Haluaisin teiltä neuvoja,kokemuksia,mielipiteitä.Mitä vaan,miten kerron haluavani eron.
Ollaan oltu yhdessä melkein 9v,naimisissa 2.5v.2 tyttöä 3,5v ja 7.5v.Suhteemme on alusta asti ollut myrskyisä,olen saanut kokea fyysistä sekä henkistä väkivaltaa,tosin fyysistä en pariin vuoteen mutta henkistä sitäkin enemmän.
Mies jäi kiinni ekasta vieraista käymisestä kun nuorin lapsestamme oli muutaman viikon vanha syy miksi jäin suhteeseen oli juuri se että lapsi oli niin pieni.Mies muuttui muutenkin silloin toisen syntymän jälkeen,käyttätyminen minua kohtaan,kylmä jne..
Kaiken sen keskellä painosti minua menemään silti naimisiin,peruin häät viikkoa ennen ja kerroin ettei tähän saumaan kun ongelmia on.Painostus jatkui ja siitä 9kk menimme erittäin koruttomasti naimisiin,itse halusin kunnon häät,mies ei.
Ennen ekaa hääpäivää mies jäi taas kiinni pettämisestä.Oli puhunut naiselle minusta todella rumasti ja valehdellut,Mies myönsi kun kysyin koska tämä nainen kertoi kaiken heidän väleistään ja halusi tuoda totuuden julki minun ystävänä, juuri niin oli minun todella hyvä ystävä.
Puoli vuotta mies jaksoi esittää ja halusi näyttää että on muuttunut mutta ei sitten jaksanutkaan ja muuttui takasi tunteettomaksi/kylmäksi.Seksiä sain kerjätä,halausta tai ylipäätänsä yhdessä olo perheenä.Yrittänyt olen puhua nyt viime kesästä mutta mies ei suostu puhumaan mistään ei mistään on ihan hiljaa kun yritän suhteesta puhua.Ainoa että ei halua erotakkaan..Hän myös jää jatkuvasti valehtelusta kiinni,mutta ei myönnä vaikka todisteita on,en enää jaksa edes välittää.
Olen tehnyt sitten omat ratkaisuni ja sain juuri tietää että sain tyttöjen kanssa asunnon ja muutto olisi ensi kuun alussa.Ongelma on että syyllistän itseäni ja on päiviä että en haluaisikan lähteä vaikka tiedän että ei ole muuta mahdollisuutta sekä pelkään ihan kauheasti miehen raivareita kun saa tietää.Miten asian hänelle sanon,ilmoitan? Yksin vai pitääkö poliisit kutsua paikalle? Tuntuu että perun sen asunnon sen pelossa kun en tiedä miten asiasta ilmoitan.
Kaikki ystävämme pelkäävät että mulle käy pahoin mutta itsellä välissä on tunne ettei se tekisikään mitään.En saa nukuttua ja asiapyörii mielessä koko ajan
Ollaan oltu yhdessä melkein 9v,naimisissa 2.5v.2 tyttöä 3,5v ja 7.5v.Suhteemme on alusta asti ollut myrskyisä,olen saanut kokea fyysistä sekä henkistä väkivaltaa,tosin fyysistä en pariin vuoteen mutta henkistä sitäkin enemmän.
Mies jäi kiinni ekasta vieraista käymisestä kun nuorin lapsestamme oli muutaman viikon vanha syy miksi jäin suhteeseen oli juuri se että lapsi oli niin pieni.Mies muuttui muutenkin silloin toisen syntymän jälkeen,käyttätyminen minua kohtaan,kylmä jne..
Kaiken sen keskellä painosti minua menemään silti naimisiin,peruin häät viikkoa ennen ja kerroin ettei tähän saumaan kun ongelmia on.Painostus jatkui ja siitä 9kk menimme erittäin koruttomasti naimisiin,itse halusin kunnon häät,mies ei.
Ennen ekaa hääpäivää mies jäi taas kiinni pettämisestä.Oli puhunut naiselle minusta todella rumasti ja valehdellut,Mies myönsi kun kysyin koska tämä nainen kertoi kaiken heidän väleistään ja halusi tuoda totuuden julki minun ystävänä, juuri niin oli minun todella hyvä ystävä.
Puoli vuotta mies jaksoi esittää ja halusi näyttää että on muuttunut mutta ei sitten jaksanutkaan ja muuttui takasi tunteettomaksi/kylmäksi.Seksiä sain kerjätä,halausta tai ylipäätänsä yhdessä olo perheenä.Yrittänyt olen puhua nyt viime kesästä mutta mies ei suostu puhumaan mistään ei mistään on ihan hiljaa kun yritän suhteesta puhua.Ainoa että ei halua erotakkaan..Hän myös jää jatkuvasti valehtelusta kiinni,mutta ei myönnä vaikka todisteita on,en enää jaksa edes välittää.
Olen tehnyt sitten omat ratkaisuni ja sain juuri tietää että sain tyttöjen kanssa asunnon ja muutto olisi ensi kuun alussa.Ongelma on että syyllistän itseäni ja on päiviä että en haluaisikan lähteä vaikka tiedän että ei ole muuta mahdollisuutta sekä pelkään ihan kauheasti miehen raivareita kun saa tietää.Miten asian hänelle sanon,ilmoitan? Yksin vai pitääkö poliisit kutsua paikalle? Tuntuu että perun sen asunnon sen pelossa kun en tiedä miten asiasta ilmoitan.
Kaikki ystävämme pelkäävät että mulle käy pahoin mutta itsellä välissä on tunne ettei se tekisikään mitään.En saa nukuttua ja asiapyörii mielessä koko ajan
Vastaukset 9
Vanhimmat
olla yhteydessä perheneuvolaan tai turvakotiin siellä he osaavat sinua neuvoa.
Rohkeesti vaan pyytämään apua.
Jaksamista
Hei!
Minä suosittelen jos kerran pelkäät, että mies tekee jotakin, että lähdet hipi hiljaa uuteen kotiin ja otat aluksi vain kaikkein välttämätömimmän mukaan, pyydät vaikka kaveria kuskiksi tms.
Ilmoitat sitten miehellesi, että olet jättänyt hänet ja että haet tavarasi myöhemmin, ÄLÄ paljasta olinpaikkaasi. Sitten soitat joko neuvolaan, turvakotiin tai poliisille ja kerrot tilanteen, että sinua pelottaa. Saat aivan varmasti saattajan tavaroita hakemaan ja muutenkin neuvoja tuohon tilanteeseen.
Ratkaisustasi sen verran, että minusta olet tehnyt AIVAN oikean päätöksen! Oikeampaa päätöstä ei ole. Itsekin eroan, tosin tilanne ei ole läheskään noin paha, mutta pahaltahan se tuntuu. Niinkuin ystäväni sanoi, luopuminen tuottaa aina tuskaa, siitä ei pääse mihinkään. Tästä alkaa nyt uusi elämä, voimia se alkuun vaatii, mutta tiedän että minä, sekä sinä tulemme olemaan 100% onnellisempia ilman miehiämme. Näin se on. Me ANSAITAAN parempaa.
Tsemppiä ja voimia!
Ensin sanoin miehelle tahtovani eron, kieltäytyi allekirjoittamasta paperia jonka nenän eteen toin.
Mies piilotti paperin ja leikki että asia unohdetaan. Kun näki että olin livauttanut kirjeen postiin, piti mykkäkoulua viikon.
laitoin asunnon hakuun ja elin hiljaiseloa, eli annoin miehen ymmärtää etten ehkä eroa ja harkinta-aikaa on, ja kun nyt hiukan saan etäisyyttä ja korjaamme välejä, kaikki palaa ennalleen. Eli valehtelin rankimman kautta kokonaisen kuukauden, ennen kuin sain asunnon.
Itselleni tuo kuukausi oli elämäni vaikein, puhelimessa piti ihmisille valehdella että kyse oli vain harkinta-ajasta jona oikoisimme välimme ja palaisimme sitten yhteen. Nukuin koiran unta koska ex saattoi milloin tahansa herättää ja varmentaa oliko tuo totta..
Viimein pääsin muuttamaan, sukulaiseni pelkäsivät mikä on se mitä ex tekee, ennen kuin ymmärtää ettei toista voi omistaa.
(Aiemmin olimme exän kanssa keskustelleet pettämisestä ja mies oli sitä mieltä että jos kiinni saisi, minut voisi tappaa?!)
Se mitä ex teki oli että kävi kerran asunnollani "reuhaamassa" ja lähti vasta kun etsin puhelinta soittaakseni poliisit. Mies oli selvä mutta vihansa sokaisema, lapset säikähtivät todella paljon, itkimme illan.
Tuon räväyksen jälkeen, Ex alkoi ymmärtää ettei liittomme enää jatku, olin päässyt vapaaksi, enkä koskaan millään syillä palaisi hänen kattonsa alle.
Sitten tuli panettelukausi haukkui minua sekä lapsille, tutuille että tuntemattomille, tuota kesti siihen kunnes löysi uuden "uhrin" naisen vierelleen.
Nyt minut on ilmeisesti nostettu jalustalle, uuden naisen eteen, jotta tämän sietäisi pyrkiä kaikkeen siihen mitä minä olin palvoessani tuota narsistia.
Luultavasti sinullekaan ei käy pahasti, mutta pidä varasi.
Itse olin yhteydessä sekä lastenvalvojaan että viranomaisiin, jotta jos jotain olisi sattunut olisi apu ollu lähellä, eikä tilanne yllätys kenellekään.
Lisäksi muista että, jos tilanne tulee eteen, huuda, niin isosti kuin osaat, etsi apua läheltä, älä turvaa tuttuihin vaan tuntemattomiin, jotka usein ovat lähempänä. Mitään hävettävää siinä että pakenee henkensä edestä ja hakee apua, ei ole.
Vielä yksi neuvo... Vaikkei alkoholi olisi ongelmasi, pysy irti humalasta ja rentoutussiideristä ensimmäiset pari kuukautta jotta olet valmis jos hetki lyö. Pikku humala pahentaa aina draamoja, selvänä olet paljon paremmassa turvassa. Aikasi juhlia tulee, mutta vasta kun olette lasten kanssa todella turvassa.
Juhlia voi turvallisesti viemällä lapset "todella" luotettavalle ihmiselle, eri paikkakunnalle.
Yleensä omat verisukulaiset ovat parhaita, ja vannottamalla näitä etteivät missään nimessä luovuta lapsia isälleen, joka tässä tapauksessa voisi käyttää näitä kiristyskeinona, jotta palaisit seinien suojaan. Tuon jälkeen tuskin olisit turvassa.
Älä syyllistä itseäsi, märehdi itsesääliä joskus yksinäisinä öinä mutta mieti järjellä jotta saat syyllisyyden oikeisiin mittoihin. Syy eroosi on miehesi ei sinun. Samaa voin sanoa omasta erostani. Minä yritin vuosia korjata liittoa jonka ainut vika oli narsisti mies.
Meni liki kymmenen vuotta ennen kuin ymmärsin, että mikään mitä teen ei koskaan tulisi riittämään siihen, että liitto toimisi saati tuntuisi mukavalta.
Olet saanut hyviä neuvoja. Eroa siis kun on asuntokin valmiina. Laita osoite salaiseksi tai hae vaikka maistraatista turvakieltoa jos tilanne on niin paha. Älä vihjaisekaan lähdöstäsi etukäteen miehellesi. Hakeudu Ensi- ja turvakotiin erovaiheessa jos pelottaa olla yksin lasten kanssa.
Tsemppiä sinulle ja lapsillesi. Tulet huomaamaan, että tämä ratkaisu on onneksi teille kaikille!
kokeilla parisuhdeterapiaa lasten takia!? Entinen vaimoni suostui tulemaan vuodeksi terapiaan ja siinä vasta selvisi hänen hulluutensa ja luonnevikansa koko laajuudessaan ja karmeudessaan. Terapia auttoi minua jaksamaan ja eroamaan jotta lapsilla olisi edes yksi hiukan terveempi vanhempi.
Mies ei lähde mihinkään.Olen vuosia sitten puhunut menoa mutta paskan jauhantaa hänen mielestään.
Sen verran on suhde jättänyt jälkiä että yritän itse päässä terapiaan mahdollisimman pian että ehkä joskus löydän jonkun ja haamut olisin jättänyt taakse enkä toisi niitä uuteen suhteeseen sekä oppisin ehkä itseäni rakastamaan
Sehän tässä nyt on että tuntuu ettei se tee mitään mutta kun sisimmässä tiedän että voi tehdä ja jotenkin poden huonoa omaa tuntoa siitä että teen kaiken salassa,vaikka hän itsekkin valehtelee koko ajan.Miten pääsen tuosta olosta pois
Viime marraskuussa ilmoitin että nyt erotaan ja sai raivarin mutta hillitsi itsensä,tosin paisko kaikkea tavaroita mun päälle mm.kuivaustelineen.Otin tytöt ja lähin evakkoon mutta palasin takasi yhden yön jälkeen ja hän olettaa että kaikki hyvin vaikka tietää ettei ole.
Olen kylmä ja etäinen häntä kohtaan nyt koska sillä pystyn pysymään vahvempana.
Yksi iso ongelma on siinä että asutaan naapureista kaukana.
Kuule kyllä olet ihan tarpeeksi kauan yrittänyt ja liikaa kestänyt.
Minä olin ekalla koulussa kun mun vanhempani eros ja nyt olen kohta 40v itse alkoholistista 9v sitten eronnut. Enkä enää siedä minkaanlaista väkivaltaa suhteessa.
Kyllä se on niin että luonteelleen ihminen ei mitään voi. Enkä usko että teidän suhde toimis vaikka miehesi ihan yks kaks muuttuis. Eli asunnon pidät ja lähdet jo lastesikin takia. Mulla oli 3v pikkuveli silloin ja molemmat muistetaan miten joka viikonloppua pelättiin ja se äidin haukkuminen ja hakkaaminen oli ainaista. Me ei saatu leikkiä...isä hermostu. En muista äidin ja isän olleen koskaan helliä toisilleen. Olisin ollut iloinen jos äitini olisi älynnyt ajoissa lähteä. pilasi meidän lapsuuden ja kun ei uskaltanut erota. Sit se vaan kerran muutti salaa vanhemmilleen karkas. Yllätys isälleni.Ennen veljeni syntymää oli äitini puoli vuotta erillään isästä. Ja taas jälleen uskoi valituksiin ja anteeksi pyyntöihin. Uskon ttä isäni rakasti äitiäni hänen tavallaan mutta luonne kun oli mitä oli naisten mies. Muita puolusti ja omaa hakkas ym. Siihen aikaan eroon piti käräjille olla syyt ym. Isä uhkas tappaa itsensä jos ei mun veljeä saanut. No sai sen joi ja rellesti otti uusia naisia ....sama joka naisen kanssa viina ja väkivalta. ym ALA ELÄMÄÄN JA ANNA LAPSILLESI SIIHEN MAHDOLLISUUS ILMAN PELKOA. Uskon että saat voimaa ystäviltäsi ja tukea. Mutta pelkään että sairastut tressissä ja pelossa. Se on niin hullua kun monasti elimiostö ei kestä tuollaista henkistä painetta niin voi saada jonkun ikävän sairauden.
Tosiaan olet hyviä neuoja saanut ja minäkin neuvon että älä tunne huonoa omaa tuntoa. Valkoiset valheet hengenpelastamiseksi on pientä.
Minä jouduin itsekin eroaan ja pakosta mutta mieheni ei ollut väkivaltainen ... meinas vaan juoda kaiken. Yritin voittaa viinan kun en itse juonut ja meillä ei riidelty mut kun toinen tuhoo itsensä se helposti vie muutkin mennessään ja eihän sunkaan kannata aina pakoja ja lähtöjä lapsillesi selitellä. Ne on niin uskomattoman viisaita pienenäkin. Vaikka eivä puhu kun molempia vanhempiaan rakastavat eivätkä halua asettua kenenkään puolelle. Silti ovat peloistaan nekin monasti hiljaa.
Kerro tosiaan aikeesi jollekkin viranomaiselle ja pidä mieheltäsi osoite salassa. Älä ota mukaasi kun vain pakollinen ja tarpeellinen. Vie vaikka vaatteita tai muuta sellaista jo etukäteen ehkä luotettavan ystävän luo tms.
Voimia ja jaksamista Sinulle ja lapsillesi. Uskon että kaikki kääntyy vielä parhain päin..ethän ole kuitenkaan mietteinesi yksin ja uskallit avautua tätä kautta. Sekin on jo alku uuteen.