Uutisissa oli että joillakin rupeaa olemaan noita työpaikkoja useampi.
Kun taas itsellä ei ole ainoatakaan.
Kiitti vain niille jotka ahneuksissaan vie työttömältä työpaikan!
Kun taas itsellä ei ole ainoatakaan.
Kiitti vain niille jotka ahneuksissaan vie työttömältä työpaikan!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei kantsi olla kateellinen; ne tekevät juurikin sitä orjatyötä, jolla ei eletä. On siis pakko tehdä useampaa työtä. Tämä on oikein tuttu malli USA:sta, missä jotkut vanhemmista käyvät kolmessakin työssä, että saavat talon perheelleen.
Töitä saa ne jotka osaa. Ei teidänkaltaiselle rupusakille voi mitään töitä edes antaa, siitä mitään tulis kuitenkaan.
polo
Itseänikin pyydettiin viimeviikolla 2. työpaikkaan. Valitettavasti teen tällähetkellä työtä josta tykkään, joten odottakoon vuoroaan....
Ihan tosissasiko olet työtön ja haluat töihin? Millä alalla olet? Olisiko syynä koulutuksen puute tai väärän alan koulutus? Katso MOL:in sivuilta, mille aloille on työpaikkoja ja ala määrätietoisesti hakeutua sille alalle.
Valitettavasti on niin, että jos ei pysty pitkäjänteiseen opiskeluun, ei vastaa nykyisten työmarkkinoiden tarpeita.
Minä olen opiskellut vaikka mitä. Mm. silloin, kun oli kaksi alle kolmevuotiasta ja äiti kuolemansairas, pystyisitkö itse samaan? Minun työllistymiseni suurin este on asennevammat ja juuri nuo harhaluulot, jota sinullakin työttömästä on. Olet aika lapsi, jos et ole tavannut tolloja työssä, itsekin neuvoin vasta viime viikolla yhdelle virkailijalle, miten hänen työnsä tehdään, näin kärjistäen, kun ei tiennyt paria perusasiaa.
Itse olen opiskellut perheellisenä tutkinnon keskimääräistä nopeammin, siinä sivussa pitkäaikaissairas lapsi eikä mitään "ylimääräistä" hoitoapua, joskus pakko käyttää maksullista MLL:n hoitajaa, tenttipäivänä, kun mies reissussa. Keskiarvo ei ihan kiitettävä, mutta keskimääräistä parempi. Epäilen, että sinä räkänokka et pystyisi lähellekään samaan. Olen suorittanut parhaimmillaan kolme tenttiä samana päivänä, joista huonoimman arvosana vähän päälle kolmosen, pystyisitkö samaan?
Lisään vielä, että en ole kiinnostunut todellisesta iästäsi, toivottavasti et nyt väitä olevasi joku nelikymppinen, jos olet, olet häpeä ikäluokalleni. Työnsaamisen suurimmat esteet omalla kohdallani ovat selvät, tässä järjestyksessä (en ole tuo ikityötön)
1. Asennvammat
2. Huono asuinalue, muuttaminen vielä perhesyistä muutaman vuoden ajan hankalaa, ei mahdotonta, mutta tekisin perheeni onnettomaksi
3. Työkokemuksen puute
4. Liika koulutus (rivitason hommia haettaessa)
Ehdottomasti suurin ongelma on asennevammaisuus. Olen tavannut ihmisiä, jotka työssä pitävät itseään korvaamattomia, sellaista en ikinä itse palkkaisi.
"Hei ikityötön
Kirjoittanut: Onko sulla ammatti? 4.2.2007 klo 23.07
Ihan tosissasiko olet työtön ja haluat töihin? Millä alalla olet? Olisiko syynä koulutuksen puute tai väärän alan koulutus?"
Olen opiskellut tietojenkäsittelyä yliopistossa kansantaloustieteen ollessa sivuaine.
Ammattikorkeakoulussa olen opiskellut laskentatointa.
Kun lama-aikana näille ei ollut kysyntää eikä lama-ajan jälkeenkään niin vaihdoin taas alaa:
Kotiavustajaksi olen valmistunut viime vuonna.
"Katso MOL:in sivuilta, mille aloille on työpaikkoja ja ala määrätietoisesti hakeutua sille alalle. "
En uskalla.
Minähän opiskelin IT-alaa aikana jolloin meitä kuulemma "revittiin suoraan koulusta töihin" - ei revitty lama-aikana minnekään ja kansantaloustiedettä kun oli "varma ura pankissa" ja juuri sen jälkeen pankkitoimihenkilöitä vähennettiin. Nyt olen vanhusten kotiavustaja koska tällä alalla kuulemma on "pula työvoimasta". Ei ole tai siihen ei pääse ainakaan koulutuksella. Täällä yksi kertoi olleensa ORJATÖISSÄ eli ilmaiseksi ilman mitään palkkaa vanhustenhoidossa ja tahtomattaan, minä en pääse sinne vaikka haluan.
Nyt minulle vihjataan että hanki lähihoitajan koulutus. En uskalla ottaa sitä riskiä.
Kaikki minun edelliset koulutukseni, jotka taloudellisen tilanteen huomioon ottaen ovat olleet järkeviltä työvoimapula-aloilta ovat tuottaneet palkkana suunnilleen sen mitä olen koulutukseen rahaa upottanut eli kävi kuin kaverille joka sai 100% sadon perunasta: Kun siemenperunan pisti maahan niin sai satona yhden perunan tilalle.
Jos elämässäni olen yhtään mitään oppinut on se, ettei liika koulutus kannata.
"Valitettavasti on niin, että jos ei pysty pitkäjänteiseen opiskeluun, ei vastaa nykyisten työmarkkinoiden tarpeita."
Kuka hullu ottaa riskin ja opiskelee tutkintoon asti alaa joka voi huomenna olla Kiinassa tai alaa jolla on "huutava työvoimapula" mutta jonne ei palkata ketään niin kuin vanhustenhoitoon ja siivoukseen?
Pärstäkerroin on se millä työt saadaan.
Minäpä kerron: Elämäni kannalta tärkein asia tuli selväksi jo peruskoulussa jolloin olin hyvä urheilussa, mutta aina jäin vaihtopenkille. Ei riitä, että on hyvä. Itse asiassa sillä ei ole mitään merkitystä. Ainoa millä on merkitystä on se, että sinä olet oikeiden ihmisten kaveri.
Tarinasi on hyvin samankaltainen kuin minun, vain yliopistotutkinto puuttuu. Minä olin myös lahjakas juoksija, mutta kun vanhepani olivat tavallisia köyhiä alipalkattuja duunareita, eivätkä töiltään ehtineet talkootoimintaan mukaan, minut potkaistiin kylmän viileästi urheiluseurasta pois. Minä olen opiskellut myös it-alaa huutavan työvoimapulan aikana ja tradenomiopintoihin lähtenyt aikaan, jolloin heitä vietiin käsistä. Itsellä ei kyllä ole vaihtoehtoja, lähden työmarkkinatuella opiskelemaan jotain työvoimakoulutusta heti kun johonkin pääsen.
Päällikköhommissa olevani paljon konsultointiakin tekevä veljenikin (asuu eri puolella suomea, joten ei voi minua auttaa) neuvoi muuten, että ei se ole tärkeää miten duunaritasolla työsi teet kunhan suurin piirtein hommasi hoidat, vaan se on tärkeämpää, että osaat mielistellä oikeita henkilöitä. Kotipaikkakunnalla sain kesätöitä helposti, isäni nimellä.
Sekin on aika ärsyttävää, että pidetään idioottina. Itse olen saanut tuhat neuvoa, mutta vain yksi ollut sellainen, mitä itse en olisi jo tehnyt tai tiennyt ja sekin tullut sellaiselta, joka on ollut itse työttömänä.
Työpaikat saadaan useimmiten hyvillä suhteilla tai muuten miellyttävällä käytöksellä. Jos et saanut koulussakaan kavereita tuolla tyylillä niin miten kuvittelisit pärjääväsi sillä nyt työelämässä, joka on vielä kovempaa?
Hassua. Minä taas luulin että sinä olet kovin nuori kun tuolla tavalla kirjoitit. Olen hyvinkin yli neljänkymmenen ja joutunut itsekin vaihtamaan alaa, ja opiskellut toisen yliopistotutkinnon lasten ollessa pieniä koska ensimmäinen ammattini hävisi laman myötä taivaan tuuliin.
Tässä minun listani:
1. En koe että muilla olisi asennevammoja
2. Olemme muuttaneet, jotta molemmille on töitä. Lapsilta meni n. puoli vuotta sopeutua. Nyt useampi vuosi kulunut ja viihtyvät mainiosti.
3. Olin muutaman vuoden kotona lasten ollessa pieniä, mutta sitten havahduin että työkokemusta saa vain tekemällä töitä, mitä vain. Aloitin vapaaehtoistyöstä.
4. Ei voi olla liikaa koulutusta. Koulutus on hyväksi, sillä silloin on potentiaalia parempiinkin hommiiin. Pohjalta aloitetaan ja pikku hiljaa työkokemuksen karttuessa päästään vaativampiin töihin.
Yhdessä asiassa olen sentään kanssasi samaa mieltä: työssä korvaamattomia ihmisiä ei ole!
Kyllä se kuvio on, että on yksi päätyö ja sen ohella 1-2 jotain keikkaluontoista hommaa jotka pääsääntöisesti aina työssäoleville/opiskelijoille/extraksi ovatkin tarkoitettu. Ei pystyisi edes ottamaan vastaan ainoaksi työksi kun tulot kaikista lisäduuneista yhteensä verojen jälkeen 99% tekijöistä (mainitut lääkärit erikseen...) liikkuu tuolla huikeissa max. 500 eurossa kakkoshommien osalta.
Mukana tuossa laskelmassa useista duuneista ovat kaikki useissa vuokrafirmoissa yhtäaikaa ja eri hommia tekevät ym.
Joka ei useaa hommaa ole tehnyt, ei sitä ymmärrä ettei hommassa ole todellakaan kyse ahneudesta (tai no, eihän lisätaala koskaan pahitteeksi ole kellekään vaikka oliskin aivan ns. ylimääräistä...) tai haalimisesta. Kyse on puhtaasti siitä, että on tarve ja syitä miksi tekee useaa vaikkei aina edes jaksaisi.
Heitetään nyt oma esimerkki: Opiskelujen jälkeen koko vuosikurssit olivat käytännössä tyhjän päällä. Tiedän itsekin tuosta sakista muutamat kymmenet jotka ihan toimeentulon takia tekivät esim. yhtä osa-aikatyötä ja parhaimmillaan 2-3 vuokratyötä jotenkin limitellen yhteen. Ja vaikka jostain hommasta kovasti olisi pitänytkin, niin ei varmaan kukaan kokonaisuudesta. Osa teki ihan pelkkää vuokratyötäkin tapellen niiden välillä unettomia öitä paljonkin suunnilleen rytmillä päivävuorosta toisesta hommasta iltaan ja vielä yöhön, taas aamulla takaisin päivähommaan. Kuulostaako herkulta? Ja liksat siinä max. 1500 euroa/kk vaikka olisit painanut miten hyvänsä.
Nykyään itse sinänsä hyvässä tilanteessa, että yksi päivätyö MUTTA niin pienellä liksalla, että yhden sivutyön olen jättänyt puolipakosta. Onneksi aikataulut käyvät hyvin yksiin. Kuitenkin aika joskus kortilla ja vapaat vähissä sivutyön vuoksi, jonka tienestit liikkuvat tuossa n. 250-400 euroa/kk...
Jos nyt ajatellaan ihan tosiasiaa. Näissä kaikessa annetaan ymmärtää, että ihmiset tekisivät jotain hyväpalkkaisia sivuhommia useita. Jos teet yhtä päivähommaa 7-8 tuntia päivässä, niin mistä revit ne tunnit jolla teet hyväpalkkaisesti 2-3 tai useampaakin sivuhommaa kuten tuossa sanottiin. Eli kyllä se on joku tunti siellä toinen täällä vapaa-ajan ja terveyden/jaksamisen kustannuksella jos yli kahta sivuhommaa teet säännöllisesti päivähomman lisäksi.
Koko touhu on samaa kuin poliisin homma, siitä on paljon uskomuksia, toisten mielestä on rajaton valta ja tolkuton glamour. Totuus paljastuu kun/jos kokeilee itse ja mielikuvat karisevat parissa viikossa...
Eli ennen kuin sanotaan yleistäen ja ykskantaan kuten sinä ensimmäinen kirjoittaja, että me usean homman tekijät viemme työsi. Ota selvää tosiasioista ja sanon tämän vielä uudelleen: Kokeile itse 2-3 hommaa ja sano sitten oletko samaa mieltä.
En ole ikityötön, mutta vastaan silti. Eivät "vie" töitä, mutta mieluummin otetaan joku toinen kuin työtön. Itselle olisi mannaa vaikka siivous parina iltana viikossa, muutama kymppikin perheen käyttöön olisi plussaa. Itse tiedän mitä on tehdä kahta työtä. Olen tehnyt raskaan päivätyön lisäksi kahta siivoushommaa, tosin silloin olin nuori ja tarvitsin rahaa, köyhä perhe. Olen myös lukion ohessa siivonnut koko sen kolme vuotta, yhden tutkinnon käynyt kokonaan työn ohessa. Mutta nykyään harmittaa kovin, kun aina se opiskelija saa paikan.
Kyllähän meillä perhe elää yhdellä palkalla, mutta kohottaisi edes vähän itsetuntoa se yksi pienikin työ, johon ei työtöntä kuitenkaan oteta. Se kaikki, mitä olen menneisyydessä tehnyt, on arvotonta sen jälkeen, kun joutuu työttömäksi. Tämä on ollut itselleni suurin järkytys.
Ei mitään lisättävää. Kunhan sanon ettei tuon ytimekkäämmin voi asiasta sanoa! Ne kitisevät joilla ei ole parempaa tietoa.
Jokainenhan siihen sortuu ja olen itsekin tiedon jostakin aiheesta lisääntyessä joutunut vuosien varrella useistakin asioista muuttamaan kantojani ja mielipiteitäni. Siksi olenkin ottanut ajattelutavan, että nykyään en mitään arvostele ja mielikuvia luo ilman sellaista tietämystä aiheesta, jolla voi jotain jo OIKEASTI sanoa tietopohjalta.
Viimeksi nyt luotan lehtiin ja uutisiin monessakaan esim. tällaisessa yleisessä raapaisututkimuksessa.
jollain pienemmällä paikkakunnalla jossa ei pahemmin ole vuokrafirmatoimintaakaan? Jos elämäntilanne sellainen on, että "kaikki käy" pienistäkin tuntimääristä alkaen niin suht siisteistä sisähommista johonkin raskaaseen raksahommaan ainakin keikkaluontoisesti kyllä suurissa kaupungeissa löytyy aivan varmasti. Pitkäaikaiset ja toimeentuloon asti tarkoitetut sitten ovat aivan oma lukunsa.
Jos ajatellaan miten kasoittain on vähänkin isommalla paikkakunnalla/kaupungissa jo firmojakin välitykseen niin jotain keikkahommaa nyt löytyy monesti, liki aina.
Vai onko todella niin, että sinulla on käynyt aivan uskomattoman huono flaksi niidenkin puoleen. Aivan minimissä nyt "soitettaessa töihin" -duunia listoilla notkuen puhelin aina välillä kilahtelee. SIIS jos on valmis ottamaan kykyjensä/fysiikan rajoissa ihan laidasta laitaan, eikä mitenkään kapean alakohtaisesti sitoen.
Tämä on niitä ns. ongelma-alueita, eikä ihan kohtuumatkan päässä ole isoa kaupunkia. Lehtimyyntiä ehkä olisi, mutta siinä juuri menee se raja, minä en kerta kaikkiaan kykene pakkomyymään tavaraa, jota ihmiset eivät halua, kun itsekin vihaan soittajia ja meille laitettuja tilauksia, joita emme edes ole tehneet, tai anopille myytyä lehteä, jota huokailee että kun ei saanut sanotuksi ei. No on minulla tiedossa pari pikku-urakkaa tässä kevään aikana, mutta niistä ei ihmeitä tienaa. Siivoustyöhön en ole päässyt. Raksahommia en ole kysynyt, koska täällä on ammattiraksamiehiäkin työttömänä. Mainittakoon, että olen hento naishenkilö, 40 vuotta. Naamalta ihan ok, vaikken mikään missi.
Perhe ja muksujen koulu rajoittaa lähtemistä, siinä ei ole järkeä että menisi pakkasen puolelle kustannukset lähteä toisaalle, kun kakkosasuntoon ja matkoihin menisi rahaa. Pakko olisi olla ihan oikeapalkkainen työ. Kyllä olisin saanut oman alani töitä, mutta perhe ei ole suostunut kumpaankaan vaihtoehtoon, ei siihen että lähtisin tekemään muualle töitä tai että muutettaisiin kaikki. En voi pakottaa, en halua tehdä lapsistani syrjäytyneitä, kun heillä on täällä kaverinsa ja hyvät luokkkansa ja ovat vähän arkojakin. Eikä puoliso halua "isoon" kaupunkiin, hänellä osaajana ilman työttömyystaustaa tuskin olisi vaikeuksia löytää töitä (itse väittää ettei ehkä saisi, en usko). Voisi saada siirron nykyisessäkin työpaikassaankin, toimipisteitä on.
On pari vuokratoimipistettä ja toinen ei ottanut kirjoille, toisessa olen hakijana mutta eipä ole kuulunut mitään.
"Eli ennen kuin sanotaan yleistäen ja ykskantaan kuten sinä ensimmäinen kirjoittaja, että me usean homman tekijät viemme työsi. Ota selvää tosiasioista ja sanon tämän vielä uudelleen: Kokeile itse 2-3 hommaa ja sano sitten oletko samaa mieltä."
Kokeilisin mielelläni. Rahoille on hiukka tarvetta kun olen ikäni ollut työtön tai paskahommissa.
Mutta asiasta kolmanteen: Jos hallituksen luomista työpaikoista puolet on pätkätöitä, kuinkahan moni niistä on mennyt työttömille vai onko niin että nekin ovat menneet niille joilla jo entuudestaan on töitä tai jotka opiskelevat?