hei!
haluaisin tietää muiden kokemuksista turkkilaisista anopeista, kuinka ovat esim. suomalaisia naisia vastaanottaneet kotiinsa jne.
tuttavani sai tylyn vastaanoton, onko tämä yleistä? mikä voisi olla syynä?
asiallisia vastauksia kiitos.
haluaisin tietää muiden kokemuksista turkkilaisista anopeista, kuinka ovat esim. suomalaisia naisia vastaanottaneet kotiinsa jne.
tuttavani sai tylyn vastaanoton, onko tämä yleistä? mikä voisi olla syynä?
asiallisia vastauksia kiitos.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minut otettiin ihan lämpimästi vastaan..ja ihan kauniita asioita olen saanut kuulla jälkeenpäin vierailustani. Tosin ei kyllä ole ainakaan minun korviini kuulunut kutsua uudelleen..ruokaa lähettää mieheni mukana aina toisinaan..
kiitos vastauksestasi.
oletteko kauan ollet naimisissa? ja onko vierailustasi pitkä aika? onko teillä lapsia, ja jos on vierailevatko mummolassa isänsä kanssa?
Heippa.. Juu ei olla naimisissa, seurusteltukin vasta alle vuosi. Siinä mielessä todella epätavallista että olen ensinkään tavannut miesystäväni vanhempia. Olen tavannut jopa hänen isänsä, vaikka se on melkein ehdoton juttu ettei isää tavata ennen kuin ollaan naimisissa.
Mieheni siskoa ja veljeä olenkin sitten tavannut tosi paljon, vietetään viikottain aikaa veljen kanssa. Myös enon kanssa on tullut oltua aika paljon ja "yengolla" (2. enon vaimo) on istuttu iltaa useasti. Kaikki asuvat Suomessa ja aika lähellä. Isovanhemmat asuvat Turkissa ja joitain sukulaisia Saksassa, kaikki tietävät jo että heidän rakkaalla ikisinkulla sukulaispojalla on naisystävä ;) Oli äärimmäisen iso juttu että mieheni kertoi minusta isovanhemmilleen..siitä melkein tiesin että nyt ollaan OIKEASTI tosissaan. Lähtökohtaisesti kaikki tietenkin sisimmissään toivovat, että naisystävä olisi samasta kulttuurista ja uskontokunnasta..mutta..ehkä rakkautemme vielä sulattaa epäilykset. Loppupeleissä minun vanhempani ovat eniten tässä pistäneet hanttiin..kummallista kyllä..
Mieheni on siis Turkin kurdi. Olen tavannut hänen äitinsä kerran kun hän kävi Suomessa. Me tulimme loistavasti toimeen ja anoppi pitää minusta todella paljon.
Heipä hei!
Juu, eli minunkin mies on ensisijaisesti kurdi..mutta Turkissa kasvanut.
Heidän perhe on äärimmäisen vanhoillinen joissain asioissa. Esim. Olemme jo pari viikkoa miettineet menevämme vierailulle Turkuun yhdelle tädille ja sedälle, mutta taas joudumme sitä siirtämään kunnes löytyisi päivä jolloin menisimme aamulla ja tulisimme illalla pois. Ongelma siis siinä, että emme voisi majoittua samassa paikassa, koska vasta seurustelemme, kunnioitusta vanhempia sukulaisia kohtaan. Sama juttu silloin jos perheen kodissa vierailemassa suvun vanhempia miehiä, silloin minä ja mieheni sisko menemme suosiolla yengolle siksi aikaa... Näin meillä :) Välillä menee hermo näihin "sääntöihin" mutta kyllä tämä tästä..
Kokemusta vain yhdestä anopista. Lyhyesti sanottuna meillä oli aluksi aika mielettömät riidat vaikka ei ollut edes yhteistä kieltä. Ehkäpä juuri sen takia. Molemmat ollaan vahvoja persoonia eikä kummankaan päätä heiluttele muut kuin me itse:)
Meillä se juttu kulki niin päin, että anoppi tuli tsekkaamaan miniäehdokkaan. Se reisu ei olis voinu huonommin mennä. Ongelmia tuotti just ne niin paljon puhutut, mutta ei turhaan puhutut, kulttuurierot. Eihän me kumpikaan osattu käyttäytyä ns. oikein että ollaan molemmat itsepäisiä.
Ajan kanssa opin kieltä ja monia asioita maahan ja omaan perheeseen liittyen. Pikkuhiljaa ymmärrys lisääntyi monella tapaa ja anoppikin käsitti, ettei minusta eroon pääsisi. Pakko siis oli opetella selviämään toistemme kanssa:) Lukuisten väärinymmärrysten, monen sävyisten keskustelujen ja itkujenkin jälkeen asiat loksahti kohdalleen. Sanoisin, ettei meistä kumpikaan ole juurikaan mistään luopunut, mutta olemme oppineet uusia tapoja toimia keskenämme. Jo vuosia on pyyhkinyt hyvin. Itselleni annan kiitosta siitä, että olen oppinut joustamaan asioissa ja pystyn löytämään vaihtoehtoja eri tilanteisiin. Kaikkea ei tarvi enää sanoa vaikka oliskin eri mieltä yms. Ikä kait tässä on auttanut.
Kysyit mistä mahtaa nuiva vastaanotto johtua. Siihen voi olla lukemattomia syitä. Eurooppalainen miniä ei ole mikään ykkössuosikki. Edelleen naisilla on tapana järjestellä avioliittoja, suorastaan rakastavat sitä touhua. Muualta tulevahan on aina tuntematon eikä hänen perheestään tiedetä mitään/riittävästi. Sitten ne sosiaaliluokat on edelleen merkityksellisiä. Pitäis löytyä ns. omasta luokasta rakkaalle pojalle hyvä vaimo joka huolehtii hänestä. Laittaa safkat ja pesee pyykit yms. Nättikin olis hyvä olla ja pukeutumisenkin pitäisi olla "sopivaa".
Ja kyllähän asiaan liittyy tietysti ne samat ennakkoluulot joista tällä palstallakin voi lukea usein. Samanlaisia ne ihmiset ovat sielläkin, ennakkoluuloisia ja ylenmyydentuntoisia:)
Me olemme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa kohta 3 vuotta ja koko suku on ottanut minut vastaan hyvin. Äiti erityisesti pitää minusta. Hän on kovin ystävällinen minua kohtaan. Jopa hän on useasti itkenyt minun ja poikaystäväni puolesta kun emme voi usein tavata ja sitten meillä on välillä vähän vaikeaa.:/ Hän ostaa minulle vaatteita ja kaikkea, mutta sitten minulla on vähän huono omatunto kun hän ostelee kaikkea... Kovin on mukava ja ollaan erittäin hyvissä väleissä!
Hyvin otti vastaan vaikka meillä ei yhteistä kieltä koskaan ollutkaan. Lähinnä terveellä uteliaisuudella ja vieraanvaraisuudella siis suhtautui minuun nyttemmin jo edesmennyt Turkissa asunut anoppini. Toisaalta mieheni on aina ollut hyvin itsenäinen ja itsepäinen, eikä hänen valintoihinsa ole edes vanhempiensa ollut vaikuttaminen.
Turkissa monet äidit vielä nykyäänkin mielellään sekaantuvat poikiensa naisasioihin. Jotkut eivät halua hyväksyä kuin "oikeanlaisen" naisen, ja toimivat esiliinana avioliitolle halusi poika tai ei. Ja tällainen "hyvä" nainen ei esim. eurooppalainen itsenäinen opiskellut/kodin ulkopuolella työskentelevä nainen välttämättä äidin mielestä ole.
Riippuu siis äidistä ja pojasta, sekä tietysti myös asuinpaikasta (maalla/kaupungissa jne.) miten anoppi ottaa vastaan :)
Tylyn vastaanoton syyta on vaikea arvailla koska emme voi tietaa millainen ihminen anoppi on (koulutettu/kouluttamaton, kaupungissa elanyt/maalainen, moderni/uskovainen).
voi olla etteivat kemiat vaan kohdanneet.
oma anoppini on aivan ihana. yhteista kielta meilla ei ollut aluksi mutta opin turkin perusteet n. 6 kuukaudessa ja sen jalkeen lisaa ja lisaa. juttu luisti jo alkuunsa sanakirjan ja elekielen avulla. asuin anopin kanssa saman katon alla 2 vuotta turkissa. edelleen lomailemme kaksistaan, tulemme toimeen paremmin joskus kuin mina mieheni ja han poikansa kanssa!
meilla anoppi on moderni, han toki paastoaa ramadanin aikana, mutta valittaa heti jos pidan jotain konservatiivisia vaatteita (mm. yksi suomesta ostamani pitka hame oli heti out). kaymme yhdessa kampaajalla ja vaateostoksilla. myos appiukon kanssa tulen hyvin toimeen.
alkuaikoina anoppi kertoi etta oli saanut paljon kyselyita tyopaikalla suomalaisesta miniasta. ihmiset olivat kai jotenkin olettaneet etta olen koppava, etainen ja kylma kuten eraan tuttavan amerikkalainen rouva joka aamuisin jatti suihkun oveen lapun "kaytan kylpyhuonetta 12-1400"....