aikaa on kulunut enkä kuvitellut kirjoittavani tänne koskaan mut jotenkin halusin avata sydäntäni:( on tapahtunut kaikenlaista välil tuntuu et liikaakin,mut silti en vaan saa ajatuksia järjestykseen enkä sinua pois mielestä.teen mitä vaan tai menen mihin vaan niin ajattelen vaan sinua :(ikävä on niin mieletöntä välillä sitä hallitsee välillä se taas on vaikeampaa.päivät on kuin vuoristorataa välillä helpompaa ja välillä taas todella rankkaa..en pysty sinua vihaamaan enkä haluakkaan toisaalta mietin että ihan sama mitä teet niin haluaisin vaan olla kanssasi..olit mun paras ystävä mun elämä..kaipaan niin paljon kosketustasi,hymyäsi..haluaisin vielä joskus nukahtaa kainaloosi ja tuntea sen mielettömän rauhan mikä minut aina valtasi.onhan se niin että rakkaus voittaa kaiken sille ei mitään voi ja kun kerran kunnolla on kaikkensa antanut niin ei sitä saa enään sammumaan..haluaisin vaan odottaa ja odottaa jospa joskus tai jotain..sä olit ilma jota hengitin ja haluaisin sen takaisin..haluaisin sinut takaisin :(sinulla on uusi elämä ja kaikki hyvin,hyvä niin jotta sait vihdoinkin rauhan itsellesi ja hyvän elämän..haluaisin joskus kuulla että olet hengissä ja uskot tai et minulla on ikävä lapsiasi ja haluisin tietää miten he voivat..tuntuu pahalta että tilalleni tuli niin yhtäkkiä toinen ja minut pyyhittiin vaan pois :(joskus,useinkin kun mietin hetkiämme,vuosiamme silmät täyttyvät kyynelistä..kaikki sanoo että aika on mikä parantaa,varmasti mutta joillakin se ottaa vaan paljon..paljon aikaa..koskaan en halunnut sinulle pahaa,onnelliseksi olisin halunnut tehdä sinut mutta tää elämä ei vaan ollut tarkoitettu meille..surullista on että minulle jäi vaan rakkaus :( -rakastan sinua missä ikinä oletkin.aina-
en tahtonut tietää enään mitä on pimeä..
siniharmaasilmäinen..
71322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan kuin minä olisin kirjoittanut tuon. Erosta on puoli vuotta...
niin itellä erosta vähän kauemmin..ikävä vaan tuntuu syventyvän mitä enemmän aikaa kuluu:(
...
On hyvä tajuta asiat vaikka liiankin myöhään. Minun entinen kulta lähti ja lopetti suhteen. Meillä oli kyllä rakkautta paljon, vaikka hän olikin ed. suhteesta rikki. Se oli myös osasyy eroon.Toivon hänelle kaikkea hyvää, vaikka jatkoinkin elämääni, pakkohan minun oli.
Kyllä hän jollain lailla kulkee mukana kauniina muistoina, oli suhde sen verran erityislaatuinen sielunkumppanuus. Joskus mietin miten hänen ja tyttösensä kävi. Ovatko onnellisia ja löysikö hän uuden rakkauden. Kaikkea hyvää toivon ja olisipa mukavaa jos minäkin joskus muistoissansa käväisisin, kuten sinun entinen sinun mielessä.
Elämä on joskus niin hirmuisen rankkaa että tekisi mieli vain mennä johonkin lattianrakon ja odotella nitä päiviä kun aurinko taas paistaa. Kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaisi. elämä opettaa, elämä karaisee. Kun se aurinko taas alkaa paistaa, se paistaa entistä kauniimmin ja entistä vahvemmin.
kerrottu totuus, valoa ja voimaa sulle:)
Hienosti kirjoitettu mutta sinun pitäisi siirtyä eteenpäin elämässä. Ymmärrän muuten tosi hyvin tilanteesi. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa. Minä rakastuin, toinen ei. Meillä ei ole edes hyvät välit enää. Se oli liian vaikeata eron jälkeen. Minä olin loukattu ja vielä sairaskin. Hänellä ei taas riittänyt ymmärrystä tai kiinnostusta. Meillä oli eri arvot, tulimme niin eri maailmoista. Minun maailmassa tunnetaan vastuuta toisesta vaikkapa erotaankin. Oli miten oli, olen kuitenkin siirtynyt eteenpäin. Tiedän ettei hän ajattelee minua enää sillä tavalla, ei ajatellut silloinkaan joten miksi nyt. Muistan hänet kyllä aina, miten voisin unohtaa, mutta sellaista elämä vaan on. On pakko mennä eteenpäin.