onko muita ollut samassa sopassa.mies haluaa jäädä kotiin vaan kakkonen on mielessä-ykkönen tietää asian.kannattaako odottaa?
ykkönen odottaa,että kakkonen haihtuu mielestä
luuseriko?
131672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos on 100 %:sen varma miehen haluavan jäädä, vain ja ainoastaa siksi, että rakastaa puolisoaan.
Silloin se on turhaa, jos mies jää vain omaisuuden tai lasten tähden, tai siksi, ettei kakkonenkaan halua häntä muuta kuin viihdykkeeksi.
Monesti se kakkonen jää kuitenkin olemaan, mies vaan osaa olla ovelampi, ettei jää enää kiinni.
Aika luuseriksi tunnen itseni kun en osoittanut miehelle ovea saadessani tietää hänen toisesta naisestaan. Nyt mies ei oikein tiedä mitä haluaa elämältään. Minä ja lapset olemme rakkaita ja tärkeitä, mutta myös tuo toinen nainen tuntuu tärkeältä. Aikaa miettimiseen olen antanut kevääseen asti. Käymme keskustelemassa perheneuvojan kanssa sillä haluamme, että kun päätösten aika tulee niin päätökset ovat sitten pysyviä. Minun rakkaus mieheen ei ole kuollut, vaan olen valmis antamaan anteeksi. En ole ollut täydellinen puoliso, toki mies olisi voinut valita puhumisen ja ongelmien selvittämisen eikä toista naista.
... meillä myös sama kriisi menneillään. Rakastan miestäni tosi paljon, ja olen valmis hyväkymään hänen "hyppynsä. Mies ei itse vain osaa päättää.
Onhan niitä muitakin samassa veneessä...
Meillä mies "löysi" tämän naisen n. vuosi sitten, heillä oli tapailuja, puheluja yms.
ja aina välillä lopettivat koko jutun, kunnes taas soittelivat yms. Seksiä ei ollut...
Joulu ja sen jälkeen meillä oli mukavaa aikaa, mies sanoi, että se on loppu kokonaan ja hän yritti meidän suhteen eteen. Kunnes nyt taas mieli palaisi toisen luokse, kuulemma juttu jäi jotenkin kesken ja ei saa rauhaa...
Seksi meillä sujuu hyvin, todella hyvin, mutta
tunne puoli miehellä sekaisin.
Erota hän ei halua.
Pitäisikö minun päästää mies "vapaaksi" ja yrittää jotenkin elää siinä rinnalla, olen kyllä valitettavasti aika mustasukkainen, ennen tätä juttua kyllä en oikeastaan ollenkaan...
Meillä on jo aika isot lapset ja yhteiseloa takana 20 v., onko tämä lopun alkua?
Miten te joita on petetty, pääsette takaisin kiinni elämään...tuntuu uskomattoman, äärettömän pahalta, kun minun ainoa, elämäni rakkaus ei ehkä rakastakaan minua enää??!!
Meilläkin miehen kanssa avioliittoa takana yli 20 vuotta ja mies on elämäni ainoa suuri rakkaus. En olisi ikinä voinut kuvitella että hän tekee minulle näin. Olen itkenyt ja itkenyt, huutanut ja raivonnut. Välillä mietin jo itsetuhoisia ajatuksia mutta lasten takia minun on pakko jatkaa elämää ja olla vahva. Vaikka ollaan jo keski-ikäisiä, niin meillä on pienet lapset; nuorin 3 vuotias. Lapset pitävät jollain tavalla minut arjessa pystyssä. Tämä epätietoisuus on rasittavaa, myös huoli tulevaisuudesta mahdollisesti yksin lasten kanssa painaa mieltä. Miten pärjään, jaksan, miten lapset mahdollisen eron kestävät jne jne?
Meillä sujuu myös seksi hyvin ja elämä ihan mukavaa. Vietämme aikaa perheenä yhdessä ja kaikki on ns. normaalia. Monesti mietin, että pitäisikö laittaa mies valitsemaan. Perheneuvojan neuvosta olen vielä yrittänyt jaksaa odottaa miehen omaa päätöstä. En tiedä jaksanko odottaa siihen kevääseen asti vai ratkaisenko minä asian jo aikaisemmin.
...KOHTA KAKSI VUOTTA OLEN ODOTTANUT MIESTÄ PALAAVAKSI. KERRAN JO TULIKIN JA JAKSOI 1 KK:DEN.
SYKSYLLÄKIN PITI PALATA VAAN EI OLLUT "PÄÄ" SELVINNY. NYT VANNONUT KEVÄÄLLÄ TULEVANSA. ANNOIN SIIHEN ASTI AIKAA, SITTEN EN TIEDÄ MITÄ TAPAHTUU. ALAN OLLA AIKA RIKKI. EROTA MIES EI KUITENKAAN HALUA, VAIKKA ASUU TOISEN LUONA. YRITÄN TÄSSÄ NYT SITTEN YMMÄRTÄÄ MIESTÄ JA SEN AIVOITUKSIA. EIPÄ TUO HALUA PALJON PUHUA ASIOISTA NYT EIKÄ TEHNYT SITÄ AIEMMINKAAN. SITTEN VAAN ÄKKIÄ TYLSISTYI ARKEEN. VOIMIA JA JAKSAMISTA TEILLE KAIKILLE.
ei voi olla totta,että meitä miehen "pään selviämisen " odottajia on näin paljon! minä ainakin taidan lempata omani tänään ulos.siinä jää kaksi lasta ilman isää,mutta kun luin teidän muiden viestejä tuntuu että olemme todellakin luusereita. ja niille jotka menettävät "elämänsä rakkauden" haluan sanoa että se oikea elämänne rakkaus voi odottaa yllättäen nurkan takana!minä lähden nurkan taa ja annan ukolle loppuikänsä aikaa miettiä sitä "ihanaa uutta ihmisuhdettaan"!!!kiitos teille kaikille kun annoitte minulle sen voiman minkä tarvitsen,että uskallan heittäytyä elämään ja otan itselleni ihmisarvon,joka minulle kuuluu.
ei enää luuseri!!!!!
Kärsivällisyydellä on rajansa. Etene tyylillä.
Hyvä kun näytät meille muille esimerkkiä. Ehkä me sinun rohkaisemana "repäisemme" ja teemme päätöksen miehen puolesta. Mutta jotenkin nyt vain tuntuu, etten millään jaksaisi ruveta eroa hakemaan ja omaisuutta jakamaan.
Uuteen rakkauteen en usko ja toisaalta en varmaan edes uskalla rakastua enää koskaan. Lapset ovat kyllä sellainen suojaverkko ettei kukaan täysijärkinen mies minuun edes rakastu. Oman ikäiset miehet ovat jo saaneet lapsensa maailmalle eivätkä jaksa enää innostua lapsiperheen elämästä. Ja nuoremmista miehistä minun on turha edes haaveilla. Ikää ja painoa on liikaa heille.
jos ei uuteen rakkauteen jaksa uskoa--kuten en minäkään ihan oikeasti usko--niin kannattaa ajatella jotain muuta kivaa elämäänsä kuin se toisen naisen lumoissa hyrräävä puoliso.
meillä on myös se tilanne, että minulle "väläytellään" sitä rakautta pieninä ohikiitävinä hetkinä ja nekin hetket yleensä sen onnistuneen seksin yhteydessä,mutta sitten on yhtäkkiä portti kiinni ja se toinen pyörii mielessä.olen pyytänyt lähtemään sinne missä mielikin on vaan ei lähde!!! mutta kiitos kanssasisaret --nyt en pyydä vaan käsken ja keskityn lapsiini ja harrastuksiini, joita minulla (luojan kiitos) on. toivon sen uuden rakkauden ilmestyvän itsestään---ei väkisin etsimällä.minulla kyllä ikää vasta 40 eli elämä edessä.
ukko pihan puolelle unelmoimaan uudesta ihanaisesta suhteestaan,jonka muuten päätti jo minun ja perheen vuoksi.menkööt sinne ruikuttaman anteeksiantoa.Tosin pieni piru minussa toivoo että tuo naisihminen näytää myös ovea!!!
jos ei uuteen rakkauteen jaksa uskoa--kuten en minäkään ihan oikeasti usko--
Erosin viime kesänä miehestäni, kun hän jäi kiinni yhden yön huumasta, näytin saman tien ovea sen enempää miettimättä tulevisuuttani. Hyvin pian aloin ajatella joutuvani elämään lopun ikääni yksin, en uskonut rakkauteen, varustauduin ja tyydyinkin siihen että minusta tulee vanha ja katkeraa petetty ämmä. Vaan kuinkas kävikään, sillä hetkellä kun vähiten oletin -Hän oli edessäni- ihana, valloittava mies, suuri rakkaus, uskallan sanoa näin jo nyt, lyhyen tuttavuuden jälkeen. Yli 4-kymppisenä toki tiedän että mitä vain voi tapahtua, mutta olenkin päättänyt nauttia tästä niin kauan kuin minulle tämä onni annetaan tarjottimella, en murehdi huomista enkä eilistä, on vain tämä päivä ja aion tehdä siitä ikimuistoisen.
muutama pano siellä täällä, ei se pitkään mielessä pysy.
Minun miehelläni oli työtoveriinsa suhde, joka paljastui noin 2 vuotta sitten. Asiaa puitiin monella tavalla, mieheni vakuutti haluavansa jatkaa kanssani ja niinpä päätin minäkin jatkaa avioliittoamme. Viime syksynä koin, että olen pääsemässä asian yli, vaikka välillä tuli edelleen synkkiä hetkiä, mutta mieheni vakuutti, ettei hänellä ole enää mitään yhteyttä (satunnaisia työtapaamisia lukuunottamatta)eikä tunteita tuota naista kohtaan. Mutta kuinka kävikään. Vähän aikaa sitten tuli sattumalta ilmi, että mieheni on ollut viime keväästä asti todella tiiviisti puhelinyhteydessä naiseen. Yhteydenottoja on ollut "parhaimpina" päivinä useita niin arkena, pyhinä, lomalla, työpäivinä, aamulla, illalla, yöllä, kesken lomamatkamme jne. Ja edelleen mieheni väittää, ettei hänellä ole mitään tunteita naista kohtaan.
Mieheni vakuuttaa taas, että nyt kaikki yhteydenpito tähän naiseen on totaalisesti loppu ja, että hän haluaa jatkaa avioliittoamme. Että näin meillä 30 avioliittovuoden jälkeen. Vielä asumme saman katon alla, mutta aika näyttää kuinka kauan. Ensimmäisen pettämisen jälkeen minulla oli voimia ja halua selvittää asiaa, mutta nyt ovat voimani lopussa.
Sanotaan, että naisia on vaikea ymmärtää, mutta kyllä miehen käyttäytyminen voi olla uskomatonta.
Voimia kaikille samantapaisessa tilanteessa oleville!