tää juttu nyt liittyy siis muhun ja mun nyksään ... ja mun lapsiin ja mun eksään.
eli... olen eronnut lyhyestä suhteesta/avioliitosta, jossa EI ollut yhteisiä lapsia. Mulla on lapsia ja eksällä myös. Emme siis ole missään tekemisissä keskenämme, koska ei tarvi. molempien lapset on 5-10 vuotiaita.
no, nyt sitten reilun puolen vuoden jälkeen erosta hänen lapsensa ovat ottaneet minuun yhteyttä, että heillä on ikävä ja he haluaisivat nähdä mun lapsia ja minua. Omatkin lapseni joskus puhuvat näistä eksäni lapsista, mutta aika vähän koska ovat noista kaikista lapsista nuorimpia. eli olemme jatkaneet eteenpäin aika lailla unohtamalla nuo ihmiset, koska meillä oli todella myrskyisä suhde. Lapset kuitenkin muistelevat sitä ihan lämmöllä ja niitä lapsia tietysti.
nyt olen siis uudessa suhteessa.
no, viimeksi kun he kysyivät voitaisko tavata, sanoin etten ehdi ja että en oikein tiedä. Kun mua ei kiinnosta nähdä heidän isäänsä tai se on vaan epämukavaa, joskin ihan puheväleissä ollaan viimeksi nähty.
Mutta siis TIETENKIN sanoin tästä nyksälleni ja hän siihen sitten aika ivallisesti että: "vai aletaan sitä oikein tapaamisia sopimaan; kuinkas usein aattelit ne hoitaa??!!" eli hän ei siis hyväksynyt aluksi koko ajatusta. No, viimeksi kun mainitsin taas että ne lapset on kyselly niin hän ensin suhtautui negatiivisesti, mutta totesi että se on mun asiani.
Silti mietin... Taas tänään sitten ne lapset soittivat ja sanoivat että he haluu nähdä, että on kauhea ikävä. Ja sitten lupasin että joo viikonloppuna sitten.
Nyksältäni en halua salata mitään, koska hän saa sen kuitenkin tietää lapsilta. Eli nyt on sitten ilmoituksen paikka. Joo. ehkä me hoidetaan se niin kuin aikuiset, mutta varmaan moni täällä ymmärtää, ettei ole helppo tilanne.
Tän uuden kanssa olen nyt seukannut 8kk ja hän tietää kaiken koko edellisestä suhteesta.
Mitä mieltä itse olisitte??! Mä en kauheasti ole kiinnostunut näkemään niitä lapsia; mukavai ne on,m utta se eksä sai käytöksellään omat lapsensakin näyttämään hirviöiltä. (no, ei nyt ihan, mutta siis sellaista vahvaa tunnesidettä ei muodostunut mun ja lasten välille; ei oo halppoo rakastaa toisen lapsia pyytettömästi. Eläminen muuten lasten kanssa sujui mutkattomasti :))
Mutta sitten se toinen ongelma??!!
Voiko tästä nyt olla jotain hyötyä tai haittaa mun lapsille, jotka eivät siis kohta vuoteen ole nähneet näitä toisia lapsia ja nyt näkevät?!
Onko se liian hämmentävää VAI onko lapset vaan erilaisia kuin me aikuiset eli ottavat asiat erilailla?
Että turhaanko tässä sitä pohdiskelen.
Olen kyllä kertonut lapsille heisän ymmärryksensä mukaan että enää me ei asuta heisän kanssaan että meillä on nyt uusi perhe. Silloin tällöin he muistavat jotain hauskoja juttuja tai kun ajellaan niiden talon ohi niin puhuvat siitä.
Voisko olla jopa positiivista että ne näkis?
huh huh. vai teenkö tästä vaan monimutkaisen perustuin nyksäni käsityksiin.. ??!!
eli... olen eronnut lyhyestä suhteesta/avioliitosta, jossa EI ollut yhteisiä lapsia. Mulla on lapsia ja eksällä myös. Emme siis ole missään tekemisissä keskenämme, koska ei tarvi. molempien lapset on 5-10 vuotiaita.
no, nyt sitten reilun puolen vuoden jälkeen erosta hänen lapsensa ovat ottaneet minuun yhteyttä, että heillä on ikävä ja he haluaisivat nähdä mun lapsia ja minua. Omatkin lapseni joskus puhuvat näistä eksäni lapsista, mutta aika vähän koska ovat noista kaikista lapsista nuorimpia. eli olemme jatkaneet eteenpäin aika lailla unohtamalla nuo ihmiset, koska meillä oli todella myrskyisä suhde. Lapset kuitenkin muistelevat sitä ihan lämmöllä ja niitä lapsia tietysti.
nyt olen siis uudessa suhteessa.
no, viimeksi kun he kysyivät voitaisko tavata, sanoin etten ehdi ja että en oikein tiedä. Kun mua ei kiinnosta nähdä heidän isäänsä tai se on vaan epämukavaa, joskin ihan puheväleissä ollaan viimeksi nähty.
Mutta siis TIETENKIN sanoin tästä nyksälleni ja hän siihen sitten aika ivallisesti että: "vai aletaan sitä oikein tapaamisia sopimaan; kuinkas usein aattelit ne hoitaa??!!" eli hän ei siis hyväksynyt aluksi koko ajatusta. No, viimeksi kun mainitsin taas että ne lapset on kyselly niin hän ensin suhtautui negatiivisesti, mutta totesi että se on mun asiani.
Silti mietin... Taas tänään sitten ne lapset soittivat ja sanoivat että he haluu nähdä, että on kauhea ikävä. Ja sitten lupasin että joo viikonloppuna sitten.
Nyksältäni en halua salata mitään, koska hän saa sen kuitenkin tietää lapsilta. Eli nyt on sitten ilmoituksen paikka. Joo. ehkä me hoidetaan se niin kuin aikuiset, mutta varmaan moni täällä ymmärtää, ettei ole helppo tilanne.
Tän uuden kanssa olen nyt seukannut 8kk ja hän tietää kaiken koko edellisestä suhteesta.
Mitä mieltä itse olisitte??! Mä en kauheasti ole kiinnostunut näkemään niitä lapsia; mukavai ne on,m utta se eksä sai käytöksellään omat lapsensakin näyttämään hirviöiltä. (no, ei nyt ihan, mutta siis sellaista vahvaa tunnesidettä ei muodostunut mun ja lasten välille; ei oo halppoo rakastaa toisen lapsia pyytettömästi. Eläminen muuten lasten kanssa sujui mutkattomasti :))
Mutta sitten se toinen ongelma??!!
Voiko tästä nyt olla jotain hyötyä tai haittaa mun lapsille, jotka eivät siis kohta vuoteen ole nähneet näitä toisia lapsia ja nyt näkevät?!
Onko se liian hämmentävää VAI onko lapset vaan erilaisia kuin me aikuiset eli ottavat asiat erilailla?
Että turhaanko tässä sitä pohdiskelen.
Olen kyllä kertonut lapsille heisän ymmärryksensä mukaan että enää me ei asuta heisän kanssaan että meillä on nyt uusi perhe. Silloin tällöin he muistavat jotain hauskoja juttuja tai kun ajellaan niiden talon ohi niin puhuvat siitä.
Voisko olla jopa positiivista että ne näkis?
huh huh. vai teenkö tästä vaan monimutkaisen perustuin nyksäni käsityksiin.. ??!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei siinä varmaan mitään traumoja tule, jos näkevät. Ilmeisesti lapset ottavat ne kavereina, toiset samoin. Käydään katsomassa, onko teillä uusia pleikkareita tai jotain rakennettavia.
Sinunkin pitäisi suhtautua exäsi lapsiin kuin lastesi koulukavereihin, et sinä heidän äitinsä ole.
Jos jotain sellaista ilmenee, että etkö voisi muuttaa takaisin, sitten selität lapsille tilanteen ja luultavasti he hyväksyvät sen olan kohautuksella.
Jotenkin ymmärrän nyxäsi reaktion, ei voi odottaakaan riemunkiljahduksia. Selitä, että he ovat lastesi kavereita ja sinulla ei ole mitään aikomusta ruveta äitihahmoksi saati olla sen enempää yhteydessä exääsi.
Lapset on lapsia. Miksi lapsenne eivät saisi tavata toisiaan vain siksi, että TE olette eronneet? Minusta siinä ei ole mitään selittelemistä edes nyksällesi.
Järjestä tapaaminen teille, niin nyksäsikin tapaa lapset, niin hän huomaa, eivät lapset ole hänelle "uhka". Antakaa lastenne hoitaa suhteitaan, mutta exääsi sinun ei tarvitse teille päästää. On sitten hänen asiansa hoitaa lastensa kanssa asiat niin, ettei teidän kahden tarvitse olla missään tekemisissä.
Eli pidä muksuja kuin lasten koulukavereina, tietty teillä on läheisemmät välit mut aika on syöny niistä jo suuren osan, et hali ekkä liikaa likistele ni tietävät ettei kaikki oo niinku ennen.
exään ei tartte pitää ku muodolliset välit.. niinku lasten kavereihin tavataan.
no joo.
nyxä-mies ei halua niitä lapsia (tietenkään) nähdä. Ja arvaatteko mikä eniten loukkaa hänen ivallisessa asenteesaan??! se että hänen mielestään niillä lapsilla ei ole tuon asian kanssa mitään tekemistä, ettei ne ole voinut kekesiä sitä tapaamista. Musta tuntuu että mun arviointikykyä vähätellään. nyxän mielestä tuo kok tapaaminen on exän touhuja! Mä yritin selittää nyxälle että kyllä ne melkein 10-vuotiaat jo itsekin osaa ajatella, enkä usko että se exä siinä takana on, kun onhan silläkin uusi kihlattu. Kyllähän tää ex nyt varmasti on kannustanut lapsiaan että ottakaa vaan yhteyttä, jos kerran on ikävä, mutta tuskin omasta näkemisen riemusta.
ääh. mä nyt sit päätin että se on mun asiani ja lasten että nähdäänkö me heitä. ja kysyn vielä omilta lapsiltani että haluavatko nähdä.
"Tottakai" nyksäni sanoo myös että se on mun asiani, mutta kun se tulee tuolla asenteella niin voi että mua sapettaa.
Voihan olla että nyxäsi pelkää. Ole hänelle ystävällinen vaikka kuinka kiukuttelisi. Esittele lapset hänelle normaalisti. Kai hän sentään käyttäytyä osaa, eikä ole tyly lapsille...? Toivoa sopii, että huomatessaan sinun osoittavan teidän suhteenne merkityksen myös noille lapsille, hänen itsetuntonsa kohoaa ja ymmärtää, ettei syytä pelkoon ole. Ainakin kannattaa yrittää. Mikäli hän sitten hoitaa homman päin peetä, kannattaa kai miettiä millaista teidän elämänne jatkossa olisi. Normaaleja ihmissuhteita pitää hyväksyä. Vieraat lapset eivät voi olla uhka suhteelle. Tsemppiä ja iloista mieltä!