaan varsin värikkäästi, ja vannovat kostavansa tavalla tai toisella. Vaikka uskon että suurin osa uhomisesta jää vain uhomisen asteelle.
Jos minua petettäisiin, tiedän että yrittäisin keksiä miljoona eri tapaa kostaa ja nöyryyttää, mutta vain ajatuksen tasolla.
Mutta todellisuudessa muuttusin sellaiseksi jääkimpaleeksi että suostuisin puhumaan vain käytännön asiat pikaisesti selviksi ja sen jälkeen se olisi MORJENS! (vaikka pää olisi täynnä kostoajatuksia) Toivon toki sydämmeni pohjasta että ettei koskaan niin kävisi, sitä kun ei koskaan voi tietää.
Tällaisesta pelkästä uhosta tuleekin ihmisiltä uskomaton määrä toruja siitä että ei saisi negatiivisesti ajatella, unohdettava kosto ajatukset ja käsketään käyttäytyä kuin aikuinen. Jotenkin tuntuu että tällä palstalla se pettäjä ja kakkonen saavat enemmän sympatiaa.
Itse vaan kun en pettämistä suvaitse ollenkaan. Ihmettelen että miksi sitten ihmiset pysyvät suhteessa? ja valehtelemisella loukkaavat toista pahimmalla mahdollisella tavalla. Miksi pettäjät suoraan sanoen tuhlaavat petetyn elämää? Jos kerta on ihan pakko päästä elämään kuin sinkku, niin miksi sitten ei voi ryhtyä elämään sinkkuna? Monikin parisuhde voisi pelastua sillä että kuluttaisi sen pettämiseen kuluvan energiansa sinne kotiin ja yrittää tavalla tai toisella kehittää parisuhdettaan.
Tai jos suhdettaan ei vaan saa toimimaan millään tasolla niin eikö olisi todella parempi erota?
No eipä tätä kovin vakavasti tarvitse ottaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä minäkin olisin mielelläni mieheni kanssa parisuhdetta hoitanut jos hän vain olisi antanut siihen aikaa ja mahdollisuutta. Mutta hänen mielestään parisuhteen ongelmat on helpompi ratkaista toisen naisen avulla. Jokainen tyylillään!
samalla tavalla kävi minullekkin kun erehdyin nuorena tyttönä ottamaan rentun, ja isompana virheenä menin naimisiinkin
(itse olin 22v. mies 14 vuotta vanhempi)
Meillä tulikin sitten vaikeuksia, omasta mielestäni ei kovinkaan suuria, mutta sitä lohtua sitten ukko-kulta hakikin jostain baarituttavuudesta. No, eipä siinä mitään... Ei muutakuin lusikat samoin tein jakoon. Selitteli erehdystään ukko-kulta sillä, että kun meillä oli hetken mennyt huonosti. Totesin vaan että jos tuo on tapasi selvitella ja sovitella parisuhde ongelmia niin se on sitten MORJENS. Päätin että sellaiseen mieheen en kallista elämääni tuhlaa hetkeäkään.
Kaikenlaisilla ihme säälittävillä tempuilla mies sitten yritti saada huomioni häneen, ja hänen kärsimykseensä ja saada minut takaisin. Sattuihan se nähdä "rakas" ihminen kärsimässä, mutta sitä niittää mitä kylvääkin. Eikä se helppoa ollut minullekkaan. Mutta hän teki sen mitä teki.
Luojan kiitos en langennut.
Nyt 30v olen löytänyt sellaisen kultakimpaleen että parempaa en itselleni voi mistään löytää.
No mutta, eipä tämä minun tarinani oikeastaan liity ollenkaan tuohon pohdiskeluuni, mutta tulipahan tuokin mieleen.
Koston ajatuksia oli päässä miljoona, toinen toistaan hurjempia. Mutten kuitenkaan yhtään toteuttanut, tuntui vaan hetkittäin hyvältä ajatella kostoa.
Minä mies annoin ex:älle 9 vuotta aikaa ongelmien ratkomiseen, uskoin rakkauteen. Yksisuuntaisuus ei toimi, jos toinen on itse ainut totuuden osaaja ja korvaa sinun totuuttasi päinvastaisella vaikka menis päin h........
No usko loppui minulta. Etsimättä tuli elämääni rakkaus, en ollut ehtinyt erota vielä. Mutta kuulemma minun olikin sit helppo erota, kun olin sen jo valmiiksi miettinyt. No ei se elämä ole mustavalkoista, sitä harmaata on kans.
En suinkaan väitä että elämä olisi mustavalkoista, tai että edes olisin ainut totuuden osaaja.
Olen vaan tyytyväinen siitä että nuorempana lähdin siitä suhteesta, koska en usko että sillä suhteella olisi oikeasti ollut mitään tulevaisuutta pitemmän päälle. Ex miehen pettäminen ei ollut täysin ainoa syy. Luonteemmekin oli aika erinlaisia. Minä säntilinen ja toinen hyvin boheemi, ja kun pappi sanoi aamen, mies alkoi tekemään omia reissujaan. Eli hän oli omilla reissuilla helposti muutaman päivän, eikä pahemmin ilmoitellut tai selitellyt.
selvittäminen ja keskustelu ongelmista oli täysin yksipuoleista. Minä puhuin ja itkin ja mies kuunteli naama peruslukemilla. Sitten kun minulle tuli mitta täyteen, ja kun sen mies huomasi, siitähän se paniikki vasta alkoikin ja homma kääntyi niin että mies puhui ja itki ja minä kuuntelin naama peruslukemilla.
Enpä oikein tänäkään päivänä pysty keksimään syytä miksi edes niin nuorena avioiduin. Jotain nuoruuden hulluutta?
Nyt vanhempana, ja muutaman pitkän suhteen avioliiton jälkeen lapi käyneenä olen onnellinen. Lopulta löysin sen mitä olen tähän mennessä etsinyt ja hyvä niin. Parempi pistää toimimaton suhde siististi poikki ja jatkaa elämää kun roikkua vuosi kausia, pettää toista ja elää jossain ihme illuusiossa.
En tietenkään tiedä sinun tilannettasi, mutta pitkää olet antanut toisen selvitellä ongelmiaan. Ja hyvä että olet vihdoin myös löytänyt sen elämän rakkauden.
Sen verran heti alkuun, että olen itse onnellisessa suhteessa ja hyvin menee.
Mutta jos saisin selville mieheni uskottomuuden, minulle olisi mahdotonta enää jatkaa tai antaa anteeksi. Kostokin kävisi mielessä. Mutta koston ajattelu ja viha vie pidemmän päälle niin paljon energiaa, että muissa yhteyksissä olen aina ITSENI TAKIA pyrkinyt pääsemään niistä mahd. nopeasti eroon. Hetkessähän se ei käy.
Ilman kokemusta petetyksi tulemisesta luulisin, että toimisin samoin kuin sinä. En kuuntelisi tod.näk. yhtäkään selitystä. Käytännön asiat nyt olis pakko hoitaa, mutta kun ne olis hoidettu, en haluais enää kuulla toisesta sanaakaan. En haluais nähdä enkä vastata puhelimeen. Haluaisin saman tien kokonaisvaltaisen ja lopullisen eron. Eipä tämäkään välttämättä aikuista käytöstä olisi, mutta niin se nyt vaan menis.
Kovin tuntui tekstisi muuten viisailta sanoilta. Kiitos siitä :)
pitää uskottomuutta NOIN kammottavana asiana, kannattaa itse elää sinkkuna.
Kyllä nyt tuli pettäjän puhetta: "jos pitää uskottomuutta NOIN kammottavana asiana, kannattaa itse elää sinkkuna." Millainen ihminen puhuu noin?
Mitenkäs menee, Tiina kulta, itsetuntosi kanssa? Näin yhden lauseen jälkeen voin sanoa, että olet helvetin paha ihminen, tai 13-15 kesäinen nulikka.
on paljon pahempiakin asioita!Suhteellisuuden tajua, please!
...mutta ei minun omassa maailmassani.
Minun omassa pienessä ympyrässäni olisi pahinta, jos puolisoni minua pettäisi.
Perustelu: toisin kuin esim. vakavan sairauden pettämisen voi estää, pettäminen on aina jonkun aktiviinen oma-aloitteinen päätös.
Luottamus parisuhteessa olisi sen jälkeen mennyt. Eihän elämä tietysti siihen pääty, mutta sen kyseisen henkilön ja sen parisuhteens osalta se olisi pieni kuolema. Näin.
Vähän suhteellisuudentajua, please
Hei Tiinan kaveri,
Onhan sitä maailmassa muitakin asioita. Mutta meitä on maailmassa muitakin ihmisiä kuin vain minä-minä-minä.
Ajattelu tyylisi on varmasti ihan loistava siinä kohtaa kun huomaat tulleesi petetyksi.
Jokaisessa parisuhteissa on omat laaditut sääntönsä. Ja suuressa osassa parisuhteissa, on sovittu pettämisen kuuluvan siihen kiellettyyn osaan.
Jos et sattunut tietämään että parisuhde tuo myös mukanaan velvollisuudet ja vastuun. Vastuun myös toisen ihmisen hyvinvoinnista. (ja terveydestä, kun housuitta hosutaan kylillä)
Hetken typerätkin hairahdukset ovat tuhonneet onnellisiakin perheitä, eli pettäminen ei aina koske vain pettäjää ja petettyä.
Kohtele ja kunnioita niitä ihmisiä ketkä ovat lähelläsi samalla tavalla kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Sinun todella kannattaisi miettiä näitä asioita vähän syvemmin.
Jos elämä tuntuu tylsältä, on parempi hankkia joku extreme harrastus jännityksen kaipuuseen.
Pettäminen on suoraan sanoen vähän sama kun istut samalla oksalla mitä sahaat rungosta poikki.