olen pitkään miettinyt jo eroa kun mies alistaa joka ikisessä asiassa. Mitään en osaa tehdä oikein vaikka olen hyvä perheen äiti ja en ole siis mikään nyhverö. Sukulaiseni ei kelpaa hänelle ei myös ystäväni aina on jotain moittimista heistä.Lapsista ja heidän kavereista myös. Nyt olen miettinyt omaa elämää ilman miestä ja se tuntuu hyvältä, mutta uskallus puuttuu ottaa se askel, kun talo täytyisi laittaa myyntiin ja hän on uhkaillut että ei tapaa lapsiaan jos eroan , sekin pelottaa. Rahallisesti pärjään varmasti paremmin kun nyt, raha ei ole ongelma olen aina pärjännyt omillani, koskaan mieheni ei ole tarvinnut rahallisesti auttaa minua.Välillä mieheni kehuu makeasti minua jota en voi ottaa tosissaan kun yleensä vain arvostelee minua.Aina silloin hän on jotain vailla. Seksi ei suju enää vaikka minä haluaisin todella paljon että meinaan räjahtää tähän pulaan. Hän haluaa olla rauhassa,käskee mennä pois jos yritän ,enää en yritä.Mikä on se viimeinen niitti että uskaltaa tehdä sen ratkaisun että lähtee...???
henkistä väkivältaa
irma
141577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kauanko olet ollut aviossa?
Mitä se henkinen väkivalta on tarkasti sanottuna?
Miksi sanot, että miehesi ei ole tarvinnut rahallisesti auttaa sinua? tehän olette AVIOliitossa.
kerro jotain tarkemmin.
Mitä tekemistä avioliitossa olemisen ajalla on tässä tilanteessa? Eikö henkinen väkivalta käy ilmi ao. viestissä - mies arvostelee vaimoa jatkuvasti, mitä hänen vielä pitäisi tehdä, että kyseessä olisi sinun mielestäsi henkinen väkivalta? Miksi miehen täytyisi autaa naista rahallisesti avioliitossa (millä vuosikymmennellä oikein elät)?
kenenkään ei tarvite sietää henkistä väkivaltaa ja alistamista. voisitko kuvitella ottavanne vastaan ulkopuolista apua ongelmiinne? avioliittoneuvontaa tms? apua voi hakea, mutta toista ei voi muuttaa, ainoastaan itseäsi. halu tehdä muutos parempaan tulee hänestä itsestään, ei kenenkään muun kautta, mikäli hän haluaa tehdä jotain tilanteenne hyväksi.
ehkä "viimeinen niitti" on tunne siitä, että tiedät tehneesi kaikkesi tilanteen parantamiseksi, eikä mikään ole riittänyt. silloin ainoa mahdollisuus tilanteen parantamiseksi on ero. ei ole luovuttamista jättää huono suhde, se on ainoastaan järkevää. parisuhteen on tarkoitus olla voimavara, josta tulee nauttia. lapset ovat onnellisia jos vanhemmatkin ovat, yhdessä tai erillään. sitä paitsi lapset sopeutuvat yleensä hyvin uusiin tilanteisiin, ratkaisevaa on se, miten asiat heille esitetään.
vaikutat todella fiksulta ja itsenäiseltä naiselta ja uskon, että osaat tehdä oikean ratkaisun omasi ja lastesi elämän suhteen.
edellisen kanssa. Suhteenne saattaa olla autettavissakin. Miehelläsi voi olla jokin parisuhteeseenne tai ehkä omaan itseensä liittyvä ongelma, josta ei saa puhuttua mutta joka sitten ilmenee sinua alistavana käytöksenä.
Parisuhdeterapiaa kannattaa aina kokeilla, jos ei ole varma, ettei tilannetta voi auttaa ja jos tuntee voivansa jatkaa, jos tilanne paranisi.
Mutta jos olet varma, ettei suhteenne tule enään parantumaan etkä sitä nykytilassaan halua jatkaa, niin eikö se viimeinen niitti ole sitten jo saatu. Kun kerran toimeentulon puolestakaan ei tarvitse pelätä niin paperit vireille, talo myyntiin ja uusi asunto hankintaan, siitä se lähtee.
Täällä ehdotellaan liian usein eroa ratkaisuksi.
Olisikohan niin, että jo eropäätöksen tehnyt hakee palstalta oikeutusta päätökselleen? Hölmöä.
Minusta eronneet suosittelevat liian helposti eroa muillekin.
Esim. haluaisin tietää, mistä ap. puhuu.
Se, minkä joku näkee henkiseksi painostukseksi, voi olla ihan aiheellistakin puolisoiden välistä kommunikointia. Ehkä tilanne ei vielä ole menetetty.
Peräänkuulutan siis sitä, että täällähän voisi tarkentaa, mitä kukin tarkoittaa henkisellä väkivallalla. Vasta sitten me voimme sanoa jotakin.
Joku pitää henk väkivaltana esim sitä, että toinen sanoo valehtelijalle että sinä valehtelet.
Tiedätte varmaan, mitä ajan takaa.
En tiedä voiko kukaan tuntematon varsinaisesti ehdottaa toiselle eroa. Minun mielestäni kysymys on paremminkin siitä, että rohkaistaan empivää ja kerrotaan eronkin mahdollisuudesta eli siitä että erosta voi selvitä - vieläpä nykyistä parempaan elämään. Tiedän itsestäni kuinka pelottavaa on pelkkä ajatuskin erosta ja jostain uudesta tuntemattomasta. Sitä hakee monella tapaa perusteluita paikalleen jäämiselle ja jymähtämiselle vallitseviin olosuhteisiin, joissa kuitenkin päivittäin voi huonosti.
Minusta ero on ap:lle varteenotettava vaihtoehto piinaavaan tilanteeseensa ja luultavasti hänellä on mitä parhaimmat edellytykset selvitä uudenlaiseen arkeen. Ei elämä ole koskaan joko tai, vaan jokaisessa tavassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Silti on punnittava missä itselleen saa rauhan ja pystyy tasapainoiseen elämään. Huonossa suhteessa voimat menee sen suhteen ylläpitoon ja esim. lapset jää silloin vähemmälle huomiolle, koska oma energia menee pahaan oloon, riitelemiseen ja ratkaisun miettimiseen.
Ja mitä tulee noihin pariterapioihin, niin niihinhän täytyy molempien innostua ja lähteä toden teolla yrittämään. Siitä ei tule mitään, että vain toinen yrittää.
on mitä joku muu tuntee samanlaisessa tilanteessa? Peräänkuulutan puolestani sitä, että mikä toinen ihminen on sanomaan, että sinun tuntemuksesi on jotenkin väärin. Jos minä koen sisimmässäni kohteluni vääräksi, niin mikä sinä olet kertomaan minulle, että asia ei ole näin. ei ole mitään virallista instannssia, joka määrittelee kuinka kenenkin tulee tunteensa tuntea. Kyllähän sitä yritystä on ja keskivertoa ja normia jos jonkunlaista, mutta kyllä se totuus silti on itsessä ja omissa ajatuksissa.
Kuvaavaa on sanonta "asiakas on aina oikeassa!".
Jos tämä kerran on kskustelupalsta, niin pitäsikö oman hankalan tilanteen kertomiseen hakea 'oikeutta' itsen ulkopuolelta, jotta varmasti kaikki skeptisimmätkin 'uskoisivat' että ap. ei valehtele. Eli käytännössä hakea vaikkapa psykiatrin lausunto, ennen kuin tulee palstalle, jotta kaikki voivat tehdä 'objektiivisen' päätelmän, että ongelman esittäjä on varmasti tolkuissaan?
Minä puolestani 'peräänkuulutan' seuraavia asioita:
Missä on myötätunto, kyky lukea rivien välejä, halu ymmärtää? Näitä ominaisuuksia on harvalla ihmisellä nykyään.
valittaa kovaa selkäkipua ja tämä käskee kotiin turhia höpisemästä, koska tosisairaitakin on jonossa koko odotushuone täynnä.
ei se vaan ole helppo lähteä ja oma koti myyntiin se on paha paikka. Kun jo avioero papereiden hakeminen vaatii ison ison kynnyksen.Ja saako noin aluksi vuokra-asuntoa kaupungilta jos on talon myynti rahat taskussa tai myynti odottamassa??? Tiedätkö sitä.
Kamala ajatuskin jossain vuokra luukussa asuminen kun tottunut asumaan siististi omassa, kun ei varmaan siihen hätään kun omaa asuntoa tarvitsee olla ostamassa löydy sopivaa.ei ole niin helppoa.
mutta jos kerran erota aikoo, niin sitten vaan rohkeasti eteenpäin.
Kylläpä niissä kaupungin vuokra-asunnoissa yleensä joku varallisuusraja (tulorajan lisäksi) taitaa olla. Talon myynnistä luulisi tulevan sen verran, että menee kirkkaasti yli.
Riippuu tietysti paikastakin, miten sen ostettavan asunnon löytää. Itsellä on tullut aika useasti asuntoa vaihdettua ja aina on uusi löytynyt niin, ettei ole mitään väliaikaisasuntoa tarvinnut.
Paras vaihtoehtohan se olisi kun kenenkään ei tarvitsisi omasta kodistaan eron takia lähteä.
Mutta näin se vaan tuntuu menevän, aina emme kykene sitä yhteiseloa jatkamaan vaikka sen joskus hyvässä yhteisymmärryksessä olemme aloittaneet.
elin haukkumista vuosia. Enhän osaa mitään, naputan, vikittelen muita... olin mielestäni jo itsekkin huono ja pelotti jäädä yksin lasten kanssa. Aikani asiaa pyöriteltyä tuli mitta täyteen.. sanoin että riitti, lähden ja jopas mies teki kaikki "säälitemput" mutta olin päättänyt.. Päiväkään en ole vuodessa katunut eikä mieskään ole itseään tappanut ja tyttöä on hakenut vaikka vannoi molemmat.. Tsemppiä!! Jonain päivänä ei pelota vaan on valmis tekee ratkaisun.Asioihin vaan kasvaa henkisesti valmiiksi vastaanottamaan tulevaisuuden.. jonain päivänä on hetki..
Sama tilanne oli mutta mies ratkaisi asian lähtemällä...
kun joku kysyi mitä on henkinen väkivalta niin muutamia esimerkkejä tässä. makaan kuumeessa kotona ,mies tulee kotiin ei puhu mitään käy laittamassa oven kiinni huoneeseen jossa olen ja tokaisee koko päivänkö olet maannut mitään et ole saanut aikaiseksi. ala nousta ruokaa laittamaan. Arvostelee vanhempani, tarttuu kaikkiin heidän heikkouksiin ja keljuilee niistä minulle. Juon joskus viikolla sauna oluen siis yhden kun teen vuorotyötä jolloin minulla on vapaata, niin siitä mieheni keljuilee että sinulla taitaa olla ongelma tuo alkoholi kun viikolla pitää juoda.Kun haluaisin seksiä mieheni ajaa noituen minut pois kun haluaa olla rauhassa, mutta kun hän haluaa niin silloin on oltava valmis siihen muutaman minuutin pikapanoon.Pidän lasten puolia ja meillä onkin hyvät keskustelu välit .niille hän myös keljuilee kavereista ,harrastuksista ,luonteesta ym. Riittääkö nämä esimerkiksi ,tässä vain pieni osa elämän epäkohdista. Siitä rahallisesti avustamisesta tarkoitin sitä että kun olin aikanaan kodinhoidontuella joka on todella pieni raha ja maksoin silti puolet asumiskustannuksista ym. elämisestä. Rahat oli todella tiukalla, joskus rahani ei riittänyt käydä ruokakaupassa hän ei käynyt kaupassa eikä antanut ruokaan rahaa, sanoi syökää puuroa ja niin syötiin.Siis selvennykseksi että me elämme avioliitossa mutta kummallakin on omat rahat tilit josta eläminen maksetaan suurinpitein puoliksi minä vähän maksan enemmän kun saan kuulema lapsilisät tililleni joten maksan kaikki lasten harrastukset , vaatteet ym.Hän arvostelee myös painoani vaikka en ole indeksin mukaan edes ylipainoinen vaan normaali.