Eli tilanne on seuraava:
On seurusteltu/asuttu yhdessä pari vuotta. Alkuun olin työtön ja lupasin hoitaa kodin asiat/työt.
Nyt olen ollut 2-vuorotyössä ja edelleen teen ne kotityöt ym. yksin. Mies ei tee mitään, ei edes palannutta lamppua viitsi vaihtaa. Teen ruuat valmiiksi, jos menen iltavuoroon ja aamuvuoron jälkeen kokkaan.
Mies (jonkin sortin yksityisyrittäjä muka) makaa sohvalla/nukkuu ruokatunnin (1-1,5 tuntia) ja kun saa ruuan iltapäivästä 4 aikaan mahaansa, menee taas sohvalle tunniksi pariksi.
Joka ilta juo 8-12 olutta. Ottaa niin päähän, kun tulee iltavuorosta ja äijä retkottaa sohvalla olutpullo kourassa.
Emme käy yhdessä missään, eikä ole yhteistä harrastusta. Tv-ohjelmienkin suhteen olemme eri makumaailmassa. Muutenkin miehen jutut ovat nykyään mielestäni typeriä.
Syksystä asti on mielessä pyörinyt kysymyksiä: Onko tämä elämä elämisen arvoista? Olisiko yksin parempi? Tuhlaanko vuosiani ahdistavassa suhteessa, kun en sentään ole enää ihan nuori (43v.)?
Nyt olen kääntymässä eron kannalle, mutta onko sekään oikea vaihtoehto? Antakaa kommentteja!
On seurusteltu/asuttu yhdessä pari vuotta. Alkuun olin työtön ja lupasin hoitaa kodin asiat/työt.
Nyt olen ollut 2-vuorotyössä ja edelleen teen ne kotityöt ym. yksin. Mies ei tee mitään, ei edes palannutta lamppua viitsi vaihtaa. Teen ruuat valmiiksi, jos menen iltavuoroon ja aamuvuoron jälkeen kokkaan.
Mies (jonkin sortin yksityisyrittäjä muka) makaa sohvalla/nukkuu ruokatunnin (1-1,5 tuntia) ja kun saa ruuan iltapäivästä 4 aikaan mahaansa, menee taas sohvalle tunniksi pariksi.
Joka ilta juo 8-12 olutta. Ottaa niin päähän, kun tulee iltavuorosta ja äijä retkottaa sohvalla olutpullo kourassa.
Emme käy yhdessä missään, eikä ole yhteistä harrastusta. Tv-ohjelmienkin suhteen olemme eri makumaailmassa. Muutenkin miehen jutut ovat nykyään mielestäni typeriä.
Syksystä asti on mielessä pyörinyt kysymyksiä: Onko tämä elämä elämisen arvoista? Olisiko yksin parempi? Tuhlaanko vuosiani ahdistavassa suhteessa, kun en sentään ole enää ihan nuori (43v.)?
Nyt olen kääntymässä eron kannalle, mutta onko sekään oikea vaihtoehto? Antakaa kommentteja!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos elämä on pelkästään siinä mitä kerroit niin eikös yksin olisi hauskempaa ja helpompaa? Ja jos tulee ikävä sohvalla kaljapullon kanssa makaavaa miestä niin kuulema Aviomiespalvelustakin tulevat hoitamaan sitä hommaa.
Tuota se vaan on päivästä toiseen. Eikä todellakaan ole mitään kivaa yhdessä. Siksi tässä mietinkin mitä pitäisi tehdä. En vain jaksaisi alkaa riitelemään asiasta.
Tiedän, että ensimmäiseksi epäillään, että on uusi mies kiikarissa. Ei todellakaan ole ja taidan olla jo niin varovainen, etten ihan äkkiä kenenkään kanssa kimppaan lyöttäydykään.
Eiköhän jostain saa miehen illaksi makaan sohvalle ja ryystään kaljaa, jos oikein sitä näkyä ikävöi. Täytyy kuitenkin pistää mieleen mainittu palvelu.
Mitä pitäis tehdä.Tuossa vaiheessa minulla on ollut jo uusi todella kiikarissa.Ei ole mitään riitelemistä,lähdet vain.Kyllä se sopivampikin löytyy muuten menee elämäsi hukkaan.Ja elämä on lyhyt.Mitä se hänelle kuuluu onko sinulla uusi,ei ole hoitanut hommiaan niin tottakai on uutta elämää etsittävä.
miksi sinä teet sen kaiken.
Jätä tekemättä ja tee vain se mitä itse tarvitset.
Jos mies ei tätä huomaa niin jätä se...
Passaat miehen piloille, tai olet jo passannut.
Tsemppiä!
kun toinen... mies töissä ,itse työtön nainen niin nainen hoitaa kodin,mutta kotihommat jakaa mies jos töissä nainenkin ,ja tosi sovinisti on mies : ) ja söpö..he he
aika alkoholistiksi tulevaisuudessa tuleva ukko on sinulla..
Jätä pikapikaa tuollainen mies. Älä hyvä ihminen pilaa elämääsi, näethän jo itsekin, että miehestä on tulossa alkoholisti (tai tullut jo). Mitä pikimmin lähdet sen parempi. Olet vielä suhteellisen nuori ja löydät paremmankin kumppanin.
Kuulostaa siltä, että hän pitää sua täysin itsestäänselvyytenä. Huh. Hän ei tajua, millainen kultakimpale hänellä on. Kerro hänelle tyytymättömyytesi ja anna uhkavaatimus. Jos ei tokene, muuta pois. Kyl hän luulisi silloin viimeistään tilanteeseen heräävän. Jos ei, hän ei ole arvoisesi.
Ukolle uhkavaatimuksia. Tarkoitan että keskustelette ja kerrot mielipiteesi. Tottakai kuuntelet myös miestäsi. Ihmettelen miten olet antanut tilanteen luisua tuollaiseksi. Nyt sinun tulee pitää huolta itsestäsi, äläkä enää anna pitää itsestään selvyytenä. Olet hänelle kuin piika. KUULEPA, sinun ei tarvitse eikä kuulu elää tuolla tavalla.
Miehesi on alkoholisoitumassa kovaa vauhtia ja sinä vain hyvyydessäsi mahdollistat sen.
Nyt panet asioille STOPPI. Älä luule että hän havahtuu ja asiat ikäänkuin korjaantuvat.
Elämä ei ole oikeudenmukaista jollei pidetä itsestään huolta.
Onnenpotkuja ja tsemppiä
ensimmäisestä uhkavaatimuksesta kannattais lähtee,,,
aika on parasta lääkettä.
tollasesta suhteesta! Vaikka sulla muka on ikää jo peräti 43 v...ni sua taatusti odottaa parempi elämä ilman tuollaista sontiaista
Mielestäni kuulostaa pahalta. Kannattaa yrittää ensin puhua asiasta miehen kanssa, mutta jos tuloksia ei synny, ei sinun kannata enempää elämääsi moiseen vätykseen tuhlata. Surullista mutta totta, uskon että et tule olemaan onnellinen ihmisen kanssa, jolla on täysin erilainen elämäntapa ja asiat joista nauttii. Ja tuo alkoholi... se tulee pysymään todennäköisesti miehen elämässä aina, jos se noin tiiviisti jo siihen kuuluu :( Ja yleensä ne määrät vain kasvaa... Onnea ja jaksamista ratkaisujen tekoon, mihin sitten päädytkin...
Toisaalta toivoisin, toisaalta en, mutta miehesi tulisi tuntea niin kuin minä olen tuntenut viimeisen kuukauden. Sydän tuntee tuskaa kun jätetään! Olen tehnyt saman virheen ja siitä oppinut. Naista EI saa pitää itsestään selvyytenä! Yritä kopauttaa sitä miestäs ennen kun jätät, jos ei tajua mitä menettää niin sitten..
vois vähentää tai lopettaa,
jutelkaa, tehkää yhdessä vaikka sitä telkan katselua. Menkää ulos, lenkille, keksikää yhteistä tekemistä, kutsukaa ystäviä kotiinne, vierailkaa kylässä tutuillanne,,,
*Älä jää homehtumaan yksin, ota miehesi mukaasi ;D
Jos välität parisuhteestanne,
Tee sille jotain ajoissa!
Viime yönä tuli päätös tähän suhteeseen. Kun en suostunut "keskustelemaan" täydessä kännissä olevan kanssa, hän soitti tyttärelleni ja haukkui tämän.
Se oli sitten viimeinen pisara tässä maljassa!
Nyt saapi sitten kerätä romunsa ja lähteä! Teki tämän helpommaksi kuin osasin arvatakaan.
Ja muista tosiaan että Aviomiespalvelusta saat miehen sohvalle makaamaan jos tulee sitä näkyä ikävä. Onnea elämällesi!
..että et ole mikään kodinhoitaja ......työt pitää jakaa keskenään, niin molempien on mukavampi olla ja nauttia toisten seurasta.Meillä aiakin tämä toimii hyvin.
Tsemppiä yritykselle.
Päätös on pitänyt ja mies muuttaa pois huomenna!!! Odotan innolla, että saan olla ja tehdä kotihommia ihan vain itselleni.
Itsekästä tai ei, mutta tuntuu hyvältä!