Millaista teillä on rakkaus, kun olette pitkässä suhteessa? Onko se into himoista, keverillista vai millaista?
Itselläni 6 vuotta pitkä suhde ihanan naisen kanssa. Häitä ja lapsen tekoa suunniteltiin jo kovaakin vauhti, eli oli molemmat jo työn alla. Itselläni suuri rakkaus tätä naista kohtaan.
No, nyt ovat menneet yöunet ja ruokahalu. Morsiammeni meni ilmoittamaan, että yhteinen taival saa luvan päättyä. Tää on muuten oikeesti rankkaa.
Syyksi hän kertoi, että ei tunne meidän suhteessa intohimoa ja rakkaus on sellaista kaverirakkautta. Mä olen koittanut hänen kanssaan selvittää, että mitä se tarkoittaa sillä kaverirakkaudella. On hän koittanut kertoa, mutta minä en oikein vieläkään tajua jotain pointia. Eikö pitkässä suhteessa rakkaus muutakkin muotoa himosta välittämiseen? Rakkaus ei silloin ole ehkä niin kiihkeää vaan syvällisempää.
Niin kertokaa te minulle, millaista teillä on rakkaus pitkässä suhteessa.
Itselläni 6 vuotta pitkä suhde ihanan naisen kanssa. Häitä ja lapsen tekoa suunniteltiin jo kovaakin vauhti, eli oli molemmat jo työn alla. Itselläni suuri rakkaus tätä naista kohtaan.
No, nyt ovat menneet yöunet ja ruokahalu. Morsiammeni meni ilmoittamaan, että yhteinen taival saa luvan päättyä. Tää on muuten oikeesti rankkaa.
Syyksi hän kertoi, että ei tunne meidän suhteessa intohimoa ja rakkaus on sellaista kaverirakkautta. Mä olen koittanut hänen kanssaan selvittää, että mitä se tarkoittaa sillä kaverirakkaudella. On hän koittanut kertoa, mutta minä en oikein vieläkään tajua jotain pointia. Eikö pitkässä suhteessa rakkaus muutakkin muotoa himosta välittämiseen? Rakkaus ei silloin ole ehkä niin kiihkeää vaan syvällisempää.
Niin kertokaa te minulle, millaista teillä on rakkaus pitkässä suhteessa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
omassa suhteessani rakkaus on välillä intohimoisempaa ja välillä kaverillisempaa...Kyllä minusta pitkään suhteeseen kuuluu ilman muuta kausia, jolloin tuntee enemmän kaverillisuutta toista kohtaan. Mielestäni rakkaus on ajanmyötä jatkuvasti muuttuva prosessi, joka saa eri sävyjä eri ajankohtina.
RAKKAUS EI KUOLE KOSKAAN VAAN SE MUUTTAA KOHDETTAAN tai muotoaan
pitkässä suhteessa muuttaa muotoaan. Aluksi on ihntohimoista ja tulista sitten se laantuu ja muuttaa muotoaan. Itse olin 15 v naimisissa ja 18 v yhdessä.
Ehkä vaimokkeesi on sellaisessa tilassa, että ei itse osaa tulkita tunteitaan vaan kun kokee että sit alun huumaa ei olekkaan enään niin rakkautta ei olekkaan...
Suosittelen että pikku aikalisä voisi olla hyväksi, siis vaikka viikko kaksi erillään, niin silloin sieltä astuu se todellinen tunne pintaan.. kaipaus ja ikävä...
voimia
tuoko 2 viikon ero tunteet pintaan, mulla ja avokilla 2 viikon tauko ja sitten varattu aika parisuhdeterapiaan.. Saa tosiaan nähdä, mulla on ainakin niin kova ikävä häntä että meinaa sydän pakahtua.
ja "sähköä" ilmassa vielä 16 vuoden jälkeenkin.
Sehän on se joka liiton pystyssä pitää.
Ei se toimi ellei "kemiat"-täsmää.
Ja olen nainen 42v kolme lasta.
3,5 v. suhde kamalan naisen kanssa päättyi 7kk sitten. Rakkaus tai miksi sitä viittii kutsua
ilmeni lähinnä petoksena ja pilkkaamisena.
ilmoitti syyksi aivan smat asiat kuin Sinulla.
Eikä myöskään kertonut mitä tarkoitti Kys. nainen käväsi etelässä nu****ssa ulkomaalaista muusikkoa. Matkasta kertoi 3pv ennen lähtöä.
Väitti että koulukaverin kanssa menevät.
Sitä ei tiedä, varsinkaan vakavassa suhteessa mihin pahaan nainen voi pystyä.se voi yllättää
tosi pahasti eikä siitä välttämättä toivu ikinä.
erosta on nyt siis aikaa n. 8kk. Uskoin tähän naiseen todella kovasti, että se onnistuisi.
Hänen mukanaan meni kaikki mikä naisessa kiinnostaa. Uutta samanlaista ei ole eikä tule, kaikki mitä oli annoin tälle naiselle eikä sitä saa koskaan takaisin.
Minä välitin hänestä aivan helvetisti, hän ei minusta.
Mitään annettavaa ei hänen jäljiltään enää jäänyt, kaikki meni ja nyt ei ole mitään annettavaa. kenellekään.
Tällaista on ollut rakkaus naisen kanssa pitkässä suhteessa. Allekirjoittaneen omakohtaisella kokemuksella.
Olkaa hyvät pojat varovaisia, kaikki ei ole sitä, miltä näyttää!
-Ei koskaan enää-
Olin pitkähkössä suhteessa miehen kanssa, joka oli minua huomattavasti vanhempi. Hänellä oli takanaan pitkä liitto, mutta minä olin hänen ensirakkautensa; hän sanoi, ettei hänen aikaisemmissa suhteissa ollut ollut kyse rakkaudesta, mikä tuntui minusta oudolta. Itselläni oli myös pitkä suhde takana, joten tiesin, mitä suhteelta odottaa.
Kun suhteemme ei enää parin vuoden jälkeen ollut pelkkää intohimoa, mies koki, että suhteemmekaan ei enää toimi. Tajusin vasta tuolloin, että mies ei ollut ehkä koskaan aikaisemmissa suhteissa kokenut minkäänlaista intohimo-vaihetta, eikä siis osannut varautua siihen, että suhde muuttuu.
Mies muuttui tyytymättömäksi, ja purki tyytymättömyyden tunteensa minuun. Itselläni tunteet alkoivat hiipua; lopulta en rakastanut miestä enää.
Suhteemme päättymisen yksi syy olivat varmasti nämä epärealistiset odotukset suhteelta ja sen myötä tullut negatiivinen suhtautuminen koko suhteeseen.
Olkaamme siis realisteja: elämä on jatkuvaa muutosta ja se pitää voida hyväksyä.
Rakkaussuhde on parhaimmillaan myös kaverisuhde, tai lähinnä sydänystäväsuhde. On selvää että alkuvuosien intohimo muuttuu vuosien varrella, mutta ihana tunne on myös se todellinen rakkaudentunne toista kohtaan. Se, kun on tuntenut toisen niin pitkään, että osaa jo tavallaan lukea häntä, se turvallisuus, se tunne miten ei voisi elää ilman toista, kaikki yhteinen, yhteiset lapset, kokemukset, kaikki...en osaa selittää minkälaista se on, se on vain sitä RAKKAUTTA.
On todella ikävää, että toiset lähtevät hakemaan jotain uutta kun tuntuu ettei ole samanlaista intohimoia kuin ennen. Ymmärrän toki että niin voi käydä, sitä haluaa vielä kokea sen kaiken hulluuden, rakastumisen, ne suuret, voimakkaat tunteet.
Entisten aikojen kestävät, pitkät liitot ovat harvinaisia nykypäivänä. Se on hirveän surullista. Ihailen omia vanhempiani suuresti, ovat olleet naimisissa yli 40 vuotta ja vaikka joskus pitävät pientä mykkäkoulua tai kinastelevat, niin heistä näkyy TODELLINEN rakkaus. Ovat läpikäyneet paljon, koettelemuksia, iloja, suruja, kasvattaneet lapsistaan upeita ihmisiä...heidän katsestaan toisiaan katsellessaan näkyy rakkaus ja välittäminen. Heilläkin oli kriisinsä, muistan sen teiniajoilta, mutta selvisivät.
Elin itse pitkässä suhteessa, jossa intohimo säilyi mutta se ei miehelle riittänyt. Hän halusi kokeilla muutakin. Ymmärrän näin jälkeenpäin sen tavallaan, kun niin nuorina aloimme seurustelemaan. Mutta hän olisi halunnut pitää minut kuitenkin ja kuvitteli että pystyn antamaan syrjähypyt anteeksi. En pystynyt. En olisi halunnut erota, en millään. Ylpeyteni kuitenkin sai minut pysymään päätöksessäni. En olisi voinyt elää ihmisen kanssa, johon en pysty enää luottamaan. Exäni kanssa olemme kuitenkin läheisiä , eihän yhteistä pitkää menneisyyttä voi unohtaa millään. Lasten kautta olemme tekemisissä ja sukulaistemmekin kautta. Ei kaikkia ihmissuhteita voi katkaista eron takia.
Exäni oli elämäni suuri rakkaus, mutta olen löytänyt vierelleni uuden sydänystävän. En odota liikoja tästä suhteesta, turvallinen ja luottavainen olo minulla on. Jospa vaikka tämä kestäisi seuraavat 40v ?! :)
Toivoisin kaikille pitkässä suhteessa eläville harkintakykyä, kärsivällisyyttä, toisen huomioonottamista, suhteeseen panostamista. Sitä intohimoa voi herätellä pitkässäkin suhteessa, rohkeasti vain uusia kokeiluja, yllättäkää ne puolisot/kumppanit !
Voin vakuuttaa että tiedän tunteesi. Meillä myös aikas pitkä, yli viisi vuotta kestänyt suhde päättyi kuin seinän takaa tulleeseen iskuun. "Rakkaus loppui, toinen mies!" Tosin opin vasta nyt, että en antanut hänelle todellakaan kaikkea mitä hän olisi ansainnut! Mulla oli ihana nainen jota rakastin todella, mitä tein.. Pidin itsestäänselvyytenä! Ei näin, olisi pitänyt huomioida enemmän. Näyttää että välitän, tehdä yhdessä kivoja asioita, jopa se arki, olisi maailman parasta nytkin esim. siivota yhdessä:) Niin, eli ymmärrän hänen päätöksensä ja tiedän etten saa niitä aikoja takaisin. Sattuu vieläkin joka päivä vaikka aikaa on jo viikkoja, mutta, ehkä näin oli tarkoitus että oppisin kuinka tärkeitä ihmisiä kohdellaan. Ja opin! Toivon sinulle voimia jaksaa, sillä tiedän. Tää on raskasta.
Pitäkää ihmiset parisuhteestanne huolta viimeiseen asti!
Voisin melkein olla tämä naisesi, tosin ei ole toista miestä, enkä ole vielä lähtenyt lätkimään.
Sen sijaan olen miltei jankuttamiseen asti yrittänyt kehittää keskustelua siitä, kuinka tunnen itseni itsestäänselvyydeksi, kuinka en halua pelkkää kaverisuhdetta (mitä tämä nyt selkeästi tuntuu olevan) ja haluan yhteistä aikaa. Yli viisi vuotta olemme mekin olleet yhdessä.
Vastaukset ovat jotakuinkin seuraavanlaisia:
- Niin, eihän sen pitäisi niin mennä...
- Et sinä ole minulle itsestäänselvyys (mutta teot eivät muutu mitenkään)
- Niin, pitäisihän sitä puhua. (mies siis siirtää pelkkää keskusteluakin hamaan tulevaisuuteen!)
Voitko kertoa, mitä vielä voin tehdä, että mies tajuaisi, etten aio loppuelämääni tätä katsoa? (Olen sen kertonut kyllä, ei vaan tunnu menevän jakeluun kun mikään ei muutu.) kun se rakkaus ihan oikeasti tuntuu loppuvan. :(
Kun en minä lahjoja pyydä, eikä minulle tarvitse serenadeja säveltää. Riittäisi vähäinenkin yhteinen aika, ja jokunen näti sana silloin tällöin, ja seksikin olisi mukavaa. Haluaisin oikeasti tuntea katsoessani miestä, etten halua ketään muuta.
Ei se voi olla niin vaikeaa. :(
Melkein vois luulla että minä olen käyny kirkoittaan
unissaan tai jotain tän jutun. Sunnuntaina sanottiin asiat selvällä suomella---maanantaina pois omasta kodista ja sitten pyöritään toisten nurkissa, ja nyt on tiistai ja aika pihalla ollaan.
Pitkässä suhteessa oli ihana elää, ja haluaisin jatkaa sitä vielä. Kaikki oli vielä hyvin viikko sitten. Kunnes mies keksi ettei enää rakasta minua. Minun rakkaus ei edes tähän loppunut. Nyt on vain sokki tapahtuneesta jäljellä. Muuten se aika oli elämäni parasta aikaa. Tunsin oloni turvalliseksi kun oli joku jonka kainoloon sai käpertyä.
Yhteiseloa takana 5 vuotta ja tunteita on laidasta laitaan. Intohimoa kyllä on, toki se ajoittaan katoaa joksikin aikaa arkeen, mutta toistaiseksi on löytynyt aina uudestaan. Ja on ihanaa.Edellinen pitkä suhde hiipui omaan mahdottomuuteensa, mies oli kuin kaveripoika minulle ja päinvastoin. Tai emme olleet edes kavereita. Pahinta oli välinpitämättömyys.Siinä suhteessa ei intohimoa tosin koskaan ollutkaan, kuten tässä.Vieläkin voi mennä jalat alta, kun mieheni katsoo minua tietyllä tavalla.Jos jostain voi olla iloinen, niin siitä. Kyllähän hänenkin tapansa ja naamansa välillä kyllästyttää, mutta sitä kai se välillä on. Mutta intohimo on se suola, joka pitää osaltaan yhdessä.
Itselläni yli 7 v kokemus pitkästä suhteesta. Ei siinä lopuksi ollut enään intohimoa, mutta ystävyyttä enempikin.
Nyt mies lähti, toisen naisen matkaan, mitään sanomatta...olisi kai sittenkin pitänyt löytyä enemmän intohimoa, mutta mielestäni seksi ei ole tärkeintä, vaan toisen läsnäolo ja läheisyys, hellyys jne.
Ymmärrän jos olet loppu, itse olen suorastaan kuihtunut ja erittäin masentunut.
Toivotaan voimia...mä en enään ikinä rakastu!
ja samat aiheet tapetilla.
Nainen osti uusia alusvaatteita ja kun en ollut ilmeisesti hänen makuunsa tarpeeksi kiimassa, VAIKKA HALUSIN HÄNTÄ kuten aina,
niin siitä alkoi yllätysten suma.
Nainen on kuulema laiminlyöty ja vaikka mitä, kun en puhu hänelle tuhmia tai ota häntä keittiön pöydällä spontaanisti.
Sitäkö vaimo vain tarvitsee?
Intohimoa kuten nurena?
Eikö ole mitään merkitystä lapsilla, kodilla, rakkaudella, luottamuksella, turvallisuudella, EIKÖ MILLÄÄN OLE VÄLIÄ?
Minusta tuntuu niinkuin en olisi sitten onnistunut seksin suhteen tai vissiin minkään, kun minut pitää haukkua ja jättää rymäyttää.
Siihen ei ole vastausta kuulunut, miten voisin muuttua. Kuulema on enempi naisen oma asia, eikä minun. Hän vain ei enää halua minua tuttua häntä rakastavaa miestä...hän kaipaa intohimoa...
Minä olen intohimoinen. Mutta ilmeisesti minun intohimoni ei enää ole niin jännittävää kuin ennen?
Ero kai tässä sitten on tulossa.
En haluaisi aatella koko asiaa.
niin, että jos mies ei osoita tarpeeksi huomiota naiseen naisena, niin kyllä sitä tuntee itsensä laiminlyödyksi.
Sinä olet nyt sitten masentunutkin, niin ei sellainen naista kiinnosta.
Ole mies!
Jätä omaan arvoonsa haukut ja erohalut ja toimi! Käy parturissa, osta muodikkaat vaatteet, siivoa koti ja tee hyvää ruokaa, vie lapset mummolaan ja kun vaimo tulee kotiin, pidä häntä kiihottavimpana mahdollisena olentona maan päällä ja ota hänet keittiön pöydällä. Uhkuen miehistä itsevarmuutta. Hymyile ja tuijota suoraan silmiin.
Ei sitä halua jämähtää iäkseen harmaaseen suhteeseen, se on totta, että luottamus ja turvallisuus on aika tylsää seuraa, mutta tietysti niitäkin arvostaa, että ei se nyt niin mene, etteikö millään olisi mitään väliä.