Olen työtön. Moni syyllistää ja sanoo, että puolison on muutettava (siitä huolimatta että hänellä on työ) tai että lapset mukaan vaan ja koulu vaihtoon. Tai sitten kehuvat, kuinka itsekin ovat viikot muualla. Mutta: Luin juuri kyselyä, jossa kyseltiin millaiset hetket omien vanhempiesi kanssa ovat jääneet mieleen. Vastaus: Ei juuri mitään. Vanhempani olivat aina töissä. En ole yhtään läheinen vanhempieni kanssa ja käyn isäänikin katsomassa velvollisuudentunnosta, en sydämen halusta.
Miksi täysin vieraan ihmisen, jota ei kotona näkynyt, pitäisi olla minulle rakas? Siksikö, että hän toi leivän pöytään? Eikö silloin sossun varoillakin elävän perheen lapsen pitäisi rakastaa sossuntätejä? Päädyin siihen, että kärvistelen siihen asti kun lapset ovat isoja ja lähden sitten paremmille työpaikkojen metsästysmaille. Jos täällä jotain armopalaa löytyy, niin tottakai se kelpaa.
Miksi täysin vieraan ihmisen, jota ei kotona näkynyt, pitäisi olla minulle rakas? Siksikö, että hän toi leivän pöytään? Eikö silloin sossun varoillakin elävän perheen lapsen pitäisi rakastaa sossuntätejä? Päädyin siihen, että kärvistelen siihen asti kun lapset ovat isoja ja lähden sitten paremmille työpaikkojen metsästysmaille. Jos täällä jotain armopalaa löytyy, niin tottakai se kelpaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...Päädyin siihen, että kärvistelen siihen asti kun lapset ovat isoja...
Lapsesi tuleva aikanaan kiittämään sinua tuosta päätöksestä. Vaikka minulla ei olekaan omia lapsia, niin silti arvostan ratkaisuasi. Nykyisin on liian moni uraohjuksen lapsi heitteillä ja tuleva laitoslapsi.