Toivotonta....laihduttaminen

Olen 20v ja olen aina kokenut olevani pullea. En voi sanoa että ylipainoa olisi kamalasti, mutta tammikuun alussa päätin, että kesällä mahdun kokoon 38 ja aloin laihduttamaan.

Laihduttaminen on mullekin tuntunu aina jotenki vastenmieliseltä ja inhalta mummopuuhalta, mutta tässä sitä ollaan. Vielä on tavoitepainosta noin 7kg. Neljä on lähtenyt jo.

Mene hyvä nainen sinne ravitsemusterapeutille. Nyt otat niskasta kiinni ja rohkeasti päin hoikempaa elämää. Minä en ole ehdoton laihiksellani. Eilen tuli otettua viinaa paljon ja söin karkkiakin. Pidän kerran viikossa namipäivän ja sillon jos viikolla tekee kamalasti mieli niin ajattelen että viikonloppuna saan syödä, ei nyt.

Soita ravitsemusterapeutille ja tehkää ohjelma. Jos haluat kuntoilla, niin valitse laji josta pidät. Ei ole järkeä juosta lenkillä jos se on tylsää. Minä en ainakaan lenkkeillä jaksa. Jos ostat vuosikortin kuntosalille, niin motivaationa toimii se, että olet jo maksanut siitä. Alku on hankalaa ja ilman herkkuja on vaikea olla, mutta olo kohenee reilusti ja itsetunto nousee silmissä!

Tsemppiä!

oon 19 vee likka ja ylipainoa myös rutkasti.. 15 kg. jos haluat jakaa fiiliksiä niin mailaappa mulle [email protected]

Haluaisin myös kesällä käyttää bikineitä ilman että saan katseita muilta ihmisiltä, olisi myös kiva pitää lyhyempiä hameita kesällä ja nauttia auringosta rannalla..mutta huonolta näyttää..minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja haluiaisin ne pois tai ainakin osan. Harrastan liikuntaa aika paljon, mutta syön enemmän mitä liikun. En juurikaan syö rasvaisia ruokia, mutta makeisia senkin edestä :( Käyn kolme kertaa viikossa ohjatussa jumpassa, kävelemässä ja nyt saan aloittaa hiihdon ja luistelun kun tuli lunta. Onko kenelläkään neuvoja miten saan ruokailutottumukseni uudistettua???

Kohtalotovereita ollaan siitä kohdin että ollaan samanikäsiä... MUTTA itse OLIN ylipainoinen melkein koko nuoruuteni (--> lihominen tapahtui salakavalasti parissa vuodessa yläasteen jälkeen) ja jossain vaiheessa sain tarpeekseni. En ole koskaan ollut mikään kuntoilijatyyppi tai katsonut kauheasti mitä suuhuni pistän (paitsi aina silloin kún aloitin "laihiksen") mutta eräänä kauniina päivänä tajusin mitä halusin. Halusin itselleni terveen, kauniin kropan ja hyvän kunnon. Aloitin liikunnan pikkuhiljaa. Alussa se oli vaikeaa.. Mutta kun pari kuukautta jaksoin säännöllisesti käydä erilaisissa jumpissa, salilla ja lenkillä, tulokse alkoivat näkyä. Alussa annoin paljon anteeksi itselleni ruokavalion kustannuksella, koska ajattelin liikunnan lisäämisen alkuun riittävän. Ja riittihän se. Paino putosi 1kg/vko vauhdilla ja kun liikunnasta oli tullut jo tapa (tältä ei voi välttyä jos jaksaa vaan sen hetken aikaa PAKOTTAA itsensä liikkumaan.. kannattaa muuten valita mieleinen laji niin ei kyllästy kovin helpolla..) aloin automaattisesti miettiä ruokavaliotani uudelleen. Sieltä tippui pois punainen liha, karkit, sipsit, limut, jäätelöt. Eikä ole ikävä ollut kertaakaan. Kerran viikossa sallin itselleni edelleen herkkupäivän, jolloin saan esimerkiksi ostaa karkkipussin tai mennä ulos syömään. Mutta tosiaan, VAIN yhden näistä kahdesta.
Nykyään liikun viikossa vähintään 6 päivänä. Käyn aamuisin lenkillä, illalla salilla tai jumpassa. Sieltä olen saanut myös uusia kavereita ja elämä hymyilee kun on muutakin tekemistä kuin ikuinen kahvilla istuminen tai telkun tuijottelu :D Syön pääsäännöllisesti terveellisesti, pyrin valitsemaan kevyimmän vaihtoehdon ja vältän ahmimista. Syön silti tavallista kotiruokaa :) Paino on hyvällä mallilla, lihakset ovat kehittyneet ja muutenkin muutos on VALTAVA.

Kerroin tästä sulle sen takia, että josko yksi onnistunut tarina tsemppaisi suakin jatkamaan ja ottamaan itseäsi niskasta kiinni. Älä oo liian ankara itelles, vaan anna itsellesi lupa repsahtaa välillä. Sen jälkeen katse taas eteenpäin. Päivä kerrallaan. Eikä ne tulokset heti näy, vaan siihen saattaa mennä aikaa ja vaikka tulisi tosi kärsimätön olo, niin piut paut sille. Parempi se on tehdä asialle hitaasti jotain, kun olla tekemättä mitään ja jatkamalla samaan malliin. Ajattele miltä näytät vaikka vuoden päästä, jos nyt saat itsesi liikkeelle.

Minä ainakin vannon liikunnan nimeen, siitä tulee niin endorfiininen olokin ja sen jälkeen siitä ei hevillä halua luopua... :) TSEMPPIÄ sulle, enkä tosiaan tarkottanut tätä tekstiä mikskään ohjenuoraksi sulle tai kritiikiksi, vaan ihan vaan tsemppaamaan suakin pyrkimään parempiin tuloksiin.