seksitön avioliitto

Moi, meillä oli sairauksien takia noin.3.v. samatilanne ja sitten huomattiin että kaikki läheisyys ja hellyys toista kohtaan oli kuollut ja saimme tarpeeksemme sisko ja veli elämästä ja ajateltiin että lasten pitää nähdä mimmoita on oikea parisuhde, niin erottiin ja molemmilla uusi elämä ja suhde eikä kaduta.Kehotan miettimään, se ei ole normaali elämää.

se on teidän välinen asia, onko seksielämää vai ei! jos molemmat eivät sitä kaipaa, asia on varmasti selvä,mutta jos vain toinen on sitä mieltä, toinen varmasti hakee tarpeensa muualta!

olen 36 vuotias ja pitkä avioliitto/seurustelu takana ,n.20vuotta. Meillä on muutama vuosi ollut hiljais eloa sängyssä, minä haluaisin mutta mies ei, ajaa pois jos yritän mennä lähelle.Vielä muutama vuosi sitten meillä oli todella hyvää seksiä , mutta nyt on lopahtanut kaikki. puhe välitkin menneet huonoksi. Enää en vaadi seksiä, annan miehen ottaa silloin kun haluaa,näin vältytään riidoilta. mutta mies ei ymmärrä että näin ajaa minut toisen syliin, kun ei kotona saa mitään läheisyyttä.Mies ei käy ravintolassa ei muuallakaan joten ulkopuolisia suhteita ei voi olla. Mikä voisi auttaa, puhuminen ei ainakaan se ärsyttää kun ongelmaa ei ole hänen mukaan. Pakahdun tähän kohta....

Miehen mielestä seksi on (fyysistä) läheisyyttä ja minun mielestä fyysinen seksi on kylmää ja kovaa robottimaista materialismia. Mies on kiinnostunut seksistä ainoastaan fyysisenä tuntemuksena ja minä olen kiinnostunut siitä, mitä seksillä halutaan sanoa, ilmaista ja puhua. Seksi mieheni kanssa on kuin aivottomalle kivenjärkäleelle puhuisi. Ei meillä ole harrastettu seksiä enää vuosikausiin. Miehen mielestä se on ongelma. Minä olen jo kylmyys- ja kovuusongelmat ratkaissut. En kaipaa enää läheisyyttä. Osaan elää ilmankin.