Lopetin yhteydenpidon häneen, joka ei koskaan pysty minua rakastamaan. Mahtoiko olla edes ihastunut vai käyttikö hyväkseen ja piti hätävarana!
Tunteitani en pysty muuttamaan, mutta kai ne joskus koteloituvat jonnekin piiloon, kun niitä ei ruokita toiveita herättävillä viesteillä, katseilla, suudelmilla, saati muulla.
Miksi rakkaus rikkoo, vaikka sen pitäisi parantaa?
Miten pitäisi käyttäytyä, jos joskus vielä törmää? En halua törmätä. En halua, että hän näkee, kun muhun sattuu!
Tunteitani en pysty muuttamaan, mutta kai ne joskus koteloituvat jonnekin piiloon, kun niitä ei ruokita toiveita herättävillä viesteillä, katseilla, suudelmilla, saati muulla.
Miksi rakkaus rikkoo, vaikka sen pitäisi parantaa?
Miten pitäisi käyttäytyä, jos joskus vielä törmää? En halua törmätä. En halua, että hän näkee, kun muhun sattuu!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei kait kukaan pidä hätävarana... miksi lopetit yhteyden pidon? kerro hänelle mitä ajattelet.
Ei se mitään auta. Olen vaan luullut saavani vastakaikua, mut kaikki on ilmeisesti ollu mun oman mielikuvitukseni tuotetta. Typeriä haaveita siitä, että jotain voisi olla.
aikaansa haaveiluun kun valtamerissä kaloja riittää ;)
on sanoa, vaan kun ei kiinnosta kukaan muu. Olisikin niin helppoa!
sanot! Ei kiinnosta muut kuin sellainen joka ilmiselvästi ei pidä sinusta. Miksi takerrut johonkin mitä ei ole? Onko se helpompaa kuin elää oikeaa elämää? Siihen kuuluu ylä- ja alamäet ikävä kyllä mutta viisas se joka ymmärtää lähteä eteenpäin kun tilanne osottautuu kuplaksi.Lienee naisista romanttista "riutua rakkaudessa" ;)
ihminen joka ei ole koskaan rakastanut tai täysin kylmä ja tunnevammainen ihminen
ole rakastanut oikeasti! Vai saitko vastarakkautta! Olit ihastunut, kenties rakastunut ajatukseen rakkaudessa. On pitkä tie kulkea ihastumisesta molemminpuoliseen rakkauteen! Ja kyllä tiedän mitä rakkaus on, se on se tunne sisälläni kun ajattelen naistani! Kun hän katsoo minuun, se paistaa hänen silmistään. Ja sinäkin toivottavasti saat kokea oikeaa rakkautta riutumisen sijasta.
aloittaja.hyppäsin vain väliin...minä kyllä tiedän, mitä rakkaus on. se voi olla yksipuolistakin eikä se silti ole riutuvaaa vaan voi tehdä onnelliseksikin. olen myös rakastanut toista, jolta sain vastarakkautta eikä sitä voi verrata. se on ihmisestä kiinni, eikä sen vastapuolen tunteista. Kiitos kuitenkin kommentistasi, vaikka se ei ollutkaan tilanteeseeni sopiva.
ole niin yksinkertaista, että vaan unohtaa ja yhtäkkiä muka olisi muista kiinnostunut. En takerru, vaan yritän unohtaa ja eteenpäinhän tässä juuri yritän mennä, joten älä heristele siellä sormeasi!
En minä halua riutua ja romantiikka on tästä todella kaukana. Katselisin mieluusti muita ja olen sitä yrittänytkin, mutta ei toimi ainakaan vielä.
Ja eikö se olisi väärin sitä "uutta" kohtaan, jos en ole rehdisti mukana jutussa. Ainakin minun mielestäni.
Ettas kehtaat! Sina se et uskalla antautua rakkaudelle.
Itsellani ero takana, rakkautta oli molemmin puolin ja ilmassa taikaa meidan viettaessa aikaa yhdessa.
Asiat muuttuu, eika kaikki pysy aina samana. Mies joutui toitten perassa muuttamaan muualle, ja toiset murheet ja ilot veivat. Kuitenkin kertoo yha valittavansa ja haluavansa olla yhdessa, mutta nyt kaikki on kuulemma yhta sekasortoa mielessa.
Riudun, muttei se tarkoita, ettenko rakastaisi. Aitiko ei rakasta, kun haneen sattuu, kun lapsi muuttaa pois kotoa?
Entas kun lapsi sairastaa ja aiti riutuu, eiko se ole aitoa rakkautta? Jos lapsi kuolee?
Samoin parisuhteessa. Rakkaan ihmisen poismeno on aina raskas taakka, oli kyseessa sitten puolison kuolema tai hylatyksi tuleminen.
Lopetit yhteydenpidon, vai enkö lukenut jotain kunnolla. Noin itse jätettynä voisin sanoa että minulta ollaa vain kadottu. Ei tunnu kivalle kun kadotaan ja ruvetaan olemaan hiljaa.
mutta olisi kiva kuulla miksi hiljenit, jos kerran toista "rakastat" kunten annat ymmärtää..
sillä yhteydenpidon lopettamisella sitä, että olin itse pääasiassa se osapuoli, joka piti yhteyttä jne. En kadonnut mihinkään. Kerroin kyllä asiani. Katoaminen ei ole mikään ratkaisu.
Hiljenin siksi, että toinen ei selvästikään minusta välitä. Antaa aina välillä ymmärtää kaikkea muuta, mutta seuraavaan hengenvetoon sanoo, ettei meillä mitään ole ollutkaan tai väittää ettei muista mitä on tehnyt impulsiivisuuksissaan. Tätä on jatkunut jo melko kauan ja hänen elämäntilanteestaan johtuen (ei ole varattu) olen katsonut asioita läpi sormien.
Olen rikki, rakastan, enkä tunteitani saa laimenemaan ainakaan sillä, että olemme tekemisissä. Käyttäydyn kummallisesti, en pysty nukkumaan, kun mietin kaikenlaisia asioita.
Oman mielenterveyteni kannalta on parempi, etten enää pidä yhteyttä, koska pelkkä kaverikaan en pysty olemaan. Kaikkein inhottavinta on se, että mies ei edes vaivautunut vastaamaan hänelle laittamaani viestiin, jossa kerroin ajatukseni. Soittaakaan en hänelle voinut, kun en olisi siihen itkemiseltäni pystynyt.
Mun on nyt vaan pakko jotenkin päästä näistä tunteistani eroon, koska toinen osapuoli ei minua kohtaan mitään tunne ja eikö se vastaamatta jättäminen ole myös yksi merkki.
Kumpa tämä nyt vaan menisi äkkiä ohi, että saisin itseni kasattua ja pystyisin keskittymään omaan elämääni.
kummallisia! Ei niistä selvää saa. Yksi lupaa yhtä ja toinen.... happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Ne miehet ovat kummallisia otuksia.. paljon ne lupailee ja loppu pelissä niiltä ei saa todellakaan muuta kuin sydän suruja...mutta onneksi valtameressä on paljon kaloja.
nyt taisi tässä jutussa mennä niin, että minä olisin luvannut melkein mitä vain ja toteuttanutkin sen vielä, jos olisin saanut selvää siitä mitä ketun päässä liikkuu.
Kun kerran kettu ei osaa päättää haluaako pihlajanmarjoja vai kanipaistia, niin saa sitten osaltani vain niitä pihlajanmarjoja. Jos edes sitä!
Mitä olisi naisena vielä pitänyt tehdä tai sanoa? Madella jalkojen juuressa rakkautta vannoen? Tämä tie taisi olla yksisuuntainen, koska ei näkynyt muuta kuin jarruvaloja!
naiset. Samapa tuo. Minulle nyt kävi näin. Toivoisin todella, että löytäisin jonkun, joka pystyisi paikkaamaan särkyneen sydämeni. Nyt on lähinnä sellainen olo, että se valtameri on pyyhkäissyt hyökyaallon ylitseni ja kaikki kalat on kuolleet.
Kuulosti niin samankaltaiselle kuin omassa elämässäni, sillä eroavaisuudella, että itse en saa pidettyä hiljaisuutta. Olisko sama mieskin kyseessä...
nyt ei kuitenkaan ole sama mies. Se olisi jo liikaa!
[email protected], katsotaan...
En halua edes tietää enää. Haluaisin säilyttää edes jotain hyvää muistoissani.
Sellaista se on elämä. Sorry nyt vaan kun en ollut suhun ihastunut ja käytin hyväkseni. Elämä jatkuu ja kai sä löydät vielä jonkun toisen.
pokkaa laittaa sama viesti ihan vaikka puhelimeen tai sähköpostiin?
Eiköhän se kaikki tullut jo tässä selville. Tajuat jo tilanteen, joten anna olla.
hänelle. Tai jos et halua enää niin älä ainakaan välttele häntä. Nosta rohkeasti pää pystyyn ja moikkaa iloisesti. Se nostaa itsetuntoasi ja pääset kyllä asian yli. Aika parantaa.