Ensimmäisen kerran rakastuin ja annoin kaikkeni ollessani 22, nainen otti ja lähti silti, kun oli ollut neitsyt vielä tutustuessamme ja ikää jo lähes 19 siinä vaiheessa. Reilu 2 vuotta seurusteltiin. Minkäs teet, kun olet yhden naisen mies sisältä. Kohta 30, eikä kukaan muu voi tulla ikinä kysymykseen edelleenkään. Tapan todennäköisesti itseni muutaman vuoden sisällä, ei kiinnosta vaan muut, pelkkää kylmää oloa yhden illan juttujen jälkeen vuodesta toiseen. Me toiset olemme vain yhden naisen miehiä, emmekä muuksi muutu. Mitä opimme? Älä koskaan rakastu, jos olet herkkä, siitä voi seurata vain ongelmia nyky-yhteiskunnassa..
Tulen olemaan sinkku
Pettynyt/ narsisti nykyään
132527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselläni on juuri _toinen_ tuollainen parin vuoden mittainen täysosuma takana. Kummassakin tapauksessa unelmieni nainen oli aluksi melko avuttoman arasteleva, sittemmin täynnä itsetuntoa ja valmiina ottamaan vähemmän naurettavan tyypin (kuin minut) mieheksi rinnalleen.
Minkäs teet: näe vaivaa löytääksesi joku lähes samanlainen, joiltakin ominaisuuksiltaan kohtuullisempikin, ja pidä huoli hänen tyytyväisyydestään, pelkkä ihailu ei valitettavasti riitä.
Näin se vaan on.
mitäänvoi piste
ajatukset ja mielenpiteet.
tavalla kävi myös allekirjoittaneelle.
Yksi asia: itsetuhoiset ajatukset, jotka mainitsit. Elämäntilannettasi tarkemmin tietämättä annan sinulle tähän neuvon:
Jos kiinnostut tai löydät uuden alan tai harrastuksen, voi se täyttää elämäsi tyhjät kohdat tavalla, jota et osaa kuvitellakaan.
mieti kaikki alueet ja mahdollisuudet.
Nimim. uusi ala edessä.
hani väitätkö oikeasti, että se sinun exäsi oli joku korvaamaton ylijumalatar, ja toista yhtä ihanaa ja kaunista naista ei löydy mistään? varmasti hänelläkin oli vikoja, eiks vaan?
maailmassa on noin 3 miljardia naispuolista henkilöä, että ei ne naiset ihan heti lopu kesken... olet "yhden naisen mies",
joko olet:
a)katkeroitunut kun et ole löytänyt uutta vielä. (eihän yhdenillan jutuista mitään vakavampaa yleensä seuraa, joten on naiivia odottaa löytävänsä sitä kautta rakkautta)
b) et ole edes viitsinyt etsiä ketään uutta. olet tehnyt päätöksen, että joko exäsi tai ei kukaan, et päästä muita naisia lähellesi, koska et halua päästää irti menneestä.
c) a:n ja b:n yhdistelmä.
erottuaan kuuluu surkutella ja katsoa nyyhkyleffoja muutamasta viikosta pariin kuukauteen, ei pariin vuoteen eikä varsinkaan kahdeksaan...
hyvä mies, väitätkö aikuisten oikeasti, että olet niin surkeassa tilassa, että kuolema on todellakin ainoa ratkaisu? suosittelen, että puhut asiasta lisää ystävän/ammattiauttajan kanssa.
LYCKA TILL
... ja te muut miehet täällä, hyi hyi hävetkää. mies parka puhuu elämänsä lopettamisesta ja te vaan provosoitte häntä uskomaan, että naiset ovat luonnoltaan hirveitä/pettäviä/kipua aiheuttavia ämmiä.
justsellasia,(8=
... täällä liikkuu sen verran paljon tota
negatiivista palautetta naisista ylipäätänsä, että kyllä siinä todennäköisestii totuuden siemen itää.
Ei millään pahalla mutta ei miehet ole mitään robotteja, jotkut ottaa onkeensa melko helposti
näissä asioissa ja vaatii aika paljon aikaa ja
etäisyyttä ennen kuin asiat edes alkaa vähäsen helpottamaan.
serendipityllä ei ole ilmeisesti tarpeeksi naispuolisia ystäviä/näkemystä/inhimillisyyttä
jotta tajuaisi asian laidan.
Nainen pyrkii itsetuntonsa säilyttämiseen huolimatta miehestä. Jos miehen jättäminen korjaa naiselta itsetunnon, tekee hän sen
vain siitä ainoasta syystä.
Luulenpa, että osa naisista sanotuista negatiivisista asioista on totta. Luulen myös, että moni sama asia pätee miehiin. Miehet ja naiset ovat monesti varsin samanlaisia, joten olisi ehkä osuvampaa puhua siitä, mitä ihmiset yleensä tekevät, eikä kummastakaan sukupuolesta sinänsä.
Saattaa tosin olla helpompi ajatella, että vastakkainen sukupuoli tekee sitä ja tätä mutta oma sukupuoli (ja siten itse) ei.
"täällä liikkuu sen verran paljon tota
negatiivista palautetta naisista ylipäätänsä, että kyllä siinä todennäköisestii totuuden siemen itää"???
onko tullut mieleen, että kannattaisi ehkä tutustua naisiin OIKEASSA ELÄMÄSSÄ eikä arvioida heitä joidenkin sydänsuruisten ihmisten nettikirjoitusten pohjalta???
ei millään pahalla, mutta sisäiset ja henkiset haavat paranevat aikanaan, toki ne saattavat arven jättää. jos jollakin olisi sama fyysinen haava vielä kahdeksan vuoden jälkeen, on hän itse raapinut sitä auki viimeiset vuodet. mielestäni alkuperäisen tekstin kirjoittaja potee vielä sydänsuruja koska ei anna itsensä päästä menneestä yli. ei ihmiset ole robotteja, mutta kyllä ihmiset vuosien jälkeen antavat anteeksi ja unohtavat kamaliakin asioita, tiedän kokemuksesta.
olen nainen, valtaosa ystävistäni on naispuolisia, olen itsekin ollut vaikeissa ihmissuhteissa ja kokenut kamalia asioita elämässäni, joten turha väittää, ettei minulla ole näkemystä asiasta.
Anteeksi se edellisen viestin loppu, ymmärråän toki että kokemusta sinulta löytyy ja kyllä muuten minultakin.
ite en varmana anna anteeksi entiselle kun aikaa on jo kohta vuosi kulunu.
saat anteeksi!!! :0)
mäkin ajattelin, etten koskaan pääse yli exästäni kunnes tapasin vielä ihanamman miehen ja siinä vaiheessa, kun uudelleenrakastuin huomasin päässeeni yli hänestä... toisaalta tämäkin suhde päättyi aika kamalaan eroon mutta ei siitä sen enempää :P