Olen ulkomaalainen nainen, kihlois suomalaisen miehen kanssa nyt noin 2½ vuotta. Rakastan häntä ja hän minua.
Ongelma vain on se, että minua häritsee miehen suku. En tajua, miten he voivat olla niin etäisiä toisistaan mm. he eivät soittele ja tapaa toisiaa, ehkä about yhden kerran 2kk . Sen lisäks tunnelma on aina kärsivän tuntuinen, vanhemmat ja sisarukset eivät keskustelle asioista tai kerro kuulumisiaan. Muutamilla sisaruksista on jopa lapsia, mutta suhde isovanhempiin on etäinen. Huomaan vain, että he eivät selvästikään tahdo apua tai neuvoja, mikä tulis heille helpomaks.
Itse tulen hyvin toimeen tämän perheen kanssa, koska olen sosiaalinen.
Tulevaisuutta ajattelen (esim.omat lapset) ,en haluisi että he oppisivat tälläisen menettely tavan. En tietenkään halua, että he kokevat mitään pakkoa. Haluisin vain, että muut suku/perhe jäsenet kohtelevat toisia kuten, itseä haluis kohdeltavan. Ajattelenko liika,tarvitaanko tilanetta muuta. Haluaisin vain, tietää muitenkin mielipiteen.
Ongelma vain on se, että minua häritsee miehen suku. En tajua, miten he voivat olla niin etäisiä toisistaan mm. he eivät soittele ja tapaa toisiaa, ehkä about yhden kerran 2kk . Sen lisäks tunnelma on aina kärsivän tuntuinen, vanhemmat ja sisarukset eivät keskustelle asioista tai kerro kuulumisiaan. Muutamilla sisaruksista on jopa lapsia, mutta suhde isovanhempiin on etäinen. Huomaan vain, että he eivät selvästikään tahdo apua tai neuvoja, mikä tulis heille helpomaks.
Itse tulen hyvin toimeen tämän perheen kanssa, koska olen sosiaalinen.
Tulevaisuutta ajattelen (esim.omat lapset) ,en haluisi että he oppisivat tälläisen menettely tavan. En tietenkään halua, että he kokevat mitään pakkoa. Haluisin vain, että muut suku/perhe jäsenet kohtelevat toisia kuten, itseä haluis kohdeltavan. Ajattelenko liika,tarvitaanko tilanetta muuta. Haluaisin vain, tietää muitenkin mielipiteen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mistä päin olet kotoisin, kenties aasiasta?
en ole aasiast, välimeren maast näin pyöreesti sanottu. Siel päin on perhe arvo erilaiset tiedän mut, silti on...
ihan kuin minun suvultani, tällaistahan täällä on, asutaan sukulaisten kanssa samassa kaupungissa, mutta yhteyttä ei pidetä kummemmin tahi edes soiteta. Jos en soittaisi itse veljelleni, ei hän soittaisi koskaan. Tää on tätä. Omia lapsia kasvata kuten omassa kulttuurissasi, kyllä näitä jurrikoita on jo tarpeeksi täällä.
just äsken ajattelin, miten mokukaverini viettää tänään synttäreitä perheen ja KOKO suvun kanssa, ja kuinka moni muistaa häntä.
minun synttärini muistaa vain paras kaverini, koska hän on syntynyt melkein samaan aikaan...
mutta jotta olisi parempi huomen, lähden erään lapsen synttäreille :D jossa on koko mokusuku
sitten "koko suku piti yhtä". Vanhukset ja lapset hoitivat toinen toisiaan, elanto revittiin perheviljelmältä, äiti ja usein myös isä oli työssä omassa pihapiirissä.
Tilanne on muuttunut. Ihmiset ovat muuttaneet työn perässä kaupunkeihin, mummolat ovat kaukana, mummot palvelutaloissa tai vanhainkodeissa, lapset päiväkodissa, isät ja äidit tekevät pitkä työpäiviä ja ovat iltaisin rättiväsyneitä. Kotiapulaiseen ei ole varaa.
Tämä on korkean elintasomme hinta, sen elintason, jota monet ulkomaalaiset havittelevat. Mutta ovatko he valmiit maksamaan sen hinnan? Ja elleivät he sitä maksa, niin arvatkaapas, ketkä sen maksavat?
Olen kasvannu tavallaan kahdes kulttuuris ja nään hyviä puolia molemis.Ja just hyvien puolia valitsemal aijon yrittää kasvattaa sit "lapsiani".
Lapsia viime vuosi kaudet on tavallaan paapotettu/lahjotaan liika ja nähdään et vanhempi on aina velvollinen lapselleen avun annossa. On tiety poikkeus tapauksii. Ehkä tavallaan jotkut pitää lapsiaan "kuplas" et ihminen ei tajuu koskaan et, kuinka elämä pienest asti opettaa vuorokaikutukseen et kaikki ei meene läpi ja pitää kysenalaistaa omat toiminnat/huomaa mikä on oikeen ja väärin?
Meijän pitäis mun mieles osata tulla ja kommunikoida muiten kans. Vaikka ei aina diggaa
Olet oikeassa "Tämä on korkean elintasomme hinta", mutta se alkaa käydä vaikeammaksi.
Monet äidit ja isät väsyvät töiden jälkeen ja näin lapset joutuvat "tois sijaiseks". Jotkut vanhemmat uupuvat totaalisesti, Kuten olemme huomaneet uutisissa, ja tappavat omat lapset. Sitten vanhukset, jotka tuntevat yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta yhteiskunnasta tappavat itsensä. Sekä moni ottaa töiden jälkeen viina tai siideriä jota pääsisivät hiemman rennoimiksi töiden jälkeen. Säälittävä tämä hinta
pohjoisessa, ja elinehdot ovat täällä ankarat.
Ei ollut ennenkään elämä täällä ruusuista. Suuri osa lapsista kuoli pienenä, sairaudet, nälkä ja sota pitivät väestön pienenä. Kun perunanviljely yleistyi ja isorokkorokotus keksittiin, alkoi ihmisiä jäädä liiaksi henkiin. Amerikkaan lähti 300 000, sisällisodassa sai surmansa kymmeniätuhansia, 2. maailmansodassa vielä lisää. Sitten paettiin Ruotsiin ja kaupunkeihin.
Nyt olemme tässä, maailman kilpailukykyisimmässä valtiossa.
Ilman kovaa työtä tänne ei olisi ikinä päästy eikä täällä pysyttäisi.
Jokainen yksilö ja perhe voi tehdä omat valintansa, mutta vain niissä rajoissa, jotka todellisuus asettaa.
Viettäisin itsekin mielelläni vaikka jatkuvaa juhlaa sukulaisteni kanssa, mutta aika ja voimat eivät riitä. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että he eivät olisi minulle tärkeitä. Juhlikoot ne, joilla on tilaisuus. Minä maksan verokertymälläni.
laskettaisi jos viitsii edes joskus äidilleen soittaa. tai istuis ja lukisi kirjan lapselleen.tai jos sukulainen asuu lähellä niin ottais kauppareissulle mukaan...
Kärsitkö sinä suomen ankeasta talvesta, pakkasesta, työttömyydestä, sotahistoriasta, kilpailukyvystä jne.
Höpö-höpö, itsesäälissä sinähän kärsit! Olen virolainen ja kaikki nämä edellämainitut sanat ovat virolaisillekin tuttuja, mutta virolaisilla on juuri sen takia paljon tiiviimmat perhesuhteet. Suomi on suuri yksinäisten, masentuneiden ja ihmisarkojen ihmisten maa.
Ja mitä yhteistä on inhimillisyydellä ja verokertymillä?? Yhtä sairasta on jatkuva juhlinta kuin myös itsensä kieltäminen...
palsta täynnä!
ei vaikuta sananvapaudelta.... enkä viitsi käydä vainoharhaiseksi... on tainnut sv muuttaa goharin kanssa takaisin islampalstalle...
...ja suurin osa ihmisistä on tilanteeseen jopa tyytyväisiä. Kulttuurien erilaisuuteen on varmasti lukuisia syitä: uskonto, individualismin korostaminen, kansanluonne, vaikenemisen kulttuuri...yhtä kaikki, olemme etäisiä lähimmille ihmisille.
Minulla on ystäviä, jotka kokevat, että heidän perheensä koostuu ystävistä. Varsinainen perhe on ihan out-porukkaa, johon ei ole mitään syytä olla yhteydessä. "Ei ne ymmärrä, ei niiden kanssa viitsi viettää aikaa...juhlat on tosi hirveitä".
Kauheaahan tämä oikeasti on. Aiheuttaa pahoinvointia. Mutta ei sitä pysty muuttamaankaan, ei yksin voi ryhtyä siksi tyypiksi, joka halailee ja rakastaa kaikkia :)
Tuo kuitenkin tuulahdus omia tapojasi meille! Itse olin iloinen, kun sisareni ulkomaalainen mies halasi ja antoi poskisuukot kaikille tultuaan...mutta voih, muutaman vuoden päästä hänkin oli suomalaistunut ja vain moikkasi sohvalta :(
Tuo on ihan normaalia - suomessa.