Olen ihastunut itseäni 12 vuotta vanhempaan mieheen. Olen vasta 18-vuotias nuori naisen alku, mies 30. Ongelma onkin se, mitä tehdä asialle. Olemme tutustuneet yhteisen harrastuksen kautta ja meillä onkin ystävyys suhde. Mutta nyt olemme myös nähneet muuallakin, kuin harrastuksen parissa. Pitäisikö antaa vain asian olla, sillä tiedän, että tässä iässä 12 vuotta on suuri ikäero ja mies enenmmän elämää nähnyt ja kokeneempi.
Ikäeroa 12 vuotta...
jaaasina
191993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
On totta, että tuossa sinun iässäsi tuo 12 vuoden ikäero tavallaan tuntuu, mutta suhde vaatii paljon muutakin kuin tuon "normaalin ikäeron".
Itse olen aina seurustellut itseäni reilusti vanhempien miesten kanssa, syytä en tosin osaa tarkemmin selvitellä :)
Kun olin 18 niin silloinen miesystäväni oli minua 15vanhempi. Ikäeroa ei huomannut suhteessa muulla tavalla kuin että hänellä oli jo 10v lapsi. Ajattelime asioista samalla tavalla ja pidimme samoista asioista, vaikka olikin ikäeroa. Suhteemme lopahti, mutta syy ei ollut ikäerossa tai siitä johtuvista syistä. Ystäviä olemme edelleen.
Mielestäni ei kannata heittää hyvää suhdetta syrjään pelkän ikäeron takia. paljon painavampia syitä on alkoholi, huumeet, väkivalta esim.
Ikäero ei ole vaarallista eikä pelkästään sopiva ikä ole tae onnistuneelle suhteelle.
Itse tapasin nykyisen aviomieheni ollessani 21, mies
oli silloin 36. noh, nyt olemme siis naimisissa ja
onnellisia 2 lapsen vanhempia. Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden johon on mahtunut paljon hyvää
mutta myös "huonoakin". Ikäero ei ole este jos henkisesti suhde toimii. Tsemppiä sulle!
12 vuotta ei ole mitään tuossa iässä... senkus menette pidemmälle! Vanhempi mies voi olla parempikin. Itse olen seurustellut 17 vuotta vanhemman kanssa ja hän arvosti minua enemmän kuin kukaan lähempänä omaa ikääni oleva. Elämänkokemus voi olla hyvästäkin...
Mitä mieltä ootte suhteen toimivuudesta?
iKÄERO ON veteen piirretty viiva,miksi tuijottaa siihen jos luonteet,tunteet ja tarpeet kolahtaa kohdalleen miksi sen pitäisi olla este rakkaudelle ja avio tai avoliitolle,seurustelkaa vaan tarpeeksi kauan että opitte tuntemaan toisenne kunnolla,niin mikä ettei,hynttyyt yhteen vaan.
Ennen tätä ihastustani seurustelin 2,5 vuotta saman ikäiseni pojan kanssa. Huomasin, että itseni ikäiset pojat ovat todella poikia, vielä äitien helmoissa roikkuvia penskoja. Ei pahalla, mutta näin se vain on, että pojat aikuistuvat myöhemmin, jos koskaan. ;).. Ehkäpä juuri elämän kokemuksen ja "viisauden" takia juuri ihastuinkin tähän 30 kymppiseen herrasMieheen. :D
Että itsekin olet tyttö vielä, samoin kuin pojat ovat poikia. Myöhemmin sen tajuat. Kolmikymppiset ovat ihan eri vaiheessa kuin teini-ikäiset.
Kyse ei ole pelkästään teistä. Kyse on myös siitä miten kummankin vanhemmat reagoi, miten kaverit reagoi, miten yhteiskunta reagoi. Mieskään ei tiedä sun ajatuksista ja voi olla jopa varattu, tai ainakin kiikarit tähdättynä johonkin kivaan sua vanhempaan naiseen. Teinihän sä vasta olet.
Jutelkaa. Luultavasti vanhempasi eivät ole riemuissaan ikäerostanne, jos kerrot miesystävästäsi heille. Vai oletko jo kertonut? Näitä juttuja täällä seuranneena olen huomannut, että ne suurimmat paineet suhteelle koetaan ulkoapäin tulevina. Ja monesti varsinkin miespuolinen osapuoli on kovastikin stressaantunut salailun aiheuttamista paineista. Ite olen samanlaisessa tilanteessa ja en voi sano muuta kuin, että antakaa ajan näyttää. Jos rakastatte toisianne, niin mikään ei ole este. Ainoastaan hidasteöyssy, josta kyllä pääsee yli vaikka se saattaa tömäyttääkin hieman.
Olen tässä ajatellut tuttua pariskuntaa joilla on ikäeroa jopa 16 vuotta ja he aloittivat seurustelun kun nuorempi osapuoli oli 18. Nyt he ovat olleet yhdessä jo 7 vuotta ja elävät avoliitossa. Varmaan heilläkin oli samanlaisia vaikeuksia suhteen alussa. Pitääpä jutella heidän kanssaan aiheesta.
riippuu niin ihmisistä... 30-vee on vielä ihan nuorekas, mutta entä kun hän on lähempänä 40-vuotta?
Mitä SINÄ haluat tulevaisuudessa? Jos olet ihminen, joka ei niin ole kiinnostunut "nuorten jutuista", vanhempi mies ihan ok. Mutta kannattaa muistaa, että tuon ikäistä ei enää (/kohta)kiinnosta hillua festareilla tmv. Kiinostaako sinua?
Hänelle voi ikseä vauvakuume kohta, oletko valmis perheen äidiksi, elämään lapsi perheen arkea esim. 20-vuotiaana? Vai tahtoisitko ehkä viettää vuoden vaihdossa/aupairina ulkomailla...?
Arvomaaimanne voivat vielä kohdata, mutta entä 5 vuoden kuluttua?
Miten mies on elänyt elämäänsä? Jos hän esim. on matkustellut, viettänyt juhannuksia festareilla jne. se voi kiehtoa sinua, mutta tahtoisitko ITSE kokea saman? Hän SAATTAA olla liian vanha moneen sellaiseen asiaan, joita sinä tahtoisit vielä tehdä...
Ja ystävät; sopeutuuko hän sinun kavereiden joukkoon, vai tuntuuko hänestä kun olisi teini bileissä..? Vaikka sinä olisit kypsempi, kaverisi ja näiden poikakaverit eivät ehkä ole sitä...
Tai viihdytkö sinä hänen kavereidensa kanssa? Voitko luontevasti jutella heidän kanssaan, joilla ehkä on jo lapsia, asuntolainaa ymv. mikä sinulle on vasta tulevaisuutta...
En vastusta isoja ikäeroja, mutta kannattaa muistaa se, että voit "menettää" jotakin omasta nuoruudestasi... Huomauttaisin vielä, että sanonta että monet 40-v miehet ukkoutuvat pitää paikkaansa... Jos mietit esim. itseäsi 26-vuotiiana, olet vielä nuori ja sovit ihan hyvin vaikka baarin disko tunnelmaan, mutta entä miehesi, tuolloin lähes nelikymppinen ukko, samalla tanssi lattialla parikymmpisten nuorten kanssa...? Hehän voisivat olla hänen lapsiaan...;)
Olipa "Tämä asia" kirjoittaja vanhoillinen ajatuksissaan.
Oma poikaystäväni on 36 ja minä 24. Hän opiskelee nyt uutta tutkintoa... eli hänen kaveripiirinsä muodostuu lähinnä 17-25 vuotiaista - heh! Ja on kun kala vedessä... Mun kaverit on sitten lähinnä kolmekymppisiä. Eipä siis kannata yleistää, ettei kolmekymppinen viihdy parikymppisten seurassa.
Mitkä hiton "nuorten jutut"? Minkälainen kuva sulla on oikein ihmisistä? Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän tätä kiinnostaa hauskanpito, seuraelämä ja itsensä kehittäminen? kolme-neljäkymppinen on ihminen, jolla on mielessä vaan lapsenteko, asuntolaina ja koti-illat?
Ei kolmekymppinen ole mikään museoeläin! Ei ees nelikymmpinen tai viiskymppinen... näitäkin minulla on kaveripiirissä.. ja käyvät festareilla ja baarissa siinä missä parikymmpisetkin.
Ja miks ihmeessä alkuperänen kirjoittaja ei vois lähteä ulkomaille vaihtoon vaikka seurustelisikin. Niin tein minäkin viime vuonna kolmen vuoden seurustelun jälkee. Ei vakaa suhde pieneen välimatkaan kaadu.
Ei vanhemman miehen kanssa seurustellessa mitään nuoruudestaan menetä, jos ei satu yksiin konservatiivipölhön...joka haluaa sinusta lapsentekokoneen eikä kestä hetkeäkään erossa sinusta.
Kyllä mä ainakin katson vähän kieroon lähes nelikymppistä, joka tykkää heilua 17-vuotiaiden pikkuystäviensä kanssa. Ei millään pahalla, mutta kyllä edellisellä kirjoittajalla oli hieman pointtia puheessaan siinä mielessä että ihminen kehittyy ja mieltymykset muuttuu. Itse en ainakaan usko olevani "samassa vaiheessa" kymmenen vuoden päästä ja hyvä niin..
Aloin sinua vuotta vanhempana seurustelemaan 12 vuotta vanhemman miehen kanssa. Nyt ollaan oltu yksissä neljä vuotta ja hyvin menee.
Tulihan sitä alussa mietittyä tuota ikäeroa. Miehelle se oli etenkin kova paikka. Ja tuli niitä pedofiilivitsejä heiteltyä jonkin aikaa ;)
Kaippa se on luonteesta ja elämäntilanteesta kiinni toimiiko suhde, jossa ikäero on suurempi.
Meillä homma toimii, sillä kummallakaan ei ole vielä kiirettä esim. lapsien tekoon. Itseasiassa taitais mun avopuolisoa ahistaa jos seurustelis ikäisensä naisen kanssa, jolla biologinen kello tikittäis jo pommin lailla.
Ja itse pidän siitä, että miehelläni on iän tuomaa itsevarmuutta ja elämänkokemusta. Oman ikäset miehet herättää minussa lähinnä äidillisiä tunteita.
Ja mitä häh, ihmiset puhuu täällä, että lähinnä ympäristön mielipiteillä on väliä. Ei niillä ole mitään väliä! Ja ihmiset tottuu yllättävän nopeasti kaikenlaisiin parisuhderatkaisuihin.. jos nyt niihin sen kummemmin ees mitään huomiota kiinnittävät.
tietää.. Kokeile, jos ei tunnu hyvältä, niin sitten unohdat koko jutun. Monesti kun hukatut tilaisuudet voivat harmittaa vielä pitkään myöhemminkin.
tai sitten ei. Kemiathan parisuhteessa on se ratkaisevin tekijä.
Olipa "Tämä asia" kirjoittaja vanhoillinen ajatuksissaan.
"Oma poikaystäväni on 36 ja minä 24. Hän opiskelee nyt uutta tutkintoa... eli hänen kaveripiirinsä muodostuu lähinnä 17-25 vuotiaista - heh! Ja on kun kala vedessä... Mun kaverit on sitten lähinnä kolmekymppisiä. Eipä siis kannata yleistää, ettei kolmekymppinen viihdy parikymppisten seurassa."
Niin, osa tulee toki toimeen itseään vanhempien/nuorempien kanssa, mutta eivät kaikki. Kannattaa myös muistaa se, että opiskelija maailma on hiukan erilainen, kun "normaali" maailma.
Itselläni esim. on tuttuja, jotka ovat opiskelleet vuosikausia yliopistolla, eli ovat "ikuisia opiskelijoita". Heidän maailmansa pyörii vielä nelikymppisenä baareissa istumisessa, opiskelija pippaloissa, erilaisissa tapahtumissa, ja toki myös siinä tutkinnon suorittamisessa. He asuvat vuokra kämpässä, vauvahaaveita ei ole... He ovat eri aaltopituudella, kun "keskiverto" tapaus, joka on opinnot saattanut loppuun, löytänyt töitä ja baari elämä on vaihtunut lapsiperheen arkeen ja asunto lainan lyhennykseen.
"Mitkä hiton "nuorten jutut"? Minkälainen kuva sulla on oikein ihmisistä? Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän tätä kiinnostaa hauskanpito, seuraelämä ja itsensä kehittäminen? kolme-neljäkymppinen on ihminen, jolla on mielessä vaan lapsenteko, asuntolaina ja koti-illat?"
Ei, en tarkoita tuota...! Itseään voi kehittää vielä sata vuotiaskin, samoin kun pitää hauskaa ja viettää seuraelämää. Usein kuitenkin käy niin, että vanhemmiten Provinssi vaihtuu Pori jatseihin, ja sinne mentäessä yövytään mukavassa hotellissa teltan sijaan.
Samoin kun se kaupungin halvin baari vaihtuu mukavaa illan viettoon hyvässä ravintolassa, syödään pitkän kaavan mukaan jne. jne.
Samaten myös esim. kosteat vaput vaihtuvat rauhallisempaan menoon, kun tutuilla alkaa olla lapsia. Ja suoraan sanottuna, aika säälittävää minusta olisi ollut jos teininä esim. jonkun kaverin 40-v setä tai täti olisi istunut puistossa teinien seassa vappua juhlimassa...
Ja tämä ei ole mitään tylsistymistä, vaan sitä että maailma muuttuu...! Ihminen kaipaa erilasia asioita kun ikää tulee lisää:) Ja monesti nuorilla on se ongelma, ettei rahaa ole paljoa käytettävissä. Silloin liftataan satamaan ja mennään halvalla laivalla Tanskaan tmv. ja jatketaan kohti Keski-Eurooppaa, nukutaan halvimmissa hostelleissa ja syödään mahdollisimman halvalla.
Vanhemmiten kun ollaan töissä ja rahaa löytyy, lennetään matka kohteeseen, etsitään mukava hotelli, vuokrataan auto ja kierrellään maata ja nähdään muutakin kun ne rautatie asemat mitä reilatessa nähtiin... Tutustutaan paikallisiin nähtävyyksiin ja herkutellaan hyvällä ruualla.
Eli hauskaa pidetään, mutta eri tavalla!:)
"Ei kolmekymppinen ole mikään museoeläin! Ei ees nelikymmpinen tai viiskymppinen... näitäkin minulla on kaveripiirissä.. ja käyvät festareilla ja baarissa siinä missä parikymmpisetkin."
En väitäkkään näin. Mutta onko tuo baarissa juokseminen elämän tarkoitus...? Minua lähinnä säälittää ne vanhemmat rouvat/herrat jotka lähtevät viihteelle ottamaan kuppia, ja sitten räkä kännissä "pidetään hauskaa". Elämässä pitää olla sisältöä!!! Baareista sitä löytyy kun on nuorempi, vanhempanakin on mukava toisinaan lähteä iltaa istumaan kavereiden kanssa:) Mutta jos pitäisi valita päivystääkö kaikki viikonloput baareissa, vai viettääkö aikaa esim. lapsensa kanssa, niin kyllä suurin osa 40-vuotiasta valitsee tuon jälimmäisen... Baari elämää on loppujen lopuksi todella tylsää, ei sitä voi edes verrata siihen kun näkee oman lapsen ensi askeleet, kuuleen tämän ensimmäisen sanan, näkee lapsen riemun kun hän tekee ensimmäisen maalinsa jalkapallo pelissä jne.
"Ja miks ihmeessä alkuperänen kirjoittaja ei vois lähteä ulkomaille vaihtoon vaikka seurustelisikin. Niin tein minäkin viime vuonna kolmen vuoden seurustelun jälkee. Ei vakaa suhde pieneen välimatkaan kaadu."
No se ei ole kaikille niin helppoa:) Vakaa suhde ei kaadu, mutta ikävä vaivaa välillä kovastikkin, ja onpa noita tapauksia paljon olemassa, jotka ovat jättäneet menemättä/tulleet kesken pois rakkaansa vuoksi. Ja monissa suhteissa on mustasukkaisuutta, molemmissa päissä peltään toisen pettävän jne. mikä on sinänsä typerää...
"Ei vanhemman miehen kanssa seurustellessa mitään nuoruudestaan menetä, jos ei satu yksiin konservatiivipölhön...joka haluaa sinusta lapsentekokoneen eikä kestä hetkeäkään erossa sinusta."
Niin, toisaalta suurimmalla osalla se biologinen kello alkaa tikittämään jossain vaiheessa... Olen vierstä katsellut myös sellaista nuori nainen/vanhempi mies, jossa ikä ero ei tuntunut alkuun alinkaan. Vaan naisen lähetyessä 30-vuotta, niin alkoin tuntumaan... Tämä vanhempi herrasmies kun tahtoi vain jatkaa ja jatkaa "villiä nuoruuttaan", joten tämä kaverini kasvoi henkisesti miestään vanhemmaksi, ukko oli taantunut parikymppisen tasolle, ja tuskin koskaan sieltä kasvaa pois...
Ja on se aika huvittavaa, jos vanha ukko leikki teiniä, hieman vastaavaa on havaittavissa esim. Dannyssa. Vanha mies pukeutuu idioottimaisiin asuihin, seisoo jäykkänä lavalla ja koittaa vetää samanlaista showta mitä parikymppisenä... Kaulassa järkyttävät bling-bling vitjat.
Poissa on arvokas vanheneminen... Ihminen kehittyy vanhetessaan, on aika säälittävää jos ihminen ei 60-vuotiaana ole lainkaan uudistunut, vaan elää ja vetää samaa roolia mitä neljäkymmentä vuotta aiemmin...
siirtyä sen kävelykeppis kanssa vanhainkotiin, pystyyn kuollut.
Tätähän se on. Itselläni ei ole lapsia, mutta voisin kuvitella, että sen 17-vuotiaan ehkä 36-vuotiaat vanhemmat voivat vähän epäilyksellä suhtautua kun tytär/poika kertoo lähtevänsä bilettämään oman 36-vuotiaan kaverinsa kanssa. Kuvailemasi asiat ovat juuri niitä mitä itse ainakin toivon saavuttavani elämässä sitä mukaa kun aika on kypsä. Reppu/puistoryyppäys/mudassarämpimisreissut toivon sitten nelikymppisenä jo tehneeni jne. Sinällään en ole mitenkään ikärasisti, vaan esim. sellainen viisikymppinen, joka pystyy irtiottoihin juuri vaikka irtisanoutumaan ja lähtemään muutamaksi kuukaudeksi reppureissulle, kuunteleemaan nuorten musiikkia ja riehumaan mukana saa arvostukseni. Se kun osoittaa rohkeutta ja kaavoihin kangistumattomuutta mikä on aina positiivinen piirre. Sen sijaan tiettyyn nuorten elämäntyyliin jämähtäminen vuosikymmeniksi kertoo jostain ihan muusta..
ja tylsistyä elämään. Esim pelkät pakettimatkat jossa opas taluttaa hotellille ja takaisin eivät minua hirveästi innosta. Voihan niitäkin toki aina silloin tällöin tähden. Oikealla tavalla nuorekas, elämänhalu tallella ovat kyllä aina minun makuuni.