Onkohan koskaan tosissaan tutkittu 2. maailmansodan vaikutusta suomalaisen miehen ja naisen välisiin suhteisiin.
Sodasta johtunut vääristynyt sukupuolijakauma aihetti ja aiheuttaa edelleen paljon harmia ja katkeruutta sukupuolten välillä. Vanhemmat ovat siirtäneet tätä katkeruutta omiin lapsiinsa ja näin jatkaneet miesten ja naisten välisiä riitoja. Tutkimuskohteena voitaisiin pitää Ruotsissa asuvia samojen ikäluokkien ihmisiä, nuo hannuhanhethan eivät osallistuneet sotaan lainkaan.
Kun ajattelen 40-luvun nuoria miehiä ja nuoria lotta/sairaanhoitajanaisia, jotka tuohon sotaan joutuivat, ei voi olla epäilystäkään etteikö se olisi aihettanut mitään traumaa näihin nuoriin. Toki joukossa on myös niitä "onnekkaita", jotka kävivät sotansa vaikutusvaltaisten vanhempiensa avustamana "kotirintamalla", huoltojoukoissa yms.
Sodan kauheudet kokeneelle perheenperustamisiässä olevalle nuorelle on varmasti on jäänyt jäljet, jotka vaikuttaa aina näihin päiviin asti.
"Kysynnän ja tarjonnan laki".
Niillä miehillä, jotka ilman suurempia ongelmia sodasta selvisivät, oli todella hyvät "markkinat".
Perheenperustamisiässä olevia naisia oli paljon enemmän kuin miehiä, eikä voi ajatella että juuri se oikea olisi tullut vastaan, vaan todennäköisesti sodassa henkisiä vammoja saanut tai kovettunut mies on ollut kaikkea muuta kuin unelmien prinssi.
Sodan jälkeen tehtiin paljon töitä... ja lapsia. Nämä suuret ikäluokat, jotka nyt ovat jääneet/jäämässä eläkkeelle ovat myös kokeneet sodan kauhut vanhempiensa kautta. Neuvostoliitolle maksettiin sotakorvauksia ja itse elettiin korttiannoksilla. Lapsen fyysisen ja henkisen kehityksen kannalta tärkeät vuodet menivät vanhempien käydessä työssä ja yrittäessä saada parempaa toimeentuloa perheelleen, monesti jättäen lapset liian vähälle huomiolle. Toki samanlaisia perheitä oli paljon, joka vähensi omaa pahanolon tunnetta.
Nämä suuret ikäluokat olivat perheenperustamisiässä 60-luvun paikkeilla, ja elivät kuin "elo pellossa". Ilman kunnollista kotikasvatusta, ilman perheen tukea. Tämä ei tietenkään koske kaikkia, suurta osaa kuitenkin. Perheet elivät sodan jälkeen kriisissä, jonka vääristynyt sukupuolijakauma ja sota aiheutti. Lapsetkaan ei tästä ole voineet selvitä ilman ongelmia. Nämä 60-luvun nuoret jatkoivat kotona saatua "perintöä" ja 60-luvulla syntyneet ovat saaneet kärsiä tuosta sodasta edelleen, toki huomattavasti lieventyneenä. Puhumaton suomalainen mies, katkera vaimo ja äiti ovat siirtäneet omaa pahaa oloa seuraaville sukupolville.
Näistä asioista olisi hyvä puhua ja tehdä vaikka jonkinlainen tutkimus. Sitä kautta voitaisiin saada selvyyttä omaan sekä vanhempiemme/isovanhempiemme käyttäytymiseen.
Sodasta johtunut vääristynyt sukupuolijakauma aihetti ja aiheuttaa edelleen paljon harmia ja katkeruutta sukupuolten välillä. Vanhemmat ovat siirtäneet tätä katkeruutta omiin lapsiinsa ja näin jatkaneet miesten ja naisten välisiä riitoja. Tutkimuskohteena voitaisiin pitää Ruotsissa asuvia samojen ikäluokkien ihmisiä, nuo hannuhanhethan eivät osallistuneet sotaan lainkaan.
Kun ajattelen 40-luvun nuoria miehiä ja nuoria lotta/sairaanhoitajanaisia, jotka tuohon sotaan joutuivat, ei voi olla epäilystäkään etteikö se olisi aihettanut mitään traumaa näihin nuoriin. Toki joukossa on myös niitä "onnekkaita", jotka kävivät sotansa vaikutusvaltaisten vanhempiensa avustamana "kotirintamalla", huoltojoukoissa yms.
Sodan kauheudet kokeneelle perheenperustamisiässä olevalle nuorelle on varmasti on jäänyt jäljet, jotka vaikuttaa aina näihin päiviin asti.
"Kysynnän ja tarjonnan laki".
Niillä miehillä, jotka ilman suurempia ongelmia sodasta selvisivät, oli todella hyvät "markkinat".
Perheenperustamisiässä olevia naisia oli paljon enemmän kuin miehiä, eikä voi ajatella että juuri se oikea olisi tullut vastaan, vaan todennäköisesti sodassa henkisiä vammoja saanut tai kovettunut mies on ollut kaikkea muuta kuin unelmien prinssi.
Sodan jälkeen tehtiin paljon töitä... ja lapsia. Nämä suuret ikäluokat, jotka nyt ovat jääneet/jäämässä eläkkeelle ovat myös kokeneet sodan kauhut vanhempiensa kautta. Neuvostoliitolle maksettiin sotakorvauksia ja itse elettiin korttiannoksilla. Lapsen fyysisen ja henkisen kehityksen kannalta tärkeät vuodet menivät vanhempien käydessä työssä ja yrittäessä saada parempaa toimeentuloa perheelleen, monesti jättäen lapset liian vähälle huomiolle. Toki samanlaisia perheitä oli paljon, joka vähensi omaa pahanolon tunnetta.
Nämä suuret ikäluokat olivat perheenperustamisiässä 60-luvun paikkeilla, ja elivät kuin "elo pellossa". Ilman kunnollista kotikasvatusta, ilman perheen tukea. Tämä ei tietenkään koske kaikkia, suurta osaa kuitenkin. Perheet elivät sodan jälkeen kriisissä, jonka vääristynyt sukupuolijakauma ja sota aiheutti. Lapsetkaan ei tästä ole voineet selvitä ilman ongelmia. Nämä 60-luvun nuoret jatkoivat kotona saatua "perintöä" ja 60-luvulla syntyneet ovat saaneet kärsiä tuosta sodasta edelleen, toki huomattavasti lieventyneenä. Puhumaton suomalainen mies, katkera vaimo ja äiti ovat siirtäneet omaa pahaa oloa seuraaville sukupolville.
Näistä asioista olisi hyvä puhua ja tehdä vaikka jonkinlainen tutkimus. Sitä kautta voitaisiin saada selvyyttä omaan sekä vanhempiemme/isovanhempiemme käyttäytymiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on sellainen tunne, että suurin osa ihmisistä, ehkäpä ne laumasielut, eivät osaa ajatella ihmisen elämää ja maailmanmenoa monipuolisesti ja neutraalisti. Hoetaan vaan, että Suomi on hyvinvointivaltio, kattokaa nyt kuinka paljon suomalaiset tienaa. Suomalaiset tienaa hyvin, koska ne juoksee koko ikänsä oravanpyörässä ja painaa töitä niska limassa, jotta omat tunne-elämän ongelmat saisi lakaistua maton alle. Ja heti kun paha olo pilkistää esille, jäädään ylitöihin, lähdetään harrastusten pariin tai vedetään viinaa.
Sitten hoetaan, että Suomen sodista on hirveästi aikaa. Todellako? Käsittääkseni sodista on niin vähän aikaa, että niissä sotineita veteraanejakin on vielä paljon elossa. USA:n sisällissodasta on paljon aikaa. Titanicin uppoamisesta on paljon aikaa. Suomen sodista ei ole paljon aikaa.
Harva putkiaivoinen mies tai nainen kykenee ymmärtämään, kuinka valtava vaikutus
Suomi on fyysisesti ja henkisesti väkivaltainen, lyhytjännitteinen, homogeeninen, psykoottinen ja masentunut tunnekylmien suorittajien paikka.
Lause jäi kesken:
Harva putkiaivoinen mies tai nainen kykenee ymmärtämään, kuinka valtava vaikutus II Maailmansodalla on nykypäivän ihmisten tunteisiin ja käytökseen.
Ja kuten aloittaja huomaat, viestisi on ollut luettavissa jo useita tunteja, eikä minun lisäkseni kukaan muu ole vastannut.
Nämä suuret suorittajat suorittaa nyt viikonloppua. Surffata ehtii töissäkin. Useilla palstoilla on nähtävissä kuinka ne hiljenevät virka-ajan jälkeen lähes täysin. En tiedä olenko nyt liian tiukkapipo asiasta mainitessani?
Periaatteessa minulle on sama mitä muut tekevät kun en itse ole palkanmaksaja, mutta harmittaa monen ylenkatsotun ihmispolon puolesta kun ihmiset haukkuvat heitä omalla työajallaan mielipidekirjoituksissa. Niinkuin esimerkiksi työttömiä ja siivoojia tai kassaneitejä. Jos on itsellä aikaa roikkua netissä työajalla ja varaa haukkua muita niin eipä taida olla pahasta maailmasta paljoa tietoa.
Ja tuota, kyllä sitä alkuperäistä asiaa on jo tutkittukin.
http://www.vee.fi/ilmio/artikkeli/talvisota_nyt/
että viimeistään sitten, kun oma ikäluokkani on lähempänä keski-ikää tai vanhuutta, se alkaa tajuamaan, että olemme vasta toinen sodanjälkeinen sukupolvi. Maailmanhistorian valossa olemme todella lähellä Suomen sotia. Olen itse keksinyt sellaisen vertauskuvan, että jos sodassa ollut sukupolvi oli fyysisesti ja henkisesti raajarikkoja, sodanjälkeiset sukupolvet ovat henkisesti raajarikkoja.