Pyhä paska,sanoisinko.. Yksin oleminen ei ole kovin auvoisaa, varsinkaan pitkän avoliiton jälkeen...Juu-u..vaikka erosta onkin jo vuosi aikaa.
Mutta olenpa jo toivoni pisarat viimeisetkin heittäny toivottomien mereen.Olisihhan se ihana omistaa oma ihana nallekarhu jonka kainaloon upota rankan päivän jälkeen :0)
Mutta olenpa jo toivoni pisarat viimeisetkin heittäny toivottomien mereen.Olisihhan se ihana omistaa oma ihana nallekarhu jonka kainaloon upota rankan päivän jälkeen :0)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinpä. Suurimman osan ajasta menee mukavasti. Melkein vahingoniloisesti kuuntelen kavereiden vuodatuksia parisuhteidensa kiroista. Että säästynpä kaikelta tuolta. Säästyn toki, mutta en aina haluasi säästyä tunteelta, että joku välittää enemmän minusta kuin mistään muusta tässä maailmassa.
Mutta jokainen päivä, ja erityisesti baarissa vietetty ilta vie uskon minkänlaiseen suhteen mahdollisuuteen. Miespuoliset kaverit ympärillä pettää ilman omantunnontuskia, naimisissa olevat vieraat miehet avautuvat miten huonosti kotona menee. Että ehkä kuitenkin mieluummin yksin kuin petettynä.
Vai vieläkö tästä maailmasta löytyy tosirakkautta? Vähempään ei halua tyytyä. Mutta sitä saakin sitten odottaa, ja kauan..
Sitä sanotaan, että odottavan aika on pitkä ja hyvää kannattaa odottaa. Mutta tuntuu, että tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa olla sinkku. Pari vuotta on tullut otettua ilo irti sinkkuudesta, mutta nyt kainalopaikka sohvalla olisi enemmän kuin jees. Kun vaan kunnollinen, vapaa ja sitä jotakin omaava tyyppi astuisi elämään...Ja ei-ei pelastamaan maailmaani vaan maustamaan sitä sopivasti. Kaupanhyllyltä kun sitä ei valitettavasti voi ostaa. Mutta periksi en vielä anna, sillä kaikelle on toivottovasti aikansa ja paikkansa.
Katsoin äsken läpi noita tuoreita kirjoituksia mm. koulutustason vaikutuksesta parinvalinnassa ja hyvännäköisten miesten kaatamishaluista. Aiai, kyllä jos noi on niitä tyyppejä joihin tuolla baarissa törmää niin toivo alkaa olla mennyttä.