Aina kuulee sanottavan, ettei pidä katkeroitua; silloin kun mukamas menettää viimeisetkin mahdollisuutensa.
Humpuukia. Suurimmalla osalla näistä katkeroituneista ei mitään mahdollisuuksia ole koskaan ollutkaan. Kun ketään ei kiinnosta, niin asia vain on niin, eikä siinä mitkään "Kyllä sinäkin vielä löydät jonkun (se en vain ole minä eikä toivottavasti kukaan tuttavanikaan)" -fraasit auta. Jos mitään ei kerran tapahdu ei-katkeranakaan, niin mitä väliä? Katkeroitumisesta on vain hyötyä, ja nyt paljastan miksi.
Kun annatte vihallenne vallan, vaivutte itsesääliin ja synkkiin ajatuksiin, saatte samalla oivan tekosyyn. Voitte jatkossa uskotella itsellenne, että huono menestyksenne johtuu VAIN katkeruudestanne ja huonosta asenteesta - näinhän teille tällä palstalla aina sanotaan, vaikka tilanteenne ennen katkeroitumistanne ei ollutkaan sen kummempi. Sitten vain muistaa todeta, että "Kyllä minä muuten, mutta olen jo ehtinyt kyynistyä", jonka jälkeen tämä pikkuhiljaa muuttuu totuudeksi, josta voi tulla entistä kyynisemmäksi ja katkerammaksi, ja siten yhä onnellisemmaksi.
Summa summarum: on paljon mukavampaa uskotella surkeutensa johtuvan pelkästä luonteestaan kuin kokonaisvaltaisesta epäonnistumisestanne seksuaalisina olentoina, joka se todellinen syy on.
Päästäkää siis vihanne valloilleen ja luopukaa toivosta!
Humpuukia. Suurimmalla osalla näistä katkeroituneista ei mitään mahdollisuuksia ole koskaan ollutkaan. Kun ketään ei kiinnosta, niin asia vain on niin, eikä siinä mitkään "Kyllä sinäkin vielä löydät jonkun (se en vain ole minä eikä toivottavasti kukaan tuttavanikaan)" -fraasit auta. Jos mitään ei kerran tapahdu ei-katkeranakaan, niin mitä väliä? Katkeroitumisesta on vain hyötyä, ja nyt paljastan miksi.
Kun annatte vihallenne vallan, vaivutte itsesääliin ja synkkiin ajatuksiin, saatte samalla oivan tekosyyn. Voitte jatkossa uskotella itsellenne, että huono menestyksenne johtuu VAIN katkeruudestanne ja huonosta asenteesta - näinhän teille tällä palstalla aina sanotaan, vaikka tilanteenne ennen katkeroitumistanne ei ollutkaan sen kummempi. Sitten vain muistaa todeta, että "Kyllä minä muuten, mutta olen jo ehtinyt kyynistyä", jonka jälkeen tämä pikkuhiljaa muuttuu totuudeksi, josta voi tulla entistä kyynisemmäksi ja katkerammaksi, ja siten yhä onnellisemmaksi.
Summa summarum: on paljon mukavampaa uskotella surkeutensa johtuvan pelkästä luonteestaan kuin kokonaisvaltaisesta epäonnistumisestanne seksuaalisina olentoina, joka se todellinen syy on.
Päästäkää siis vihanne valloilleen ja luopukaa toivosta!
Vastaukset 9
Vanhimmat
pitkälle tuon ajatuskuvion kehittänyt
onnittelut siitä, ajattelu on aina kannatettavaa toimintaa
Olen kyllä ajatellutkin päästää vihan valloilleen.
En tiedä itkeäkö vai nauraa,mutta sydämmestä
ainakin kirjoitus oli. Ihana tuntea ihminen joka
ajattelee kuin minä, vaikkakaan ei tunneta.
Ilotalot pitäisi laillistaa.
ei olisi enää surkimuksia.
kelle naiset sitten nauraa?
Kyllä ne aina jonkun mollattavan löytää.
Kannatan monopolien murtamista.
jakaa itseään niille joille hän "kelpaa", vailla rakkauden hiventäkään. Onko se seksuaalista onnistumista? Ei, ei se ole.
"Kyllä sinäkin vielä löydät jonkun (se en vain ole minä eikä toivottavasti kukaan tuttavanikaan)"
Jostain syystä tämä pisti naurattamaan...
hauskaa siksi kun se oli totta :)
noinhan naiset juuri ajattelevat,
rehellinen lause kuuluisi:
*minunlaiseni eivät voi sinua rakastaa,mutta EHKÄ joku todella epätoivoinen voi*
sitten ollaan niin jaloa ihmistä,kun annettiin sillekkin luuserille toivoa.