Pakko kysyä nyt teiltä arvon naiset neuvoa. Tai miksipäs en kelpuuttaisi myös miehistä näkökantaa... Tutustuin jokin vuosi sitten erääseen mukavaan tyttöön ihan vain baariolosuhteissa. Sitten kun pikkuhiljaa pääsimme molemmat pahimmasta ujoudesta eroon ja tutustuimme meistä tulikin kaverit. Vierähti jonkin aikaa ja huomasin että meillä onkin paljon yhteistä ja että olinkin koko ajan ollut kiinnostunut hänestä vähän enemmänkin kuin kaverina. Huomasin myös että tämä nainen alkoi osoittamaan kiinnostuksen merkkejä minua kohtaan ja päätin paljastaa sen tosiasian että pidän hänestä todella paljon. Paljastuksen tehtyäni selvisikin sitten että ko. tyttö olikin alkanut seurustelemaan joten hän ei sitten voinut muuta kuin torjua yritykseni. Suhtauduin kuitenkin tähän ihan asiallisesti enkä laittanut välejä poikki juuri sen vuoksi että en halunnut menettää häntä kaverina. Enkä nähnyt mitään syytäkään laittaa välejä poikki varsinkin kun selvitimme koko jutun juurta jaksaen.
Jokin aika sitten kävikin niin että meillä oli sellainen intiimi hetki, (siis ei nyt mitään sänkyjuttuja) sellaista molemminpuolista hellyydenosoitusta. Hän paljasti sen jälkeen että jotain fiiliksiä löytyy minuakin kohtaan, mutta silti haluaa pitää minut kaverina.
Olen hänelle sanonut, että kunnioitan hänen seurusteluaan enkä aio enää yrittää mitään.
Nyt sitten kun olen nähnyt hänet muutaman kerran sen jälkeen niin on jotenkin vaan tuntunut sille että kaikki ei ole okei... Ihan kuin tämä asia vaivaisi häntä.
Varsinainen kysymykseni on, että miten paljon seurusteleviin naisiin vaikuttaa se tietous että joku miespuolinen kaveri on ihastunut? Onko se ahdistavaa? Tekeekö tietous siitä varovaiseksi? Kannattaisiko mun pitää vaan mahdollisimman paljon etäisyyttä vaikka ollaan kavereita?
En ole ollut paljastukseni jälkeen mitenkään päällekäyvä kun olemme tavanneet (tai ollut ehdottelemassa jatkuvasti tapaamisia). Siis omasta mielestäni en ole ollut mitenkään ahdisteleva... Miten tästä eteenpäin?
Jokin aika sitten kävikin niin että meillä oli sellainen intiimi hetki, (siis ei nyt mitään sänkyjuttuja) sellaista molemminpuolista hellyydenosoitusta. Hän paljasti sen jälkeen että jotain fiiliksiä löytyy minuakin kohtaan, mutta silti haluaa pitää minut kaverina.
Olen hänelle sanonut, että kunnioitan hänen seurusteluaan enkä aio enää yrittää mitään.
Nyt sitten kun olen nähnyt hänet muutaman kerran sen jälkeen niin on jotenkin vaan tuntunut sille että kaikki ei ole okei... Ihan kuin tämä asia vaivaisi häntä.
Varsinainen kysymykseni on, että miten paljon seurusteleviin naisiin vaikuttaa se tietous että joku miespuolinen kaveri on ihastunut? Onko se ahdistavaa? Tekeekö tietous siitä varovaiseksi? Kannattaisiko mun pitää vaan mahdollisimman paljon etäisyyttä vaikka ollaan kavereita?
En ole ollut paljastukseni jälkeen mitenkään päällekäyvä kun olemme tavanneet (tai ollut ehdottelemassa jatkuvasti tapaamisia). Siis omasta mielestäni en ole ollut mitenkään ahdisteleva... Miten tästä eteenpäin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eli juttuhan voisi olla näin:
Tyttö oli ihastunut sinuun, mutta homma ei tuntunut etenevän mihinkään. Sitten tuli joku, jonka kanssa juttu toimi. Fiilikset sinua kohtaan ovat edelleen voimassa seurustelusta huolimatta, mutta ei niillä ole väliä.. pikku juttu. Sitten kun kerrotkin haluavasi jotain muuta, ollaankin jo pulassa!
Eihän hyvää juttua voi jättää vanhan ihastuksen takia, tulisiko siitä edes mitään? haluaakohan se edes seurustelua vai mitä? onko nykyinen kuitenkin parempi? miksei tätä voinut tapahtua ennen kuin aloin seurustelemaan? miksen voi unohtaa ihastusta? petänkö poikaystävääni jo ajattelemala tätä?
Tottakai näitä juttuja kelaillessa on vähän kummallista nähdä tätä "kaveria" ja esittää niinkuin kaikki olisi niinkuin ennenkin.
Nää nyt oli omia flashbackkejä vanhasta tilanteesta. Paha sanoa onko tilanteenne sama.
Minun neuvot sitten:
Ehkä ekaks pitää selvittää mitä sinä ja hän todella haluatte. Olla aidosti vain ystäviä vai kenties seurustella?
Sen perusteella sitten vasta toimintasuunnitelmaa laatimaan.
Sullapas oli tosi hyviä pointteja. Melkein voisi sanoa että täysin vastaavanlainen tilanne kuin mullakin. Olen siis oikein kiitollinen vastauksesta.
"Tottakai näitä juttuja kelaillessa on vähän kummallista nähdä tätä "kaveria" ja esittää niinkuin kaikki olisi niinkuin ennenkin."
Näin on asianlaita. Mulle ainakin on hankalaa esittää ettei mitään olisi tapahtunut vaikka pystynkin hillitsemään itseni melko hyvin. Kysymys kuuluukin pystynkö tarpeeksi hyvin?
"Nää nyt oli omia flashbackkejä vanhasta tilanteesta. Paha sanoa onko tilanteenne sama."
Kyllä meidän tilanne on hyvinkin pitkälle sama. Ainakin tällaisen käsityksen olen saanut. Erona tosin on se että että minä olen pikemminkin se uusi ihastus ja se poikaystävä vanha. Siinä mielessä ei ollut epäilystäkään etteikö hän olisi tehnyt selväksi ettei pysty mitenkään vastaamaan mun tunteisiin. Ja näin sitten päätettiin että ollaan vaan ystäviä.
"Minun neuvot sitten:
Ehkä ekaks pitää selvittää mitä sinä ja hän todella haluatte. Olla aidosti vain ystäviä vai kenties seurustella?"
Juu, selvitetty on ja olen kertonut kyllä omalta osaltani kaiken tarpeellisen, joten tän pitäisi olla ihan selvä juttu. Ihannetilanne olisi tietysti se että homma toimisi käytännössäkin mutta eihän se ole niin helppoa. Jatkuvasti joudun punnitsemaan olenko kenties liian hyökkäävä tai ahdistelenko. Enkä tietenkään haluaisi ajaa häntä jatkuvasti pohtimaan missä mennään. Tai antaa sellaista käsitystä että välttelen. On meinaan käynyt joskus niin että olen ollut ihan liiankin kaukainen...
Sullapas oli tosi hyviä pointteja. Melkein voisi sanoa että täysin vastaavanlainen tilanne kuin mullakin. Olen siis oikein kiitollinen vastauksesta.
"Tottakai näitä juttuja kelaillessa on vähän kummallista nähdä tätä "kaveria" ja esittää niinkuin kaikki olisi niinkuin ennenkin."
Näin on asianlaita. Mulle ainakin on hankalaa esittää ettei mitään olisi tapahtunut vaikka pystynkin hillitsemään itseni melko hyvin. Kysymys kuuluukin pystynkö tarpeeksi hyvin?
"Nää nyt oli omia flashbackkejä vanhasta tilanteesta. Paha sanoa onko tilanteenne sama."
Kyllä meidän tilanne on hyvinkin pitkälle sama. Ainakin tällaisen käsityksen olen saanut. Erona tosin on se että että minä olen pikemminkin se uusi ihastus ja se poikaystävä vanha. Siinä mielessä ei ollut epäilystäkään etteikö hän olisi tehnyt selväksi ettei pysty mitenkään vastaamaan mun tunteisiin. Ja näin sitten päätettiin että ollaan vaan ystäviä.
"Minun neuvot sitten:
Ehkä ekaks pitää selvittää mitä sinä ja hän todella haluatte. Olla aidosti vain ystäviä vai kenties seurustella?"
Juu, selvitetty on ja olen kertonut kyllä omalta osaltani kaiken tarpeellisen, joten tän pitäisi olla ihan selvä juttu. Ihannetilanne olisi tietysti se että homma toimisi käytännössäkin mutta eihän se ole niin helppoa. Jatkuvasti joudun punnitsemaan olenko kenties liian hyökkäävä tai ahdistelenko. Enkä tietenkään haluaisi ajaa häntä jatkuvasti pohtimaan missä mennään. Tai antaa sellaista käsitystä että välttelen. On meinaan käynyt joskus niin että olen ollut ihan liiankin kaukainen...
Ehkä tilanteenne on kuitenkin eri..
Minä nimittäin olisin luultavasti jättänyt poikaystäväni jos olisin tiennyt sen ihastuksen olevan tosissaan. Siis jos hän olisi vakuuttanut minut siitä että haluaa seurustella ja uskoo sen toimivan.
No, niin ei käynyt siinä tapauksessa.
Mutta jos kaikki on todella puitu ja tyttö tietää olevansa oikean miehen kanssa, niin sinun tilanteesi onkin ongelmallisempi. Ilmeisesti et aidosti pysty katsomaan tyttöä vain ystävänä. Välimatka on silloin se ainoa ratkaisu.
Vaikka ehkä muille pystyisitkin näyttelemään välinpitämätöntä, tuskin tälle tytölle kuitenkaan. Ahdistavaa on tuntea jatkuvaa syyllisyyttä siitä että toinen tahtoisi enemmän kuin ystävyyttä.
"Minä nimittäin olisin luultavasti jättänyt poikaystäväni jos olisin tiennyt sen ihastuksen olevan tosissaan. Siis jos hän olisi vakuuttanut minut siitä että haluaa seurustella ja uskoo sen toimivan."
Kyllä mä omasta mielestä tein selväksi että olen tosissaan. Ei taida olla sitä tyyppiä joka saadaan vakuuttuneeksi...
Tää välimatkajuttu onkin mulle aika tuttua kauraa. Yleensä mulle käy just silleen että on vaan pakko pistää välit kokonaan poikki. Tai sillä tavalla, että on vaan mahdollisimman vähän tekemisissä.
Ongelma onkin siinä että on aika paljon yhteistä kaveripiiriä. Yritä siinä sitten olla passiivisena...
Kyllä se kuitenkin niin on, että ihminen uskoo mitä haluaa uskoa. Jos tyttö todella haluaa olla kanssasi ja sinä todella haluat olla hänen kanssaan niin vakuuttelun pitäisi onnistua. Se, että miten onkin hankalampi kysymys.
Mutta siksi luulen siis edelleenkin että tyttö ei ehkä tunnekaan yhtä voimakkaasti kuin sinä..
Tietysti tässä pitäisi tietää tarkasti, mitä olet sanonut tytölle ja mitkä hänen syynsä olivat, että voisi mitenkään arvioida mikä tilanne oikeasti on ja mitä pitäisi tehdä. Ja silloinkin se on vain täysin ulkopuolisen mielipide, joka ei edes tunne teitä! Eli sinä sen parhaiten tiedät, missä mennään.
Välimatka kyllä onnistuu samassa kaveripiirissäkin. Silloin vaan täytyy takoa omaan päähän ajatus siitä ettei teidän välillä ole mitään.
Jutellaan niinkuin muillekin, yleisistä asioista, ei kahdestaan jutteluita, ei merkitseviä katseita. Riudut sitten kun olet yksin jos tarvitsee, kun olette samassa porukassa et edes ajattele asiaa. Ja sama ajatus puheluissa ja tekstareissa, ei mitään ylimääräistä, kirjoita vaikka päiväkirjaan! Tai jos päiväkirja kuulostaa liian naiselliselta niin joku paperilappu tai vihko..
olen ollut koko ajan oikealla linjalla. Viimeksi kun mulla oli samanlainen tilanne niin se tyttö ei suostunut antamaan mulle omaa aikaa vaan oli koko ajan tulossa kylään ja soittelemassa. Mutta helppoahan sillä oli kun ei tuntenut yhtään mitään... Tosin nyt olen sen kanssa hyvä kaveri kun ei ole enää mitään maailmaa mullistavia tunteita häntä kohtaan.
Mutta tästä nykyisestä tilanteesta... viimeksi tuli yritettyä ihan liikaa kun nähtiin. Olet oikeassa että pitää pitää pää kylmänä. Eikä parane pahemmin kahden kesken olla... Onneksi mulla on elämä ihan muualla päin, joten ei me kauheesti edes nähdä saatika sitten soitella tai kirjoitella tekstiviestejä. Mun kannalta siis ihan hyvä tilanne, kun voin keskittyä muuhun elämään.
En viitsi pistää hirveästi yksityiskohtia tänne jos se vaikka sattuukin pyörimään täällä.... On tosiaan paljon kaikkea pikku juttuja tässä takana, mutta olen kiitollinen sinun avustasi. Ulkopuolisen mielipiteen minä juuri tähän tilanteeseen halusinkin.
Juu, ja mä olen sitä tyyppiä että jos tyttö sanoo olevansa varattu niin se on kans sitten varattu. Mä en yritä varattuja naisia.
Anteeksi että otan osaa keskusteluun, joka ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta haluaisin mainita muutaman asian, jotka tulivat mieleeni lukiessani kirjoitustasi. Sanoit, että olisit luultavasti jättänyt poikaystäväsi, jos olisit tiennyt ihastuksesi olevan tosissaan. Tämä herätti minussa useita ajatuksia.
Ensimmäisenä, miksi ihmeessä olet sellaisen miehen kanssa, jonka olisit tuosta vain valmis vaihtamaan toiseen?!? Kuinka helposti luulet sen miehen voivan sellaisen tempun jälkeen luottaa sinuun? Voithan yhtä hyvin tehdä saman joskus hänelle.
Toisena, sinun ei kannata odottaa, että mies vakuuttelisi sinulle haluavansa seurustella, jos tietää sinulla olevan jo poikaystävän. Usko tai älä, niin monet miehet ajattelevat asiaa myös muiden _miesten_ kannalta. Kaikki eivät todellakaan halua edes yrittää saada itselleen naista, joka kuuluu jo toiselle miehelle. Itselläni yksi elämän perusperiaatteista on, että tee muille se minkä toivot itsellesi tehtävän. En tosiaan haluaisi, että joku joskus veisi minun naiseni. Jos itsekin syyllistyisin siihen, niin kuinka voisin sellaista sitten itsekään toivoa?
Te varmaankin tunsitte toisenne jo varsin syvällisesti, kun olet voinut odottaa mieheltä noin vakavaa päätöstä. Eikä kyseessä ollut mikään (baari-)"ihastus", jonka kanssa olet jutellut ehkä kerran kaksi, muttet muuten juurikaan ole päästänyt häntä lähellesi sen enempää henkisesti kuin fyysisestikään. Mikäli noin hassusti kuitenkin olisi, että ette olisi kunnolla edes tutustuneet, niin kuinka olet edes voinut odottaa häneltä mitään muuta päätöstä kuin unohtaa sinut. Yleensä kun mies vieläpä kokee sen, kun nainen kertoo että hänellä on jo poikaystävä, että mies ei yksinkertaisesti kiinnosta! Etenkin jos sen vieläpä sanoo yhdellä lauseella ikäänkuin sivuhuomautuksena! Tuskinpa asiat noin alkeellisella tasolla kuitenkaan olivat. Luulen että se mies ei vain ollut sinusta tarpeeksi kiinnostunut eikä ollut valmis taisteluun saadakseen sinua itselleen, koska ei pitänyt sinua hänelle sopivana ihmisenä.
Kyllä se kuules niin on, että jos paremman miehen itsellesi haluat, niin sinun on ensin jätettävä entinen ja vasta sitten voit odottaa, että mitään voisi tapahtua!
> Minä nimittäin olisin luultavasti jättänyt
> poikaystäväni jos olisin tiennyt sen ihastuksen > olevan tosissaan. Siis jos hän olisi
> vakuuttanut minut siitä että haluaa seurustella > ja uskoo sen toimivan.
Miksi ihmeessä hän olisi vakuutellut sinulle yhtään mitään jos seurustelit? Luulisi että hänellä oli sen verran kunnioitusta poikaystävääsi ja sinua kohtaan ettei mennyt pilaamaan mitään. Luulisi nyt jokaisen selväjärkisen tietävän ettei varattuihin naisiin pidä koskea vaikka kuinka olisi ihastunut.
Taidat olla vielä aika nuori etkä tosissaan etsimässä mitään elämänkumppania vaan lähinnä seikkailua?
Seurustelet miehen kanssa jonka voisit noin vain jättää? Eikö tämä toinen saisi siitä kuvaa että tekisit saman hänelle?
Vaikka kuinka hauskaa olisi vaihtaa miestä kerran viikossa, kannattaa myös ottaa huomioon muiden tunteet, eikä seurustella miehen kanssa jonka voisi noin vain jättää, etkö ymmärrä että särjet vain sydämiä???
En viitsinyt tässä kovin laajasti omaa tapaustani esitellä, mutta eihän asiat toki noin yksinkertaisia ole. Tässä siis seuraa kootut selitykset:
Tapauksesta on jo aikaa, eli kyllä, olin kovin nuori silloin enkä todella tiennyt mitä halusin. Ja tämä "olisin jättänyt hänet"-aika oli siinä ihan seurustelumme alussa. Pojan olin tuntenut pitkään ja kaikenlaista historiaa hänen kanssaan takana, ehkä juuri siitä johtuen en ollut varma vaikka aloinkin seurustelemaan. Ja tämä epävarmuus oli kyllä pojallekin selvää.
Toinen tapaus, se ihastus, oli semmoinen pidempään kytenyt juttu, josta aikani toivoin jotain, mutta sitten "luovutin". Sitten siinä seurusteluni alussa tämä ihastus näytti joitain lämpenemisen merkkejä, mutta ei tarpeeksi. Enkä minä häneltä mitään voinutkaan odottaa, tarkoitin tässä vain että asiat olisi voineet mennä toisin jos hän olisi ollut todella kiinnostunut ja tehnyt jotain.
Asiat meni niin että minä, onneksi, jatkoin seurusteluani, se ihastus unohtui ja seurustelusuhde vahvistui vähitellen. Ja alun vaikeuksista huolimatta seurustelusta tuli oikein hyvä juttu..
"asiat olisi voineet mennä toisin jos hän olisi ollut todella kiinnostunut ja tehnyt jotain."
Se mies oli luultavasti liian lätkässä sinuun eikä oikein uskaltanut tehdä mitään. Joillekin miehille se vaan on niin vaikeaa, että ehkä sinunkin on mahdotonta ymmärtää sitä. Veikkaanpa että se mies on lukuisia kertoja hakannut päätään seinään, kun ei pystynyt tekemään mitään. Sitä se rakkaus teettää. :|
Tällä halusin sanoa sitä, että vaikka saattaisi vaikuttaa siltä, ettei mies ole oikein kiinnostunut, koska ei tee mitään, niin tosiasiassa syy saattaakin olla se, että niitä tunteita on aivan valtavasti. Sääli ettei teidän suhteelle ollut mahdollisuutta. :| No mutta onneksi sinulla menee hyvin ja luultavasti se mieskin on jo ihan ok. Joten lopputulos lienee positiivinen, eikös? :)
Noinkin varmasti on asiat joskus, mutta tämä tapaus on kyllä ihan selvä. Miestä vaan ei missään vaiheessa kiinnostanut tarpeeksi. Tilaisuuksia kyllä oli. Minä olin silloin se, joka hakkasi päätään seinään, kun en heti tajunnut ja aina välillä näytti ihan muulta. Eli olisin vain kovasti toivonut että hän olisi ajatellut kuten tuo alkuperäinen kirjoittaja..
Mutta, todellakin: loppu hyvin, kaikki hyvin. Jutusta on jo vuosia, kaikki osalliset ihan kunnossa ja ovat jopa osa tuttavapiiriäni. Vain ystävinä.
No jos olet aivan varma, niin mikäs siinä. Itsellä ja parhaalla ystävälläni vaan on hieman samansuuntainen juttu takana ja meillä molemmilla oli melkolailla sama lopputulos, vaikka lähtökohdat olivatkin täysin erilaiset.
Ystäväni oli tuntenut erään naisen noin reilut 10 vuotta (ala-asteelta asti), kunnes alkoi tuntea häntä kohtaan syviä tunteita. Nainen oli jo aikoja sitten rakastunut ystävääni ja myös osoittanut sen useita kertoja. Lopulta sitten myös ystäväni rakastui häneen. Minulle näytti jo siltä, että huikea rakkaustarina olisi alkamassa, mutta kun ei. Koko juttu kuihtui siihen, kun nainen kertoi poikaystävästään. Ystäväni sanoi, että ei se nainen enää kiinnostanut samalla tavalla. Jonkinlaisia tunteita oli jäljellä, mutta se syvin kiinnostus katosi. Voitko kuvitella? Kymmenen vuotta kytenyt rakkaus kuihtui yhteen sanaan, vaikka he tunsivat toisensa todella hyvin. Eivät ne tunteet samantien kadonneet, vaan pikkuhiljaa.
Se mitä tällä halusin sanoa on, että ehkä oli tosiaan niin, että se mies ei sitten ollut kyllin kiinnostunut, mutta se johtui ainoastaan siitä, että häntä eivät varatut naiset kiinnosta. Sellaisia miehiä on, kuten minä ja ystäväni. Etenkin jos on hitusen heikko itsetunto, niin kiinnostus varattuihin naisiin on todella kivenalla.
Heippa! pidä kiinni ystävästäsi ja anna hänelle aikaa, koska ei ihminen näytä välittävänsä turhan päiten . Olet hänelle tärkeä minkä varmaan tiedätkin. Luulen että hän rakastaa ja välittää sinusta, mutta ei pysty enää näyttämään tunteitaan koska olette kavereita, luulen että uusi seurustelkumppani on "sinun" korviketta. Ole kärsivällinen ja anna aikaa!!!!!! nimimerkillä kokemusta on.
Se on ollut kyllä jo mulle selvä että pidän välit normaalina enkä ala tässä mököttämään tai välttelemään. Olisi kai typerää sopia mitään sen suuntaista että ollaan kavereita jos ei sitten kykene suhtautumaan asioihin niiden vaatimalla tavalla. Juu, pitää olla vaan kärsivällinen ja katella mitä tapahtuu. Tämä on ollut meille molemmille aika hankala tilanne... Kiitos neuvostasi :)
Minä olen itse nainen, joka olin tuontyyppisessä tilanteessa jokin aika sitten.
Olin jo pitkään ollut ihastunut erääseen mieheen ja pikkuhiljaa tilanne oli edennyt niin että aloimme jopa seurustella. Mutta samaan aikaan kun tuo tilanne kehittyi, huomasin omaavani tunteita toiseen mieheeen, joka kertoi ihastumisestaan minulle. Yritin kaikin voimin vakuutella itselleni että tämä minun vanha ihastukseni on se oikea, eikä asia siitä miksikään muutu. Aloin tosiaan jopa seurustella hänen kanssaan, mutta minun oli pakko lopettaa se hyvin lyhyeen, koska tunteet tätä toista kohtaan olivat sitten loppujen lopuksi niin voimakkaat.
Se, mitä tällä haluan sanoa, on se että minäkin kyllä kykenin jonkun aikaa kieltämään tunteeni, sanomaan tälle miehelle, johon oikeasti olinkin aivan hulluna, että haluan vain ystävyyttä hänen kanssaan ja yritin tosiaan seurustella toisen kanssa.
Kysynkin oletteko tosiaan tämän tytön kanssa tavanneet, keskustelleet asian ns. pohjamutia myöten? Oletko varma, että hän on onnellinen ko miehen kanssa? Ettei hän vain pelkää tunnustaa erehdystään?
Minulle ainakin totuus paljastui kun tapasin tämän miehen keskustellaksemme lähinnä siitä miten meidän kaveruuden käy. Se keskustelu ei päättynyt kuten luultiin, vaan siinä vihdoin jouduin viimein tunteitteni valtaan ja koko tilanne ajautui hyvinkin intiimiksi.
Sen jälkeen minun oli pakko tehdä ratkaisu...
Ja vastauksena tuohon kysymykseen. Jos tilanteessa olisi käynyt kaikesta huolimatta toisin, eli olisin jatkanut seurustelua, ei minua olisi ainakaan mitenkään ahdistanut että tämä mies on ihastunut minuun, enkä olisi mitenkään vältellyt. Meistä oli tullut hyvin läheiset ja läheisinä olisimme säilyneet edelleenkin.
Se että kerrot, että vaikuttaa ettei hänellä kaikki ole okei, pistää epäilemään josko hänkin olisi tehnyt väärän valinnan?
että tämä asia alkaa olla jo loppuunkäsitelty. Mutta kyllä, mua vaivaa vieläkin edellinen tapaaminen. Tietenkään en viitsinyt kysyä johtuuko vaivaantunut tunnelma minusta. Hän on sanonut ettei se häiritse vaikka olenkin ihastunut. Viime aikojen perusteella vaikuttaa sille, että taitaapa häiritä. Ehdin jo tekemään sen suuntaisen päätöksen että annan tilanteen rauhoittua. Jos taas seuraavillakin kerroilla kun nähdään on samanlainen ilmapiiri niin varmaankin joutuu kyselemään mikä mättää...
kyllä se voi niin olla että nainen vähän varovaisemmaksi muuttuu jos tietää että toinen mies tuntee niin ja kuitenkin itse on varattu.Omaakin kokemusta tosta on.Se on vaan kyseltävä siltä naiselta että mites nyt.Eiköhän se siitä sitten jotenkin selviinny.
Harmittaa kyllä aika helvetin paljon, että tämäkin kaverisuhde meni vähän niinkun pilalle yhden pienen hairahduksen jälkeen. Kaikkien hyvien hetkien jälkeen jäljellä on vaan vaivautunut tunnelma molemmin puolin. Sinun kommenttisi on kuin suoraan minun oman pääkopan sisältä, mitä luulen että hän ajattelee. Epäilyttää tarvitseeko enää edes kysyäkään...
Ei saa olla päällekäypä. Ehkäpä nainen itse on epävarma tunteistaan.
Ystäviä voidan olla