Olen seurannut jo jonkin aikaa tätä palstaa ja ihmettelen suuresti erästä seikkaa:
Tuntuu siltä, että suurin osa murheista liittyy siihen, kun vastakkainen sukupuoli ei vastaa tekstareihin, ei ole riittävän kiinnostunut, ei kommunikoi, ryyppää ja rällästää kavereitten kanssa jne.
Ymmärtäisin vielä, jos kyseessä olisi pitkään yhdessä ollut pariskunta, joista toinen olisi yllättäen muuttunut. Mutta miksi ihmeessä hakeudutte / yritätte väkisin saada aikaiseksi suhteen, joka ei alunpitäenkään oikein tunnu toimivan tai lähtevän käyntiin.
Miksette siirry eteenpäin ja jää odottamaan, kunnes kohdalle sattuu ihminen, jonka kanssa asiat ovat helppoja ja yhteys pelaa kunnolla. Kyllä elämä tuo eteenne joka tapauksessa ongelmia, miksi niitä pitäisi itse hankkia parisuhteen muodossa?
Eikö olisi helpompaa olla itsekseen, jos vaihtoehtona on huonosti jos ollenkaan toimiva parisuhde?
Tuntuu siltä, että suurin osa murheista liittyy siihen, kun vastakkainen sukupuoli ei vastaa tekstareihin, ei ole riittävän kiinnostunut, ei kommunikoi, ryyppää ja rällästää kavereitten kanssa jne.
Ymmärtäisin vielä, jos kyseessä olisi pitkään yhdessä ollut pariskunta, joista toinen olisi yllättäen muuttunut. Mutta miksi ihmeessä hakeudutte / yritätte väkisin saada aikaiseksi suhteen, joka ei alunpitäenkään oikein tunnu toimivan tai lähtevän käyntiin.
Miksette siirry eteenpäin ja jää odottamaan, kunnes kohdalle sattuu ihminen, jonka kanssa asiat ovat helppoja ja yhteys pelaa kunnolla. Kyllä elämä tuo eteenne joka tapauksessa ongelmia, miksi niitä pitäisi itse hankkia parisuhteen muodossa?
Eikö olisi helpompaa olla itsekseen, jos vaihtoehtona on huonosti jos ollenkaan toimiva parisuhde?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitkä yksinäisyys pistää toivomaan että jotain toivoa vielä olisi. Että tekstareihin vastaamattomuus tai lievältä vaikuttava kiinnostus olisivat jotain väärinkäsityksiä. Koska se eteenpäin siirtyminenkään ei ole tuottanut parempia tuloksia.
Miksi väännätte väkisin, ei tämä varmaan mikään kompa ole?
Mieti nyt vähän itekin: ihastut päättömästi johonkuhun - ja ehkäpä hommasta ei tule mitään.
Päädyt sitten yksiin jonkun ihan mukavan kanssa - ja aina huonoina hetkinä vertaat fiiliksiäsi niihin joita tunsit saavuttamatonta ihastusta kohtaan. En yhtään ihmettelisi vaikka tulisin katkeraksi ämmäksi ja kostaisin vitutukseni kumppanilleni moisessa tilanteessa.
Helvetin epäreilua sitä ihan mukavaa ihmistä kohtaan, eikö?
Vieläkö olet sitä mieltä että kaikkien pitäisi vaan lakata tavoittelemasta kuuta taivaalta?
Alkuperäisen kysymyshän oli että miksi ihmiset yleensäkään tyytyvät huonoon parisuhteeseen, jos vaihtoehtona on olla yksin?
"Päädyt sitten yksiin jonkun ihan mukavan kanssa - ja aina huonoina hetkinä vertaat fiiliksiäsi niihin joita tunsit saavuttamatonta ihastusta kohtaan. En yhtään ihmettelisi vaikka tulisin katkeraksi ämmäksi ja kostaisin vitutukseni kumppanilleni moisessa tilanteessa."
- Sinähän outo olet :O
"Helvetin epäreilua sitä ihan mukavaa ihmistä kohtaan, eikö?"
- Aivan helvetin epäreilua, joten miksi?
"Vieläkö olet sitä mieltä että kaikkien pitäisi vaan lakata tavoittelemasta kuuta taivaalta?"
- Tätä kysymystä en ymmärrä. Tottakai tavoitteita ja kriteereitä pitää olla, mutta omaa saamattomuuttaan ei pidä kostaa viattomille. Kysymys onkin, ovatko naiset niin läheisriippuvaisia, ettei osata olla yksin? Miksi väkisin pitää olla parisuhteessa? Tämä ei edelleenkään ole kompa.
No ite ainakin uskon, että sellaista täydellistä suhdetta en löydäkään. Jokaisessa on jotain "vikoja". En kuitenkaan halua olla lopun elämääni yksin, ja kun johonkin ihastuu niin sitä toivoo että tästä tulisi jotain, vaikka jotain vaikeutta ilmenisikin. Ne on ne tunteet ne.
Jos tyyppi ei viestiin vastaa tms, niin ehkä tällainen kannattaa jättää kokonaan kelkasta eikä roikkua siinä odottamassa jos heppu joskus jotain armopalaviestiä sattuu pistämään.
Sama pätee kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Jos kaveriltasikin kysyt mitä kuuluu - ja vastaus tulee pitkän ajan päästä, jos silloinkaan - niin eiköhän se ole aika selväpeli. Sellaiset kannattaa pyyhkiä pois kännykästään.
Aika raakaa. Itelläkin menee usein viesteihin vastaamiseen ym. aikaa, eikä siitä kaverit ole moksiskaan. Sitä paitsi näilläkin palstoilla usein kysellään että koska uskaltaa soittaa jne. ettei vaikuttaisi liian innokkaalta, ja ikävä kyllä tälläsiin peleihin joskus joutuu osalliseksi. Aina ei voi olla varma, onko kyse armopalasta vai varovaisuudesta. Jos on kovin ihastunut, ei viitti saman tien luovuttaa.
sulla. Meinaan mulla ei olis yhtään ystävää ton teorian mukaan, jos ne kaikki olisi jättäneet mut sen takia eten ole heti vastannut viesteihin. Siinä nimittäin voi tosiaan kestää, joskus jopa unohtuu kokonaan vastata eikä sekään tarkoita mitenkään negatiivista suhtautumista tätä kyselijää kohtaan.
Eli ehkä ei pelkästä tekstiviestikäyttäytymisestä kannata tehdä kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä.
Ja samoin en itsekään vaadi minuutin kuluessa vastausta visteihini, ihan samalla lailla uskon, että ihmisillä on niin paljon kaikkea muutakin, etei ne voi joka hetki elää puhelin kourassa viesteihin vastaamassa.