Olen parisen vuotta seurustellut miehen kanssa, jonka kanssa elämä ja arki sujuu mitä parhaimmalla tavalla. Riitoja meillä ei ole ollut vielä kertaakaan ja elämä kaikin puolin mallillaan..muttamutta... Mies on sanonut ettei tahdo enään kihloihin tai naimisiin (hänellä takana avioero), minä taas unelmoin jonain päivänä astelevani alttarille rakastamani miehen rinnalla ja perustavani perheen (mies ei halua lapsia). Nyt olenkin pohtinut paljon mitä tehdä, onko kyseinen mies sen arvoinen että tekisin hänelle mieliksi ja luopuisin hänen takiaan unelmistani..Vai tehdäkö se kylmä ratkaisu ja päättää suhde. Kuinka voikaan pienen ihmisen pää olla sekaisin, sydän rakastaa mutta pää ei tiedä mitä ajatella. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta elämässä/kuinka siitä on selvitty?
Erilaisia unelmia
Neiti surumieli
12898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikea tilanne. Mies on ollut naimisissa ja eronnut. Nähnyt siis sen kaiken negatiivisen puolen, eikä halua enää mennä naimisiin ja jos lapsiakin on sen edellisen naisen kanssa?
Muista että ne sormukset sormessa ja kalliit häät ei muuta sitä yhteiselämää miksikään. Sitten kun ero tulee, niin kaikki on niin paljon vaikeampaa.
Sä voisi hillitä tota vaivakuumettasi hankkimalla koiranpennun tai jonkun muun eläimen.
Jos ei onnaa, niin kai sun on sitten pakko pistää piste teidän suhteelle ja etsiä mies joka muksuja tahtoo ja ehkä naimisiinkin.
No itsellä ei ole kokemusta tuollaisesta tilanteesta (onneksi), mutta kyllä on välillä tullut mietittyä mitä tekisin, jos tuollainen kohdalle sattuisi...
Ensinnäkin kehottaisin ensin puhumaan miehen kanssa aiheesta oikein kunnolla, jos siis ette ole vielä niin tehneet. Onko mies sitä mieltä, ettei halua lapsia MISSÄÄN NIMESSÄ, IKINÄ vai ettei halua niitä lähiaikoina? Onko hänellä jo lapsia edellisestä liitostaan?
Itselläni on samat unelmat kuin sinulla eli jonain päivänä naimisiin ja lapsia. Itse voisin joustaa tuosta naimisiin menemisestä, jos mies ei sitä haluaisi. Eihän se avioliitto kuitenkaan sitä suhdetta ja arkipäivää juurikaan muuta. Mutta lapsi/lapset ovat kyllä jo niin iso asia, että sitä unelmaa en kyllä miehen takia uhraisi. Eli jos mies olisi oikeasti sitä mieltä, ettei ikinä halua lapsia, niin kyllä mun suhde päättyisi eroon, vaikka se toki varmasti vaikeaa olisikin. Uskon, että jos itse haluaa lapsia eikä niitä miehen takia saa, alkaa se jossain vaiheessa kaduttaa. Lapsi/Lapset ovat kuitenkin niin iiiso ja tärkeä osa elämää. Mielestäni niin isoja unelmia ei tule uhrata kenenkään toisen vuoksi.
Mutta tuo siis toki vain minun mielipiteeni, toivottavasti aloittaja saat selvitettyä asian ja tehtyä jonkinmoisen ratkaisun.
Olemme keskustelleet asiasta moneen kertaan ja mies on tehnyt selväksi ettei hän halua lapsia ollenkaan "hidastamaan" elämää. Hänen mielestään lapset ovat vain este omille menoille ja elämälle (iältään hän on hiukan yli 30v.). Hänellä ei ole lapsia aiemmasta liitostaan.
Koiraa tai kissaakaan en voi allergian takia ottaa vaikka kovin haluaisin :(
Viimeyö kului asioita miettiessä, tässä vaiheessa ero alkaa tuntua yhä oikeammalta ratkaisulta. Perheen perustaminen on minulle niin suuri haave että siitä en haluaisi luopua. Mutta toisaalta, mieskin on kaikinpuolin hyvä etten hänestäkään haluaisi luopua..Ellei molempia voi saada niin kai se oma onnellisuus on tärkeämpää ja etsin rinnalleni miehen joka haluaa perheen. Vaikeaa, ajatukset ihan sekaisin :(
että jonain päivänä saat lapsia? Ei se ole mitenkään itsestään selvää. Lapsia ei saada, niitä tulee jos on tullakseen. Entä jos miehesi ei voisi saada lapsia, olisi todella epäreilua jättää hänet sen vuoksi.?
Jos vain lapsia haluat, voit niitä saada, mutta jätä miehet rauhaan! Todella törkeää nykyistäsi kohtaan, että et oikeastaan häntä ensisijaisesti halua, vaan lapsia ja vasta toissijaisesti häntä. Kyllä todellinen rakkaus kestää lapsettomuuden!
"Kyllä todellinen rakkaus kestää lapsettomuuden!" Lapsettomuus, ja se ettei halua lapsia on kaksi aivan eri asiaa. On ihan totta etten voi tietää saanko koskaan lapsia, mutta tämä on mielestäni ihan eri tilanne kun toinen ei edes halua niitä.
"Todella törkeää nykyistäsi kohtaan, että et oikeastaan häntä ensisijaisesti halua, vaan lapsia ja vasta toissijaisesti häntä." Kyllä ensisijaisesti haluan häntä, ja sitotua hänen kanssaan, perustaa perheen..Mutta ilmeisesti hän ei halua samoja asioita minun kanssani. Kuten tuossa ylempänä sanoin, jos tietäisin sen ettei hän/minä voi saada lapsia, tilanne olisi täysin eri, silloin ei olisi kyse enää tietoisesta valinnasta tai omasta tahdosta.
Jos yhteistä tulevaisuutta ei ole, onko mies oikea?
Kukaan ei voi puolestasi päättää, kumpi on sinulle tärkeämpää, perhe ja lapset vai juuri tuo kyseinen mies...
Hei
Itse olin vasta tapailu asteella erään miehen kanssa ja selväksi tuli ettei mies halua lapsia, se siitä suhteen alusta...
Mies oli oikein mukava ja siitä olisi saattanut joskus jotain kehittyäkin mutta en halunnut ns ottaa riskiä että tähän mieheen rakastuisin enkä koskaan saisi sitä omaa perhettä minkä haluan.
Nyt olen avoliitossa miehen kanssa joka haluaa samoja asioita minun kanssa, eli perheen. Suurin kiista taitaa olla että poikia vai tyttöjä tilataa :D (jos joku ei käsittänyt tätä vitsiksi pyydän anteeksi)
Millaisia ajatuksia sinussa herättää oman lapsesi tarttuminen käteesi ja suukko? innostus pienessä ihmisessä kun näkee oravan juoksevan puuhun? lasten huoneen jossa pinnasänky ja oma vauva tuhisemassa siellä?
Kuvailemasi asiat, lapsen tarttuminen käteen, innostumiset pienistä asioista ym. saavat minut hymyilemään, kaipaamaan sitä pientä nyyttiä jonka kasvamista ja kehitystä seurata päivä päivältä.
Yhden kerran mies on sanonut jotain että olisihan se hienoa jos jaloissa pyörisi pieni lapsi joka huutaisi "isi tule leikkimään", muuten mielipiteet lapsista ovat sellaisia että ne ovat vain hidaste ja este omalle elämälle ja menoille..
..pitkä suhde päättyi kyseisestä syystä mutta mä rukoilin sillon et onko tää mies mulle oikee kun en ollu varma ja melkeen samantien mies alko puhua ettei halua naimisiin ikinä ja ehkä ei lapsiakaan koskaan, järkytyin ku ennemmin oli suunnitellu niitäkin mut ittehän rukoilin vastausta ;) no..sanoin et ne on mulle niin TÄRKEITÄ asioita elämäs et pyysin häntä sillon miettimään haluuko mut ja avioliiton ja lapsia vai ei..vastausta en pystyny odotella viikkoa kauempaa vaan pyysin et nyt päätät ja me erottiin, sillon se tuntu maailman kauheimmalta asialta ja olin jo valmis luopumaan näistä haaveista jos jatkettais mut onneksi mies ei suostunu! Aloin rukoilla itselleni aviomiestä ja sen sain ja paremman mitä osasin haaveillakkaan ja nyt meille on 4.lapsi tulos :)
tuli viä mieleen et mitä jos tuut vahingos raskaaksi ja miehes vaatii aborttia, mitäs sitte? Mä oon itte kokenu lapsirakkaat ihmiset paljo lämpösemmiksi ja positiivisemmiksi ku ne jotka ei lapsista välitä..mun mielestä siinä on jotain kylmyyttä jos ei halu eikä tykkää lapsista.
Pohdintaan mahdollisesta "vahingosta" tuli kommenttina,"pääsehän siitä aina eroon" ja "sen kanssa on sitten vaan elettävä", että ei mitenkään positiivisia ajatuksia pienelle elämän alulle jos niin sattuu joskus käymään :(
..ottaa sitä riskiä? Kestätkö jos niin käy? Ootko ikinä rukoillu? Kokeile ihmees, mä oon saanu niin paljo rukousvastauksia ja apua elämääni Jumalalta! TZEMPPIÄ SULLE TOSI PALJO!!