Tämä kuulostaa varmaan ihan kahjolta ja niin varmaan onkin, mutta nuoruudestani saakka olen pelännyt miehiä. Varsinkin jos joudun niitten kanssa johonkin suljettuun paikkaan esim. hissiin, iskee sellainen pakokauhu, että voisin juosta ovien läpi äkkiä pois. Sydän hakkaa, naama on punainen, haluaisin kääntyä nurkkaan, ettei minun tarvitsisi niitä nähdä. Auta armias, jos joku aloittaa, siis mies, hississä puheen, ihan niitä näitä, haluaisin melkein kuolla tai ainakin kadota näkymättömiin.
Pelkään aina, kun menen esim. sinne hissiin, että jos tänne tulee joku mies ja koko hissimatkan jännitän tuleeko jostain kerroksesta joku mies hissiin. Tämä pelko on olemassa jo ennen kuin edes olen esimerkiksi siellä hississä.
Esim. töissä, jos joku mies tulee juttelemaan työasioista tai höpöttämään mitä tahansa, haluasin juosta karkuun. On kamalaa yrittää olla kuin kaikki olisi hyvin, vaikka naama on kuin paloauto, kainalot märkinä, sydän hakkaa ym. Jos kahvitauolla joku kertoo härskin vitsin, en kestä sitäkään. Kahvihuonneessakin täytyy aina varmistaa ulospääsy, jos vaikka tulee tarve päästä äkkiä pois. Sitä ei vain kehtaa lähteä, kun silloin ainakin kaikki huomaa, mutta huomaa ne senkin, jos istuu tomaatinvärisenä kahvilla.
Onko teillä muilla tämmöisiä juttuja, jotka kohdistuu johonkin, minkä itse tiedätte, mutta olette avuttomia niissä tilaneissa, pelkäätte vain. En ymmärrä mistä tämä johtuu.
Enkä ole enää mikään nuori tyttö, vaan keski-ikäinen naishenkilö. Olen kärsinyt tästä miespelosta ainakin 20 vuotta tietoisesti, mutta varmaan paljon pitempäänkin, nyt vain tiedän, mitä pelkään.
Pelkään miehiä
10
2779
Vastaukset
- Naisia pelkäävä mies
Oma äitini oli aika dominoiva ollessani lapsi eikä isäni puuttunut tilanteeseen. Isäni oli uraihminen eikä häneltä siis liiennyt aikaa minulle silloin kun sitä olisin tarvinnut. Tästä johtuen olen naisten seurassa varsin epävarma itsestäni enkä osaa muodostaa suhteita vastakkaaseen sukupuoleen. Tunnistan tietyn käyttäytymiskuvion itsessäni, mutta en osaa muuttaa sitä itse.
Kenties voit soveltaa tätä tietoa omaan tilanteeseesi. - tulee myös
mahdollisuus että oletko joutunut joskus seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, vaikka vain satunnaisesti, tai sitten jostain syystä lapsena ilman aikuisen turvaa?
- aloittaja
Kiitos teille molemmille vastanneille. Naisia pelkäävän miehen kanssa minulla taitaa olla yhteistä se, että minun isäni oli tosi äkkipikainen ja dominoiva, vähän kuin sinun äitisi. En yleensä edes tiennyt, mistä se suuttui, mutta sillä suuttumuksella ei ollut mitään rajoja. Ja se tuli aina niin yhtäkkiä, että aina sai olla varpaillaan.
Olen myös ajatellut tuota seksuaalista ahdistelua jonkunlaisena mahdollisuutena. Olen nimittäin naimisissa ja minusta on epämiellyttävää, kun minua kosketaan "sillä tavalla". Toivoisin vain, että koko juttu olisi ohi. Tulee sallainen paniikinomainen olotila, että kunhan pääsisi äkkiä pois.Se ei ole mieheni vika, olemme siitä puhuneet, mutta en voi sille mitään. Enkä kehtaa lähteä edes ammattilaisen kanssa asiasta puhumaan.
Muistissani ei ole mitään, mikä viittaisi seksuaaliseen ahdisteluun, mutta eihän kaikkea muista. Kaikkea ei edes halua muistaa, ja niitä asioita on sitten jossain pimennossa, mutta käyttäytyminen voikin olla niitten piilossa olevien asioiden aiheuttamaa. Mene ja tiedä. - pohjalta-ajattelija
aloittaja kirjoitti:
Kiitos teille molemmille vastanneille. Naisia pelkäävän miehen kanssa minulla taitaa olla yhteistä se, että minun isäni oli tosi äkkipikainen ja dominoiva, vähän kuin sinun äitisi. En yleensä edes tiennyt, mistä se suuttui, mutta sillä suuttumuksella ei ollut mitään rajoja. Ja se tuli aina niin yhtäkkiä, että aina sai olla varpaillaan.
Olen myös ajatellut tuota seksuaalista ahdistelua jonkunlaisena mahdollisuutena. Olen nimittäin naimisissa ja minusta on epämiellyttävää, kun minua kosketaan "sillä tavalla". Toivoisin vain, että koko juttu olisi ohi. Tulee sallainen paniikinomainen olotila, että kunhan pääsisi äkkiä pois.Se ei ole mieheni vika, olemme siitä puhuneet, mutta en voi sille mitään. Enkä kehtaa lähteä edes ammattilaisen kanssa asiasta puhumaan.
Muistissani ei ole mitään, mikä viittaisi seksuaaliseen ahdisteluun, mutta eihän kaikkea muista. Kaikkea ei edes halua muistaa, ja niitä asioita on sitten jossain pimennossa, mutta käyttäytyminen voikin olla niitten piilossa olevien asioiden aiheuttamaa. Mene ja tiedä.Ihmisen muisti on armelias ja se peittää sellaiset asiat, joita ei pysty käsittelemään. Luepa Tor G. Spiikin kirja Häpeän lapset, siinä käsitellään ko. aihetta. Suosittelen muillekin!
- aloittaja
pohjalta-ajattelija kirjoitti:
Ihmisen muisti on armelias ja se peittää sellaiset asiat, joita ei pysty käsittelemään. Luepa Tor G. Spiikin kirja Häpeän lapset, siinä käsitellään ko. aihetta. Suosittelen muillekin!
Kiitos tiedosta! Googlasin heti antamasi kirjan, ja huomasin, että se on varmaan lukemisen arvoinen. Tilasinkin sen jo!
Jospa vaikka jotain muistuisi mieleen tai ainakin saisi mielenrauhan ja oppisi käyttäytymään itselle miellyttävämällä tavalla, eikä olisi aina kuin hälytystilassa. - varsinainen päivänsä
aloittaja kirjoitti:
Kiitos tiedosta! Googlasin heti antamasi kirjan, ja huomasin, että se on varmaan lukemisen arvoinen. Tilasinkin sen jo!
Jospa vaikka jotain muistuisi mieleen tai ainakin saisi mielenrauhan ja oppisi käyttäytymään itselle miellyttävämällä tavalla, eikä olisi aina kuin hälytystilassa.Ongelmana minullakin on suunnilleen sama kuin aloittajalla. Pelkään miehiä. Kuulostaa todella typerältä, mutta vasta lähiaikoina olen sen itselleni tunnustanut. Enkä vain tiedä miten siitä pääsisin eroon? Iältäni olen päälle parikymppinen. En siedä minkäänlaista kosketusta miespuoliselta henkilöltä, kommunikoinnissa vaikutan joka hieman ylimieliseltä kun sitä puhetta ei vain muodostu. Pelkään sanovani tai tekeväni jotain väärin. Miesystäviä minulla ei luonnollisesti ole koskaan ollut. Tähän tilanteeseen on minut ajanut 9 vuoden koulukiusaus. Kiusaaminen tuli lähinnä poikien toimesta. Se oli päivittäistä ja useasti päivässä. Kyse oli henkisestä kiusaamisesta. Kiusaamisen surauksena sairastuin vakavaan masennukseen ja kärsin siitä yhä. Kenellekkään en ole asiasta koskaan kertonut, kun se hävettää niin ja en halua saada voivotteluja osakseni. Mielestäni olen liian järkevä ja muilla on asiat paljon pahemmin kuin minulla. Mutta nyt olen saanut tässä vuodensisällä muutaman todella pahan paniikkikohtauksen, jotka ovat säikäyttäneet jälkikäteen ihan itsenikin. Eli en enään oikeen tiedä mistään mitään. Aikaisemmin olen pystynyt pitämään tämän liian hyvinkin salassa ja peittelemään sitä. Jopa vanhempani eivät tiedä itsetuhoisista ajatuksistani tai mistään muustakaan mitä elämässäni olen joutunut kestämään. Nyt kaikki se suru ja viha tuntuu vaan kimpuavan ulos turhankin rajuina. Ja se viha kohdistuu itseeni. Tästä tuli nyt tälläinen romaani. En tiedä jaksaako kukaan lukea sitä, mutta itsestä tuntuu päremmalta kun voi jakaa monen vuoden salaisuuksia toisten kanssa. Tosin vain pintaraapaisulla, mutta alku jo sekin...
- pohtija_
varsinainen päivänsä kirjoitti:
Ongelmana minullakin on suunnilleen sama kuin aloittajalla. Pelkään miehiä. Kuulostaa todella typerältä, mutta vasta lähiaikoina olen sen itselleni tunnustanut. Enkä vain tiedä miten siitä pääsisin eroon? Iältäni olen päälle parikymppinen. En siedä minkäänlaista kosketusta miespuoliselta henkilöltä, kommunikoinnissa vaikutan joka hieman ylimieliseltä kun sitä puhetta ei vain muodostu. Pelkään sanovani tai tekeväni jotain väärin. Miesystäviä minulla ei luonnollisesti ole koskaan ollut. Tähän tilanteeseen on minut ajanut 9 vuoden koulukiusaus. Kiusaaminen tuli lähinnä poikien toimesta. Se oli päivittäistä ja useasti päivässä. Kyse oli henkisestä kiusaamisesta. Kiusaamisen surauksena sairastuin vakavaan masennukseen ja kärsin siitä yhä. Kenellekkään en ole asiasta koskaan kertonut, kun se hävettää niin ja en halua saada voivotteluja osakseni. Mielestäni olen liian järkevä ja muilla on asiat paljon pahemmin kuin minulla. Mutta nyt olen saanut tässä vuodensisällä muutaman todella pahan paniikkikohtauksen, jotka ovat säikäyttäneet jälkikäteen ihan itsenikin. Eli en enään oikeen tiedä mistään mitään. Aikaisemmin olen pystynyt pitämään tämän liian hyvinkin salassa ja peittelemään sitä. Jopa vanhempani eivät tiedä itsetuhoisista ajatuksistani tai mistään muustakaan mitä elämässäni olen joutunut kestämään. Nyt kaikki se suru ja viha tuntuu vaan kimpuavan ulos turhankin rajuina. Ja se viha kohdistuu itseeni. Tästä tuli nyt tälläinen romaani. En tiedä jaksaako kukaan lukea sitä, mutta itsestä tuntuu päremmalta kun voi jakaa monen vuoden salaisuuksia toisten kanssa. Tosin vain pintaraapaisulla, mutta alku jo sekin...
Täällä vastaava tilanne. Olen hiukan alle 30-v mies ja omalla kohdalla lapsuudessa äiti oli dominoiva, perheen pomo, joka kasvatti lapset. Minun on tosi vaikea lähestyä ketään naista taikka edes alkaa juttelemaan jos joku edes hymyilee nätisti. Kuitenkin minulla on myös takana parisuhdekokemusta mutta se päättyi kumppanin halusta.
Suhteen aikana minulla tuli paniikkihäiriö, joka oli pahimmillaan tietysti juuri ennen ja jälkeen eron. Tämän vuoksi kaikki itseluottamukseni uuden suhteen mielessä on tyystin kadonnut vaikka niin kovasti joskus haluaisin kumppanin löytääkin.
Jos jotain pientä viriää, niin säikyn heti. Tunnen, että en pysty kontrolloimaan etenemistä ja ajattelen heti, että mitä se toinen saattaa mun kaikista vioista aatella.
Joko kerron avoimesti alussa paniikeista ja sitten tuntuu, että siihen se uuden suhteen luonti tyssää. Jos taas en kerro paniikista, saatan edetä liian nopeasti ja silloin minulla soimaa päässä kahta kauheammin, että mun on pakko kertoa näistä kohtauksista.
Inhottavaa kun pohtii liikaa ja suunnittelee etukäteen tulevaa, niin ei saisi tehdä. Kauheeta kun alkaa ahdistamaan. Ja vaikka tykkää olla yksin niin silti haluaisi olla jonkun kivan kanssa kaksin.
Mutta kovin varovaiseksi olen tullut, sillä ph-ihmiset haluavat tietää miksi juuri he sairastuivat ja kuinka välttää kohtauksia. Minä tietysti mietin, että oliko syy kehnossa suhteessa ja tietysti itsessä.
- afgdg
Paniikkia ja ahdistustahan ei kannata hävetä, niinkuin kaikki tietää. Se vain pahentaa oireita jos sitä yrittää peitellä. Mutta ei sellaista kannata mainostaakaan, siitä tulee heti vaikutelma, että :"Anteeksi nyt vain että olen tällainen kurja onneton reppana, jolla on kaamea paniikkihäiriö." Ajattelisin, että jos löytää mukavan vastakkaisen sukupuolen edustajan, kannattaa tutustua pikkuhiljaa ilman mitään vakavampaa sitoutumista. Voi olla ystävä toisen kanssa, ja jos alkaa enempikin viettää toisen kanssa aikaa, niin varmasti tulee eteen tilanteita että alkaa ahdistaa, silloin voi sitten sanoa, että nyt pitää rauhoittua. Silloin on hyvä sauma kertoa mistä on kysymys, sekin helpottaa oloa. Jos olette siihen mennessä ehtineet toisiinne jo vähän tutustua, niin ei sen pitäisi maailmaa kaataa.
On tietysti hankalaa jos ystävyyssuhde alkaa sillä, että mennään kahdestaan elokuviin tai kahville kun ollaan nähty kerran aikaisemmin. Silloin voi ahdistaa. Mutta jos olette tunteneet aikaisemmin, vaikka töistä tai harrastuksesta tms, niin tunnette varmasti sen verran hyvin että voi sanoa ennen leffaa tms, että "voi olla että minun pitää poistua välillä jos alkaa liikaa ahdistamaan, mutta odottelen tuossa ulkona". Tai jotain. Ei siinä ole mitään hävettävää.
Eihän se oikeasti ole näin helppoa, mutta pääasia on, että älkää hävetkö vaivaa, siitä se pahenee todella. On oikeastaa hassua että nykyään kun nämä ongelmat tunnustetaan niin niitä kuitenkin hävetään kuin se olisi jotain täysin epänormaalia.- Maritus25
Minä myös pelkään miehiä olen tajunnut sen vasta nyt Isäni oli pelottava ihminen minusta pienenä. Hän alisti minua haukkumalla ja arvostelemalla. Hän sai raivareita ja monesti heitteli tavaroita. Myös naapurin pojat kerran kesällä kun olin 7v koittivat melkein raiskata minut vetää minulta housut alas, mutta eivät saaneet koska rimpuilin kumminkin voimillani pois. Muistan vain että itkin kamalasti ja juoksin kotiin. Minua on kiusattu koko minun lapsuuteni ala-ja ylä-asteen..ja kaikki taas poikia. Olen nyt aikuinen 25v ja suurin osa miehistä minua oksettaa tai ahdistaa. Pidän seksistä paljon mutta inhoan heitä kumppaneina ja en halua heitä lähelleni kovinkaan helpolla. Haluisin löytää joskus vielä kumppanin olin avoliitossa 4vuotta mutta itsetuntoni romahti täysin hänen kanssaan en voinut edes nousta sängystä usein. Hän varasti minun rahani ja silti väitti rakastavan minua. Hän oli myös narsisti ja aina sanoi jotain paskaa minusta kuten en pärjää jossain tai en ikiniä ole mitään. Oli kiva kuulla kuin Isän suusta. Nykyään kaikki mitä teen hermostuttaa minua jopa vaatekaupassa käynti,psykoterapiassa mikä vain. Se on kamalaa ja haluisin sen jo loppuvan. Käytän mielialalääkettä efexoria se auttanut paniikkiin ja masennukseen 9v, mutta silti en tunnu pääsevän eteenpäin elämässä ja se harmittaa jokainenpäivä ja siksi lamaannuttaa minua. Saan silti välillä pahoja paniikkeja joissa hikoilen ja haluan juosta pois. USein miesten kanssa on sama juttu en halua heidän koskevan minuun tai en pidä siitä jos he tulevat lähelle. Pelkään että katkeroidun yksin ja jään vanhaksipiiaksi.
- hatut
Olen aina pelännyt tietyn ikäisiä miehiä, n40 vuotiaita. Pelkään että raiskaavat tai hakkaavat. Tästä on ollut paljon haittaa, mutta jotenkin olen räpistellyt elämässä eteenpäin, ilman että muut huomaavat pelkoani. Esittänyt rohkeaa. Olen naimisissa ihanan miehen kanssa, mutta jännittää kun hän alkaa lähestyä 40 vuotta. Töissä ovat suurimmat ongelmat, kun tilanteet tulevat yllättäen ja kun joutuu esim. suljettuun tilaan 40 v. mieskollegan kanssa alkaa paniikki iskeä. Sitten alkaa pelkäämään etukäteen kaikkea mahdollista ja joskus jo töihin mennessä on ihan sekasin ja säikkynä. Itse en muista että olisi mitään väkivaltaa tai hyväksikäyttöä tapahtunut lapsuudessani, mutta pidän sitä mahdollisena.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuvat! Dannyyn liitetty Helmi Loukasmäki, 22, on puhjennut naisena kukkaan - Some sekoaa: "Sä..."
Ooo, kaunis aikuinen nainen Helmistä on kasvanut siinä yli 80-vuotiaan Dannyn rinnalla! Katso uudet kuvat: https://ww483431- 472521
Suodatinpussin kastelemalla saa parempaa kahvia
Kokeilin niksiä ja kyllä tämä kahvi on parempaa nyt. Ei lainkaan maistu paperiselta. Huljuttelee hanan alla suppiloa pap1251870Tidätkö nainen
että suoraan sanottuna v.tut.aa että pääsit näin lähelle minua. Ei olisi oikeasti aikaa tähän mutta silti aina välillä o1001663Onkohan sinulla kaikki hyvin?
Nyt vähän sellainen outo tunne tuli. Sinun asiasi niin ei minulle toki tarvitse kertoa. Kunhan mietin...381117Mikä on kaivattusi etunimi?
Otsikossa siis on kysymys eriteltynä. Vain oikeat vastaukset hyväksytään.461032- 170996
Huikeeta, mahtavaa, ihan mielettömän upeeta
Me ostettiin talo Espanjasta. Tosin saadaan käyttää sitä vain muutama viikko vuodessa kun on monta muutakin ostajaa! M175906En kestä katsoa
Sitä miten sinusta on muut kiinnostuneita. Olen kateellinen. Siksi pitäisi lähteä pois77901Oho! Arja Koriseva paljastaa TTK:n ekasta suorasta lähetyksestä: "On vähän ärsyttävä yhtälö!"
Upea Arja Koriseva! Tsemppiä haasteelliseen tilanteeseen! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-arja-koriseva-14844