Tiedän sohaisevani muurahaispesään. Teen sen kuitenkin. Luulen, että en ole ainoa, jolla on suhde varatun miehen kanssa. Olen itsekkin naimisissa.
Emme ole luvanneet toisillemme erota tahoilamme.
Olemme vain löytäneet toisistamme sen, mitä kotona puuttuu. Aikuisen ystävän, jonka kanssa on mukavaa. Tietenkin harrastamme myös seksiä.
Tapamme, silloin kun saamme aikataulut sovitettua.
Viestit kulkee päivittäin, soittelemme, kun sopii...
Kysynkin, onko yleistä??
Tuomitsijoita en kaipaa. Tiedän tekeväni väärin, mutta teen kuitenkin....
Emme ole luvanneet toisillemme erota tahoilamme.
Olemme vain löytäneet toisistamme sen, mitä kotona puuttuu. Aikuisen ystävän, jonka kanssa on mukavaa. Tietenkin harrastamme myös seksiä.
Tapamme, silloin kun saamme aikataulut sovitettua.
Viestit kulkee päivittäin, soittelemme, kun sopii...
Kysynkin, onko yleistä??
Tuomitsijoita en kaipaa. Tiedän tekeväni väärin, mutta teen kuitenkin....
Vastaukset 35
Vanhimmat
kukin täplää tyylillään ..varo vain ettet satuta itseäsi!
kokemusta on
jätä se varattu hyvissä ajoin, kaikki paljastuu ennemmin tai myöhemmin, mitäs rupeat kenenkään patjana olemaan, jos se ei sua muuhun tartte, itseäsi tässä petät eniten
Kannattaa todella miettiä, kannattaako suhdetta jatkaa. Satutatte molemmat kaikkia läheisiänne suhteellanne. Mitä sellaista saat suhteelta joka kotoa puuttuu? Jos ette kumpikaan halua erota puolisoistanne, niin en todellakaan ymmärrä teitä.
Haluasin tuollaisen toimivan suhteen.Kotona ei ole niin seksistä puutetta (molemmin puolin, kuulemma), mutta kunnon puhekumppani puuttuu, sellainen arvokas ja tyylikäs mielipiteiden vaihtaja.
Olen jo katsonut sellaisen, naimisissa olevan ja meillä on jo vähän aluillaan se sellainen touhu.
Minusta se on sellaista uuden leikkikaverin löytämistä, platoninen tai ei, se kuitenkin tekee elämästä jotenkin mielenkiitoisempaa.
Selventääkseni kerron... En ole esimmäistä kertaa uskottomuuden polulla. Avioliittoni on kestänyt kauan, yli 20v. Seksi toimii kotonakin kiitettävästi. Ulkopuolisia suhteita on ollut viimeiset 10 vuotta. Ei koskaan ns. yhden yön juttuja, vaan vuosia kestäneitä. Yhtään aviolittoa en ole rikkonut, enkä toivo niin tekevänikään.
Olen sitä mieltä, että on ryhmä ihmisiä, jotka ovat jotenkin erilaisia, kaipaavat jotain, saavat sen näin. Eivätkä tunne tuskaa tekemisistään.
Mitä on se mitä kaipaatte avioliiton ulkopuoliselta suhteelta? Jos aviopuoliso on rakas, seksiä on riittävästi niin mikä on se jokin joka "ajaa" toiseen suhteeseen. Mikä on se jokin, joka puolisoiden väliltä puuttuu ja jonka toinen suhde voi korvata? Tätä olen yrittänyt mieheltäni kysyä mutta hän ei osaa vastata. Periaatteessa avioliitossamme pitäisi olla kaikki kunnossa mutta jostain syystä hän kaipaa rinnalleen myös toista naista. En ymmärrä!
Varmasti tottakin mitä ajattelet, mutta
ajatteletko koskaan muita kuin itseäsi?
Minun miehelläni on kehitteillä jotain tuollaista, liian rehellisenä vain jäi kiinni, mutta ei ole halunnut lopettaa, tai on lopettanut, mutta jatkanut taas.... Erota hän ei halua, mutta teoillaan satuttaa minua todella paljon. Rakastan miestäni todella paljon ja mielestäni hyvään parisuhteeseen kuuluu toiseen luottaminen ja rehellisyys. Platonisen suhteen voisin ilman tunteita hyväksyä, mutta muu satuttaa! Mieti hyväksyisikö puolisosi juttusi, jos tietäisi. Jos vastaus on kyllä, jatka vaan. Mutta AINA pitäisi ajatella muitakin, kuin itseään!!!
Kuka maailmassa ei olisi itsekäs?
Eikö ole itsekästä myös suuten yritysten johtajien ottaa huippu optioita ja työntekijät raataa pienellä palkalla? Ajatteeko johtajat itseään vetäessään käsittämättömiä palkkoja ja optioita?
Me ihmiset olemme vain erilaisia ja meillä on erilaiset tarpeet. Toinen tyytyy vaatimattomaan, toinen haluaa kaiken ja vielä vähän enemmän. Jos ihminen, jolla on sivusuhde ja rakastaa omaa kumppaniaan, ajattelee myös omaa rakastaan. Sivusuhteineen hän jaksaa sitä rakkautta sellaisissa olosuhteissa kuin siinä suhteessa on. Muuten hän olisi varmasti jättänyt rakkaansa jo itkemään yksin.
Tämän päivän ihmiset ovat hyvin itsekkäitä. Ajattelevat vain sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Mutta jos on perustanut perheen niin silloin itsekkyys pitäisi kyllä unohtaa ja ajatella myös muitakin. Ei elämässä voi aina ajatella vain itseään. Jos avioliitto ei tyydytä niin silloin siitä on lähdettävä pois ja jätettävä se toinen itkemään. Itkettyään itkunsa hän jatkaa elämää ja kenties löytää sen oikean, jolle hän riittää.
mitä muuta kuin itsekkyyttä on "vaatia" kumppaniaan olemaan uskollinen?? Minusta se on joskus jopa itsekkäämpää kuin suhde toisen kanssa.
Olen ihan samaa mieltä kuin sinäkin. Eihän kukaan omaa käytöstään itsekkääksi miellä, helpompi syyttää vain toisia. Vaikka ihan kaikki ihmiset me itsekkäitä olemme ja niin ovat esi-isämmekin jo olleet. Turha täällä on kenenkään "jeesustella" ja yrittää sädekehää päänsä päälle.
Itsekkyyttä on todellakin vaatia kumppanilta uskollisuutta mutta jos aviopuoliso rakastaa niin ei hän silloin mene vieraisiin. Jos ulkopuoliset suhteet rupeaa kiinnostamaan omaa puolisoa enemmän, niin silloin on paras erota.
Minä itse olen sen verran itsekäs myös, etten hyväksy mieheni ulkopuolista suhdetta joten mies saa etsiä itselleen oman asunnon tai muuttaa naisensa luokse.
vai miten se avioliittolupaus menee.
Yksikään joka on rakastanut, ei jätä puolisoa pettämisen jälkeen heti.
Missä on armo? Missä suhteellisuuden taju?
Itsekeskeisyyttä, täh
Se joka lyö tai käy käsiki lapsiin ,,,
Avioliitto on itsekäs teko, siinä turvataan tulevaisuus, jos joku pettää niin miettikää ny keitä se eniten koskee, kannattaako jatkaa sittenkin vaik toinen on hölmöilly.
Olkaa viksuja ja sanokaa sit mielipiteenne kun ootte siin tilanteessa, et se puloliso on oikeasti pettänyt. - meinaan et se on vähän vaikeeta jos rakastaa.
jos aviopuoliso rakastaa, niin ei hän silloin mene vieraisiin".
Eihän se nyt noin yksioikoista ole ollenkaan! Kyllä ihminen todella voi rakastaa puolisoaan ja silti käydä vieraissa. Ihminen voi myös rakastaa rinnakkaissuhdettaan, mutta eri tavoin kuin puolisoaan. Rakkaus ja seksi sekoitetaan niin usein ettei tosikaan. Välillä ne kohdistuvat samaan henkilöön ja välillä taas ei. Lapsiaankin voi muuten rakastaa, vaikka heitä olisi 15 (tai enemmän) ja heistä osa olisi biologisesti jonkun toisen.
Mikäli todella pistäisit miehen heti kiertoon hänen "jäätyä kiinni" uskottomuudesta, niin olisitko mukamas koskaan edes rakastanut häntä? Eli tässä näkee hyvin selvästi, että kaikella on kääntöpuolensa.
Kumpi on inhimillisempää, aidompaa ja samalla rakastettavampaa: Uskottomuus ja sen tosiasian hyväksyminen (ei tarvitse uskottomuutta sinänsä hyväksyä, harva uskotonkaan sitä kakistelematta tekee!) vai kumppanin pihalle heittäminen heti jos hän toimii oman mielen vastaisesti? Mielestäni tuossa kiertoon laittamisessa tuomitaan selkeästi KOKO toinen ihminen ja mitätöidään samalla myös oma rakkaus häneen, eikä vain hänen tekoaan.
Suhteellisuudentajuun liittyy osana, että ymmärtää myös asioiden toisen puolen. Jokaisella, myös kaikkein huonommalla asialla on hyvät puolensa. Oma tasapainokaan ei synny siitä, että on jatkuva tasainen olo eikä se käytännössä ole mahdollista. Paitsi ehkä muumioilla? Kuka haluaisi olla?... Mutta tasapainon saavuttaa täydellisen sekamelskankin jälkeen, JOS OSAA. Se taas vaatii paljon henkisiä voimavaroja ja vuorovaikutustaitoja.
Tiedän tuon tunteen. Pettäjän kannattaa katsoa peiliin ja miettiä miksi ei uskalla antautua haavoittuvaksi. On parempi pettää toista, rakastaan, varmuuden vuoksi.Näin vältyy ja saa hyvityksen rakkaansa tekemälle mahdolliselle satuttamiselle. Jos ei uskalla antaa ja heittää kaikkea peliin jää elämä oikeasti elämättä. Aina sattuu, joku satuttaa. Pettävällä ihmisellä on usein huono itsetunto, jota ruokkii valloittaminen ja "toiselta varastaminen" jäljet johtaa usein myös omiin vanhempiin ja sieltä opittuihin malleihin. Katso peiliin ja mieti, mitkä on ne syyt jotka ajavat aina uudestaan vieraaseen syliin...
Kai se vaan on niin, että joillakin meistä on se biologinen vietti voimakkaampi kuin toisilla. Ihminenhän ei ole biologisesti yksiavoinen eläin! Se on yhteiskunnan, uskonnon yms. asettama vaatimus.
Ykkönen vai kakkonen? hehhehhee...
molempia??? Omalle miehelleni ykkönen. Muille kakkonen. Mutta muista, heilläkin on kotona se ykkönen. Enkä ole katkera kakkonen.
Tuo juttusi tulee varmasti miehesi tietoon, oletko ajatellut niin pitkälle. Miksi haluat vahingoittaa miestäsi, turha sanoa, että et sitä tee, koska tämä ei tule tietoon.
Olisit suora ja eroaisit välittömästi, sillä ketään kohtaan touhusi ei ole oikein.
nimi K:lla?
On meitä muitakin. Välillä sivusuhde on "jäissä" kuukausiakin, aina se vaan sulaa ja hekuu uudelleen. Kunpa tietäisinkin, mikä asiassa kiehtoo. Molemmat persoonana erilaisia ja keskustelukumppaneina erilaisia, näkeevät samat asiat eri tavoin. Molemmat ovat persoonallisia rakastellessa ja ihania, erilaisia. Ehkä sitä haluaa vain enemmän, mitä yksi ihminen pystyy antamaan... Näin on hyvä, enkä mitään halua muuttaa.
Pystytkö katsomaan miestäsi silmiin?
Miltä tuntuu rakastella miehesi kanssa?
Ajatteletko silloin tätä toista?
Oletko ajatellut että miehesi haluaisi
sinun lähtevän jos tietäsi?
Miehet ovat sellaisia että jos rakastavat toivovat
rakkaalleen hyvää.
Vaikka toisenkin miehen kanssa.
Jokainen viesti toiselle, jokainen soitto ja
tapaaminen on väärin miestäsi kohtaan.
Se että haluat jotakin muuta ei
ole väärin.
Se on tosiasia.
pitää ajatella että pitää erota? Minun mieheni jonka kanssa 11v.liittoa takana aloitti itse keskustelun toisesta osapuolesta.Kertoi että on itse hyvinkin tyytyväinen liittoomme mutta jos minä haluan ns.ystävän se on ok hänelle.Tietysti niin että asia hoidetaan siististi.En itsekään haluaisi että sitä heitettäisiin aviopuolisoni silmille.Vaikkakin minua epäilyttää asian toimivuus,olen valmis katsomaan avoimin silmin ympärilleni.Eräs vanhempi mies kiinnostanut jo pitkään.Jo kahvi ja keskustelu on tähän asti tuntunut pettämiseltä,joten siitä kai aloitettava ilman huonoa omaa tuntoa..
Eihän siinä mitään jos asiat hoidetaan avoimesti.
Silloinhan se ei ole pettämistä.
mutta käytännössä "avoimuudella" ei ole kovin paljon merkitystä.
Tiedän useita pareja ilman mitään sopimuksia: Uskottomuuden tullessa julki he joko
- surevat lähinnä sitä, että kumppani "paljastui". Heitä tieto harmittaa.
- jotkut ovat aidon kiinnostuneita kumppanin suhteesta
- jotkut hermostuvat niin, että siitä alkaa varsinainen perhehelvetti.
Tiedän myös "avoimia" suhteita:
Joissakin on sovittu, että voi tehdä mitä haluaa, kunhan hoitaa asian salassa.
Jos asia ei pysykään salassa - rinnakkaissuhteista joku alkaa ahdistelemaan perhettä yms. niin taas harmittaa, kun asia paljastui.
Sikäli kummallista, että vaikka toinen tai toiset suhteet pysyisivätkin "salassa" niin vakisuhteeseen ne tavalla tai toisella vaikuttavat. Etenkin, jos toisella on paljon tilaisuuksia ja hän toteuttaa niitä, niin ajan myötä hän tulee kyyniseksi, syyllisyydentuntoiseksi, etäiseksi omalta kumppaniltaan... ellei väkisin yritä saada itseään "ruotuun" takaisin - eli perheen pariin. Hän jopa saattaa salaa kadehtia niitä, jotka ovat uskollisia.
Sikäli myös kummallista, että jos "avoimessa" suhteessa on sovittu totaalisesta avoimuudesta ja kaikki kerrotaan, niin noita edellisiä kyynisyyttä, syyllisyydentuntoa ym. alkaa esiintyä vakisuhteessa vielä nopeammin. Ja mitä sitten tapahtuu, jos "avoimessa" suhteessa ei kerrokaan ihan kaikkea - vaan toinen saa jostain muualta tietää kumppanin tekemisistä? Silloin herää nopeasti ajatus, että kumppani onkin tosissaan jonkun toisen kanssa, koska ei sitä kerro, vaikka niin on sovittu. Tästä seuraa sama kuin tuossa alussa salaisen uskottomuuden tullessa julki... eli tieto (muualta) harmittaa, ...
Ts. riippumatta sopimuksista päästään useimmiten aina samoihin tuloksiin. Tämä johtuu siitä, ettei parisuhteen osapuolten tunteita voi sopia. Ne menevät aina omia menojaan.
Kuten itsekin jo totesit, tiedät tekeväsi väärin. Eiköhän se jo selitä millainen moraaliarvosi on. Sinunlaisesi ihmiset juuri rikkovat niiden viattomien osapuolten onnen. Tietääkö sinun ja ystäväsi puolisot salasuhteistanne? Tälläinen käytös ja varsinkin sen salliminen jättää ikäviä perinteitä lapsillemme. Mielestäni viaton jutteluflirtti ei paha asia, mutta jo puolisoilta salassa pidetyt tapaamiset ja viestittelyt ovat pettämistä.
sun kaltaisia naisia.Säälin miestäsi jonka joutuu elää valheen kanssa.Jos teillä on lapsia,olet todella esimerkillinen esikuva heille.
Kyllä se on yleisempää kuin luullaankaan!! Kaikki ei kerro ja kaikki ei jää kiinni. Täällä voi kertoa.
Onhan kiven heittäjiä riittänyt! Ehkä pahimmat tuomitsijat eivät tiedä, ole koskaan kokeneet itse samaa. Minäkin olin siellä tuomitsijoiden leirissä, vielä reilu 10 vuotta sitten. Mutta, sitten tapahtui jotain. Ja vain ne, jotka ovat sen itse kokeneet, voivat ymmärtää.
Joku kysyi, miten voin katsoa miestäni silmiin, mitä ajattelen kun rakastelen hänen kanssaan?
Se on kai niin, että joku osa aivoista kytkeytyy pois päältä, kotona.
Jollekin mies ei ollut osannut selittää miksi.
En osaa minäkään. Vaikka olen miettinyt sitä usein.
Tuo nimetön, Palaan vielä on siis alkuperäisen kirjoitus.
uskottomuus rikko mun avioliiton ja rikkoi myös lasten kunnioituksen isää kohtaan
Tilanteesi on melko samanlainen kuin oma nelidraamani, minä vain olin se petetty vaimo. Käytännössä tässä yhteiskunnassa tuollainen sivusuhde - varsinkin kahden varatun - ei ole missään tapauksessa yleisesti hyväksytty. Myös salasuhteen osapuolet tietävät ainakin jollain tasolla tekevänsä väärin ja pyrkivät salaamaan juttunsa. Salasuhteen osapuolilla on ehkä mielikuva, että hallitsevat pelin säännöt ja salasuhteesta ei seuraa mitään vahinkoa. Tilanne voi kuitenkin muuttua ja asiat ryöstäytyä käsistä. Meidän tapauksessamme salasuhteen osapuolet asuivat eri kaupungissa, mutta silti juttu tuli ilmi ihan sattumalta. Molemmat salasuhteen osapuolet menivät paniikkiin, kun sain tietää jutusta. Ensin molemmat yrittivät lahjoa minua rahalla, etten kertoisi mieheni naisystävän miehelle, koska mies on äkkipikainen ja ehkä myös väkivaltainen. Sitten nainen suorastaan tuli hysteeriseksi ja hyökkääväksi, kun hän tajusi, että hänen lapsensakin (murrosiässä) todennäköisesti saavat tietää jutun. Kuin kohtalon ivaa, mutta selvisi, että minulla ja tuolla täysin tuntemattomalla toisella naisella on myös yhteisiä tuttavia.
Koko merkityksetön salasuhde sai aivan valtavat mittasuhteet nimenomaan noiden kahden suhteilijan elämässä. Kumpikaan salasuhteilijoista ei halunnut erota, mutta me erosimme. Mieheni on nyt sitten viikonloppuisä. Hänestä ja toisesta naisesta ei varmaan tulisi paria, vaikka toinen nainen eroaisikin. Salarakas asuu miehensä kanssa ja kuulemma ei paljon kotoaan poistu. Varmaan suurin osa asiasta tietävistä ulkopuolisista on jo koko jutun unohtanut, mutta pettäjä itse pyörii vainoharhaisena kotona. En tiedä, onko tuolla äidin paljastuneella salasuhteella jotain osuutta asiaan, mutta kuulemma naisen vanhimmalla tyttärellä on erittäin vaikea murrosikä. Kaipa siinä on aika vaikea vaatia tyttäreltä järjen käyttöä seksiasioissa, jos äiti paljastuu vieraissa käymisestä.
Oma elämäni on mallillaan. Emme eronneet heti jutun paljastumisen jälkeen vaan loppujen lopuksi eroon tuli muitakin syitä ja erosimme myöhemmin. Miehenikään ei ole ratkennut ryyppäämään, mitä pelkäsin eromme jälkeen. Hän pitää yhteyttä lapsiin, mutta suhde tuohon toiseen naiseen lienee ohi.
Uskon, että kummallekin pettäjälle juttu oli varmaan tavallaan pakoa arjesta, mutta sinänsä kuitenkin aika merkityksetön ihmissuhde. Tuo juttu sai kuitenkin aika monen ihmisen elämän raiteiltaan ja oikeastaan eniten varmaan molempien perheiden lapset kärsivät seurauksista.
Hyvä ja mieleenpantava kirjoitus.
rikkoi liittoni, joka oli kotona hyvä, kunnes sain selville syksyllä tämän salasuhteen. Miehelle nainen ei ole merkinnyt mitään muuta kuin hupaa ja työn ohessa arjesta pääsyä pois.
Mies ei halua erota, mutta itse haluan, koska en voi luottaa häneen enää koskaan. Ei ole oikein, että jatkan sellaisen ihmisen kanssa liittoa.
Kaikista pahinta tässä on se, että lapsemme kärsivät eniten.
Kiitos siis sinunlaisen naikkosen, joka "harrastaa" ukkomiehiä muuten vaan. Olet varmaan itsestäsi TOSI YLPEÄ?